Miksi joillekin ei riitä mikään? Miks jotku saa kaiken helpolla?

[QUOTE="niin";28524534]Hae toimittajakouluun/-ohjelmaan. Lehden kuin lehden laatu räjähtäis käsistä. Saisitte kaikki tuetkin, jos mies on työtön ja pystyy siis panostamaan lastenvahdintaan.[/QUOTE]

Minulle riittää ihan oma pieni elämäni, mitä nyt välillä pistän lusikkani tähän soppaan, kun joku purskauttelee älyttömyyksiä näppikseltään

 

Ohho, mikä ketju. :O Aika tarkat tiedot olet ap purnauksesi kohteesta antanut, mä itse asiassa olen 99,9 % varma, että tunnen hänet ja perheensä. Olen lähes varma myös siitä, että tunnen sinunkin miehesi. Siinä tapauksessa me kolme (minä, tuttavasi ja miehesi) olemme olleet ystäviä 28 vuotta. Ei voi olla sattumaa, että kaikki täsmää.

 

Ohho, mikä ketju. :O Aika tarkat tiedot olet ap purnauksesi kohteesta antanut, mä itse asiassa olen 99,9 % varma, että tunnen hänet ja perheensä. Olen lähes varma myös siitä, että tunnen sinunkin miehesi. Siinä tapauksessa me kolme (minä, tuttavasi ja miehesi) olemme olleet ystäviä 28 vuotta. Ei voi olla sattumaa, että kaikki täsmää.

Näytäpä ihmeessä purnauksen kohteelle. Voi olla buustaus hänen haastavaan arkeensa. Mä niin symppaan tota purnauksen kohdetta. Itse opiskelen toista korkeakoulutusta, mulla on yksi lapsi ja eikä edes taloprojektia ja pidän arkeani haastavana.

 

Ohho, mikä ketju. :O Aika tarkat tiedot olet ap purnauksesi kohteesta antanut, mä itse asiassa olen 99,9 % varma, että tunnen hänet ja perheensä. Olen lähes varma myös siitä, että tunnen sinunkin miehesi. Siinä tapauksessa me kolme (minä, tuttavasi ja miehesi) olemme olleet ystäviä 28 vuotta. Ei voi olla sattumaa, että kaikki täsmää.

No tämähän oli vain ajan kysymys, että löytyy joku joka tuntee.

 

Mulle on sanottu, että oon saanu kaiken liian helpolla, kultatarjottimella. Ite oon aatellu, että sanojat eivät vaan tiedä elämästäni mitään.

 

[QUOTE="vipe";28524560]Näytäpä ihmeessä purnauksen kohteelle. Voi olla buustaus hänen haastavaan arkeensa. Mä niin symppaan tota purnauksen kohdetta. Itse opiskelen toista korkeakoulutusta, mulla on yksi lapsi ja eikä edes taloprojektia ja pidän arkeani haastavana.[/QUOTE]

Joo, samoin täällä. Lasten syntymä ei välttämättä helpota opiskelua, vaikka se ois kuinka mukavaa ja mielenkiintoista ja vaikka se miten ois yhteinen päätös. (taloprojektia tai ei )

 

Anteeks mitä? :O Siis mistä mä oon kateellinen ja kenelle??? Mähän vain jossittelin tuos ja yritin tuoda esille sitä, että ei sillä ap:n tutulla EHKÄ ookaa niin helppoa miltä vaikuttaa. Aika ihmetyyppi oot jos saat mun viestin käännettyä kateudeksi. :O

Ehkä ja ehkä, mutta miksi sellaista edes tarvii miettiä, miksi toisella vain ei voisi olla kaikki hyvin? Miksi pitää alkaa kaivelemaan niitä luurankoja? Miksi ei voisi olla vain iloinen, kun tutulla kaikki on hyvin?

 

Mistä ap tiedät ettei kyseinen nainen ole vuosia sinne oikeustieteelliseen hakenut mutta ei vain ole päässyt ja sinä aikana opiskeli itsensa sairaanhoitajaksi ja sitten pääsikin sinne minne oikeasti halusi.

Monien elämä voi tuntua ulkopuoliselta helpolta, mutta mistä ap tiedä että on helppoa. Mitä ap itse on yrittänyt elämässä saavuttaa ja mitä olet valmis ollut tekemään haaveittesi eteen.

Tämä esimerkkiperhe on varmasti ollut taloudellisesti tiukilla ja äidillä on ollut paljon opiskeltavaa ja töitä uuden vauvan kanssa. Varmasti ollut rankkaa ja ajan käytön kanssa ongelmia. Aivan käsittämätöntä kateutta.

 

Se varmaan teki nuo kaikki ihan tahallaan että sai sut kateelliseksi.

 

[QUOTE="vieras";28524607]Mistä ap tiedät ettei kyseinen nainen ole vuosia sinne oikeustieteelliseen hakenut mutta ei vain ole päässyt ja sinä aikana opiskeli itsensa sairaanhoitajaksi ja sitten pääsikin sinne minne oikeasti halusi.

