Miksi lapsi ei halua mennä koulukaverin synttäreille?

Ensin oli menossa ostamaan lahjaa, mutta sitten sanoi, että ei menekään synttäreille. Huuli väpätti, eli ei jotenkin uskallakaan. Miksi? Lapsi 7v.

 

Ja kysyin, miksi ei menekään, niin sanoi, että ei vain halua. Ja minun pitää lopettaa kyseleminen.

Kadehdin niitä äitejä, joiden lapset ovat verbaalisia, ja pärjäävät puhumalla tilanteessa kuin tilanteessa, ja osaavat sanoittaa tunteensa ja kokemuksensa.

 

Jännittää liikaa? Tuon ikäsillä nyt on ne kaverisuhteetki usein vaihtelevaa sorttia, voihan olla että jotaki riitaa tullu.

 

tuhlannut rahat muuhun?
tai ollut sanomista synttärisankarin kanssa tai sitten sinne tulee joku josta ei pidä tai ehkä lapsesi on niitä jotka suuttuu jos kylässä muitakin samaan aikaan joten ei saa olla kuin yksi kaveri

 

Mietin, josko jollain kokemuksia tai isommat lapset, ja on myöhemmin tullut ilmi syy haluttomuuteen vierailla toisten kotona.

 

Mä tsemppaisin lähtemään. Tai ainakin vaatisin selittämään hiukan paremmin. Juttelisin lapsen kanssa siitä, että synttäreillä käymällä voi saada kavereista vielä parempia kavereita, on helppo käydä kaverin luona kun siellä on muitakin ja myöhemmin uskaltaa samaan paikkaan paremmin, kun on jo kerran käynyt. Houkuttelisin myös hauskoilla leikeillä, synttärileikeillä ja sillä, että koulussa muut kuitenkin puhuu niistä juhlista etu- ja jälkikäteen, joten lapsi ei varmasti haluaisi jäädä niistä paitsi. Tämä puhe siis siinä tapauksessa, että lapseni olisi jännittäjätyyppi.

 

tuhlannut rahat muuhun?
tai ollut sanomista synttärisankarin kanssa tai sitten sinne tulee joku josta ei pidä tai ehkä lapsesi on niitä jotka suuttuu jos kylässä muitakin samaan aikaan joten ei saa olla kuin yksi kaveri

ei, kyllä me olisimme yhdessä menneet kauppaan ja minä olisin ollut maksunaisena. Eli ei ole tuhlannut mitään.
Kiitos noista muista vinkeistä. Ehkä on joku noista, en vaan saa tietää, koska lapsi ei halua puhua.

 

Mä tsemppaisin lähtemään. Tai ainakin vaatisin selittämään hiukan paremmin. Juttelisin lapsen kanssa siitä, että synttäreillä käymällä voi saada kavereista vielä parempia kavereita, on helppo käydä kaverin luona kun siellä on muitakin ja myöhemmin uskaltaa samaan paikkaan paremmin, kun on jo kerran käynyt. Houkuttelisin myös hauskoilla leikeillä, synttärileikeillä ja sillä, että koulussa muut kuitenkin puhuu niistä juhlista etu- ja jälkikäteen, joten lapsi ei varmasti haluaisi jäädä niistä paitsi. Tämä puhe siis siinä tapauksessa, että lapseni olisi jännittäjätyyppi.

On jännittäjätyyppi. Haluaa yleensäkin osallistua toisten kanssa yhteiseen tekemiseen vain jos tietää että osaa. Muuten jättäytyy ulkopuolelle. Jättäytyy helposti ulkopuolelle peleistä jne Vaatii itseltään kovin paljon.

Kun sai täydet pisteet kokeesta, sanoi, että hei, minä taidan osata matematiikkaa sittenkin. Ei sitä aiemmin tiennyt, että on ihan hyvä. Luuli siis olevansa mahdollisesti heikko.

 

Perui aika vasta myös toiselle kaverille kyläilyn. Tuolloin vaadin ja patistin lähes koko viikonlopun, että on mentävä kun on sovittu, mutta ei siitä tullut kuin itku. Ei kerro syytä.

 

Hanki kirja "Miltä sipukaisesta tuntuu" ja lukekaa sitä yhdessä lapsen kanssa. Auttaa lasta tuossa tunteiden sanoittamista.

 

Voi myös olla että pelkää että ei osaa käyttäytyä. Oli sanonut talvella toisilla synttäreillä ääneen, että siellä on tylsää, ja minä sitten sanoin, että älä sano noin, kun toiselle tulee paha mieli. Ei kukaan halua, että omilla synttäreillä on vieraiden mielestä tylsää.

Eli ehkä tästä jäi ramppikuume. On herkkä, jännittää asioita.

 

kyllä mä vaatisin selityksen lapselta. meillä on joskus käynyt noin. syyn oli se että lasta oli kiusattu ja uhkailtu, että lyödään ja haukutaan jos tulee paikalle.

 

Meillä kävi samanikäisen kanssa niin, että kaveri oli ensin kutsunut synttäreille suusanallisesti, mutta kun jakoi kutsuja eskarissa, ei antanutkaan meidän pojalle. Eli liekö tullut jotain riitaa ja sitten mieli muuttui synttärisankarilla. Pojalle tuli tosi paha mieli ja kielsi minua enää kyselemästä mitään...

 

Itse olin ainakin pienenä ihan paniikissa synttäreistä ym. kun oli niin paljon "outoja" lapsia, joiden kanssa piti väkisin leikkiä ja seurustella, pelkäsin myös syömistä siellä. Enkä tästä oo kyllä muuttunut miksikään vieläkään... :ashamed: