Miksi kuulut kirkkoon, vaikka et usko?

Asia tuli mieleen tuosta toisesta uskontoketjusta, mutta koska tämä menee ohi sen ketjun aiheesta, avasin uuden. Suomalaisista siis noin 80% kuuluu kirkkoon. Tutkimuksissa kuitenkin selvästi alle puolet ilmoittaa uskovansa kristinuskon jumalaan. Kirkkoon kuuluvista huomattavan suuri osa on siis sellaisia, jotka eivät usko/ uskovat johonkin muuhun. Voidaan, olettaa että tälläkin palstalla sellaisia on.

Mikä siis on motiivi pysyä kirkon jäsenenä? Itsellä jotenkin takaraivossa sykkii sellainen vanhanaikainen ajatus, että mitähän muut ajattelisivat. Eihän siitä pakko olisi kertoa, mutta viimeistään joidenkin perhejuhlien yhteydessä se tulisi kuitenkin ilmi. Osaltaan se on varmaan myös henkistä laiskuutta sikäli, ettei oikein tiedä, miten esimerkiksi häät järjestäisi uskonnottomina.

 

Entäs kun en kuulu kirkkoon, KOSKA uskon?

 

Mä en usko Jumalaan, mutta en myöskään kiellä Hänen olemassaoloaan. Mulla ei ole syytä erota kirkosta. Ei toisaalta syytä olla eroamatta, mutta vielä vähemmän on syitä erota.

Kyllä mä haluaisin kirkkohäät jos joskun naimisiin menen. Se on mulle sellainen itsestäänselvyys tässä elämässä, en ole miettinyt sitä koskaan sen enempää.

 

Kuulun koska haluan pitää perinteet; ripit, häät ja hautajaiset, sekä haluan olla kummi. Haluan myös tehdä hyväntekeväisyyttä kehitysmaihin, josta kirkko huolehtii 100 kertaa paremmin kuin SPR tai Punainen Risti.