Miksi äitiyden helppoudesta ei saa puhua?

No mää en näe asiaa noin. Ihmisten vuoroviestinnän erilaisuudessa saattaa joku ottaa herneitä nenäänsä. Toinen kertoo kuinka raskasta hänellä on ollut kun lapsi on herättänyt viimeyönä 1h välein. Toinen tokaisee: aijaa, no meidän petteri nukkuu aina niin hyvin, kun MINÄ olen syöttänyt sen niin hyvin etukäteen. Jos laiminlöisin poikaani, niin tottahan toki poika heräilee.."

Ja no soppa on siitä valmis.

Mä ymmärrän pointtisi täysin. Toinen väsyneenä haluasi vain jonkun joka kuuntelee ja myötäelää. Pahinta on se, kun joku yöt läpeensä nukkuvan esikoisen kanssa ottaa itselleen kaiken kunnian siitä, että lapsi nukkuu yönsä ja samalla viestittää, että "sinä teet jotain väärin" kun lapsesi ei nuku. Mulla on näitä ystäviä, joiden esikoinen nukkui tosi hyvin ja toinen ei sitten ollenkaan. Sitten löytyy taas ymmärrystä lisää, että ehkä ne lapset tosiaan ovatkin erilaisia eikä se ole aina "itestä kiinni" vaikka tekisi mitä tai jättäisi tekemättä.

Mustakin elämä pienten lasten kanssa olisi TOSI helppoa jos ne nukkuisivat yönsä kunnolla. Mut ei se näinkään hirvittävän vaikeaa ole, vaikka tarvitsisinkin paljon enemmän unta..

 

mua kanssa ärsyttää kun jotkut sanoo, et "kyl vielä yhden kaa onkin helppoa, odota vain kun saat toisen." ja just noi, odota vain ku toi lähtee tosta kävelee niin sit ei olekaan helppoa. mitä hemmettiä, lähti kävelee ja yhtä helppoa on ollu, koska olen tehnyt meidän kodista helpon ja turvallisen. mikäs tässä.

 

Tarkoitin marmatuksella pyytämättä annettuja manauksia siitä, mikä menee pieleen, jos toimii niin, näin ja noin.
Kiitos kysymästä, ystäväni purkavat minulle paljonkin sydäntään. Olen kuuntelijatyyppiä. Mutta en vain pidä siitä, että toisille manaillaan vaikeuksia tai väitettän etteivät asiat voi olla hyvin. Ainakaan pysyvästi. Sinä taidat olla sellaista negatiivisella elämänasenteella varustettua tyyppiä...?

Ei, kyllä mää olen positiivisella asenteella ja haen yleensä positiivisuutta.

Siksi yritänkin sulle sanoa, että monesti omien sanavalintojensa avulla saa toiset suhtautumaan myös positiivisiin asioihin positiivisesti. Jos toisella menee huonosti, niin ei silloin parane hihkua omaa onneaan juuri samaisesta asiasta. Se saattaa loukata/pahastuttaa toista.

En minä usko, että onnellisuudesta ei saisi puhua. Noita "odotas nyt vain sitten" kommentit tuskin kumoavat sun tämän hetkistä onnellisuutta vaan kertovat sitä, että tilanne 3kk päästä voi olla ihan toisenlaista lapsen kanssa. Eli on naiivia sanoa, että olen aina ja ikuisesti onnellinen lapsestani, kun minun lapsi ei _ikinä_ herätä mua öisin. Kyllä siihen tulee helposti sanottua, että joo hyvä, että nyt nukkuu hyvin, mutta voihan se olla, että 6kk päästä alkaakin herättelemään. Ja syy miksi noin sanoo, on juuri naaivi olettamus, että se mitä on nyt, niin on varmaan aina ja ikuisesti.

Minulla ei ole naiiveja olettamuksia, enkä -kuten kerroin- pyöri ympäriinsä kehuskelemassa onnellisuudella ja lapsen helppoudella. Päin vastoin olen huomannut, että silloin kun näillä pahimilla odotahan vain -tyypeillä menee jokin asia putkeen oman lapsensa kanssa, sitä toitotetaan maailman kolmantena ihmeenä ympäriinsä; kysymättä miten toisilla on sama asia ehkä mennyt. Ne ovat näitä samoja äitejä, jotka inhoavat lasten taitojen vertailua, mutta kehuskelevat pilttinsä omilla saavutuksilla. Sitten kun kuulevat tenttauksen jälkeen miten meillä on mennyt (olemme siinä onnellisessa asemassa että lapsi on kehittynyt tosi nopeasti) saan vastaukseksi pingottuneen "ai jaa". Vaikka olen vähän aikaa sitten juuri itse sanonut, että kiva että teidän lapsenne on oppinut sitä ja tätä. Eli olen oppinut olemaan ihan hiljaa omista äitiyteen ja lapseen liittyvistä asioista. Koska minulla ei ole niistä negatiivista sanottavaa.

