Miksi äidit eivät ota selvää imetyksestä?

Jos hankitaan koira, ihmiset kyllä lukee rotukirjoja ja hoito-oppaita. Vauvaa odottaessa luetaan raskausajasta ja aloitetaan kilpavarustelu. Mutta miksi harva vaivautuu ottamaan selvää kuinka lasta ruokitaan? Ei ole mitään tietoa kuinka tulkita lapsen eleitä ja toimintoja, ensimmäisenä oletetaan että maito hiipui, loppui kuin seinään ja kaivetaan ne pahan päivän jemmat esille, annetaan marttyyrin elein pulloa ja murehditaan kuukausitolkulla kun en nyt vaan ollut mikään supermutsi joka pystyy ja jaksaa imettää. Muuten, se on tavalllinen äiti joka siihen pystyy ja tahtoo kyetä, ei mikään super.

Uskotaan niihin äitin ja anopin ohjeisiin joilla varmasti saadaan imetys loppumaan ennen kuin lapsella tulee 3 kuukautta ikää. Seuraavaksi syytetään neuvolantätiä ja synnytyssairaalan henkilökuntaa, naapuria, kaveria ja naapurimaan imetysfanaatikkoa ja sitä lypsylehmää joka luovutti sunkin lapselles lisämaidot sairaalaan, ei mitään vastuuta siitä että itse ottaisi selvää asioista jo etukäteen. Vai onko kaikki vain näyteltyä että ollaan muka uhri mutta oikeasti ollaankin tyytyväisiä että ollaan pullolla ja jostain vinksahtaneesta syystä asiaa ei voi käsitellä oikeilla sanoilla ja syillä vaan pitää piiloutua pullomarttyytin viitan suojiin?
terveisin aika monta turhaa pettymystä kuunnellut.

 

opcorn:

 

Ihan samaa mieltä! Itseluin useammankin imetysoppaan ennen vauvan syntymää niin eipä tullut yllätyksenä miten vaikeetasealuksi oli. Jos en ois noita lukenut niin varmaan oisin luullut jossain vaiheessa et maito ei riitä ja tarjonnut lisämaitoa tai vellejä. Onneks olin perehtynyt, hyvin sujui täysimetys 5kk ja osittaisimetys jatkuu yhä, lapsi 1v1kk.

 

Itse ne mitään oppaita tarvinnut. Synnärillä opetettiin oikea imetysote ja loput hoiti luonto.

 

En minäkään mitään oppaita lukenut kun kuvittelin että se hoituu itsestään, luonnostaan. No ei mennyt ihan niin. Imetin kyllä yli 2½ vuotta mutta alku oli kyllä todella vaikea ja melkein koko imetyksen ajan pelkäsin että maito loppuu kun ei tuo nyt ime kunnolla. Vasta jälkikäteen sain perspektiiviä koko imetykseen.
Apua hain ja sainkin "maitolaiturilta". En ymmärrä miksi ei sitä mainosteta neuvolassa. Neuvolasta sain pahimmat neuvot, kuten: lopeta yöimetys, anna lisämaitoa. Eivät he oikeasti siellä tiedä mitään imetyksestä. Se että pystyy imettää lastaan niin kauan kuin molemmat sitä haluaa ei todellakaan ole mitään superäitiyttä vaan se normi. Se mikä minua harmitta on että siitä on tehty niin hankala toteuttaa kun ei asiallaista oikeaa neuvoa anneta niistä paikoista mistä luulisi sitä saavan. Moni ajattelee varmaan että se paras tieto on siellä neuvolassa. Jos minä olisin toiminut neuvolan ohjeiden mukaan olisi pojasta tullut pullolapsi.

Paljon haraahnjohtavaa rietoa on liikkeellä. Eräskin tuttavani sanoi että enhän minä voinut imettää kun lapsi syntyi sektiolla. Wåt!!
Minäkin synnytin sektilolla mutta imetin silti, ei se siihen katso. Ei meinannut maito nousta millään mutta otin pumppauksen käyttöön, lopulta vuokrasin sähköpumpun. Ja kyllä sitä maitoa tuli lopulta, ja niin paljon että lapsi oli ympäripyöreän "lihava" ja neuvolassa alettiin neuvoa taas väärin että lopeta yöimetys. Se oli 6kk iässä.
Nojoo, mulla olisi noita tarinoita vaikka kuinka. Olen tyytyvöinen että imetin pitkään myös täysiaikaisesti tuössä ollessani jatkoin aamulla ja illalla.