Monien elämä voi tuntua ulkopuoliselta helpolta, mutta mistä ap tiedä että on helppoa. Mitä ap itse on yrittänyt elämässä saavuttaa ja mitä olet valmis ollut tekemään haaveittesi eteen.

Tämä esimerkkiperhe on varmasti ollut taloudellisesti tiukilla ja äidillä on ollut paljon opiskeltavaa ja töitä uuden vauvan kanssa. Varmasti ollut rankkaa ja ajan käytön kanssa ongelmia. Aivan käsittämätöntä kateutta.[/QUOTE]

Tai sitten kaikki on ollut helppoa heille, opiskelu on sujunut kuin itsestään, vauva on ollut helppo lapsi ja taloudellisia huoliakaan ei ole ihmeemmin ollut. Jos ap olisi jutellut enemmän tuttavansa kanssa, hän tietäisi enemmän. Helppo elämä on ihan mahdollinen, ei kaikilla välttämättä ole kummoisia vaikeuksia. Siitä voi kyllä olla kateellinen, jos on taipumusta sellaiseen.

 

Mielestäni kaiken helpolla haluava tyyppi ei edes hakisi oikeustieteelliseen (aivan, ystäväni oli vielä ns. myöhäisherännäinen, tuo unelma-ammatti selvisi hänelle vasta toisen lapsen syntymän jälkeen, haki ja pääsi onneksi kertaheitolla sisään), saati sitten tekisi (kolmatta) lasta kesken opintojen. Se että on opiskellut kaksi ammattia joista toinen on noin vaativa, tehnyt kolme lasta ja ilmeisesti hoitanutkin ne hyvin (ei tarvita sanaa ilmeisesti ), rakentanut talon ja tuon keskellä saanut parisuhteen toimimaan noin pitkään ei kuulosta miltään itkekkäältä ja kaiken helpolla haluavalta tyypiltä. Päinvastoin määrätietoiselta ihmiseltä joka on valmis tekemään töitä sen eteen että saavuttaa unelmansa.(kyllä, ja sen lisäksi on oikeasti ihana ihminen)

Jos taas eniten korpeaa se että toisen puoliso on elättänyt perhettä vaimon opiskeluiden ajan niin eiköhän tuokin ole perheen sisäinen päätös. Joillain kumppanit on valmiita tukemaan toisen opiskelua tai vaikka sitä lasten kotihoitoa, hienoa jos yhteen sattuu pariskunnat jotka omaa näistä yhteiset näkemykset.(nimenomaan näin, kumppani tukenut kaikin tavoin alusta lähtien, eipä tuo muuten olisi ollut edes mahdollista)

Minä en sen enempää lähde tätä keskustelua kommentoimaan, mutta sen verran sanon, että sinä olet erittäin oikeilla jäljillä. Kursiivit ovat omia lisäyksiäni.

 

Ehkä ja ehkä, mutta miksi sellaista edes tarvii miettiä, miksi toisella vain ei voisi olla kaikki hyvin? Miksi pitää alkaa kaivelemaan niitä luurankoja? Miksi ei voisi olla vain iloinen, kun tutulla kaikki on hyvin?

No eipä tässä oo keskusteltu mun tutusta joten ihmettelen suuresti, että mistä mä oon kateellinen ja kenelle.

 

Aloittaja on kyllä harvinaisen ikävän oloinen ihminen, oikea sosialisti. Kukaan ei saisi pyrkiä elämässään kohti omia haaveitaan tai parantaa elämänlaatuaan. Vielä kauheampaa on jos puoliso, muusta yhteisöstä puhumattakaan, tukee tällaista toimintaa.

 

En mä kyllä mitenkään saa tutustasi tehtyä itsekästä; kunnianhimoisen ja peräänantamattoman kylläkin.

Se että on jo jonkun alan ammatin saanut ei missään nimessä tarvitse riittää loppuelämäkseen, ei vaikka töitä olisikin 100%:sti. Intressit ja elämäntilanteet muuttuu; nuorena voi olla tärkeää vaan saada koulutettua itsensä jollekin suht mielekkäälle alalle josta saa sen säännöllisen palkan jolla pärjää. Ja sitten vanhempana, jotain tukea jo elämälleen saatua, on hienoa jos uskaltaa repäistä itsensä irti siitä totutusta ja lähteä tavoittelemaan haluamaansa.

Eiköhän niitä leipätyöhönsä kyllästyneitä ole tarpeeksi muutenkin, yksi elämä tässä vaan on niin miksi viettää sitä huonossa parisuhteessa, työpaikassa tai ympäristössä muutenkaan? Ajattele niin että nyt jollekin sairaanhoitajalle vapautui paikka tuttusi siirryttyä lakimiesten hommiin; jos se "menetetty" koulutuspaikka muka niin harmittaa.

