miksi lapsi puree ja miten saa loppumaan??

Meillä vuoden ikäinen lapsi on alkanut puremaan minua. Nyt ihan yht äkkiä on tullut tämmöinen innostus puremiseen ja se sattuu tosi paljon.
Onko muilla samanlaista ja auttakaa te jolla on hyviä neuvoja!!
Nyt niitä kaivataa!!

 

Meilläkin taisi olla tuo puremisvaihe. Taisimme tehdä selväksi, että niin ei saa tehdä. Jos lapsi istuu sylissä, torut ja sylistä pois. Kyllä tuolla tyylillä lapsella meni loppujen lopuksi jakeluun, ettei niin saa tehdä.
Tuttavaperheessä oli järeämmät keinot: äiti kyllästyi ja puri leikkimielisesti pari kertaa takaisin. Pureminen loppui nopeammin kuin meillä...

 

Minkä ikäistä muuten "saa" alkaa torumaan? Tai minkä ikästä ootte alkaneet tuorumaan jos puree?

 

vaikkakin rasittavaa en tiedä yhtään pientä lasta jolla ei jossain vaiheessa olisi ollut tuo puremisvaihe, kokeilee eri keinoja saada huomiota ja kokeilee rajojaan, pitää vain kieltää joka kerta niin meillä se ainakin sillä loppui.. toinen on tietysti jäähy mutta sitä en ole itse käyttänyt ja minusta ehkä hieman hankalaakin noin pienellä. Onneksi teillä tuli jo noin varhain niin varmasti jää nopeasti pois kun jaksaa kieltää kun tutun muksulla alkoi vasta 2 vuotiaana ja uhma päälle niin siinä vasta väistelyä tarviittiinkin

 

Minä purin takaisin, loppui tasan siihen paikkaan. Ja siis pitää purra ihan kunnolla, että lapsi ymmärtää mille se oikeasti toisesta tuntuu. EIhän 1v voi muuten mitenkään käsittää mille pureminen tuntuu jos sitä itseään ei kukaan pure.

Kaverin perheessä poikaa ei purtu takas, kiellettiin vaan, puree edelleen vanhepiaan suuttuessa, ja ikää siis 3v.

 

Meillä myös tyttö puri kun oli juuri tuossa 1-1½ iässä. Jostain luin silloin että kuuluu ihan asiaan, se on lapsen kokeilunhalua ja alkeellista tunteiden ilmaisua. Voi liittyä mustasukkasuuteen ja huomion tarpeeseen esim. kaverin muksu alko puremaan äitiä kun pikkusisko synty. Lapsen on vaan tässä iässä vaikeeta ymmärtää että se on väärin ja se voi satuttaa toista tosi paljon. Ja kun ei vielä oikeen osaa puhua ja ilmaista omia mielipiteitään/tunteitaan niin sekin vaikuttaa. Meillä ainakin autto tiukka ei ja selostettiin että se voi sattua jne. Siinä vaan pitää pysyä rauhallisena ja olla jämäkkä. Meillä ainakin loppu sit silloin, kun tyttö alkoi enemmän puhua. Tietenkin jos jatkuu pitkään hankalana ni kannattaa ottaa neuvolaan yhteyttä.

 

Minä purin takaisin, loppui tasan siihen paikkaan. Ja siis pitää purra ihan kunnolla, että lapsi ymmärtää mille se oikeasti toisesta tuntuu. EIhän 1v voi muuten mitenkään käsittää mille pureminen tuntuu jos sitä itseään ei kukaan pure.

Kaverin perheessä poikaa ei purtu takas, kiellettiin vaan, puree edelleen vanhepiaan suuttuessa, ja ikää siis 3v.

Mut eihän sen tarvi käsitääkään, miltä se pureminen tuntuu, vaan pitää käsittää se, että puremista EI sallita. Ei lapsilta eikä aikusilta.

 

Mua ei ole ikinä purtu takaisin mut kyl mä sen lopetin. Tosin alko uudestaan tossa n. 15- kesäisenä.

Heijoo, eiköhän tää mutsi oo jo aika kypsää kauraa nukkumaan juttujen perusteella :xmas:

 

Minä purin takaisin, loppui tasan siihen paikkaan. Ja siis pitää purra ihan kunnolla, että lapsi ymmärtää mille se oikeasti toisesta tuntuu. EIhän 1v voi muuten mitenkään käsittää mille pureminen tuntuu jos sitä itseään ei kukaan pure.

Kaverin perheessä poikaa ei purtu takas, kiellettiin vaan, puree edelleen vanhepiaan suuttuessa, ja ikää siis 3v.

Siis TÄH, lyötkö tai potkitko myös lasta joka kiukussaan saattaa lyödä tai potkia? Eihän se silloinkaan tiedä miltä se toisesta tuntuu.
Voi huh sentään, miten perustellusti voi kieltää lapselta pureminen jos oma äitikin lastaan puree.

 

Minä purin takaisin, loppui tasan siihen paikkaan. Ja siis pitää purra ihan kunnolla, että lapsi ymmärtää mille se oikeasti toisesta tuntuu. EIhän 1v voi muuten mitenkään käsittää mille pureminen tuntuu jos sitä itseään ei kukaan pure.

Kaverin perheessä poikaa ei purtu takas, kiellettiin vaan, puree edelleen vanhepiaan suuttuessa, ja ikää siis 3v.

No meidän 3-vuotias ei kyllä pure, vaikken häntä purrutkaan takaisin.

 

Meillä pureminen loppui siihen, kun purasin tyttöä takasin sen verran että tuntui ja taisi hän säikähtääkin. Mutta ei se tarkoita sitä, että löisin tai potkisin takasin... äly hoi!

 

Tämmösen vastauksem löysin eräältä sivulta
"Pienen lapsen puutteellinen tunteiden ilmaisu
Pienen lapsen - tyypillisesti juuri 1,5 - 3 -vuotiaan - pureminen liittyy kehittymässä olevien tunnetaitojen ja sosiaalisen käyttäytymisen säätelyn ja ilmaisemisen vaikeuteen. Lapsen tunteiden ilmaisu on vielä tässä vaiheessa hyvin puutteellista ja kanavoituu näin alkukantaisesti. Tällaista saattaa ilmetä sekä stressitilanteissa kuten pelon, huolen, kiukun, avuttomuuden hetkellä että myönteisissäkin tilanteissa ja kohdistua parhaaseen leikkikaveriin. Eli lapsella esiintyy yhtä aikaa ristiriitaisia tunteita - tykkäämistä ja vihaisuutta. Pienen lapsen pureminen menee ohi lapsen tunneilmaisujen ja sosiaalistumisen kehittyessä yleensä muutamassa kuukaudessa.

Yhdessä vanhempien kanssa
Avoin keskustelu vanhempien ja muiden osapuolten kanssa on tärkeää. On syytä selvittää, että tämän ikäisen lapsen puremista ei pidetä poikkeavana ilmiönä eikä ole kasvattajan huonoutta. Tilanteessa tarvitaan uskoa, luottamusta ja ymmärrystä selviytyä johdonmukaisesti toimien yhdessä.

Yhdessä rauhallinen tilanteen analysointi on kaikkien kannalta paikallaan. Tällöin on hyvä miettiä, millaisessa tilanteessa puremista on ilmaantunut, mitä tapahtui ennen, oliko lasta huomioitu, ketä oli paikalla, mitä aikuinen oli tekemässä jne. Kannattaisi pitää jonkinlaista kirjaa tilanteista ja pohtia löytyykö tilanteelle jotakin yhdenmukaisuutta, johon voitaisiin vaikuttaa lapsen tukemisessa. Lapsen paikalla ollessa tulisi asian käsittelyä kuitenkin välttää.

Tilanteen yli auttaminen
Koska lapsen omien sisäisten tunnetilojen ja erilaisten syy-yhteyksien hahmottaminen ja ymmärtäminen on vasta kehittymässä, niin lapsi tarvitsee vielä jatkuvan yhteyden läheiseen merkitsevään aikuiseen. Aikuisen tehtävänä sanottaa tunteita sekä antaa vaihtoehtoisia malleja sille miten selvittää vaikeitakin asioita yhdessä. Lapsi kyllä ymmärtää, vaikka ei ehkä vielä osaa itse sanoa.

