Miksi ei tajuta, että myös isovanhemmilla on elämä?

Kyllähän sitä saa elää niin kuin haluaa mutta ei tarvitse olettaa että ihmiset sinusta silloin pitävät. Jokainen voi toimia niin kuin tahtoo, mutta selvä viesti siitä että kaikki muu elämä kuin lapsenlapset on tärkeämpää, on minun mielestä väärin. Silloin ei ole kyllä mummo ymmärtänyt elämän suurinta rakkautta ja sen merkitystä kun ulkomaanmatkat kiinnostaa enemmän kuin lapsenlapset. Eli elä miten tahdot mutta älä pakota muita pitämään sinusta, ei meitäkään voi pakottaa hyväksymään sitä että mummoilla ei omien lastenlasten elämä paljoa kiinnosta.

Valitettavasti mä olen luopunut lähes neljännesvuosisadaksi kaikista ulkomaanmatkoistani ja aion sitten, kun en ole enää vastuussa lapsistani, matkustella mielin määrin. Mutta ehkä munkin olisi pitänyt vaan tunkea tenavani mummolaan ja matkustella jo aikoja sitten.

Tuossahan se juttu just onkin että kukaan ei halua tunkea niitä lapsia sinne mummolaan ja onneksi on olemassa niitä ihania mummojakin jotka oikeasti haluavat olla lastenlastensa kanssa eivätkä tee sitä vain pakosta ja velvollisuudesta. Minun silmissä nämä velvollisuusmummot ei ole minkään arvoisia enkä lapsiani heille tungekaan, saavat elää uutta nuoruuttaan nyt kun ei ole lapset vaivana. Milloinkohan sitä itsestäkin tulee niin vanha ja katkera että unohtaa että niistä lapsista saa enemmän kuin ulkomaanmatkoista.

 

Tuossahan se juttu just onkin että kukaan ei halua tunkea niitä lapsia sinne mummolaan ja onneksi on olemassa niitä ihania mummojakin jotka oikeasti haluavat olla lastenlastensa kanssa eivätkä tee sitä vain pakosta ja velvollisuudesta. Minun silmissä nämä velvollisuusmummot ei ole minkään arvoisia enkä lapsiani heille tungekaan, saavat elää uutta nuoruuttaan nyt kun ei ole lapset vaivana. Milloinkohan sitä itsestäkin tulee niin vanha ja katkera että unohtaa että niistä lapsista saa enemmän kuin ulkomaanmatkoista.

Tällä niin peesi.

Mää lähden viettämään mieheni kanssa öö.. laatuaikaa :heart: , kun saatiin lapsikin nukkumaan. Oli kiva keskustella asioista!

 

[


Kyllä se on niin, että sun kannattaisi mennä tutkimaan itseäsi, että mikä sun elämässä on tärkeätä. Oletko hoitanut vain velvollisuutesi takia lapsiasi? Etkö ole saanut niitä ilonkipinöitä lapsesi hoidosta? Olisitko vain onnellinen matkustellessa "vapaana taivaanlintuna" vai oletko onnellinen perheen lähellä?

Kukin taklaa tavallaan. Itselleni on tärkeintä oma perhe, lapset ja myös vanhempani. En laittaisi ulkomaanmatoja/töitä tjms. omen perheeni edelle.

Ja mikä estää ottamasta lapsia mukaan ulkomaanmatkoille ja nauttia silloin matkoista? Näin meidän perhe ainakin toimii, koko perheen voimin yhdessä.

Olen kyllä joskus ajatellut, että hulluhan tässä on ollut, kun on aina asettanut alaikäiset lapsensa etusijalle En ole koskaan pukannut noita mummolaan päästäkseni etelän aurinkoon.

Mutta arvaa mitä? Mä olen tehnyt sen kyllä ihan vapaasta tahdostani. Olen aina ajatellut, että kun kerran olen nuo lapseni tehnyt,. olen niistä velvollinen kantamaan vastuuta siihen asti, kun niiden omat siivet kantaa. Se ei ole koskaan ollut mikään ikävä valvollisuus vaan olen tehnyt sen ihan omasta halustani. Mutta mä en halua olla vastuussa toisesta ihmisestä 50 vuotta. Tämä 25 vuotta riittää ihan hyvin. Sen jälkeen, kun tuo kuopuskin on omilleen muuttanut, aion kyllä - haen sitten luvan vaikka psykiatrilta - matkustella. B)

Lisäys: Mä olen ollut aina yh ja mulla ei todellakaan ole ollut varaa 3 hengen ulkomaanmatkoihin. Siksi ei olla matkusteltu yhdessä.

