Miksi lapsikuume ei mene ohi??? Yritetty jo 4 vuotta???

Siis ennestään meillä 3 poikaa ja jo 4 vuotta sitten halusin vielä yhden lapsen lisää, mies ei kuitenkaan tuolloin ollut halukas. Jo pari vuotta sitten mies kuitenkin ilmoitti, että saa tulla lisää lapsia jos olen sitä mieltä. Pari kertaa olemme antaneet mahdollisuuden ja tuloksena pari varhaista keskenmenoa. Järkisyillä ei tosiaankaan kannata enää yhtään lasta saada, mutta miksi tuo kuume ei mene ohi, vaikka aikaa jo mennyt näin kauan???? Loppuuko ennen vaihdevuosia??? Välillä saan järkisyin sitä hiukan toppuutettua ja sitten tulee taas sellainen olo, että voi kun olisi ihanaa jne. Kuopus 6, joten ihan alusta saisi kaiken alkaa, auto vaihtoon, kaikilla ei olisi omaa huonetta, kaikki tarvikkeet hommattava jne, kyllä näitä järkisyitä löytyy ja sitten se olo, että kun ikää kuitenkin jo yli 35 niin eikö meille enää koskaan sitten tulisi lisää lapsia. Onko kellään muulla samoja ongelmia??? Miten olette ratkaisseet???

 

Auttaisko joku lemmikki vai onko teillä jo? Että olisi hellittävää..

 

me ollaan niin allergisia, että ei voi lemmikkiä ottaa

 

Sinuna antaisin lapsen tulla, jos on tullakseen. Siis ehkäisy pois, mut ei mitään tärppipäivien kalastelua. Kun jättää asian tavallaan oman onnensa nojaan, niin ei tule sit myöhemmin harmiteltua jos sitä lasta ei tulekaan.

Niin ja lastenhankita on myös tunneasia, ihan kuin kumppanin valinta. Ei siinä paljon järkisyyt auta, kun tunteet on pelissä.

 

Yksi järkisyy lisää on miettiä äidin iän myötä kasvavia riskejä..

 

sepä se, että sitä miettii kaikkea ihan liikaa, alkuraskauden pahoinvointeja, mahdollista lapsen terveyttä, omia sairauksia, synnytystä jne jne......ei taida kohta rohkeus riittää......

 

Juu, samojen mietteiden kanssa mekin painiskellaan. Ihan välttämättä ei juuri nyt toivottaisi uutta lasta kun nuorin 7kk iässä, mutta kun mulla on nuo raskaudet aina hankalia, ts.keskenmenoja tulee useita ennenkuin saadaan elävä täysiaikainen vauva, niin jätetty ehkäisy pois jo. Raskaaksi tulen erittäin helpolla mutta kesken menee lähes poikkeuksetta. Ja tota ikäasiaa mekin pohdittu, laitettu takarajaksi 35v mulla, jos ei reilussa 2 vuodessa saada elävää vauvaa enää, lopetetaan kokonaan yrittäminenkin.

 

teille kovajänis tuohon raskautumiseen. Tosi raskasta, jos ei tiedä pysyykö matkassa, mutta tosiasia on että mitään ei saa jos ei yritä. Meillä tietysti tilanne on hiukan eri, kun on jo 3 lasta. Mutta olen silti kateellinen niille naisille, joilla 1-3 lasta ja asia sillä selvä, eivätkä edes mieti, pitäisikö vielä antaa mahdollisus vai ei......

 

teille kovajänis tuohon raskautumiseen. Tosi raskasta, jos ei tiedä pysyykö matkassa, mutta tosiasia on että mitään ei saa jos ei yritä. Meillä tietysti tilanne on hiukan eri, kun on jo 3 lasta. Mutta olen silti kateellinen niille naisille, joilla 1-3 lasta ja asia sillä selvä, eivätkä edes mieti, pitäisikö vielä antaa mahdollisus vai ei......

Juu, meilläkin kuitenkin jo 4 tervettä lasta ja täällä yleensä saakin paskaa niskaan kun monen mielestä pitäisi tyytyä näihin jo olemassaoleviin, huolimatta siitä että ollaan aina toivottu suurta perhettä. Että en saisi surra sitä ettei todennäköisesti saadakaan koskaan suurta perhettä, ihan kuin se olisi väärin surra kun kuitenkin jo 4 saatu. Eihän se liene kuitenkaan keneltäkään pois että toivotaan suurperhettä.

 

se ei tosiaan ole keneltäkään pois, jos jollain on iso perhe, päinvastoin minusta isot perheet ihania tulisipa niitä lapsia hiukka pienemmällä vaivalla mutta ehkä se tekee siitä syntymästäkin niin suuren asian, kun on hartaasti odotettu ja vihdoin saa pienen uuden ihmisen syliinsä,.........ihanaa kun teillä on 4 lasta.....

 

se ei tosiaan ole keneltäkään pois, jos jollain on iso perhe, päinvastoin minusta isot perheet ihania tulisipa niitä lapsia hiukka pienemmällä vaivalla mutta ehkä se tekee siitä syntymästäkin niin suuren asian, kun on hartaasti odotettu ja vihdoin saa pienen uuden ihmisen syliinsä,.........ihanaa kun teillä on 4 lasta.....

6-7 lasta oli joskus kaksikymppisenä molempien toiveissa. Mutta kun ei niitä ihan noin vain tullutkaan, jos edes sen viidennen ehtii vielä saamaan ennen itseajateltua takaraja-ikää niin hyvä. Täytyy vaan tyytyä pienempään perheeseen mitä oltiin ajateltu. Ei niitä lapsia saa kuitenkaan sormia napsauttamalla. Elämä tekee mitä tekee, siihen on vaan sopeuduttava.

 

up