Et muuten todellakaan tunnu miltään positiiviselta ihmiseltä tämän tai muidenkaan kirjoitustesi perusteella.

 

No mää en näe asiaa noin. Ihmisten vuoroviestinnän erilaisuudessa saattaa joku ottaa herneitä nenäänsä. Toinen kertoo kuinka raskasta hänellä on ollut kun lapsi on herättänyt viimeyönä 1h välein. Toinen tokaisee: aijaa, no meidän petteri nukkuu aina niin hyvin, kun MINÄ olen syöttänyt sen niin hyvin etukäteen. Jos laiminlöisin poikaani, niin tottahan toki poika heräilee.."

Ja no soppa on siitä valmis.

Mä ymmärrän pointtisi täysin. Toinen väsyneenä haluasi vain jonkun joka kuuntelee ja myötäelää. Pahinta on se, kun joku yöt läpeensä nukkuvan esikoisen kanssa ottaa itselleen kaiken kunnian siitä, että lapsi nukkuu yönsä ja samalla viestittää, että "sinä teet jotain väärin" kun lapsesi ei nuku. Mulla on näitä ystäviä, joiden esikoinen nukkui tosi hyvin ja toinen ei sitten ollenkaan. Sitten löytyy taas ymmärrystä lisää, että ehkä ne lapset tosiaan ovatkin erilaisia eikä se ole aina "itestä kiinni" vaikka tekisi mitä tai jättäisi tekemättä.

Mustakin elämä pienten lasten kanssa olisi TOSI helppoa jos ne nukkuisivat yönsä kunnolla. Mut ei se näinkään hirvittävän vaikeaa ole, vaikka tarvitsisinkin paljon enemmän unta..

Hyvä, että joku sentään ymmärsi.

Mulla on yksi tuttuva, joka kasas itselleen kaikenmaailman hommia itselleen, kun lapsen hoito oli niin helppoa hänelle ja koki kovin pahana, kun varoittelin, ettei kannata sitoutua tuohon harrastus työhön pariksi vuodeksi, koska lapsi ei välttämättä ole kovin helppo ja "sivussa" hoidettava, kun se saa jalat alleen ja alkaa kiipeileen... Olin kamala pelottelija ja mitätöin hänen onneaan, kuulemma, vaikka kyseessä ei todellakaan ollut se. Noh, nyt sitten on alta 2v lapsen ja niiden hommiensa kanssa ihan kädet täynnä ja sanoo, että olisi sittenkin kannattanut miettiä tarkemmin, kun ei voikaan enää tuosta noin vaan "muuttaa tilanteita"...

 

Minustakin on ongelma tuo, minkä joku toinen kirjoittajakin sanoi. Ettei saa sanoa, että kotona on tylsää ja haluaa töihin.

Minusta kotona oli ihan oikeasti usein tosi tylsää. Tuttavapiiriimme ei kotiäitiaikanani kuulunut kuin pari muuta äitiä ja niistäkin yksi oli päivätöissä. Loput asuivat sen verran kaukana, ettei kylään päässyt kuin satunnaisesti. Olimme autottomia tuolloin.

Asuimme alueella, jossa asui tosi vähän lapsiperheitä ja leikkipuistot kumisivat tyhjyyttään. Kävimme avoimessa päiväkodissa ja seurakunnan perhekerhossa, mutta sieltäkään ei oikein ystävää löytynyt, kun muut äidit olivat poikkeuksetta minua kymmenisen vuotta vanhempia ja täysin erilaisessa elämäntilanteessa kuin minä. He pohtivat hoitovapaata, kun minulla ei ollut varaa olla poissa töistä edes äitiysloma-aikaa, vaan tein keikkatöitä. He suunnittelivat yhteisiä retkiä lähikaupunkeihin, kun minulla oli rahaa lähinnä paikallisbussiin. Kivoja ihmisiä sinäänsä, heidän taloudellinen tilanteensa ja perhetilanteensa vaan oli hyvin erilainen kuin minun. Ei ollut oikein mitään yhteistä puhuttavaa.

Päivät kuluivat vauvan kanssa kaksin kotona, kun mies opiskeli ja teki iltatöitä. Kotitöistä riitti puuhaa aamupäiväksi ja loppupäiväksi yritin keksiä jotain mielekästä puuhaa. Lehtiä ei ollut varaa tilata ja lähimpään kirjastoon oli matkaa vajaan 10 kilometriä. Joskus leivoin, mutta kun ei ollut oikeasti rahaa melkein mihinkään, eikä ketään muuta syömässä leipomuksia, niin sekin vei aika vähän aikaa. Olisihan toki voinut leipoa pakkaseen, jos olisi ollut siihen varaa. Lapsen kanssa toki leikin ja puuhailin, mutta kaipasin usein jotain muutakin elämääni.