 

[/quote]
[i]
Tuossahan se juttu just onkin että kukaan ei halua tunkea niitä lapsia sinne mummolaan ja onneksi on olemassa niitä ihania mummojakin jotka oikeasti haluavat olla lastenlastensa kanssa eivätkä tee sitä vain pakosta ja velvollisuudesta[/i]. [/quote]

Niinpä. Kyllä se on niin että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Välittäminen ja lämpö välittyy sukupolvelta toiselle, joko sitä puhalletaan yhteen hiileen tai sitten ajatellaan vain omaa napaa.

EI kenenkään isovanhemman tarvitse uhrautua mitenkään, mutta jos sellaiseen tilanteeseen joutuu tai kokee joutuvansa, niin asiat on menneet jo aikasemmin väärille raiteille...

 

Meillä isovanhemmat hoitavat lapsenlapsiaan. Ottavat mielellään yökylään ja joskus tarvittaessa tulevat meille kotiinkin hoitamaan. Osaavat kieltäytyä jos ei sovi. Me kyläillään miehen vanhemmilla, he eivät tykkää kyläillä itseään nuorempien luona . Miehen vanhemmat ovat kotoisin maalta ja sielläkin homma toimi niin, että lapset menivät vanhempiensa luo, ei päinvastoin. Mun isäni ja avovaimonsa taas kyläilevät meillä ja me heillä. Reissataankin joskus yhdessä. Miehen vanhemmat eivät reissaa.

Yleensä hoitoapua tarvitaan mun työmatkojen tai lasten sairastelun vuoksi. Harvemmin meidän humputtelumenojen vuoksi. Kerran lapset oli miehen vanhemmilla kun oli mun enon vaimon kosteat kuusikymppiset. Kerran mun isällä kun mentiin kuuntelemaan miehen kanssa rockia. Ja taas menevät tässä kuussa kun mennään häihin, joihin lapsia ei ole kutsuttu. Kesällä lapset viettivät mummolassa kaksi viikkoa, kun olivat lomalla päiväkodista ja meillä miehen kanssa ei ollut lomaa. Viikonlopuiksi tietty haettiin kotiin tai oltiin kaikki mummolassa.

Olen ymmärtänyt, että kukaan noista neljästä ei koe lapsiamme velvollisuudeksi vaan rikkaudeksi. Minäkään en ainakaan tässä vaiheessa koe luopuneeni mistään lasteni vuoksi. Matkustelu on erilaista kuin ennen lapsia mutta taidamme nyt matkustaa jopa enemmän kuin silloin ennen.

 

Tuossahan se juttu just onkin että kukaan ei halua tunkea niitä lapsia sinne mummolaan ja onneksi on olemassa niitä ihania mummojakin jotka oikeasti haluavat olla lastenlastensa kanssa eivätkä tee sitä vain pakosta ja velvollisuudesta. Minun silmissä nämä velvollisuusmummot ei ole minkään arvoisia enkä lapsiani heille tungekaan, saavat elää uutta nuoruuttaan nyt kun ei ole lapset vaivana. Milloinkohan sitä itsestäkin tulee niin vanha ja katkera että unohtaa että niistä lapsista saa enemmän kuin ulkomaanmatkoista.

No näinpä juuri =) Minäkin haluan aikanaan hoitaa lapsenlapsiani vapaasta tahdostani ja silloin, kun se hoitaminen minulle sopii. En velvollisuudesta.

Lisäys: Ei mulla mummonakaan ole varaa matkusta akuin korkeintaan 2 kertaa vuodessa. Uskon aika vahvasti siihen, etteivät lapseni tarvitse juuri minua juuri niiksi viikoiksi lapsiaan hoitamaan, kun olen reissussa. Vuodessa on kuitenkin 52 viikkoa.

