miksi kuvitellaan, että alle 5 vuotias tarvitsisi niin hirveästi virikkeitä?

että hänet pitäisi viedä virihehoitoon.
eikö äiti tai isä riitä virikkeeksi?
äidin ja isän kanssa voi mennä vaikka metsään retkelle ja virikkeitä hakemaan.
vai onko se enemmänkin, että vanhemmat ei jaksa järjestää virikkeitä, siis vaikka pikku retkiä???

 

ps. on ihan tervettä jos lapsella on joskus tylsää

 

here we go again

 

[QUOTE="huhuu";25030908]että hänet pitäisi viedä virihehoitoon.
eikö äiti tai isä riitä virikkeeksi?
äidin ja isän kanssa voi mennä vaikka metsään retkelle ja virikkeitä hakemaan.
vai onko se enemmänkin, että vanhemmat ei jaksa järjestää virikkeitä, siis vaikka pikku retkiä???[/QUOTE]

Minulla on nelivuotias poika (täyttää tammikuussa viisi.)
Hän käy kahdesti viikossa kielikerhossa, kerran muskarissa sekä säännöllisesti ratsastamassa ja uimassa. Lisäksi kuljetaan satutunneilla, perhekerhossa, metsäretkillä, keilaamassa, taidemuseoissa yms. Arkipäivisin kanssaan on jomman kumman avnhemman tai jonkun vanhemman sisaruksen tai sisarusken puolison ohella monta nuorempaa lasta.
Eli lapsi kotihoidossakin ollessaan pääsee kyllä moniin paikkoihin.

Silti lapsi on "katkera" kun reilua vuotta vanhempi isosisko ja veljenpoika "pääsevät" päivittäin eskariin ja hän joutuu jäämään kotiin nuorempien sisarustenlasten kanssa.

Ei tarvita suurtakaan huomiokykyä tajutakseen, että lapsi voi selvästi huonommin, on leottomampi ja onnettomampi, silloin kun ulkoista stimulanssia on liian vähän hänen tarpeisiinsa nähden.

Tietenkin voisi sanoa, että hänelle on "terveellistä" voida huonosti ja oppia ettei kannata olla se persoona, joka on tai että kun nyt äidillä vain on tämmöinen periaate, niin sen mukaan mennään riippumatta siitä onko se lapselle hyväksi vai pahaksi. (Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin sellaisiakin "periaatteen vanhempia" on.)

Itse en kuitenkaan näe moisessa mitään pointtia vaan näen pikemminkin että vanhempana minun tehtäväni on kannustaa lasta nimenomaan hyödyntämään omia vahvuuksiaan eikä suinkaan pyrkiä latistamaan lapsen sosiaalisuutta ja intoa oppia vain jonkinlaisen ultimatuumin tasapäisyysihanteen vuoksi.

Niinpä mietimme osapäiväistä "virikehoitoa" ensi syksystä alkaen ja näillä näkymin siihen lähdemmekin.

 

Minulla on nelivuotias poika (täyttää tammikuussa viisi.)
Hän käy kahdesti viikossa kielikerhossa, kerran muskarissa sekä säännöllisesti ratsastamassa ja uimassa. Lisäksi kuljetaan satutunneilla, perhekerhossa, metsäretkillä, keilaamassa, taidemuseoissa yms. Arkipäivisin kanssaan on jomman kumman avnhemman tai jonkun vanhemman sisaruksen tai sisarusken puolison ohella monta nuorempaa lasta.
Eli lapsi kotihoidossakin ollessaan pääsee kyllä moniin paikkoihin.

Silti lapsi on "katkera" kun reilua vuotta vanhempi isosisko ja veljenpoika "pääsevät" päivittäin eskariin ja hän joutuu jäämään kotiin nuorempien sisarustenlasten kanssa.

Ei tarvita suurtakaan huomiokykyä tajutakseen, että lapsi voi selvästi huonommin, on leottomampi ja onnettomampi, silloin kun ulkoista stimulanssia on liian vähän hänen tarpeisiinsa nähden.

Tietenkin voisi sanoa, että hänelle on "terveellistä" voida huonosti ja oppia ettei kannata olla se persoona, joka on tai että kun nyt äidillä vain on tämmöinen periaate, niin sen mukaan mennään riippumatta siitä onko se lapselle hyväksi vai pahaksi. (Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin sellaisiakin "periaatteen vanhempia" on.)

Itse en kuitenkaan näe moisessa mitään pointtia vaan näen pikemminkin että vanhempana minun tehtäväni on kannustaa lasta nimenomaan hyödyntämään omia vahvuuksiaan eikä suinkaan pyrkiä latistamaan lapsen sosiaalisuutta ja intoa oppia vain jonkinlaisen ultimatuumin tasapäisyysihanteen vuoksi.

Niinpä mietimme osapäiväistä "virikehoitoa" ensi syksystä alkaen ja näillä näkymin siihen lähdemmekin.

onko poikasi ensi syksynä alle 5v?

 

Minullekin luennoitiin vikonloppuna miten paljon kaikilla olisi mukavampaa ja helpompaa jos laittaisin melkein2-v ja 4-v hoitoon, jossa he saavat muovata, piirtää, tanssia, pääsevät luistelemaan ja ties mitä.

Minunkin kanssani he saavat leipoa, piirtää, maalata, siivota, mennä retkille, nukkua pitkään aamulla ja tehdä kaikkea sekavaa pitkin päivää. Juuri nyt he hiovat toisiaan ja 4-vuotias pyytelee anteeksi sisareltaan ja rakentaa hänelle uimarantaa matosta sovinnon merkiksi. Ja nämä ensimmäiset viisi vuotta ovat vain viisi vuotta, sitten eskari- ja koulumaailma nielaisee heidät.

Nyt on aika rakentaa pohjaa kestävälle sisarussuhteelle, perusluottamusta siihen että maailma kantaa ja en tiedä parempaa tapaa kuin tuo helmoissani leikkiminen siihen. Päiväkerho ja perhekerho ovat tärkeä lisä viikkoomme.

Mutta on varmasti tilanteita, jolloin virikehoitoa tarvitaan. Kun vanhempien ympärillä maailma romahtaa ja seinät kaatuvat, niin on hyvä, jos he huomaavat viedä lapsensa hoitoon.

 

Siksi kun isästä tai äidistä ei ole samanikäiseksi leikkiseuraksi, vaikka kuinka yrittäisi.

Normaalit tuon ikäiset kaipaavat samanikäistä seuraa, jossain se virikehoito on helpoin tapa sitä saada, kun koko muu kaveripiiri on siellä hoidossa.

 

[QUOTE="alkup";25031044]onko poikasi ensi syksynä alle 5v?[/QUOTE]

Ei.
Toisaalta hän on nyt 4 v ja jos nyt olisi uuden esieskariryhmän alku, niin alkaisi siinä ryhmässä 4-vuotiaana.

 

Minä pitäisin molemmat lapset mielelläni kotona. En vain voi pakko mennä töihin. Mistä vaan revin motivaation siihen onkin sitten kysymysmerkki.

 

[QUOTE="vieras";25031066]Siksi kun isästä tai äidistä ei ole samanikäiseksi leikkiseuraksi, vaikka kuinka yrittäisi.

Normaalit tuon ikäiset kaipaavat samanikäistä seuraa, jossain se virikehoito on helpoin tapa sitä saada, kun koko muu kaveripiiri on siellä hoidossa.[/QUOTE]


Näin juuri, vanhemmat voivat antaa virikkeitä, mutta ei lapsiseuraa. Mutta ei se sitä tarkoita, että päivähoitoon tarvitsisi viedä, vaan retkeillä voi toisten lapsiperheiden kanssa ja lapsi voi harjoitella lapsiryhmässä olemistä kerhoissa.

 

esieskariryhmä?

 

Täällä ei ole seuraa 4 vuotiaalle lapselleni kahvilassa yms. vaan lapset ovat järjestään alle 2v joten oman ikäistä seuraa löytyy vain hoidosta.

 

esieskariryhmä?