Nyt nuorimman lapseni äitiysloman aikana tilanne oli ihan toinen, kun lähes koko tuttavapiiri sai vauvoja samaan aikaan. Oli vertaistukea ja päiväkahviseuraa. Mieskin oli jo valmistunut ja töissä, joten oli edes toisen puolikkaan päivästä seurana. Koululaisten harrastuksissa riittää pikkupuuhaa ja lisäksi tein vapaaehtoistyötä. Ihanaa kotonaoloa!

Ikinä en enää suostuisi siihen tilanteeseen, missä esikoisen ja keskimmäisen vauva-aikana elin. Huolehtisin siitä, että minulla on mahdollisuus liikkua rajoituksetta lasten kanssa ja että minulla on mielekästä tekemistä ja aikuiskontakteja.

 

Tarkoitin marmatuksella pyytämättä annettuja manauksia siitä, mikä menee pieleen, jos toimii niin, näin ja noin.
Kiitos kysymästä, ystäväni purkavat minulle paljonkin sydäntään. Olen kuuntelijatyyppiä. Mutta en vain pidä siitä, että toisille manaillaan vaikeuksia tai väitettän etteivät asiat voi olla hyvin. Ainakaan pysyvästi. Sinä taidat olla sellaista negatiivisella elämänasenteella varustettua tyyppiä...?

Ei, kyllä mää olen positiivisella asenteella ja haen yleensä positiivisuutta.

Siksi yritänkin sulle sanoa, että monesti omien sanavalintojensa avulla saa toiset suhtautumaan myös positiivisiin asioihin positiivisesti. Jos toisella menee huonosti, niin ei silloin parane hihkua omaa onneaan juuri samaisesta asiasta. Se saattaa loukata/pahastuttaa toista.

En minä usko, että onnellisuudesta ei saisi puhua. Noita "odotas nyt vain sitten" kommentit tuskin kumoavat sun tämän hetkistä onnellisuutta vaan kertovat sitä, että tilanne 3kk päästä voi olla ihan toisenlaista lapsen kanssa. Eli on naiivia sanoa, että olen aina ja ikuisesti onnellinen lapsestani, kun minun lapsi ei _ikinä_ herätä mua öisin. Kyllä siihen tulee helposti sanottua, että joo hyvä, että nyt nukkuu hyvin, mutta voihan se olla, että 6kk päästä alkaakin herättelemään. Ja syy miksi noin sanoo, on juuri naaivi olettamus, että se mitä on nyt, niin on varmaan aina ja ikuisesti.

Minulla ei ole naiiveja olettamuksia, enkä -kuten kerroin- pyöri ympäriinsä kehuskelemassa onnellisuudella ja lapsen helppoudella. Päin vastoin olen huomannut, että silloin kun näillä pahimilla odotahan vain -tyypeillä menee jokin asia putkeen oman lapsensa kanssa, sitä toitotetaan maailman kolmantena ihmeenä ympäriinsä; kysymättä miten toisilla on sama asia ehkä mennyt. Ne ovat näitä samoja äitejä, jotka inhoavat lasten taitojen vertailua, mutta kehuskelevat pilttinsä omilla saavutuksilla. Sitten kun kuulevat tenttauksen jälkeen miten meillä on mennyt (olemme siinä onnellisessa asemassa että lapsi on kehittynyt tosi nopeasti) saan vastaukseksi pingottuneen "ai jaa". Vaikka olen vähän aikaa sitten juuri itse sanonut, että kiva että teidän lapsenne on oppinut sitä ja tätä. Eli olen oppinut olemaan ihan hiljaa omista äitiyteen ja lapseen liittyvistä asioista. Koska minulla ei ole niistä negatiivista sanottavaa.

Et muuten todellakaan tunnu miltään positiiviselta ihmiseltä tämän tai muidenkaan kirjoitustesi perusteella.

No harmi, että vedit herneitä nenääni mun kommentistani, jossa en vaan peesaillut sun ajatuksia vaan toin myös muita ajatuksia ilmi. En ole missään vaiheessa puhunut juuri sinusta, vaan tuonut ilmi, millaisia tapauksiakin voi olla. Se, että asia ei ollutkaan sulle mieluinen, niin en voi sille yhtään mitään.

Mutta sää se ihana olet, kun vedät heti henkilökohtaisuuksiin, jos ei mielipide oo samanlainen kuin sulla...

Njuu, mutta onnea valitsemallesi tielle! :hug:

 

Mun mielestä siinä on aivan valtava ero onko lapsia yksi, kaksi vai kolme! Ja tämä ero tulee esiin nimenomaan silloin kun ei ole helppoa.

Kun tytöllämme oli harvinaisen vaikea koliikki olin suunnattoman onnellinen, että lapsia on vain yksi. Kun oli itse jaksamisen äärirajoilla ei voinut edes kuvitella mitä lapsemme kummivanhemmat kokivat kun heillä oli kaksi koliikkivauvaa. Ja ne kaksoset heräsivät eri aikoihin yöllä syömään. Olivat niin eripainoisia, ettei ensi kuukausina voinut "pakottaa" samaan rytimiin.