Jos oikeasti haluaa imettää eikä siihen ole mitään lääketieteellistä estettä niin kyllä se onnistuu mutta siihen pitää satsata ja perehtyä ihan kuten moneen muuhinkin asiaan.

 

jaa en mä tiennyt että tissin suuhun tunkemiseen tarttee jotain oppaita! ekalla kerralla imetin 1v 9kk ja ihan itsestään sujui,en mä tehnyt muutaku kaivoin tissin esille ja tungin vauvan suuhun.

en edes syönyt kunnolla ja välillä juominenki oli niin ja näin, välillä se aamupala oli klo 11 0,5dl colaa ja pala mutakakkua, hyvin tuli maitoo silti

 

Mihin sitä oppaita tarvitaan? Synnärillä vaa kysyy onko imuote oikea ja antaa luonnon hoitaa homma himaan.

 

Jo otsikon nähdessäni minulle tuli mieleen eräs syy, jonka ap:kin mainitsi. Äidit ja anopit.

Oma äitini ei ollut keskuudessamme minua neuvomassa, mutta sukulaisilta sain kuulla, ettei kenelläkään suvussa ollut maito riittänyt, ja jopa että vaarantaisin lapsen terveyden täysimetyshöpsötyksilläni! Anoppi ei neuvonut eikä tuominnut, mutta useamman kerran olen kuullut häneltä pienen syyllisyydensekaisen huokauksen: mikähän siinä oli, kun ei kenelläkään silloin ennen riittänyt maito.

Kun tähän vielä lisätään neuvoloiden olematon tietous, ei tarvitse enää ihmetellä, miksi länsinaapurissa sujuu ja meillä ei. Kuopuksen kohdalla sain todistaa, kuinka vastavalmistunut neuvolaterkka vaati miinuskäyrillä kasvavalta puolivuotiaalta yöimetyksiä pois, ettei se ainokainen hammas reikiintyisi. Iäkäs hammashoitaja taas paria kuukautta myöhemmin kannusti imettämään lapsen tarpeen mukaan. Joten ei se aina ole sukupolvestakaan kiinni.

 

[QUOTE="mellu";29323197]jaa en mä tiennyt että tissin suuhun tunkemiseen tarttee jotain oppaita! ekalla kerralla imetin 1v 9kk ja ihan itsestään sujui,en mä tehnyt muutaku kaivoin tissin esille ja tungin vauvan suuhun.

en edes syönyt kunnolla ja välillä juominenki oli niin ja näin, välillä se aamupala oli klo 11 0,5dl colaa ja pala mutakakkua, hyvin tuli maitoo silti[/QUOTE]
Toi nyt oli niin toisia aliarvioiva kommentti, että huhhuh! Toisilla imetys lähtee käyntiin luonnostaan, toiset joutuvat tekemään PALJON töitä sen onnistumiseksi. Itsellä 3 lasta ja joka imetys on alussa takunnut niin, että moni olis lopettanut samantien. Vauvat ei oo saanut maitoa ulos rinnasta, vaikka sitä on pumppaamalla tullut hyvin. Imetysohjaajien ja kätilöiden kanssa sitä yhdessä pähkäilty ja ihmetelty, johtuuko esim rinnan pään rakenteesta vai mistä. Kaikkia olen kuitenkin hankalan alun jälkeen imettänyt vähintään 1-vuotiaaksi ongelmitta.

 

Koska jotkut pöntöt sanoo tuoreelle äidille että "tissi suuhun vaan, ei siinä sen kummempaa".

Ja kukaan ei kerro että on olemassa tiheänimunkausia, rintaraivareita, maidonnousua, totutteluaika rinnanpäille, tiehyttukoksia, suihkutissejä, rintatulehduksia, maidon tulon tasoittumista jnejne ja miten näistä selvitään. Ei näytetä erilaisia imetysasentoja ja apuvälineiden käyttöä.

