Miksi meidän lapsi ei syö?

Meillä siis pian 3v poika joka on aina ollut erittäin pieniruokainen.

Päiväkodista tulee tietoa, että lapsi söi lounaalla 2 palaa perunaa ja aamulla lusikallisen puuroa. Ei syö myöskään kotona.
Olen ihan syyllisyydentuskissa tästä asiasta.
Olemme käyneet kasvukontrolleissa syntymästä lähtien, vauvanakaan hän ei syönyt.

Jos on jotain "uutta" ruokaa, hän ei ainakaan syö. Eikä koskaan kylässä syö mitään.
On olemassa 2 varmaa ruokaa joista hän aina ainakin maistaa. Niitä on meillä useita kertoja viikossa tarjolla.

Ainoat asiat joita hän syö reilusti on mandariini ja porkkana, mutta kun niillä ei kasva!

Meidän poika ei nauti myöskään herkuista niinkuin muut lapset. Pullasta haukkaa palan ja jätskistä nuolaisee kerran.

Kerran poika söi kokonaisen karjalanpiirakan mummon luona ja äitini soitti mulle, että "nyt et usko mitä tapahtui!"

Mä oon oikeasti yrittänyt kaikkeni. Meillä on jo ajat sitten ohitettu se ettei syödessä katsottaisi telkkaria. Tai tuotaisi leluja pöytään. Tai luettaisi. Tai kuljeskeltaisi ympäri taloa ja palattaisi takaisin pöytään. Jos joku noista saa lapsen syömään edes vähän niin mulle on ihan sama.
Jos sanon esim. että "nyt jos nouset pöydästä niin sitten on kiitos eikä palata takaisin", niin poika toteaa vaan että "kiitos" ja lähtee jatkamaan leikkejä vaikka ei olisi syönyt mitään. Ei häntä se harmita että korjaan ruoat pois.

Huokaus. Oli pakko vaan purkaa tätä pahaa mieltä ja huolta johonkin.
Kiitos jos joku jaksoi lukea.

 

Mitä nuo kaksi varmaa ruokaa, jota ainakin maistaa, on? Mulle tuli mieleen, että jos olisi jotain saman tapaista ruokaa, niin sillä voisi alkaa laajentamaan valikoimaa varovaisesti.

Meneekö porkkana vain raakana vai huliiko myös keitettynä?

 

Ne kaksi varmaa ruokaa on spagetti ja jauhelihakastike ja kuhakeitto.
Porkkanaa syö kyllä myös juurikin tuossa kalakeitossa.

 

Ainakin ruokavalikoima on aika terveellinen ja suppeuteensa nähden jopa suht monipuolinen ravintoarvoiltaan. Juoko lapsi maitoa?

Onko lapsi huolestuttavan laiha on onko kuitenkin omalla käyrällään kasvanut tasaisesti?

 

Onpa erilaiset ruuat valikoituneet mieltymyksiksi. En keksi, että noilla olisi mitään yhteistä tekijää. Kelpaako muusta kalasta tehdyt keitot? Syökö jauhelihakastiketta ainoastaan spaketin kanssa? Käykö tavallinen makaroni, erilaiset makaronit, rakettispaketti vai pitääkö olla juuri tietty spaketti?

Meneekö keitetty porkkana sellaisenaan voilla maustettuna?

 

Höh. Mitä väliä jos sentään syö spagettia ja jauhelihakeittoa, kuhakeittoa ja mandariineja ja oliks se nyt porkkanoita. Eihän sen muuta välttämättä tarvi syödäkään. Tarjoatte noita ruokia ja ryhdytte pitämään ruoka-ajat ja ruokasäännöt, eli ei telkkaria, ei ympärikulkemista eikä muutakaan häsää. Syö sen minkä syö .

Jos lapsi on tottunut siihen että häntä vokotellaan takaisin pöytään hänelle voi kyllä tulla shokkina se että ruoka on korjattu kun tulee haahuilemasta takaisin. Äidinkin sydäntä se voi kylmätä kun lapsi joka ei syö kerrankin haluais ehkä jotain syödä. Sitten sanotaan että sorry, nyt meni se ruoka-aika, syöt sitten kun on seuraava ruoka-aika. Siivoat pöydän ja menet tekemään jotain muuta. Onneksi kolmevuotias ei yleensä tunne vielä kelloa, eli sen seuraavan ruoka-ajan ei tarvi olla neljän tunnin päästä, voi olla vaikka esim. kahden tunnin päästä jo.