Nyt kun meillä on helppo ja kiva vaihe niin ajattelee, että tässä menisi helposti pari lisää. Ja kai tämä sitä perusarkea onkin, jossa niin olisi. Mutta meidän elämäntyyliissä kaksi lasta vaikeuttaisi asioita paljon.

Kyllä meillä on oikeus nauttia hyvistä hetkistä! Olipa lapsia sitten yksi tai kuusi.

 

Äitiydestä ei tiedä vielä mitään kun kotona on pelkkä vauva. Se on vasta esimakua tulevasta, kyllä ne taidot ja hermot joutuvat itse kullakin koetukselle kun lapset kasvavat.

Minäkin nautin äitiydestä, mutta kyllä tämä rankkaakin on! Lapset ovat nyt 5v, 3v ja 1v, ja elämä vauvan kanssa on aina ollut helppoa. Lapsen kasvaessa on tullut ihan uusia haasteita eteen, ja varmasti tulee tästedeskin. Pitää kyllä sanoa että jos esikoinen olisi ainoa lapseni, olisi kuvani äitiydestä aika ruusuinen, sillä hän on erittäin helppo, rauhallinen, joustava ja mukava lapsi. Silloin olisi helppo ylenkatsoa muita kun MINÄ olen niin ihanan lapsen onnistunut kasvatuksellani aikaansaamaan (hah!).

 

No mää en näe asiaa noin. Ihmisten vuoroviestinnän erilaisuudessa saattaa joku ottaa herneitä nenäänsä. Toinen kertoo kuinka raskasta hänellä on ollut kun lapsi on herättänyt viimeyönä 1h välein. Toinen tokaisee: aijaa, no meidän petteri nukkuu aina niin hyvin, kun MINÄ olen syöttänyt sen niin hyvin etukäteen. Jos laiminlöisin poikaani, niin tottahan toki poika heräilee.."

Ja no soppa on siitä valmis.

Mä ymmärrän pointtisi täysin. Toinen väsyneenä haluasi vain jonkun joka kuuntelee ja myötäelää. Pahinta on se, kun joku yöt läpeensä nukkuvan esikoisen kanssa ottaa itselleen kaiken kunnian siitä, että lapsi nukkuu yönsä ja samalla viestittää, että "sinä teet jotain väärin" kun lapsesi ei nuku. Mulla on näitä ystäviä, joiden esikoinen nukkui tosi hyvin ja toinen ei sitten ollenkaan. Sitten löytyy taas ymmärrystä lisää, että ehkä ne lapset tosiaan ovatkin erilaisia eikä se ole aina "itestä kiinni" vaikka tekisi mitä tai jättäisi tekemättä.

Mustakin elämä pienten lasten kanssa olisi TOSI helppoa jos ne nukkuisivat yönsä kunnolla. Mut ei se näinkään hirvittävän vaikeaa ole, vaikka tarvitsisinkin paljon enemmän unta..

Hyvä, että joku sentään ymmärsi.

Mulla on yksi tuttuva, joka kasas itselleen kaikenmaailman hommia itselleen, kun lapsen hoito oli niin helppoa hänelle ja koki kovin pahana, kun varoittelin, ettei kannata sitoutua tuohon harrastus työhön pariksi vuodeksi, koska lapsi ei välttämättä ole kovin helppo ja "sivussa" hoidettava, kun se saa jalat alleen ja alkaa kiipeileen... Olin kamala pelottelija ja mitätöin hänen onneaan, kuulemma, vaikka kyseessä ei todellakaan ollut se. Noh, nyt sitten on alta 2v lapsen ja niiden hommiensa kanssa ihan kädet täynnä ja sanoo, että olisi sittenkin kannattanut miettiä tarkemmin, kun ei voikaan enää tuosta noin vaan "muuttaa tilanteita"...

Olisit vain alunperin sanonut olevasi tällainen "odota vain" -äiti... Kyllä on hyvä, että sinä tiesit tämänkin asian ystäväsi puolesta. Anteeksi vain epärakentava kommentti. Mutta onko näiden mrs. negatiivisten tietäjien pakko tunkea tietämään keskusteluun, jossa avautuvat ne äidit, jotilla ongelmia ei ole ollut.

 

Olisit vain alunperin sanonut olevasi tällainen "odota vain" -äiti... Kyllä on hyvä, että sinä tiesit tämänkin asian ystäväsi puolesta. Anteeksi vain epärakentava kommentti. Mutta onko näiden mrs. negatiivisten tietäjien pakko tunkea tietämään keskusteluun, jossa avautuvat ne äidit, jotilla ongelmia ei ole ollut.

En mää ole tuollainen. Turhaan sää yrität tätä heittää henkilökohtaisuuksiin.