Oli minullekin uusi termi, kun sen asiaa tiedustellessani kuulin.
Oletan ettei ole mikään virallinen sana mutta kunhan siihen tottui niin sen helposti sulatti; se siis päiväkotiryhmä jossa lapsia jotka 4-5 vuotiaita ja liian nuoria varsinaisiin esikouluryhmiin - mutta jotka jo kaipaavat esikoulutyyppistä "koululeikkiä".

 

Miksi kuvitellaan, että alle 5 v lapsi ei kaipaisi hirveästi virikkeitä?

Lapsissa on eroja. Omat muksuni olisivat hajonneet kotihoidossa, virikkeinään äiti, iskä ja metsäretket.

Kun edes minä ja mieheni, vanhemmista parhaimmat (sarkasmivaroitus), emme muutu leikki-ikäiseksi lapsiryhmäksi tai ohjatuksi toiminnaksi.

 

[QUOTE="vieras";25031111]Täällä ei ole seuraa 4 vuotiaalle lapselleni kahvilassa yms. vaan lapset ovat järjestään alle 2v joten oman ikäistä seuraa löytyy vain hoidosta.[/QUOTE]

Joo. Tilanteita niin kovin monenlaisia.
Kun toiseksi nuorimmaiseni oli 4-5 v niin kotona oli kanssaan saman ikäinen veljenpoika ja reilua vuotta nuorempi pikkuveli (+ perheen pienemmät) ja hänellä ei ollut silloin tarvetta enempään lapsiseuraan ja ulkoiseen stimulanssiin kuin mitä kerhosta, muskarista yms harrasteista sai.
Kuopuksen kanssa tilanne taas ihan toinen - vaikka ikäeroa vain se 14 kk.

 

Miksi kuvitellaan, että alle 5 v lapsi ei kaipaisi hirveästi virikkeitä?

Lapsissa on eroja. Omat muksuni olisivat hajonneet kotihoidossa, virikkeinään äiti, iskä ja metsäretket.

Kun edes minä ja mieheni, vanhemmista parhaimmat (sarkasmivaroitus), emme muutu leikki-ikäiseksi lapsiryhmäksi tai ohjatuksi toiminnaksi.

Nimenomaan noin.
Jännä miten vaikea osan on hyväksyä se.

 

Yhdellä foorumilla keskusteliin samasta asiasta, olin yllättynyt, kuinka moni siellä väitti ettei tiedä yhtäkään yhden lapsen vanhempaa, joka jaksaa keksiä virikkeitä lapselleen. Olin ihan hoomoilasena, että siinä vaiheessa jos ei jaksa tehdä lapsensa kanssa mitään, niin voisi kuvitella että vanhemmassa on jotain esim. masennusta, uupumusta jne. No mä sain sitten vihat niskaani, neljän lapsen äitinä, joka jaksaa keksiä tekemistä.

Virikkeiksi nämä tyypit sitten nimesivät mm. päiväkodin, hoplopin, uimahallin.
Ja mulle kuittailtiin että kai ymmärrän, että jotkut asuvat jumalanselän takana, eivätkä pääse mihinkään vaun hoploppiin.
No hyvähän se on tulla mulle sanomaan.. Satun nimittäin asumaan täällä jumalanselän takana, kylälle nyt sentään on vaan 10km matkaa, mut parin tuhannen asukkaan kunnassa ei oikein sitä hoploppia löydy, eikä uimahallia..

Se jäi kovasti siis mietittyttämään, et onko harrastukset ja maksulliset leikkipaikat se ainut virikemuoto joillekin?? Mites ne piirtämiset, maalaamiset, perusulkoilu, metsäretket, makkaranpaistoretket, luonnontutkiminen, askartelu, lukeminen jne? No vastauksena siellä tuli taasen se, että edes yhden lapsen kotona oleva vanhempi EI piirrä, tai askartele, lue tai käy retkellä lapsensa kanssa.. Justjust. Kerätään vaan kasa leluja lapsille nenäneteen ja piiretty pyörimään. Koska et kerkis huilata ite.