 

Niin ja muuten, isäni ja avovaimonsa matkustelevat paljon. Mutta kyllä he ehtivät ja haluavat olla lastemme kanssa silti. Ovat juuri lähdössä matkalle ja ehdin jo kysyä tuota yön yli hoitoa häiden ajaksi, ennenkuin muistin, että ovat silloin juuri tulleet matkalta. Aloin jo perua pyyntöäni ajatellen, että haluavat rauhassa toipua reissusta. Mutta ei, he halusivat lapset heille ehdottomasti, ei matkustelu kuulemma niin paljon väsytä . Ja saavat toohata tuliaistensa kanssa rauhassa lasten kanssa...

Mun ja isäni välit ovat olleet aiemmin vaikeat. Mun on todella vaikea pyytää mitään apua häneltä. Hän taas kokee, että kun meillä on ollut niin vaikeaa niin mun pitäisi osata pyytää enemmän. Hankalata....

 

Ja vielä mietin, että ainakin omalla kohdallani siihen lapsenvahtihommaan tulee aikanaan vaikuttamaan sekin, missä ja millaisessa asunnossa asun. Jos keskellä Helsinkiä hissittömän kerrostalon ylimmässä kerroksessa yksiössä, niin sekin vaikuttaa siihen lapsenvahtihommaan. Silloin ei mulle tule ratasikäisiä eikä enempää kuin max 2 lasta kerrallaan.

Ja viimeisimpänä - vaan ei vähäisimpänä - vaikuttaa sekin, miten muhun mummina suhtaudutaan. Jos lasteni mielestä teen aina kaiken väärin hoitaessani lapsenlapsiani, on varmaan parempi,. että lapseni hoitavat lapsensa ihan itse.

Viisaasti mietit tulevaa. Jos yksiössä yksinään asuu, korkeintaan kaksi sopii yhtäaikaa, yksi sohvalle, toinen pTJAlle tai viereen.
Näin ne realiteetit on otettava.
Kunhan multakin kuopus kotoa lähtee ja pian jo nyt seitsemän lastenlasta, pakko vuorotella, eikä jokaviikonloppu viitsi, jaksa, halua.

 

Ja vielä mietin, että ainakin omalla kohdallani siihen lapsenvahtihommaan tulee aikanaan vaikuttamaan sekin, missä ja millaisessa asunnossa asun. Jos keskellä Helsinkiä hissittömän kerrostalon ylimmässä kerroksessa yksiössä, niin sekin vaikuttaa siihen lapsenvahtihommaan. Silloin ei mulle tule ratasikäisiä eikä enempää kuin max 2 lasta kerrallaan.

Ja viimeisimpänä - vaan ei vähäisimpänä - vaikuttaa sekin, miten muhun mummina suhtaudutaan. Jos lasteni mielestä teen aina kaiken väärin hoitaessani lapsenlapsiani, on varmaan parempi,. että lapseni hoitavat lapsensa ihan itse.

Noin meilläkin, yhdelle jo sanoin että pitäisikö lakata ottamasta jos en osaa.
Olli erikoinen tilanne ja aina ovat tyytyväisiä.

 

Olen vielä suht nuori mummo,noin viisikymppinen.Olen vielä työssä sairaalassa ja teen kolmivuorotyötä.Hoidan kyllä tarvittaessa mielelläni kahta pientä lapsenlastani,mutta aina se ei ole mahdollista.Huomaan jo tässä iässä,että omasta työstä palautuminen vie paljon enemmän aikaa kuin nuorena.En saa hyvin nukuttua yövuorojen jälkeen jne. Mutta saan kyllä suuni auki jos en jaksa ja tyttäreni kyllä sen ymmärtää.Minusta on myös mukavaa,että hänkin kyselee minun jaksamistani ja on kiinnostunut minunkin asioistani,eikä jutut pyöri aina vaan lasten ympärillä - niin ihania kuin ovatkin! Teen myös tyttäreni kanssa kahdestaa shoppailureissuja ja silloin miesväki hoitaa lapset - ja hyvin pärjäävät!Ja me isovanhemmat taas puolestamme otamme lapsia välillä yökylään ja nuoripari pääsee tuulettumaan -purjehtimaan kesällä kahdestaan,vittämään mökkiviikonloppua tai mitä sitten haluavatkin.Joskus kysyvät itse,joskus ehdotamme me,että voisimme ottaa lapsia hoitoon.Ja hyvin on sujunut.Teemme kyllä silti reissuja kahdestaankin ja lataamme akkuja.Meistä on mukava auttaa,mutta huolehdimme myös omasta jaksamisestamme.Haaveilen kyllä siitä,että voisin lähiaikoina vähentää itse jo työntekoa ja saada enemmän omaa aikaa ja aikaa myös lapsenlapsille! Ja kun vähän kasvavat niin varmasti otamme heitä enemmän mukaan reissuille jos vanhempansa (ja lapset itse) sitä haluavat.