Käytännössä puremiseen tulee kuitenkin reagoida nopeasti sanomalla EI! ja nostamalla lapsi pois toisten luota omaan leikkiin tms. Katsekontakti suoraan lapsen edestä, kun hänen kanssa puhutaan. Lapsen tulee oppia, että toisia lapsia ei saa purra, ei lyödä eikä tehdä muutakaan pahaa. Tämä on ehdoton ja siksi siihen pitää napakasti puuttua. Kiristyneen tilanteen johdosta olisi hyvä luoda myönteinen ilmapiiri ja kaikille lapsille positiivisia kokemuksia yhdessäolosta. Tässä rauhalliset hoitajan ja lasten yhdessä tekemiset, hellimiset ja leikit, joissa voi huomioida myönteisesti kaikkia lapsia, ovat paikallaan.

Olisiko hyvä myös välttää tiettyjä sanoja, jos lapsi innostuu niistä? Jos mahdollista, niin voisi myös joissakin tilanteissa jättää puremistilanne huomiotta ja huomioida vain hyviä tilanteita.

Yhteydenpitopuhe ja äidin läsnäolo hoitopäivän aikana lisää turvallisuutta
Pienen lapsen hoidon aloitusvaiheessa olisi äidin ja lapsen tutustumis- ja sopeutumisajan oltava riittävän pitkä. Tällä on voitu lisätä lapsen turvallisuuden tunnetta, vähentää stressiä ja ennaltaehkäistä ja vähentää ongelmakäyttäytymistä. Lapselle on hyvä kertoa, mihin äiti on mennyt ja mitä hän tekee päivän aikana. Hoitaja voi puhua lapselle vanhemmista pitkän päivän aikana. Äidin kaulahuivi tai t-paita on monelle taaperolle ollut suuri tuki ikävään.
Äiti voisi tulla uudestaan tutustumaan hoitopaikkaan, viettämään aikaa lapsen ja hoitajan kanssa.

Kannattaa välttää
Lapselle ei pidä suuttua tai sanoa häntä tuhmaksi. Selkeä ja vahva kieltoilmaisu sekä ottaminen tilanteesta on toimivaa. Tämän ikäinen lapsi ei ymmärrä eikä yhdistä ns. rankaisuja tekoonsa siten kuin me ymmärrämme. Hyväksyttyä tunneilmaisuja ja sosiaalisia taitoja oppiakseen tulee lapsen saada vastaavasti kokea itse myönteisiä kokemuksia ja malleja toisilta lapsilta ja häntä hoitavilta aikuisilta.

Muut lapset
Lapsiryhmässä kannattaa sopia uudelleen kaikkien lasten läsnä ollessa pelisäännöistä ja pyrkiä lisäämään ymmärrystä pienempiä kohtaan, jotka eivät vielä osaa jotakin taitoa. Lapsiryhmässä on todettu hyväksi keinoksi huomioida lapsi, jota on purtu ja lohduttaa häntä paijaamalla. Samalla purevalle lapselle selitetään, että toiselle kävi kipeää. Näin lapset oppivat myös luottamaan aikuisiin hädän hetkellä ja saavat kokemuksia oman empaattisuutensa heräämiseen.

Hoitajan toiminta
Hoitajan oma rauhallinen, päättäväinen toiminta ja tilanteen yli auttaminen provosoitumatta tilanteen tuomasta ahdistuksesta on lähtökohta tilanteen rauhoittamiseksi vähitellen. Kaikille lapsille miellyttävän ilmapiirin luominen on kuitenkin lasten hyvinvoinnin kannalta tarpeen. Turvallisen ja miellyttävän tunnelman luominen ja toivotun ja odotetun käyttäytymisen toimintamallien luomiseksi ja vahvistamiseksi on sanallinen tunteiden ilmaiseminen ja oma kielen käyttö tukemassa lasten oman tunneilmaisun ja kielen kehittymistä.

Kokonaistilanteen arviointi on hyvä, koska silloin voidaan pyrkiä ennakoimaan mahdollinen yllättävä pureminen. Tilanne vaatii herkkyyttä lasten havainnoinnissa ja valpasta valvontaa, josta syystä myös työnohjaukselliset keskustelut ohjaajan kanssa tukisivat hoitajan voimavaroja turvallisen lasten hyvinvointia tukevan ilmapiirin luomisessa.

Kysymyksen kokosi Paula Korkalainen ja keskusteluun osallistuivat Leena Liukkonen, Tarja Lund, Eeva-Liisa Kronqvist, Christel Sandell ja Helinä Pyköläaho."