Mitenkään yleistämättä nää mammat oli sitä nuorempaa ikäryhmää. Poistuin vähin äänin keskustelusta keksimään niitä virikkeitä lapsilleni.

 

Vaikka kuinka joku väittäisi vastaan, sellainen 4-6v lapsi tarvitsee leikkitoverikseen oman ikäistään seuraa. Ihan sen takia, jotta sosiaaliset taidot kehittyisivät sillä ikätasolla. Kukaan aikuinen ei voi tarjota lapselleen lapsen ikäistä seuraa, se on aina aikuinen joka sen lapsen kanssa silloin leikkii, vaikka kuinka koittaisi asettua lapsen asemaan. Se vaan on ihan tutkittu juttu. Osalla ei ole mahdollisuus tarjota sitä oman ikäistä seuraa lapselle muuta kuin laittamalla osapäiväiseksi hoitoon, ja se on ihan hyvä vaihtoehto. Lapsen on ihan hyvä etenkin tuossa 5 ikävuoden tietämillä viimeistään aloitella leikin harjoittamista ikätovereiden kanssa, samoin sitä ryhmässä olemista, ihan eskaria ja kouluakin varten. se ei kaikilla lapsille käy ihan luonnostaan, että osaa vaikka 5-6 kotivuoden jälkeen tosta vaan sulautua ryhmään ja työskennellä siinä, ja koulussa se taito on enemmän kuin eduksi.

Kaikki vanhemmat eivät myöskään ole mitään eksperttejä tarjoamaan lapsille monipuolista virikettä (leikkimään yhdessä, ulkoilemaan säännöllisesti, askartelemaan, retkeilemään jne), vaikka olisivatkin mallikelpoisia vanhempia muuten ja tarjoaisivat lapsille kodin, ruuan, satunnaista virikettä, ja ennenkaikkea hyvän, turvallisen ja rakastavan kodin.

Ei lähdetä tuomitsemaan liian herkästi, eikä kyseenalaistamaan toisten ratkaisuja. Koitetaan katsoa hieman avoimemmin, ja muistaa että on niin monenlaisia vanhempia lapsineen, perheitä eri tilanteissa. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Silti jokainen meistä vanhemmista varmasti koittaa tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka ovat parhaaksi juuri niille omille lapsille ja omalle perheelle, vaikkeivät ne miellyttäisikään tai tuntuisi oikealta sen naapuriperheen elämässä.

 

Se jäi kovasti siis mietittyttämään, et onko harrastukset ja maksulliset leikkipaikat se ainut virikemuoto joillekin?? Mites ne piirtämiset, maalaamiset, perusulkoilu, metsäretket, makkaranpaistoretket, luonnontutkiminen, askartelu, lukeminen jne? No vastauksena siellä tuli taasen se, että edes yhden lapsen kotona oleva vanhempi EI piirrä, tai askartele, lue tai käy retkellä lapsensa kanssa.. Justjust. Kerätään vaan kasa leluja lapsille nenäneteen ja piiretty pyörimään. Koska et kerkis huilata ite.

.

Omituisia juttuja olet kuullut.
Minä en tiedä ketään lasta jonka kotona piirretä, maalata, askarrella, lueta, ulkoilla, retkeillä jne.

:O

 

[QUOTE="Piika-äiti";25031046]Minullekin luennoitiin vikonloppuna miten paljon kaikilla olisi mukavampaa ja helpompaa jos laittaisin melkein2-v ja 4-v hoitoon, jossa he saavat muovata, piirtää, tanssia, pääsevät luistelemaan ja ties mitä.[/QUOTE]

Jos 4-v leikkii päivät pitkät seuranaan "melkein2-v" sisarensa, kyllä ei tee hyvää kehitykselle. Varmaan se buustaa nuoremman kehitystä, mutta taannuttaa isosiskoa. Onko se mielestäsi oikein? Vuoden ikäero vielä menisi, mutta tässä tapauksessa 4-vuotiaasi kyllä tarvitsisi enemmän ikäistään seuraa. Siis toisia 4-5-vuotiaita.