Jos lapselle toistuvasti tuputetaan ruokaa, enemmän kuin hän tarvitsee, hänelle kehittyy vaikeus tunnistaa omaa näläntunnettaan. Tiedän tämän koska omat pöhköt vanhempani ovat menetelleet kanssani juuri noin. Lapselle pitää saada myös tulla nälkä. Se ei kuole aliravitsemukseen se lapsi vaikka olisi kaksi päivää syömättä.

 

Omalla käyrällään menee, mutta on muita lapsia pienempi.

Jauhelihakastiketta syö täysjyväspagetin tai täysjyvämakaroonin kanssa. Oon yrittänyt panostaa ruoan terveellisyyteen sen minkä voin.
Kuhakeittoa tehdään yleensä sen takia kun siinä ei ole ruotoja ja saadaan sitä naapurilta tuoreena.

Mutta muussa muodossa kala ei mene.

Pitää kokeilla tuota keitettyä porkkanaa voin kera.

 

Nimim. "hmh", ruokavälit meillä kyllä on. Eikä niiden välissä anneta mitään muuta kuin vettä.

Nyt esim. tänään poika söi aamupalaksi klo 9 1/2 ruisleivän ja joi lasin maitoa.

Klo 12.30 tarjolla oli kinkkukiusausta ja salaattia joita ei syönyt yhtään. Joi 1/2dl maitoa ja lähti pöydästä.

Klo 14 säi välipalaksi 2 mandariinia.

Nyt meillä on kohta spagettia ja jauhelikastiketta tarjolla.

Sitten iltapala.

 

Ulkoilua ja liikuntaa enemmän.

 

Kuulostaa, että vouhotatte aika paljon lapsen syömisen ympärillä. Ei hyvä. Tarjoatte ruokaa ja jos ei kelpaa niin odotellaan seuraavaa. Paha kierre syntyy, jos annatte vain sitä mistä tykkää. Vaikka ihan hyvät ruokavalinnat lapsella on. Onneksi ei ole koukussa vain roskaruokaan tai eineksiin.

 

Lisääpä siihen jauhelihakastikkeeseen vaikka porkkanaa raastettuna tai soseena. Ota lapsi mukaan ruoanlaittoon. Anna tehdä salaattia ja pyöritellä sämpylöitä tai lihapullia. Katsokaa ruoan valmistumista. Haistelkaa ja maistelkaa. Laittakaa kaikkea kauniisti tarjolle. Oma nirsoilijani on 10v. ja edelleen tietyt ruoat eivät kelpaa, mutta sentään valtaosa ruoista jo.

 

Olisikohan ruokavälit liian lyhyitä. Meidän lapselle ei oikein sovi 5 ateriaa päivässä. Perhepäivähoidossa aikanaan söi hyvin, mutta sitten ei kyllä päivällinen kotona maistunut kun oli syönyt hoidossa välipalan. Nykyään taas syö päiväkodissa tosi pieniä annoksia, mutta kotona ihan hyvin, mutta onkin päiväkodissa vain puolipäiväisenä eikä syö siellä välipalaa. Hän on kyllä kasvanut hyvin, koska syö kunnon annoksia silloin kun on nälkäinen ja kotioloissa pidetään sopiva ruokarytmi ja jätetään siis iltapäivän välipala pois. Tai sitten iltapala, silloin kun päivällinen on ollut myöhään.

Lapsellasi voi olla sekin ongelma, että vatsalaukku on pieni ja kylläisyyden tunne tulee nopeasti, jos on aina syönyt pieniä annoksia. Koittaisin siis kasvattaa annoskokoa ja venyttää vatsalaukkua vaikka siten, että tarjoiasin aina ruuan päälle vielä sitä mandariinia jälkkäriksi.

Sitten tietysti kannattaa lisätä rasvaa ruokaa, vaikka extraloraus öljyä siihen spagettikastikkeeseen ja myös maidon vaihtaisin rasvaiseen versioon, jos nyt juo rasvatonta.

 

Toivottavasti annatte monivitamiinia. Monella sekin auttanut ruokahaluun kun lapsi voimistuu, ei ole puutostiloissa.

Syömättömyys voi liittyä autisminkirjon juttuihin.

 

No tarjoat noita mitkä menee vaikka joka päivä(laita lapselle annoksia jääkaappiin). Tee muulle perheelle sitten muuta ruokaa ja tarjoa siitä aina vähän lapselle jos se ruokavalio siitä sitten pikkuhiljaa monipuolistuisi. Tai yritä saada menemään mitä tahansa mitä vaan lapsi suostuu syömään ja missä olisi runsaasti energiaa. Syömishäiriöinen lapsi ei tunnista nälkää kun on tottunut elämään paastotilassa, mutta jos saat kalorimäärät nostettua niin ruokahalukin voisi parantua.
Onko allergiat yms suljettu pois jos kasvukin on huonoa? Tietty ravitsemusterapeutti/psykologi voisi olla yksi tie, pyydä neuvolasta apua.