 

Toki appia ja anoppiakin tulee hoitaa. Yleensä vaan kotihoitoon on ottaneet naispuoliset, eikä miespuolinen. Näin oletan, että mieheni sisko hoitaa vanhempiaan, kun niiden aika jättää.

Mutta jos sisko ei pysty/kykene tai jotain muuta, niin asia on sitten eri. Jos vaan pystymme hoitamaan, niin haluamme varmasti hoitaan myös appia ja anoppia.

Mutta ikinähän ei tiedä miten maailma menee. Voipi olla, että on itse haudassa ennenkuin vanhempani tai mieheni vanhemmat menevät siihen kuntoon, että joutuvat kotihoitoon...

Mä en ole koskaan edes ajatellut, että lapseni mut aikanaan hoitaisivat. Ihan vaan siitä syystä, että esikoiseni on vammainen ja kuopukseni ei tietääkseni ainakaan ole homo. Ts tyttäreni ei vammansa takia mua pysty hoitamaan ja - kuten juuri kuvasit - tyttärien kuuluu hoitaa vanhempansa, ei miniöiden anoppiansa.

Samaa mieltä, muutenkin haluan palvelutaloon vanhana, on suraa eikä tartte istua yksin ja odottaa jotain kylään vaikka varmasti lapset käyvätkin.

 

Kyllähän sitä saa elää niin kuin haluaa mutta ei tarvitse olettaa että ihmiset sinusta silloin pitävät. Jokainen voi toimia niin kuin tahtoo, mutta selvä viesti siitä että kaikki muu elämä kuin lapsenlapset on tärkeämpää, on minun mielestä väärin. Silloin ei ole kyllä mummo ymmärtänyt elämän suurinta rakkautta ja sen merkitystä kun ulkomaanmatkat kiinnostaa enemmän kuin lapsenlapset. Eli elä miten tahdot mutta älä pakota muita pitämään sinusta, ei meitäkään voi pakottaa hyväksymään sitä että mummoilla ei omien lastenlasten elämä paljoa kiinnosta.

Valitettavasti mä olen luopunut lähes neljännesvuosisadaksi kaikista ulkomaanmatkoistani ja aion sitten, kun en ole enää vastuussa lapsistani, matkustella mielin määrin. Mutta ehkä munkin olisi pitänyt vaan tunkea tenavani mummolaan ja matkustella jo aikoja sitten.

Tuossahan se juttu just onkin että kukaan ei halua tunkea niitä lapsia sinne mummolaan ja onneksi on olemassa niitä ihania mummojakin jotka oikeasti haluavat olla lastenlastensa kanssa eivätkä tee sitä vain pakosta ja velvollisuudesta. Minun silmissä nämä velvollisuusmummot ei ole minkään arvoisia enkä lapsiani heille tungekaan, saavat elää uutta nuoruuttaan nyt kun ei ole lapset vaivana. Milloinkohan sitä itsestäkin tulee niin vanha ja katkera että unohtaa että niistä lapsista saa enemmän kuin ulkomaanmatkoista.

Puhupas uudelleen sitten kun olet mummi sinä huutava äiti ja väkivaltainenkin, kuinkahan jaksat/viitsit lapsenlapsia hoittaa, siihen on vielä yli vuosikymmen.
Jos olet hyvin nuori nyt et malta jos vanha et hjaksa.

 

Meillä on poitsul elossa 1 pappa ja 3mummoa.(isäni nyksä on lapsille mummo kans).
Isänäitin luona käydään yhdessä kylässä,oma isäni ja hänen nyksä asuvat 300km:n päässä.Oma äitini käy halutessaan poikaa moikkaamassa arkisin töiden jälkeen ja on meillä välillä yötä,jolloin saan hetken mennä kavereiden kans kahvitellen.
Yötä poika on ollut äitini luona kerran.
He ovat omat lapsensa aikoinaan hoitaneet,ei heidän kuulu munkin lasta hoitaa,elleivät itse halua.

