Pointti?Alkuperäinen kirjoittaja Anonyymitär;26382745:No ehkä ne kaikki ovat sattuneet minun kohdalleni, noita kokemuksia on siis enemmänkin.
Vielä yksi esimerkki. Kun lapseni oli 1 v. 1 kk, vietimme pari 6 h jaksoa allergiasairaalassa maitoaltistuksissa. Muut lapset viihtyivät leikkitiloissa, joita oli kaksi, osaston molemmissa päissä. Mitä teki minun lapseni? Kelasi suurimmaksi osaksi käytävää edestakaisin taaperokärryn kanssa. Osaston henkilökunta hymyili, ja suurin osa lasten vanhemmista eivät kiinnittäneet sen kummempaa huomiota, mutta oli siellä pari silmien pyörittelijää sielläkin.
No meillä menee oikeastaan kausittain, välillä pojan pää on umpiluuta, välilä tulee ns. "herkkyyskausia" jolloin asiat menevät yllättävän helposti perille saakka. Tänään olin ihan huuli pyöreänä, kun sain yllättävän helposti ihan puhumalla pojan olemaan ravaamatta eestaas postissa.Pitäis osata nähdä vivahde-eroja lapsissa. Vilkaskin lapsi voi olla herkkä ja tottelevainen, vaikka koheltaa ja mennä touhottaa, ja päällepäin rauhallinen lapsi omapäinen ja uppiniskainen vanhempien pyynnöille. Näin esim meillä.
Noh, meillä saattaa nuorin hajoittaa sen hiekkakakun jonka toinen on rakentanut. Silloin pyydetään anteeksi ja jos meno jatkuu lähdemme pois. Kaupassa istuu kärryautossa ihan kunnolla samoin rattaissa...vaikka hölisee ja moikkailee kaikille. Ravintolassakin osaa olla.Riippuu ihan siitä, mitä se temperamentiltaan vilkas lapsi tekee & miten käyttäytyy. Ja miten vanhemmat reagoi.
Siis pitäähän vilkkaankin lapsen osata olla nätisti, kivasti.
Tuskin kovinkaan moni pitää lastasi tuon perusteella huonosti kasvatettuna. Aika oleellista on se vanhemman reagointi, ei niinkään lapsen vilkkaus. Jos vanhempi ei reagoi asiaan mitenkään tai suunnilleen taputtelee päätä, niin voi päätellä että lapsi elää melko kuritta.Noh, meillä saattaa nuorin hajoittaa sen hiekkakakun jonka toinen on rakentanut. Silloin pyydetään anteeksi ja jos meno jatkuu lähdemme pois.
Tuo on juurikin sitä oikeanlaista kasvatusta. Vilkas lapsi usein (ainakin omani) saattaa joskus käyttäytyä ajattelematomuuksissaan huonosti, mutta ottaa kyllä opikseen...ainakin ennen pitkää, kunhan jaksaa vain kärsivällisesti ja johdonmukaisesti perustella miksi em. käytös on ei-toivottua.Noh, meillä saattaa nuorin hajoittaa sen hiekkakakun jonka toinen on rakentanut. Silloin pyydetään anteeksi ja jos meno jatkuu lähdemme pois.
Täydellisen samaa mieltä.Ja jotkut ajattelevat, että kasvatus on sitä, että kerran sanotaan ja se on kuin napista painaisi: lapsi oppii ja muistaa heti. Vanhemmat saattavat tehdä villikon kanssa kovasti ja sitkaasti kasvastustyötä, joka vaan kantaa hedelmää hiiitaaastiii...
Mutta ei: vilkas ei ole sama kuin huonosti kasvatettu. Lapsi saattaa kipittää koko ajan sireenit ulvoen, muttei tee mitään ilkeyttä toisille. Saattaa myös totella sanomista, mutta tekee samalla kovaäänisesti selväksi oman mielipiteensä.
Kannattaa opettaa itseensä pois tälläisestä syyllistymisestä. Eivät ne muut vältämättä paljon mitään ajattelee, vaikka kuinka silmiä pyörittelisivatkin Mina itse esim. kiinnitän tässä tilanteessa kanssa enemmän huomiota siihen, miten vanhempi sen lapsen kanssa käyttäytyy: näkyy todella helposti, että onko vanhemmalla hommat hallussa vai ei. Ja siitä voi sitten vaikka hiukan päätellä, että onko se vaan vilkas lapsi vaiko sellainen, jolla ei ole mitään kuria.Alkuperäinen kirjoittaja Anonyymitär;26382808:No siis pointti oli se, että ainakin minä ajattelen että nuo pelkästään lapsen (motorisen) vilkkauden takia silmiä pyörittelevät ajattelevat lapsen olevan huonosti kasvatettu, vaikkei vipeltäisikään sille sopimattomassa paikassa. Myönnän kyllä, että olen suhteellisen herkkä syyllistymään äitiyteeni liittyvissä asioissa.
Joo olen jo alkanut opettaa itseäni pois, ja yksi hyvä tapa on se, etten katsele pahemmin ympärilleni, tai millä tavalla muut ihmiset katselevat minua tai lastani milloinkin. Koska itse kuitenkin tiedän olevani paras mahdollinen äiti lapselleni, ja yrittäväni 100% parhaani hänen kasvatuksessaan.Kannattaa opettaa itseensä pois tälläisestä syyllistymisestä. Eivät ne muut vältämättä paljon mitään ajattelee, vaikka kuinka silmiä pyörittelisivatkin Mina itse esim. kiinnitän tässä tilanteessa kanssa enemmän huomiota siihen, miten vanhempi sen lapsen kanssa käyttäytyy: näkyy todella helposti, että onko vanhemmalla hommat hallussa vai ei. Ja siitä voi sitten vaikka hiukan päätellä, että onko se vaan vilkas lapsi vaiko sellainen, jolla ei ole mitään kuria.
Mulla itselläni on kolme poika, jotka kaikki ovat jääräpäisiä ja räiskyvätemperamenttisiä, oma tahtoa löytyy suuria määriä ja ääntä lähtee niin että naapuriin kuuluu Kaikki ovat kuitenkin luonteltaan erilaisia, ainoastaan keskimmäistä kuvastaa myös sana vilkas. Esikoinen esim on varsin rauhallinen ja kiltti, jolla se temperamentti ja oma tahto kuohohtaa hetkittäin. Toisaalta, kuohahtus on sitten pahempi kun tolla vilkkaalla ja tempperamenttisella veljellä Mutta jokainen poika pysyy oikein hyvin vanhempien hallinnassa, kiitos kurin, rajojen ja rakkauden Ja se on minusta tärkein!
Yleensä syynä on tiedon puute.
Just näin. ois pitänyt itekkin osa kirjoittaa näin lhyesti ja ytimekkäästi. Mutta kun suututtaa niin vietävästi se että tiedän suurimmanosan ihmisistä ajattelevan että onpas huonosti kasvatettu lapsi. Ois kiva kun ympäristö ymmärtäisi miten paljon tälläisen lapsen kasvattaminen vaatii. HElppoa olla hyvä äiti kun lapsi on helppo, koska ajatusmaailma ihmisillä on mitä on.Koska he eivät ymmärrä neurobiologiaa.