Mutta kyllä sää varmaan sen itsekin ymmärrät, että jos lapsi on 3kk ja nukkuu päivittäin sen 16h päivässä niin se muuttuu kun lapsi tulee parivuotiaaksi. Jos aikoo itse kotona lastaan hoitaa, niin ei pysty enää tekemään niitä asioita, mitä itse ennen on tehnyt, koska yksinkertaisesti ei ole aikaa enää samanlailla. Esim. käydä harrastamassa samaan aikaan kun lapsi nukkuu kärryissä tjms. koska 2v lapsi ei enää nuku kärryissä. Jos toiselle ihan neuvona antaa, ettei kannata enää toista samanlaista harrastusta ottaa, josta ei sitten pääsekään velvollisuuden takia eroon, niin ei se todella ole "pelottelua" tai negatiiviseen sävyyn sanottu vaan ihan reaaliteettiä.

Lapset kasvavat ja lapsien ihan kehityskausiin kuuluu eriasioita. Se on varmaan hankala ymmärtää jos itsellä on vielä se pieni nyytti käsissä, joka nukkuu kaiken aikaa.. Eikä se ole mitenkään pelottelua, että kertoo, että pian se lapsi ei nuku enää päivittäin niin kauaa, koska kasvaa.

 

Olisit vain alunperin sanonut olevasi tällainen "odota vain" -äiti... Kyllä on hyvä, että sinä tiesit tämänkin asian ystäväsi puolesta. Anteeksi vain epärakentava kommentti. Mutta onko näiden mrs. negatiivisten tietäjien pakko tunkea tietämään keskusteluun, jossa avautuvat ne äidit, jotilla ongelmia ei ole ollut.

Ja kieltämättä oudostuttaa kovin paljon, miten sait mun alkuperäisestä viestistäsi hirveät herneet nenään. Eihän se ollut sulle ( kai ? ) mitenkään kohdistettu ellet sitten juuri näkenyt itseäsi hyvin vahvasti siinä..

Minusta on hyvin epärakentavaa kommenttia alkaa haukkumaan toista henkilökohtaisesti, sen tähden ettei koe, ettei onnellisuudesta saisi puhua.

 

Vaikeus on kanssa ihmisessä itsessään, toiselle on rasittavaa se että vauva herättää tunnin välein toinen on jo ihan loppu kahdesta yöherätyksestä.
Toiselle riittää että koti on suhtkoht kunnossa toisella pitää joka paikan kiiltää.
Jonkun mielestä äidin pitää tehdä kaikki kotona kun kerran siellä on ja jonkun mielestä kotityöt kuuluu miehellekkin

Helppous on suhteellista, mutta siitä saa hehkutaa että on ihanaa olla ÄITI

 

Olisit vain alunperin sanonut olevasi tällainen "odota vain" -äiti... Kyllä on hyvä, että sinä tiesit tämänkin asian ystäväsi puolesta. Anteeksi vain epärakentava kommentti. Mutta onko näiden mrs. negatiivisten tietäjien pakko tunkea tietämään keskusteluun, jossa avautuvat ne äidit, jotilla ongelmia ei ole ollut.

Ja kieltämättä oudostuttaa kovin paljon, miten sait mun alkuperäisestä viestistäsi hirveät herneet nenään. Eihän se ollut sulle ( kai ? ) mitenkään kohdistettu ellet sitten juuri näkenyt itseäsi hyvin vahvasti siinä..

Minusta on hyvin epärakentavaa kommenttia alkaa haukkumaan toista henkilökohtaisesti, sen tähden ettei koe, ettei onnellisuudesta saisi puhua.

Mites onnellinen se onnellinen ihmettelijä mahtaakaan olla kun noin pitää mennä henkilökohtaisuuksiin ja haukkua toinen kaiken kaikkiaan niin negativiiseksi yms..

 

Vaikeus on kanssa ihmisessä itsessään, toiselle on rasittavaa se että vauva herättää tunnin välein toinen on jo ihan loppu kahdesta yöherätyksestä.
Toiselle riittää että koti on suhtkoht kunnossa toisella pitää joka paikan kiiltää.
Jonkun mielestä äidin pitää tehdä kaikki kotona kun kerran siellä on ja jonkun mielestä kotityöt kuuluu miehellekkin

Helppous on suhteellista, mutta siitä saa hehkutaa että on ihanaa olla ÄITI

En tiedä mitä tarkoitat, että vaikeus on ihmisessä itsessään. Ehkä se on suhteellista mikä on vaikeaa kullekin, muttei aina pelkästä asenteesta tai "itestä kiinni, miten vaikeaksi tekee asiat".

Toiset tarvitsevat paljon unta ja menevät oikeasti ihan sekaisin ja pärähtävät univelasta (nim kokemusta on). Toisilla taas ei tunnu missään, että joutuu valvomaan kuukausitolkulla tai heräilemään monta kertaa yössä. Meillä jokaisella on yksilöllinen unentarve ja sitä on aika mahdotonta muuttaa suuntaan tai toiseen. Hitsi kun pärjäisikin vähemmällä unella :saint:

muoks.. sen sijaan muutaman muun jutun keksin, jotka voi tehdä vaikeammaksi kuin ne ovatkaan. Tuo unentarve on ainakin vain sellainen, ettei siihen oikein itse pysty vaikuttamaan.