 

Olen vielä suht nuori mummo,noin viisikymppinen.Olen vielä työssä sairaalassa ja teen kolmivuorotyötä.Hoidan kyllä tarvittaessa mielelläni kahta pientä lapsenlastani,mutta aina se ei ole mahdollista.Huomaan jo tässä iässä,että omasta työstä palautuminen vie paljon enemmän aikaa kuin nuorena.En saa hyvin nukuttua yövuorojen jälkeen jne. Mutta saan kyllä suuni auki jos en jaksa ja tyttäreni kyllä sen ymmärtää.Minusta on myös mukavaa,että hänkin kyselee minun jaksamistani ja on kiinnostunut minunkin asioistani,eikä jutut pyöri aina vaan lasten ympärillä - niin ihania kuin ovatkin! Teen myös tyttäreni kanssa kahdestaa shoppailureissuja ja silloin miesväki hoitaa lapset - ja hyvin pärjäävät!Ja me isovanhemmat taas puolestamme otamme lapsia välillä yökylään ja nuoripari pääsee tuulettumaan -purjehtimaan kesällä kahdestaan,vittämään mökkiviikonloppua tai mitä sitten haluavatkin.Joskus kysyvät itse,joskus ehdotamme me,että voisimme ottaa lapsia hoitoon.Ja hyvin on sujunut.Teemme kyllä silti reissuja kahdestaankin ja lataamme akkuja.Meistä on mukava auttaa,mutta huolehdimme myös omasta jaksamisestamme.Haaveilen kyllä siitä,että voisin lähiaikoina vähentää itse jo työntekoa ja saada enemmän omaa aikaa ja aikaa myös lapsenlapsille! Ja kun vähän kasvavat niin varmasti otamme heitä enemmän mukaan reissuille jos vanhempansa (ja lapset itse) sitä haluavat.

Kuin minun ajatuksistani

=)

 

tämä on juuri tätä itsekästä käyttäytymistä. Minä, minä ja minä eikä kukaan muu!

Joo, nykymaailma on täynnä juuri näitä narsistisia, itsekeskeisiä ihmisiä. Mites sitten suu pannaan kun ap on todella vanha, sairas, sänkyyn sidottu - ja kaipaa niitä lapsia ja lapsenlapsiaan vierelleen??

 

tämä on juuri tätä itsekästä käyttäytymistä. Minä, minä ja minä eikä kukaan muu!

Joo, nykymaailma on täynnä juuri näitä narsistisia, itsekeskeisiä ihmisiä. Mites sitten suu pannaan kun ap on todella vanha, sairas, sänkyyn sidottu - ja kaipaa niitä lapsia ja lapsenlapsiaan vierelleen??

Tarkoitatko nyt sitä että sen mummon ois pitänyt jättää matkustelut väliin ja hoitaa niitten sijasta lapsenlapsiaan? Eihän ap kyllä sanonut etteikö niitä tapaisi ym. Vai?

 

Olen toki lastenlasteni kanssa silloin kun parhaaksi näen

Muuten kyllä ok, mutta nyt taas käänsit asiat toisinpäin; ei se aina perheelle sovi että mummo tuppaa kylään tai ehdottelee herkkuhetkiä just silloin kun mummolle sopii!!!! Tätä tekee mun anoppi, ja sekös vasta ärsyttää! Jos on sovittu lasten kans askarteluhetki kun "äidillä on just nyt aikaa" niin paukataan kylään kysymättä, tai alettu syömään niin toinen kantaa kakun pöytään.

 

Olen mummo kolmelle lapsenlapselle, jotka ovat todella suloisia ja alle kouluikäisiä. Olen 54v eli en mikään ikäloppu, joten harrastan, matkusta ja olen aktiivisesti työelämässä mukana. En jaksa enää kuunnella syyllistämistä siitä miten monta ulkomaanmatkaa vuodessa teen tai sitä miten paljon aikaa harrastuksiini menee. Tämä kun on kuulemma kaikki pois lapsenlapsilta. Miksi ei tajuta, että haluan vielä elää kun elän. Olen toki lastenlasteni kanssa silloin kun parhaaksi näen ja kun olen kotona ja vapaa-ajalla. Miksi mummojen ja pappojen ei anneta elää, vaan kaikki vapaa-aika pitää käyttää pienille lapsille. Tätä en ymmärrä?

oletko tehnyt tämän selväksi omille lapsillesi?