Kyllä mä hieman kateellinen olen tutullesi; ilmeisesti hyvä parisuhde, perhe, oma koti ja ammatti jonka halusi. Muuten sama kuin mulla mutta mä vielä odotan sitä ahaa- elämystä ja kirsikkaa kakun päälle eli oivallusta mitä voisin seuraavaksi opiskella. Vaikka vakityö onkin, olen siinä hyvä, töitä riittää varmasti, palkkakin on ok niin tiedän ettei mun tule sitä lopun elämäni tehdä.
Joten kateuttani suurempaa on kuitenkin ihailu tuttavasi valintoja kohtaan, luultavasti päätöksillään on juuri välttänyt joutumasta samanlaisen katkeruuden valtaan kuin sinä.

 

Miks aina pitäis muka olla provo? Sillä tavalla itsekäs, ett mies joutu elättään koko perheen naisen opiskeluajan vaikka nainen ois saman ajan voinu osallistua perheen elatukseen ku kerran on sairaanhoitaja. Sit itsekäs myös siks, ett se sen opiskelupaikka on ollu pois joltain nuoremmalta jolla ei ehkä oo mitään ammattii. Enkä oo katkera, kuin monta kertaa pitää sanoa. En vaan tykkää tutun toimintatavoist tossa asiassa.

Siis miten mikään noista asioista on sinulta pois? Sä olet vaan kateudesta vihreä ihan pahansuopaisuudestasi.

Ihan kuin se olisi tuttavan vika että sinä et pysty samaan.

 

Onkohan ap pistänyt noin tarkat tiedot henkilöistä aivan tahallaan, ihmetyttää muuten moinen tyhmyys:O Ei olisi tarvinnut kuin vaihtaa lakiopinnot lääkikseen ja iät kokonaan pois tai muuttaa ne, niin tunnistaminen olisi mennyt mahdottomaksi.

 

Olen sitä mieltä, että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita. Ja kun on kiitollinen siitä mitä on, saa todennäköisesti vaan lisää kiitollisuuden aiheita elämäänsä.

mä olen toiusta mieltä, ityse olen aina elänyt niin, että pyrin ylöspäin, hoidan asiani mallikkaasti, enkä loukkaa ketään tahallisesti, silti mun elämässäni on sattunut ja tapahtunut ikäviä asioita, joille en itse ole mahtanut mitään.
kyllä se vaan on kiinni ihan tuurista, miten se elämä kutakin heittelee.

 

No ois tietty voinu jatkaa sairaanhoitajana. Sit sinne oikikseen vois hakea sellaset, joilla ei vielä ammattia oo.

Turhaan mä selitän. Ette te tajua. On jo tullu selväksi.

Ei oo todellista. Eli kukaan ei saa opiskella vaikka 2 ammattia, jos voi jatkaa vanhassakin, ettei ap:n kaltaisille kateuden perikuville tule paha mieli.

 

Tuttu on sairaanhoitaja ja sille ois töitä riittäny kyllä ja vakipaikkakin oli tarjolla. Sillä oli siinä kohtaa kaksi lasta ja mies. Sit se päätti lähtee uudestaan kouluun ja pääsi tietty sit ekalla yrityksellä oikikseen ja sen mies oli ilonen sen puolesta. Tuttu oli silloin jo 27-vuotias. Ne sai yhden lapsen lisää opiskeluaikana ja tuttu oli 1,5 vuotta pois koulusta. Nyt se on 35v ja valmistuu lakimieheks tänä keväänä ja ne on rakentanu talonkin viime vuonna. Ja sit sitä on kyselty jo töihinkin jostain harjottelupaikasta, ett periaatteessa sille on töitäkin luvassa suoraa valmistumisen jälkeen. Ja sen miehensä kanssa tuttu on ollu yhdessä varmaa yli 16 vuotta. On se joillain helppoa. Mut ehkä tuttukin joskus huomaa, ettei se elämä aina nii helppoa ole.

Mun mielestä on esimerkiks epäreilua, ett tuttu meni sinne oikikseen, kun sillä kerran oli jo ammatti ja ikääkin. Ja sit sen mies on joutunu elättään koko perhettä ton opiskelun ajan. Taitaa itekkin hävetä tota juttuu kun se ei koskaan kerro kellekään mitään tosta opiskelustaan tai tulevasta ammatistaan. Ellei siis joku suoraan kysy, sillon kyl kertoo. Ei kuulemma aio ees mitään valmistujaisia pitää. No ei meiän perhe kyllä sinne meniskään, vaikka pitäis. Tai ainakaan mä en menisi ja ei lapsetkaan.

Mitä mieltä?

Sitä mieltä, että on hemmetin hienoa, että jotkut jaksaa ja viitsii tehdä töitä toteuttaakseen unelmansa ja haaveensa, vaikka varmasti lähipiiristä on tullut kommenttia että ei kannata enää tossa iässä ja kun lapset on pieniä ja millä te elätte opiskeluajan ja niin edelleen.

Olen myös sitä mieltä, että jos ei itse viitsi tehdä mitään vaan jämähtää omasta mielestään epätyydyttävään elämään, kannattaa pitää turpansa kiinni jos joku toinen ei jämähdä omaan elämäänsä vaan tekee siitä tyydyttävän.