Imetystuki on Suomessa hävettävän huonoa, synnärillä vanhat hoitajat tuli ekana törkkäämään korvikepullon mulle käteen, kun pyysin apua imuotteen korjaamiseen. Toinen hoitaja huokasi syvään että mitäs vaikeeta siinä nyt sit on ja heitteli tyynyjä ronskisti mun ympärille, kun pyysin apua hyvän imetysasennon löytymiseen. Joku nuorempi hoitaja onneksi sattui työvuoroon ja näytti kädestä pitäen millainen on oikea imuote, millaisia imetysasentoja on, miten lypsetään maitoa käsin ja miten voin antaa sitä omaa maitoa vauvalle hörpyttämällä.

Sit kun pääset synnäriltä ja meet neuvolaan, niin kuulet sieltä aivopieruja kuten "yli 6 kk vanha ei enää tarvi äidinmaitoa ja sen hampaat menee piloille jos imettää öisin". Joka kerta neuvolassa hoitaja tivas multa onko maito riittänyt ja joko olet antanut korviketta. Kerran sitten sanoin että annettiin kerran korviketta, kun en jaksanut hoitaa koliikkivauvaa ja isä oli sen kanssa. Hoitaja siihen että niin, että nyt se maito sitten ei oo riittänyt. Mä siihen että en oikeen jaksanut olla vauvan kanssa ja isä oli sen kanssa muutaman tunnin..... hoitaja: niin niin, siis maito ei riittänyt. Anna korviketta vaan jatkossakin! Mieskin katto vinoon että voiko noin typeriä neukkutätejä edes olla olemassa. Että se siitä "tuesta". Täällä neuvolan imetystuki on sitä että heitetään Valion korvike-esite kouraan.

 

No mulle hoitaja sanoi synnärillä ettei imetys tule onnistumaan ilman rintakumia kun on niin matalat rinnanpäät, siinäpä kaikki opastus mitä aiheeseen olen saanut.

Hyvin tuo kuitenkin on sujunut ilman kumejakin, vauva nyt 4 kk eikä ikinä ole korviketta maistanut.

 

Mihin sitä oppaita tarvitaan? Synnärillä vaa kysyy onko imuote oikea ja antaa luonnon hoitaa homma himaan.

Esikoisen kanssa hoitsu kävi työntämässä rinnan vauvan suuhun, ja sanoi ettei ole sen vaikeampaa. Imetys sattui ja rinnanpää alkoi rikkoutumaan. Pyysin neuvoja, mutta apua en juurikaan saanut, vain voidetta. Vauvan ote oli kuulemma oikea, ja hyvin näytti imevän. Kotona sitten lueskelin oppaita ja maitolaituria, ja sain itse imetyksen sujumaan. Kuopuksen kanssa minun piti pumpata maitoa sektion jälkeen. Hoitsuilla ei ollut aikaa eikä tietoa opastaa pumppaamisen kanssa. Lueskelin osastolla oppaita ja sain pumppaamisen onnistumaan. Myöhemmin kun sain alkaa imettämään, en kuunnellut hoitsujen neuvoja. Tiesin itse oman kokemuksen ja oppaiden avulla, miten imetyksen voisi saada sujumaan, ja hyvin se sujuikin.

 

Mulla imetys ei olisi onnistunut jos mä en olisi siihen perehtynyt. Mulla tosin kävi hyvä tuuri myös neuvolatädin suhteen joka oli imetysmyönteinen. Sitten kun muutettiin ja neuvolatäti vaihtui niin imetysmyönteisyys vaihtui imetysvastaisuudeksi.

