Miksi ja kenelle lähtisit takaajaksi?

Kysymys otsikossa.

Paljon näkee näitä itkijöitä, joille kaatuu hurjat takausvelat niskaan, kun toinen ei maksakaan.
Eikö takaajaksi lähdetä sillä idealla, että varaudutaan maksamaan se toisen laina, jos tämä ei itse pysty? Sitähän takaus tarkoittaa!

 

En lähtis.

 

en kenellekään, en missään tilanteessa

 

En lähtis minäkään. Veli on ainoa ketä voisin edes harkita, mutta kun ei sitä ikinä tiedä vaikka siitäkin tulisi yhtäkkiä joku narkkari ja velat jäisi mulle. Ei kiitos.

 

omille lapsille JOS olis näyttöä että koulutus, tulot ja työasiat kunnossa ja laina ja lainanmäärä olisi järkeävä. En takais näitä jotka ensiasunnoksi saatava 300 000e ja rakentaa iso omakotitalo.

 

Olen takaajana vain ja ainostaan omalle miehelleni enkä toisille lähtisikään takaajaksi. Miehen nimiin on ostettu sijoitusasunto ja siinä olen siis takaajana. Minä meillä hoitelen nuo raha-asiat muutenkin joten tiedän tasan missä mennään.

 

En koskaan kenellekkään.

 

Takasin veljelle asuntolainaa. Summa oli 16 000 joka on nyt onneksi lyhentynytkin. Jos köpsästi käy niin ei se 16 000 mulle "elämää suurempi summa" olisi. Halusin että toteuttaa unelmansa =ostaa kämpän.

 

Omalle lapselle voisin tietyin kriteerein olla takaajana mutta en todellakaan kenellekään muille.

 

Olen lähtenyt sisaruksilleni, lapsilleni ja entisille sijaislapsille.
Voisin lähteä myös sisarusteni lapsille kun asuntolainat heille aikanaan ajankohtaisiksi tulevat.

 

Omille lapsillee, en muille.
Lisävaatimuksena se että lapsella on tulot kunnossa.

 

[QUOTE="vieras";26596756]Omille lapsillee, en muille.
Lisävaatimuksena se että lapsella on tulot kunnossa.[/QUOTE]

Eiku lähtisin mä myös omalle äidilleni jos tilanne vaatisi.
(Ei tule vaatimaan,siksi hänet unohdinkin.)

 

Jos aviopuolisot ottavat yhteisen lainan tai ostavat yhteisen asunnon, siinä ollaan sitten takaaja myös siihen toiseen puoleen. Ilmeisesti monikaan tässä ketjussa ei osta asuntoa muuten kuin ihan yksin.

Olen siis taannut mieheni asuntolainaa, kun olemme yhteisen asunnon ostaneet. Lapsen lainan takaamista voisin harkita vaikkakin minusta se on tarpeetonta, jos talous kestää asuntolainan ottamisen (silloinhan ei takaajia tarvita).

 

Paljon näkee näitä itkijöitä, joille kaatuu hurjat takausvelat niskaan, kun toinen ei maksakaan.

Missä näkee? Minä en ole koskaan törmännyt tällaiseen tilanteeseen, muuten kuin itseni kohdalla. Takasin exälle kymppitonnin firman perustamiseen kun olimme naimisissa.

Meillä takaajina on molempien vanhemmat. Todennäköisesti tulemme takaamaan omien lastemme lainoja tulevaisuudessa. Takaamiseen voi riittää pelkkä nimi, tai siihen voi joutua kiinnittämään omaisuutta, lapsillemme sen tekisimme.

Voisimme myös taata nimellä vanhemmillemme lainoja, ei epäilystäkään. Mahdollisesti myös veljillemme, riippuen hieman kyllä summasta.

 

Omalle äidille ja lapselle takaisin. En muille.

Äiti on mulle taannut 3-4 lainaa, tämä on auttanut mua ja meidän perhettä ihan kauheasti. Ollaan myydessä saatu aina isot voitot ja takauksien avulla kerrytetty omaisuuden arvoa ilman kädestä suuhun elämistä. Saman haluan omalle lapselle tarjota.

 

Lapsilleni lähtisin. Tosin olettamuksella että vain osa velasta vaatisi takausta. Sen verran pitää seisoa omilla jaloillaan että koko lainaa ei tarvitsisi taata.

 

En kenellekään, nykyään saa valtion takauksen ja omavastuuosuus on oltava tuossa vaiheessa vähintään säästettynä.

 

Missä näkee? Minä en ole koskaan törmännyt tällaiseen tilanteeseen, muuten kuin itseni kohdalla. Takasin exälle kymppitonnin firman perustamiseen kun olimme naimisissa.

Meillä takaajina on molempien vanhemmat. Todennäköisesti tulemme takaamaan omien lastemme lainoja tulevaisuudessa. Takaamiseen voi riittää pelkkä nimi, tai siihen voi joutua kiinnittämään omaisuutta, lapsillemme sen tekisimme.

Voisimme myös taata nimellä vanhemmillemme lainoja, ei epäilystäkään. Mahdollisesti myös veljillemme, riippuen hieman kyllä summasta.

Nykyään pankki haluaa takaajilta omaisuutta. ei enää riitä nimi. Näin ainakin nordeassa.

 

En kenellekkään.. en välttämättä edes lapselle.

 

En kenellekään, paitsi omalle lapselle sitten joskus tulevaisuudessa.

 

Lapsilleni voisin lähteä takaajaksi

 

Omille lapsille. Meilläkin minun molemmat vanhemmat pantasivat talonsa, kun rakennusajaksi takuita tarvittiin.

Ystävät ja tuttavat ovat niiiiiin monta kertaa jättäneet pienetkin velat maksamatta, että raha-asioissa en luota kuin omaan perheeseen ja miehen vanhempiin. Ja tosiaan omille lapsillekkaan en takaaajaksi ryhtyisi, jos lainasumma ei olisi selvästi harkittu maksykyvyn puitteissa. En siis lähtisi lasten "pilvilinnoja" makselemaan.