 

Olen toki lastenlasteni kanssa silloin kun parhaaksi näen

Muuten kyllä ok, mutta nyt taas käänsit asiat toisinpäin; ei se aina perheelle sovi että mummo tuppaa kylään tai ehdottelee herkkuhetkiä just silloin kun mummolle sopii!!!! Tätä tekee mun anoppi, ja sekös vasta ärsyttää! Jos on sovittu lasten kans askarteluhetki kun "äidillä on just nyt aikaa" niin paukataan kylään kysymättä, tai alettu syömään niin toinen kantaa kakun pöytään.

No minäkin olen sitä mieltä, että kylään ei mennä muuten kuin kutsuttaessa. uskoisin, että jokainen mummi ja mummin lapsi löytää sellaisen yhteisen ajankohdan, joka sopii molemmille. Kummankaan ei siis pidä olettaa, että toinen osapuoli muuttaa omia suunnitelmiaan sen toisen osapuolen vuoksi. Niin voi toki tehdä, jos se sille toisellekin sopii, mutta se ei ole velvollisuus.

Ap:lle vielä... sopikaa riittävän aikaisin, milloin olet lapsenvahtina, menet käymään lastesi luona tai milloin kutsut lapsesi lapsineen kylään. Itse kun mietin tulevia ulkomaanreissujani, niin kyllä mä jo 6 kk aikaisemmin tiedän, jos olen aikeissa lähteä jouluksi Hondurasiin. Ja viimeistään 3 kk ennen matkaa tarkan ajankohdan. Siinä on lapsilleni ihan riittävästi aikaa järjestellä omat menonsa niin, että eivät tarvitse mua juuri jouluna.

 

Mun äitini ja isäni ei ole koskaan hoitaneet lastani. He eivät ole halunneet.
Lapseni on jo ekalla, eikä koskaan edes puhukaan ukista ja mummista. Hän ei muista, eikä edes kiinnosta. Kerran väsyneenä pyysin, että ottaisivat lapsen viikonlopuksi luokseen, lapsi taisi olla kahden/kolmen. Kuulemma sitten kun lapsi on isompi. No, nyt on isompi, mutta eipä ole kuulunut kutsua. Ihmettelen joskus, miksi vanhempani eivät halua nähdä lapsenlastaan. Mutta se on heidän päätös, en minä voi siihen vaikuttaa.

Mummoilla ja vaareilla on oma elämä, ja eläköön he sitä. Varmasti kuitenkin lapsenlapsille jää aikaa

 

kahlaamatta ketjua läpi (kun kuitenkin tarkertuisin jollekin sivulla yksi tai kaksi olevaan) kommentoin tässä kohta isoäiti-iässä olevana asiaa.
Minulla isoäitinä tulee olemaan se oma elämäni josta minä itse päätään (ja tietysti tuo mies saa jotakin mielipidettä esittää ). en minä aio mummovuosiani elää lapsenlapsien mukaan ja lasteni mukaan elämääni ja ohjelmaani järjestää.
toki aion lastenlasten kanssa kaikenlaista kivaa tehdä, yhdessä ja erikseen, mutta minä aion kuitenkin pitää itselläni sen valinnan vapauden milloin mitäkin sopii minulle tehdä ja lastenlasten kanssa keskustellen mitä (ja alkuun omien lasteni).
Mutta en aio olla mikään ilmainen aina valmis lastenhoitokone. apua tarjoan tarpeen mukaan, mutta kuitenkin aion käyttää myös omia itsekkäitä aivojani siinä mikä on tarve. Koliikkivauvan isosiskolla todennäköisempää päästä mummolle vaikka kaksi kertaa kuussa kuin ihan vaan vanhempien bilettämishalujen vuoksi.
minä olen tällä hetkellä äiti joka puuhaa työssäkäymisestään huolimatta lasten kanssa, on se sitten huvipuistohärvelin vieressä odottaminen, leipominen, metsäretki tai mitä vaan ja sitä varmaan lastenlastenkin kanssa, mutta ei sillä tyylillä että "olet huono mummo jos et ensi viikonloppuna lapsia hoitoon ota", kun onhan niitä muitakin lapsenhoitomahdollisuuksia olemassa kuin isovanhemmat ilmaiseksi. En tarkoita sitä että minulle pitäisi maksaa, en rahaa aio ottaa, mutta se että tehdään oletuksia elämässä toisen ihmisen "laskuun" miettimättä että tällä ihmisellä on kuitenkin se oma elämäkin.
isovanhemmuus ei ole velvollisuuksia vaan se on vapaus ja lupa olla lastenlasten kanssa, tehdä kaikenlaista kivaa yhdessä.