 

En ole lukenut kaikkia viestejä, mutta kommentoinkkin tässä nyt vain aloitusviestiin =)

Miksi ap otat sen jotenkin loukkaavana, että joku sanoo (suoraan tai epäsuorasti) lapsiasi helpoiksi? Ja voihan joku kokea sen loukkaavaksi, että heidän puhuessa ongelmallisiksi kokemistaan asioista sinä kommentoit jotain, joka antaa ymmärtää, että pidät itseäsi parempana äitinä, koska sinulla ei ole ongelmia.. Tässä tilanteessa tulee helposti väärinymmärryksiä puolin ja toisin!

Itse olen kyllä kokenut saavani puhua ihan avoimesti sekä äitiyden hyvistä että huonoista puolista niin äitikavereille kuin lapsettomillekin ilman kenenkään paheksuntaa.

 

en jaksa lukea kaikkia, näköjään käynnissä taas joku turhanpäiväinen vääntö täällä

Mutta alkuperäiseen vastaten, minullakin helpot lapset. JA päivittelijöitä riittää. Mutta se, että olen selvinnyt mm. vanhemman uhmasta lähes kokonaan, johtuu mielestäni siitä että minulla ja miehelläni on molemmilla AIKAA ja HALUA käydä läpi hänen kanssaan juttuja. Selitetään asioita, joita ei ymmärrä ja annetaan oikeasti hänen osallistua kaikkeen (myös vauvan hoitoon) mahdollisuuksien mukaan. Lähtöihin ja muihinkin asioihin valmistaudutaan hyvissä ajoin, ilmapiiri on lähes aina rauhallinen eikä meillä riidellä eikä paiskota tavaroita muutenkaan, niin vanhempi lapsikin on hyvin "helppo" ja yhteistyökykyinen.
Uskon todella,että kasvatus on myös vaikuttanut tähän.

 

Olisit vain alunperin sanonut olevasi tällainen "odota vain" -äiti... Kyllä on hyvä, että sinä tiesit tämänkin asian ystäväsi puolesta. Anteeksi vain epärakentava kommentti. Mutta onko näiden mrs. negatiivisten tietäjien pakko tunkea tietämään keskusteluun, jossa avautuvat ne äidit, jotilla ongelmia ei ole ollut.

Ja kieltämättä oudostuttaa kovin paljon, miten sait mun alkuperäisestä viestistäsi hirveät herneet nenään. Eihän se ollut sulle ( kai ? ) mitenkään kohdistettu ellet sitten juuri näkenyt itseäsi hyvin vahvasti siinä..

Minusta on hyvin epärakentavaa kommenttia alkaa haukkumaan toista henkilökohtaisesti, sen tähden ettei koe, ettei onnellisuudesta saisi puhua.

Mites onnellinen se onnellinen ihmettelijä mahtaakaan olla kun noin pitää mennä henkilökohtaisuuksiin ja haukkua toinen kaiken kaikkiaan niin negativiiseksi yms..

Oikein onnellinen. Lapsestaan ja perheestään! En sen sijaan suhtaudu negatiivisiin kaikkitietäviin naukujiin hyvällä. Koska koetan käyttäytyä sivistyneen ihmisen tavoin (en väitä että sitä 100% olisin en irl sano näille henkilöille, mitä heidän pahan manaamisestaan ajattelen. Heissä kun on paaaaljon kivojakin puolia!! Mutta on vapauttavaa, kun täällä voi kerrankin sen suoraan ja kaunistelematta sanoa. Hlökohatisuus Piparisuuta kohtaan johtuu siitä, että olen parin päivän aikana tyrmistynyt monesta muustakin hänen kirjoittamastaan asiasta. Hänellä on tapana ilmaista itseään aika kaikkitietävään sävyyn, enkä vain pidä siitä.

 

Oikein onnellinen. Lapsestaan ja perheestään! En sen sijaan suhtaudu negatiivisiin kaikkitietäviin naukujiin hyvällä. Koska koetan käyttäytyä sivistyneen ihmisen tavoin (en väitä että sitä 100% olisin en irl sano näille henkilöille, mitä heidän pahan manaamisestaan ajattelen. Heissä kun on paaaaljon kivojakin puolia!! Mutta on vapauttavaa, kun täällä voi kerrankin sen suoraan ja kaunistelematta sanoa. Hlökohatisuus Piparisuuta kohtaan johtuu siitä, että olen parin päivän aikana tyrmistynyt monesta muustakin hänen kirjoittamastaan asiasta. Hänellä on tapana ilmaista itseään aika kaikkitietävään sävyyn, enkä vain pidä siitä.

Hmm.. Onko negatiivinen asenne sitä, että sanoo, että uskoo, ette onnellisuutensa voi ihan hyvin näyttää? Kannattaa vaan hieman miettiä miten sen onnellisuuden tuo ilmi ja missä tilanteissa...