 

Meillä myös vanhempi poika huonosti syövä. Oli jo ihan pienestä. Pienempi kuin muut ikäisensä lapset mutta kasvaa omalla käyrällään. En tiedä onko siitä ollut apua vai ei mutta aloimme tarjoamaan monipuolisesti ruokaa. Usein lapsi totesikin, ettei syö. Tätä jatkui pitkään. Sinnikkäästi tarjottiin eriruokia kun tuli sisarus ja jo hänenkin puolestaan olisi ankeaa syödä vain pinaattilettuja. Nyt poika edes maistaa kaikkea. Olen oppinut ne pahimmat inhokit esim. sipuli jota en pakota syömään. Ruokaa tarjotaan tiettyihin aikoihin ja alkuun poika jättikin syömättä tai söi vaan lusikallisen mutta ajan saatossa huomasi, että nälkähän siinä tulee jos ei syö mitään. Telkkari jätettiin pois ja sekin ajan saatossa parantanut tilannetta.

 

Minun nykyään 11v lapseni oli aivan samanlainen, ei oikein ikinä syönyt mitään. Parhain neuvo on se, että älä kiinnitä syömiseen mitään huomiota, tuputa että "söisit nyt vielä lusikallisen" tms. Jos ei syö niin älä sano mitään.

Meillä kaikenlaiset sörsselit olivat pahimpia, kun ei nähnyt että mitä kaikkea ruoassa oli niin ei syönyt.

Samainen lapsi söi äsken hernekeittoa, vaikka ei tykkää yhtään, mutta söi kuitenkin vähän. Nykyään syö jo paljon erilaisia ruokia, mutta usein ei kyllä tykkää siltikään

 

Onko mahdollisia allergioita testattu, esim. keliakia, vilja-allergia?

 

Älä stressaannu! Voi toki olla kyse allergioista ym. ja voit ottaa ne neuvolassa puheeksi, mutta jos ei mikään muu tue sinusta tätä ideaa - lapsi vain voi olla tuollainen! Älä syyllistä itseäsi, minusta tuntuu että olet kaikki tehtäväsi tehnyt ja hienosti.

Tiedän lapsen, joka on ihan samanlainen. On nyt 4-vuotias, nykyään syö jo enemmän lajeja ja useammin ja helpomminkin. Mutta silti saattaa olla, että jättää koko ruan syömättä. Tuolla 3-vuotiaana meno oli ihan samanlaista, kuin kuvailit. Oli päiviä, että ei syönyt kuin palasen paahtoleipää. Kaikki olivat huolissaan, kävivät lääkärissä ja ravitsemusterapeuteilla ja kaikkialta etsittiin apua. Ei auttanut, muuta kuin aika. Ja vieläkin on siis aika raskasta kaikki syömiseen liittyvä, mutta kuitenkin jo paljon helpompaa!

Lapsi on aina ollut pieni, kasvanut hitaasti, mutta silti kasvanut ja oppinut jatkuvasti uusia taitoja.

Syö myös ehdottomasti mieluummin tuttuja asioita ja kaiken erikseen, eikä sekaisin tai mössönä. Mitäpä siitä?

Älä häpeä tilannetta tai syyllisty muiden silmien alla, teillä nyt vaan on tuollainen lapsi. Monivitamiini on varmasti hyvä ajatus, mutta jos lapsi muuten on aktiivinen ja oppii ja kasvaa, hyvä niin.

Kaikki eivät tarvitse samaa määrää ravintoa.

 

Oletko kokeillut kauan on syömättä jos tarjottu ruoka ei kelpaa? Tuntuu että jotenkin ehkä liikaa pyöritte syömättömyyden ympärillä ja lapsi saa tehdä mitä vaan.Niinkuin joku muukin todennut niin ei se lapsi nälkään kuole vaikkei pariin päivään mitään söisi...

 

Voisiko kyseessä olla ummetuksen aiheuttama ruokahaluttomuus? Tuolla ruokavaliolla ei taida saada tarpeeksi kuituja.

 

Meillä sama juttu. Poika 2,5 v syö vain paria eri ruokaa. Maitoa ei juo ollenkaan. On haettu apua mutta ei auta. Ja ei ole eka lapsi. Muut syöneet normaalisti.