Miksi keskenmeno ohitetaan? Tabu?

En todellakaan tiedä/ymmärrä, missä piireissä pyörit.

 

Luulenpa, että keskenmeno täytyy itse kokea, ennen kun sitä voi mitenkää kommentoida. Ei sitä tuskaa tiedä, jos ei itse ole kokenut sitä. Ei se epäkohteliuutta ole, vaan sitä, ettei tiedä. Ensimmäinen raskaus sujui hyvin, toinen raskaus meni hyvin vkolla 11, jolloin alkoi verenvuoto. Tuulimunahan se. Ja helvetin kova kolaus. Kaverit, joilla ei samaa takana, kommentoivat ties mitä turhaa. Kun raskauduin, elin kokoajan pelossa, koska taas tapahtuu jotain. Onneksi nyt ihana tyttövauva ja kaikki hyvin <3

 

Mä kuulun näihin, jotka pahoittelee tapahtunutta, mutta ei oikein osaa muuta sanoa. Pidän sitä niin suurena suruna, etten loukkaamisen pelossa uskalla kovin paljoa kysellä, tietty jos toinen itse osoittaa haluavansa jutella, niin totta kai voidaan jutella.

Ja kuten tuolla aiemminkin on sanottu, niin ihmisethän suhtautuu näihin asioihin niin eri tavalla.

Omasta raskaudestani kerrottiin muille vasta 12 viikon ultran jälkeen, koska km sattuessa en olisi halunnut käydä asiaa läpi kenenkään muun kuin mieheni kanssa.

 

Mä kerroin eräälle ihmiselle siitä, että jouduin keskeyttämään raskauden koska vauva oli vakavasti sairas (viikkoja silloin 22+2), niin hänpä rupesi kertomaan omasta tuulimunaraskaudestaan. Joo, oli varmaan ihan sama asia. Sitä paitsi, on mullakin ollut tuulimunaraskaus aiemmin, eikä ole tullut mieleen että siitä erityisesti kertoisin muille tai surisin.

Sinä et surrut tuulimunaraskauttasi. Toiset suree ja kokee sen suurena menetyksenä. Miten voit vertailla, että sinun vauvan menettäminen on pahempi asia kuin jonkun toisen? Ihan vain senkö takia, että sinun raskautesi eteni pidemmälle?

 

siksi kun ihmiset ei osaa sanoa asiaan mitään. pelottaa että päästävät suustain jotain, joka loukkaa keskenmenon saanutta. siksi mieluummin alkavat puhumaan muista asioista, jopa niistä omista huolistaan.

 

ihmiset ei oikeesti osaa sanoa mitään.

Näinhän se tahtoo olla. Itsellä kun ei kokemusta, ei osaa kun korkeintaan pahoitella. Ei meinaa sitä että asiaa vähättelisin tms.

 

Keskenmenon on monelle sen kokeneelle niin vaikea asia, että siitä on toisen todella vaikea keskustella. Kaikki kokevat sen niin eri tavalla ja on todella vaikea keskustella asiasta sen taika, että pelkää sanovansa jotain väärää. Kukaan ei halua tahallaa vähätellä asiaa eikä loukata keskenmenon kokenutta.

Kuten huomaat jo omista kirjoituksistasi, kaikki mitä sinullekkin on sanottu, sinä koet loukkaavana. Ihmiset tarkoittavat kaikki hyvää, mutta eivät voi tietä miten juuri sinä asian koet, eivätkä mitenkään voi osata kommentoida asiaan juuri niillä oikeilla sanoilla, jotka juuri sinusta tuntuisivat hyviltä.

olen itse kokenut keskenmenon viikolla 19. Näin jälkikäteen kun mietin tilannetta, olisin asiasta halunnut kaekustalla, mutta ihan sama miten asian otin puheeksi, se keskenmeno tuntui todella pahalta sydämessä ja mitä tahansa minulle sanoi, se ei ollut tarpeeksi. Mikään ulkopuolisen kommentti ei tuntunut tarpeeksi ymmärtäväiseltä verrattuna siihen omaan suruuni. Keskenmeno tuntuu pahalta ja siihen ei vain ole olemassa oikeita sanoja.

Muiden on todella mahdotonta sanoa keskenmenon kokeneelle mitään täysin oikeaa. Ja on siksi varmempaa varmempaa vain ohitta asiasta keskustelu. Kaikki me kuitenkin koemme asian niin eri tavalla.

Huomasin, että jos haluan asiasta oikeasti keskustella avoimesti jonkun kanssa, minun pitää itse avoimesti siitä puhua. Kukaan muu ei asiaa nosta pöydälle, koska eivät voi tietää miten asin koen ja haluanko oikeasti asiasta puhua.

Ihmiset eivät ohita keskenmenosta puhumista ilkeyttään tai välinpitämättömyyttään, vaan siksi että eivät halua loukata ja sanoa mitään mikä voisi entisestään pahentaa sinun oloasi. Ja kuten sinunkin kirjoituksistasi käy ilmi, on todella helppo vahingossa sanoa jotain, joka loukkaa ja tuntu pahalta, vaikka se on täysin hyvästä sydämestä sanottu ja tarkoitettu lohdutukseksi.

 

Sinä et surrut tuulimunaraskauttasi. Toiset suree ja kokee sen suurena menetyksenä. Miten voit vertailla, että sinun vauvan menettäminen on pahempi asia kuin jonkun toisen? Ihan vain senkö takia, että sinun raskautesi eteni pidemmälle?

No totta helvetissä se nyt on isompi asia synnyttää kuollut vauva, kuin vuotaa jotain ruskuaispussia! Voi luoja...

Ja kyllä muakin se tuulimuna harmitti, muttei se ole mun elämäni pahin asia, jota vollottaisin vieläkin. Multa kuoli oikeesti vauva, miten se ei ole pahempi asia???

 

En nyt tuulimunaraskauttakaan ihan olankohautuksella ohittaisi, koska henkisesti siinäkin menettää sen lapsen, jota on perustellusti luullut odottavansa. Minustakin pidemmällä tapahtunut keskenmeno on isompi menetys, mutta on tuulimunakin mun silmissä menetys, jota on oikeus surra.