Vai olisiko negatiivisempaa asennetta: Miksei saa ikinä näyttää onnellisuuttaa, kun tuo ja tuo ja tuo tekee näin ja näin...

Njuu tyrmistyä saa mun teksteistäni ihan vapaasti, jos oma mielipide ei ole samanlainen. Olisit kirjoittanut tuonne kenestä palstaisesta en tykkää viestin, että saan sun niskakarvat pystyyn :heart: Sivistyneesti et kyllä ainakaan nyt oikein asioita hoitanut... Silti kertoo sinusta kyllä aikalailla, että yhtäkkiä menet noinkin henkilökohtaisuuksiin ja haukkumaan yms. Mutta en mää muistele pahalla. :hug:

 

en jaksa lukea kaikkia, näköjään käynnissä taas joku turhanpäiväinen vääntö täällä

Mutta alkuperäiseen vastaten, minullakin helpot lapset. JA päivittelijöitä riittää. Mutta se, että olen selvinnyt mm. vanhemman uhmasta lähes kokonaan, johtuu mielestäni siitä että minulla ja miehelläni on molemmilla AIKAA ja HALUA käydä läpi hänen kanssaan juttuja. Selitetään asioita, joita ei ymmärrä ja annetaan oikeasti hänen osallistua kaikkeen (myös vauvan hoitoon) mahdollisuuksien mukaan. Lähtöihin ja muihinkin asioihin valmistaudutaan hyvissä ajoin, ilmapiiri on lähes aina rauhallinen eikä meillä riidellä eikä paiskota tavaroita muutenkaan, niin vanhempi lapsikin on hyvin "helppo" ja yhteistyökykyinen.
Uskon todella,että kasvatus on myös vaikuttanut tähän.

Kyllähän vanhempien teot vaikuttavat lapseen paljon, mutta tuohonkin asiaan vaikuttaa monet muutkin seikat, mm. lapsen tempperamentti sekä se, miten lapsen ja vanhemman tempperamentit sopivat yhteen. Se, mikä toimii yhdellä lapsella ei sovikkaan toiselle.. jos tempperamentiltaan vilkkaan tai "vaativan" vauvan vanhemmat ovat itsekkin vilkkaita ja lapsen kanssa samalla aaltopituudella on arki huomattavasti helpompaa. Näillä vaativasta lapsesta helposti selviävillä vanhemmilla olisi kuitenkin voinut olla vaikeuksia toimia hitaastilämpenevän ja vetäytyvän vauvan kanssa. Asiat eivät vain ole niin yksinkertaisia.

 

Esikoinen mulla oli helppo tapaus. Kun mainitsin asiasta, kommentti oli aina "oota vaan kun ekat hampaat tulee, oota vaan kun eka nuha tulee, kyllä se vielä huutaa, oota vaan kun alkaa liikkua". Mitään noista ei tapahtunut, mutta koko ajan ootin että kyllä tämä kohta varmaan alkaa valvottaa. Vähän sellainen olo, että kun iloitsin vauvastani, toiset löi lyttyyn mun iloni.

No juuri tätä tarkoitin, aina manataan, että odota vaan...! Miksi murehtia tulevaa, kun voisi iloita tästä hetkestä?

Mä inhoon tuota "odota vaan", oon saanut kuulla tuon ihan varmasti yli 100 kertaa.

Ensimmäisen kerran, kun aloin odottaan kakkosta "Oota vaan kuinka rankkaa sitten on", no eipä ole ollut.

Jonka jälkeen "Oota vaan ei se kakkonen nuku hyvin, varmasti sairastelee, oota vaan ja oota vaan" Arg!!!

T: 2 todella helpon ja terveen lapsen äiti.

 

Ja mulla ärsyttää myös se kun mulle tullaan sanomaan että "Eihän sulla ole edes äitiydestä kokemusta", ihan vaan sen takia kun ei oo tarvinnut heräillä öisin ja lapset ovat olleet terveitä + kaiken lisäksi vielä helppoja.

Milloin on sitten äitiydestä kokemusta?

 

Oikein onnellinen. Lapsestaan ja perheestään! En sen sijaan suhtaudu negatiivisiin kaikkitietäviin naukujiin hyvällä. Koska koetan käyttäytyä sivistyneen ihmisen tavoin (en väitä että sitä 100% olisin en irl sano näille henkilöille, mitä heidän pahan manaamisestaan ajattelen. Heissä kun on paaaaljon kivojakin puolia!! Mutta on vapauttavaa, kun täällä voi kerrankin sen suoraan ja kaunistelematta sanoa. Hlökohatisuus Piparisuuta kohtaan johtuu siitä, että olen parin päivän aikana tyrmistynyt monesta muustakin hänen kirjoittamastaan asiasta. Hänellä on tapana ilmaista itseään aika kaikkitietävään sävyyn, enkä vain pidä siitä.