 

on myös 4,5-vuotias poika ja selvästi on alaknut kaipaamaan paljon virikkeitä..kotona kuitenkin sinnitellään siihen kun poika 5,5-vuotias ja menee sitten veljensä kanssa hoitoon.On kerhossa 2 kertaa viikko,muskari ja isän kanssa käy jumpassa.siihen päälle on puistossa päivittäin samanikäinen kaveri=)

 

Vaikka kuinka joku väittäisi vastaan, sellainen 4-6v lapsi tarvitsee leikkitoverikseen oman ikäistään seuraa. Ihan sen takia, jotta sosiaaliset taidot kehittyisivät sillä ikätasolla. Kukaan aikuinen ei voi tarjota lapselleen lapsen ikäistä seuraa, se on aina aikuinen joka sen lapsen kanssa silloin leikkii, vaikka kuinka koittaisi asettua lapsen asemaan.

Jees. Ja tässä piilee syy sille, miksi mun mielestä virikehoito on joskus mitä upein asia lapsen kannalta.

Askartelusta viis. Laulamisesta viis. Metsäretkistä viis. Kyllä ne onnistuu joka vanhemmalta (unohdetaan nyt masennus, uupumus, tms). Mutta harva meistä kykenee muuttumaan muutamaksi leikki-ikäiseksi tenavaksi vaikka miten yrittäisi.

Puistoja ehdotetaan usein. Puistoissa näkee täällä 1½-3 v lapsia lähinnä, nuo kolmen vanhatkin jo vähemmistönä. Ainakin silloin, kun esikoiseni oli 3 v, oli näin. On ohjattua puistotoimintaa mutta se on pikkutaaperoille, eikä tuollainen +- 5 v lapsi siitä irti mitään saa. On toki seurakunnan kerhoja myös, mutta niissä tulee Jeesus bonuksena, ja kaikille se nyt ei vaan sovi (ja maassamme on hei uskonnonvapaus, mikä sisältää myös vapauden olla uskomatta). Avoimet päiväkodit tai kunnalliset kerhot olisi tosi hieno vaihtoehto - jos niitä olisi. Päiväkodista saa kätevästi sitä ikäseuraa lapselle, plus lisäksi se muuntautuu käden käänteessä tutuksi hoitopaikaksi jos hoidon tarve muuttuu virikehoidosta muunlaiseksi.

 

Kyllä näissä leikki-ikäisissäkin on eroja ihan siinä missä koululaisissakin. Toiset koululaiset selviävät hädin tuskin keskittyen ja rimaa hipoen minimivaatimuksista, toiset kaipaavat heti lisätehtäviä etteivät pitkästy. Sama se on jo alle 5-vuotiailla. Toiset todella kaipaavat niitä lisävirikkeitä, että pääsevät kehittymään kykyjensä mukaisesti. Kyllä sen lapsesta huomaa, mikä kullekin parhaiten sopii.

Meillä on 4-v kaksoset, joilla kyllä hienosti sujuvat kaikki kotileikitkin ja on siis jo toisissaan ikäistään seuraa. Mutta silti molemmat pitävät valtavasti päiväkodista, kun siellä on myös muita kavereita. He oppivat koko ajan uutta ja odottavat jo innolla koulua. Mikä minä olisin heitä kotona pitämään - mun etäpäivinäkin menevät mieluummin päiväkotiin.

 

Omituisia juttuja olet kuullut.
Minä en tiedä ketään lasta jonka kotona piirretä, maalata, askarrella, lueta, ulkoilla, retkeillä jne.

:O

Niimpä.
Mikäs sen mukavampaa kuin pelailla lautapelejä, piirrellä, rakentaa legoja, siivoilla yhdessä, oleilla ulkona, ym.

 

Mä olen viemässä 3 vuotiasta osapäivähoitoon, koska en yksinkertaisesti ehdi enkä jaksa leikkiä sen kanssa koko päivää. Kiljuu lahkeessa kiinni kun teen kotitöitä. Kyllä se leikkikavereita tarvitsee, muitakin kuin äidin. Mammakerhoihin en mene, niin huonoja kokemuksia.