Mä en oikeasti ymmärrä sitä että jos vauva voi hyvin ja äidillä maitoa riittää niin miksi hemmetissä neuvolasta aletaan apua alas imettämistä. Jos tuollainen neuvolatäti sattuu epävarmalle äidille niin korvikkeisiin/kiinteisiin siirrytään aika suurella todennäköisyydellä

 

Aika paskamaista tulla tälläiseen ketjuun kertomaan että tissi suuhun vaan ja antaa vauvan imeä, mullaki se toimi niin. Miten se on niin vaikea ymmärtää että kaikilla de ei ole yhtä helppoa.
Ja tosiaan vaikka imetysohjaus on sairaaloissa selvästi parantunut niin se on ihan tuurista kiinni onko niillä aikaa ja asiantuntemusta sua neuvoa.
Lisäksi kolmen synnytyksen jälkeen olen todennut että varsinkin ne vanhat yöhoitajat on sellaidia joiden ratkaisu joka itkuun on tarjota lisämaitoa. Päivähoitajat on ihan eri maata
Mulla on kaksi ekaa imetystä onnistunu ihan sillä metodilla että tissi suuhun vaan.
Kolmas lapsi tarvikin sitten verensokerien takia lisämaitoa ja täytyy sanoa että ilman aiempia
Imetyskokemuksia olisin varmaan tän kolmannen imetykden ryssiny. Lisämaidon lisäksi tarjosin toki rintaa mutta kun de lapdi nukku lisämaidot saatuaan kolme tuntia putkeen niin ne imetykdet jäi tosi harvoiksi ennenkö
Aloin itsepäisesti vähentämään lisämaidon määrää ja imetymän vastaavasti tiheämmin. Mulla nimittäin ei yhdellekän lapselle
Ois maito noussu millään 3 tunnin inetysväleillä vaan obat syömeet tosi tuheään että ovat saaneet maidon kunnolla nousemaan.
Mutta helppo ymmärtää kokematonta äitiä että tuossa tilanteessa helposti vaan alkaisi lisäämään sitä korvikkeen määrää jolloin maidontulo äkkiä hiipuu.

 

Sitä minäkin ihmettelen miten monella "maito ei riitä" itsellä maitoa vain yhdessä tississä ja esikoista imetin 1v 3kk ja nyt tätä toista jo 3kuukautta eikä ole tarvinnut korviketta antaa. Helppoa ei ole ollut, esikoisen kanssa rintakumi 3kk ja ja jatkuvia tiehyttukoksia, nyt tokalla kerralla paljon helpompaa. Mutta kyllä on tukea ja tietoa tarvinnut, kaalinlehtiä, pumppua, lämpöpakkausta, buranaa ja paljon halua tähän.. eli maidon loppumine taitaa olla tekosyy sille ettei vaan viitsi

 

Mä en kans ymmärrä, miksei ihmiset ota selvää. Enkä ymmärrä äitien laiskuutta. Kuten ap sanoi, imettäminen ei ole supermutsiutta vaan oleellinen osa äitiyttä; lapsen ruokkiminen mahdollisimman laadukkaalla ravinnolla.

Enkä myöskään ymmärrä ihme selityksiä imettämättömyydelle ("Ei mulla tullu maitoa", "ei vauva huolinu tissiä", "korvike on ihan yhtä hyvää" jne.)
Kun pääsääntöisesti lähes kaikilta tulee sitä maitoa, ei ehkä heti mutta nousee se. Vauva ei useassakaan tapauksessa meinaa aluksi huolia tissiä, kun se homma pitää ensin opetella, sekä äidin että vauvan. Ja korvike on nimensä mukaisesti korviketta, en minäkään ala kirkkain silmin selittämään ympäriinsä, että "meillä syödään vain einesruokaa, kyllä se on ihan täysin yhtä hyvää ravintoa kuin tuoreista raaka-aineistakin valmistettu, ihan terveitä ollaan kaikki oltu".

En missään tapauksessa väitä, että imettäminen olisi helppoa, monet kyyneleet itsekin vuodatin. Mutta koin sen tärkeimmäksi tehtäväkseni, oleelliseksi osaksi pikkuisesta huolehtimista.
Sitäpaitsi siksi minulla on tissit.