Hmm.. Onko negatiivinen asenne sitä, että sanoo, että uskoo, ette onnellisuutensa voi ihan hyvin näyttää? Kannattaa vaan hieman miettiä miten sen onnellisuuden tuo ilmi ja missä tilanteissa...

Vai olisiko negatiivisempaa asennetta: Miksei saa ikinä näyttää onnellisuuttaa, kun tuo ja tuo ja tuo tekee näin ja näin...

Njuu tyrmistyä saa mun teksteistäni ihan vapaasti, jos oma mielipide ei ole samanlainen. Olisit kirjoittanut tuonne kenestä palstaisesta en tykkää viestin, että saan sun niskakarvat pystyyn :heart: Sivistyneesti et kyllä ainakaan nyt oikein asioita hoitanut... Silti kertoo sinusta kyllä aikalailla, että yhtäkkiä menet noinkin henkilökohtaisuuksiin ja haukkumaan yms. Mutta en mää muistele pahalla. :hug:

Sinun kirjoituksesi ei vastaan millään tavalla minun sanomisiani. Ihan sivistyneesti kerroin, mitä olen mieltä kirjoituksistasi. Olen saanut (myös sinulta) tällä palstalla aika henkilökohtaista ja asiattomuuksiin menevää palautetta (omani ei taida mennä asiattomuuksiin), joten tällainen kirjoittelu kuulunee palstan luonteeseen. Ja on tämän palstan mittareilla sivistynyttä. En ole itse saamistani kommenteista vetänyt hernettä nenään. Sinun kohdallasi en vain pidä tyylistäsi ja näemmä vääristelystäsi. Muta se tästä aiheesta.

 

Sinun kirjoituksesi ei vastaan millään tavalla minun sanomisiani. Ihan sivistyneesti kerroin, mitä olen mieltä kirjoituksistasi. Olen saanut (myös sinulta) tällä palstalla aika henkilökohtaista ja asiattomuuksiin menevää palautetta (omani ei taida mennä asiattomuuksiin), joten tällainen kirjoittelu kuulunee palstan luonteeseen. Ja on tämän palstan mittareilla sivistynyttä. En ole itse saamistani kommenteista vetänyt hernettä nenään. Sinun kohdallasi en vain pidä tyylistäsi ja näemmä vääristelystäsi. Muta se tästä aiheesta.

Hmm.. Oletkohan sekoittanut henkilöt vai kukahan sää mahtanet olla? Itseasiassa kiinnostaa kovin paljon, että missä olen antanut asiattomuuksiin menevää palautetta? Ja missä mää nyt olen vääristellyt...? -mun oma ajatusko tässä ketjussa...?

 

Sinun kirjoituksesi ei vastaan millään tavalla minun sanomisiani. Ihan sivistyneesti kerroin, mitä olen mieltä kirjoituksistasi. Olen saanut (myös sinulta) tällä palstalla aika henkilökohtaista ja asiattomuuksiin menevää palautetta (omani ei taida mennä asiattomuuksiin), joten tällainen kirjoittelu kuulunee palstan luonteeseen. Ja on tämän palstan mittareilla sivistynyttä. En ole itse saamistani kommenteista vetänyt hernettä nenään. Sinun kohdallasi en vain pidä tyylistäsi ja näemmä vääristelystäsi. Muta se tästä aiheesta.

Hmm.. Oletkohan sekoittanut henkilöt vai kukahan sää mahtanet olla? Itseasiassa kiinnostaa kovin paljon, että missä olen antanut asiattomuuksiin menevää palautetta? Ja missä mää nyt olen vääristellyt...? -omassa ajatuksessaniko tässä ketjussa...?

Et ole koskaan ainakaan minulle antanut asiattomuuksiin menevää palautetta. Mutta henkilökohtasuuksiin kyllä. Lue mitä minä ja sinä olemme tässä ketjussa kirjoittaneet, niin siinä vastaus tähän vääristelyasiaan. Esim. kirjoitit, että olen todennut "Miksei saa ikinä näyttää onnellisuuttaa, kun tuo ja tuo ja tuo tekee näin ja näin..."
Ei meinaan pidä lainkaan paikkaansa, onnellisuutta saa onneksi näyttää niiden (useiden) ihmisten seurassa, joilla ei ole tätä ap:n kuvaamaa asennetta. Enkä välitä muiden tekemisistä, tiedän vain keiden seurassa on parempi salata oma onnensa. Käsität asiat (tahallasi?) niin järkyttävän äärimmäisyyksiin menevästi.

 

Mulla on suurperhe, teen vaativaa työtä ja nautin lapsistani, perhe-elämä sujuu hyvin, terveys on hyvä, jaksan liikkua ja pitää huolta itsestäni ja niin edelleen. Koen kyllä vähän samalla tavalla kuin ap:kin, jos sanoisin IRL, että elämäni on ihanaa, mukavaa ja tyydyttävää, niin ensinnäkin kadehtijoita riittäisi ja toisaalta voisivat pitää tekopyhänä. Vaikeuksiakin on, mutta nehän kuuluvat elämään.