 

kahlaamatta ketjua läpi (kun kuitenkin tarkertuisin jollekin sivulla yksi tai kaksi olevaan) kommentoin tässä kohta isoäiti-iässä olevana asiaa.
Minulla isoäitinä tulee olemaan se oma elämäni josta minä itse päätään (ja tietysti tuo mies saa jotakin mielipidettä esittää ). en minä aio mummovuosiani elää lapsenlapsien mukaan ja lasteni mukaan elämääni ja ohjelmaani järjestää.
toki aion lastenlasten kanssa kaikenlaista kivaa tehdä, yhdessä ja erikseen, mutta minä aion kuitenkin pitää itselläni sen valinnan vapauden milloin mitäkin sopii minulle tehdä ja lastenlasten kanssa keskustellen mitä (ja alkuun omien lasteni).
Mutta en aio olla mikään ilmainen aina valmis lastenhoitokone. apua tarjoan tarpeen mukaan, mutta kuitenkin aion käyttää myös omia itsekkäitä aivojani siinä mikä on tarve. Koliikkivauvan isosiskolla todennäköisempää päästä mummolle vaikka kaksi kertaa kuussa kuin ihan vaan vanhempien bilettämishalujen vuoksi.
minä olen tällä hetkellä äiti joka puuhaa työssäkäymisestään huolimatta lasten kanssa, on se sitten huvipuistohärvelin vieressä odottaminen, leipominen, metsäretki tai mitä vaan ja sitä varmaan lastenlastenkin kanssa, mutta ei sillä tyylillä että "olet huono mummo jos et ensi viikonloppuna lapsia hoitoon ota", kun onhan niitä muitakin lapsenhoitomahdollisuuksia olemassa kuin isovanhemmat ilmaiseksi. En tarkoita sitä että minulle pitäisi maksaa, en rahaa aio ottaa, mutta se että tehdään oletuksia elämässä toisen ihmisen "laskuun" miettimättä että tällä ihmisellä on kuitenkin se oma elämäkin.
isovanhemmuus ei ole velvollisuuksia vaan se on vapaus ja lupa olla lastenlasten kanssa, tehdä kaikenlaista kivaa yhdessä.

Hyvin kirjoitettu t. toinen mummoikäinen ja jo sellaiseksi päässytkin

 

Kivaahan se on kun isovanhemmat ovat lastenlastensa kanssa muttei mikään velvollisuus todellakaan ole.

 

isovanhemmilla on täysi oikeus omaan aikaan. Olivat sitten eläkkeellä tai työelämässä. Meidän lasten isovanhemmat eivät ole kovin aktiivisesti lastenlastensa elämässä vaikka ihan lähekkäin asumme.

Itse toivoisin kuitenkin suurempaa kiinnostusta. En halua lastenhoitoapua vaan olisi kiva jos kävisivät kylässä ja antaisivat vähän huomiota.

 

Ei se noin pitäisi mennä. Pitäisi olla lämpimät suhteet ja käydä koko perheen voimin tapaamassa mummoja ja pappoja niin, että myös mummot ja papat saavat vaan olla lapsenlapsiensa kanssa ilman "hoitovastuuta".

Näin. Meidän lapsilla ja isovanhemmilla on tosi läheiset välit, vaikkei isovanhemmat hoida lapsia lähes koskaan. Minä olen ajatellut sen niin, että isovanhemmat saa nauttia lapsenlapsistaan, eikä niin että ne ovat joku velvoite. Joitain kahdenkeskisiä juttuja on ollut esikoisen ja mummon välillä, mistä kummatkin nauttivat.