 

Toi nyt oli niin toisia aliarvioiva kommentti, että huhhuh! Toisilla imetys lähtee käyntiin luonnostaan, toiset joutuvat tekemään PALJON töitä sen onnistumiseksi. Itsellä 3 lasta ja joka imetys on alussa takunnut niin, että moni olis lopettanut samantien. Vauvat ei oo saanut maitoa ulos rinnasta, vaikka sitä on pumppaamalla tullut hyvin. Imetysohjaajien ja kätilöiden kanssa sitä yhdessä pähkäilty ja ihmetelty, johtuuko esim rinnan pään rakenteesta vai mistä. Kaikkia olen kuitenkin hankalan alun jälkeen imettänyt vähintään 1-vuotiaaksi ongelmitta.

no hyvänen aika,äidit on imettänyt ennen neuvoloita ja ennen nettiä ja oppaita. kaikki nisäkkäät imettää. joskus toki esim ensikertalaista koira äitiä tarttee ekana päivänä opettaa pysymään pesässä imettämässä.

muttei se mitään avaruustiedettä ole. jos vauvalla on jotain ongelmaa ettei jaksa/osaa imeä se on asia erikseen.

kyllä minunkin piti käyttää nännikumei ku tissit vuosi verta ja sitten kävi niin ettei vauva suostunut enään imee ilman kumia sitä tissiä, piti imettää lähes kylläiseksi vauva ja nappaa sit kumi pois välistä, muutamassa päivässä vauva tottu rintaan ilman kumia.

jotkut ihmiset luovuttaa liian herkästi,jotkut inhoaa imetystä ja käyttää tekosyynä että maito loppui(tämä kertoo tästä yheiskunnasta et ole hyvä äiti jos et imetä, pah! ihme propagantaa mkä imetin koska se oli mulle helpompaa ku 10kertaa yössö pullon lämmittäminen,jos joku kokee taas sen pullon helpommaksi niin ok.sen ei pitäs olla hävettävää).

joillakuilla sitä maitoo ei vaan tule vaikka mitä tekee. Mulla sitä tuli vaikkei mitään olis tehnyt. en juonut oikeasti varmastikkaan yhtenäkään päivänä sitä mitä "olis pitänyt" ja silti tuli maitoo. ihmiset ei vaan tajua että moneen asiaan vaikutta geenit! mut jos perimä määrittää sen ettei maitoo vaan tule tao stressi alentaa maidon herumista niin ei siihen auta mikään opas.

jos alusta asti imettää vauvan tahtisesti,ei tartte tietää mistään tiheän imun kausista..ne tulee ja menee luonnostaan

 

Mihin sitä oppaita tarvitaan? Synnärillä vaa kysyy onko imuote oikea ja antaa luonnon hoitaa homma himaan.

Kaikille se vaan ei näytä olevan selvää. Ollaan niin että "voi kun on rankkaa ja tuo se vaan huvitissittelee ja kyllä sen nyt pitää pulloa saada ja tutti suuhun" ja kappas se maito loppu, kun ei sitä lasta haluttu rinnalla pitää. Mitenkähän se näin.

 

Kolme viimistä viestiä kuvastaa hyvin mikä on pielessä. "kun mulla sitä ja mulla tätä". Ei ole olemassa yksilöllistä imetysohjausta, on vaan neuvolan "ohjeet", jotka on varmaan koonnut joku mies joka ei oo koskaan imettänyt.
Ja sit on nää mumminkumminkaimat, jotka yleistää oman imetyskokemuksensa muihin. "Kun ei mulla niin ei sit voi olla sullakaan...".

 

[QUOTE="mellu";29323640]joillakuilla sitä maitoo ei vaan tule vaikka mitä tekee. Mulla sitä tuli vaikkei mitään olis tehnyt. en juonut oikeasti varmastikkaan yhtenäkään päivänä sitä mitä "olis pitänyt" ja silti tuli maitoo. ihmiset ei vaan tajua että moneen asiaan vaikutta geenit! mut jos perimä määrittää sen ettei maitoo vaan tule tao stressi alentaa maidon herumista niin ei siihen auta mikään opas.

jos alusta asti imettää vauvan tahtisesti,ei tartte tietää mistään tiheän imun kausista..ne tulee ja menee luonnostaan[/QUOTE]

Tunnen yhden, jolla maito ei vaan nouse. Se ontietenkin eri asia, kuin nämä "maito vaan loppui" ja yleensä perään lisätään vielä, että "ihan yhtäkkiä, ilman syytä". Ihan yhtäkkiä se ei kyllä lopu, jos imettää vauvantahtisesti.

Ja tarviihan tietää tiheänimunkausista edes sen verran, että se vauvan ajoittainen jatkuva rinnalla roikkuminen ei tarkoita maidon loppumista, vaan vauva tilaa sitä lisää, sopivaksi määräksi omille tuleville tarpeilleen. Jos tuota ei tiedä, niin moni (varsinkin ensikertalainen) tuore äiti hätääntyy vauvan nälkiintymisestä, eikä osaa tarkkailla muita merkkejä, jotka kertovat siitä saako vauva ravintoa tarpeeksi vai ei (pissa- ja kakkavaippojen määrä, vauvan virkeys, yleisolemus jne).

Musta joku imetyskurssi vois oikeesti kuulua pakollisiin neuvolakertoihin. Siis ei mitään hysterisointia ja syyttelyä, vaan oikeaa tietoa. Mitä ongelmia voi olla odotettavissa, mistä niihin saa apua ja tukea, miten toimia ja mistä näkee saako vauva tarpeeksi ravintoa.

Monet terkkarit ja lääkärit ovat valitettavasti imetyksen tuhoajia nykyään

 

Maito ei todellakaan terveellä naisella lopu ykskaks. Itselläni kaksoset ja noin viikossa sain kasvatettua maidon riittämään yhden sijasta kahdelle. Söin, join ja imetin lähes tauotta, koska halusin eroon niistä pirun pulloista, kun toinenkin oppi imemään (tosi tiukka kielijänne alkuun haittana). Äitini paheksui avoimesti minun jatkuvaa imetystä tuossa vaiheessa ja oli antamassa korviketta varmaan sen sata kertaa, mutta onneksi olin tiukka ja pidin pääni.

 

Esim perhevalmnnuksessa vois olla enemmän imetyksestä. nykyäänhän ei saa edes sitä imetysopasta ä.pakkausken mukanamitä mä ainakin luin kyllä hartaasti

 

mua ei todellakaan kiinnostanut enää perehtyä imettämiseen 3 päivän teho-osasto hoidon jälkeen,
kun kumpikin meinasi kuolla leikkauspöydälle erittäin vakavan raskausmyrkytyksen jälkeen.
Kyllä siinä mielenkiinto on ihan muualla, kuin imetyksessä.
Makaat ensin teholla sen 3 vrk ja lapsi saa pullosta maitoa. Sitten se toipuminen yms kaikki muut.

Turha syyllistää heitä, jotka eivät syystä tai toisesta jaksa keskittyä imettämisen onnistumiseen.
Nykyään erittäin terveen ja vähän sairastavan 7-vuotiaan pojan äiti.

 

[QUOTE="mellu";29323640]no hyvänen aika,äidit on imettänyt ennen neuvoloita ja ennen nettiä ja oppaita. kaikki nisäkkäät imettää. joskus toki esim ensikertalaista koira äitiä tarttee ekana päivänä opettaa pysymään pesässä imettämässä.

[/QUOTE]

Niin on, mutta tuskin ne on tuppisuita olleet vaan tieto on kulkenut suusta suuhun

 

Ja miksei kukaan kertonut minulle, että jossain vaiheessa voi käydä niin, ettei lapsi ole enää tissistä kiinnostunutkaan, vaikka tahtoisit itse imettää vaikka kuinka pitkään :O???

Miksei kukaan kerro etukäteen, miten pahalta se tuntuu?

Naurettavaa nämä väitteet, että jos ei imetys onnistu, se on äidin laiskuutta tai jotain muuta pa*kaa. Itse valtavalla vaivalla imetin noin 9 kk. Ei todellakaan maito riittänyt aina hyvin, vaikka join, join ja join ja söin ja söin ja tein kaikki jipot. Kaverilla riitti maitoa vaikka kuinka, vaikka ei kiinnittänyt edes huomiota koko asiaan eli söi mitä sattuu epäsäännölliseti ja joi ihan normisti eli vähän.