Miksi naiset eivät anna äitiensä "paapoa"?

Tässäpä yksi aihe, joka jäi eiliseltä illanvietolta vaivaamaan/pohdituttamaan minua.

Meitä oli isohko opiskelijatoveriporukka (iät 25-31) taas yhdessä ja juttelimme illanvietossa kuulumisia. Jossain vaiheessa joku aloitti "päivittelyn" siitä miten äitinsä oli ollut tätä vastassa kotona kun oli käynyt kotikulmilla, laittanut tekstiviestiä että onko sateenvarjoa mukana, ethän kastu, ulkona sataa... "joo äiti, ei TARVITSE huolehtia, jookos".

Ja toinen ystävä yhtyi tähän, "valittaen" sitä kuinka "äiti sanoi puhelimessa että voi laittaa mulle aamiaisen valmiiksi kun tulen käymään - siis MISSÄ iässä minä tarvitsen aamiaisen, osaan tehdä sen itsekin".

-Haluaako naiset tehdä kaiken ihan itse?
-Koetaako äidiltä saatu tuputus yhä tuossa iässä tunkeiluna?
-Mitä saatte siitä, että ärsyynnytte valmiista aamupalasta/äidin avuliaisuudesta?
-Pelkäättekö jotain?

 

Se on puhetta vaan, suurimmaksi osaksi.

 

Kuka nyt aikuisena haluaisi olla joku paapottava "kakara".

 

Kuka nyt aikuisena haluaisi olla joku paapottava "kakara".

Jos se tarkoittaa valmiita aterioita, niin minä ainakin =)

 

Jonkunasteinen paapominen pienissä määrin on ihan ok joskus, äidit kun on äitejä. Mut mä en tykkää kovasta paapomisesta ihan siks, et sit alkaa itekin tuntemaan itsensä lapseks ja tulee semmonen olo etten ole kokonaan itsenäinen ja et äidillä ois jotain vaikutusvaltaa mun elämään ja päätöksen.

 

Jos se tarkoittaa valmiita aterioita, niin minä ainakin =)

Ja minä voin kuvitella, että se on jo iäkkäämmillä äideillä sitä, että mitä tässä puuhaisi, tahtoisivat jotenkin näyttää välittämistä ja saattaa tulla sellaisia purskahduksia, että ollaan kengännauhoja sitomassa, kun aikuinen lapsi on lähdössä?

Ja sitten toisaalta, naiset ovat sellaisia usein, että porukassa kun joku kertoo asian, toiset tahtovat säestää ja pistää mieluummin vähän paremmaksi ja siinä tulee vanhat äidit moitittua ihan kuorossa, vaikkei siinä omassa äidissä mitään vikaa olisikaan. Se on vähän tyhmää.

 

Jos se tarkoittaa valmiita aterioita, niin minä ainakin =)

Valmiit ateriat kelpaisivat minullekin.
Toisaalta en anna äitini koskaan sotkeutua esim. lääketiteelliseen hoitooni vaikka tiedän hänet pätevämmäksi kuin kukaan terveyskeskuksemme lääkäreistä.

 

Kuka nyt aikuisena haluaisi olla joku paapottava "kakara".

:wave: En mä ainakaan pahakseni pane sitä jos äitini tai isäni vieläkin pitää huolta musta. Minäkin "paapon" vanhempiani sitten vatavuoroisesti tuoreilla leivonnaisilla tms. kun treffaillaan.

 

Toleranssi riippuu varmasti äidistä.

Oma äitini ei ole mitenkään paapovaa tai asioihini puuttuvaa sorttia, vaikka olemmekin tekemisissä paljon.

Äidilläni on kuitenkin tapana "paapoa" minua arkisilla asioilla silloin kun kiireeltään ehtii. Välillä saan tulla siivottuun kotiin kun hän on ollut lapsenvahtina, hän on saattanut ottaa pyykkivuoreni hoitaakseen tai kutsuu viikonloppuna syömään.

Arvostan! =)

 

Toleranssi riippuu varmasti äidistä.

Oma äitini ei ole mitenkään paapovaa tai asioihini puuttuvaa sorttia, vaikka olemmekin tekemisissä paljon.

Äidilläni on kuitenkin tapana "paapoa" minua arkisilla asioilla silloin kun kiireeltään ehtii. Välillä saan tulla siivottuun kotiin kun hän on ollut lapsenvahtina, hän on saattanut ottaa pyykkivuoreni hoitaakseen tai kutsuu viikonloppuna syömään.

Arvostan! =)

Miun äiti samanlainen :heart:. Autan sitten vastavuoroisesti häntä.

 

Miun äiti samanlainen :heart:. Autan sitten vastavuoroisesti häntä.

Sama juttu, molemminpuolista meilläkin.

 

Luulen, että monella, jotka eivät voi sietää paapomista, on jollain lailla oma itsenäistymisprosessi jäänyt puolitiehen. Siksi nuo toisten korviin ihanat äitien huomioinnit vaikuttavat kamalilta (sitä vähäistä) itsenäisyyttä uhkaavilta asioilta. Kun oma itsenäistymisprosessi on tapahtunut ok, niin silloin ehkä osaa nauttia niistä juuri sellaisina kun ne on tarkoitettu?

 

Niin harvoin äitin kanssa nähään, että saa paapoa ihan rauhassa jos ja kun haluaa Kyllä minä passaan sille sitten kanssa kahvit valmiiks käteen ym omalla vuorolla.

 

[QUOTE="vieras";27239130]Luulen, että monella, jotka eivät voi sietää paapomista, on jollain lailla oma itsenäistymisprosessi jäänyt puolitiehen. Siksi nuo toisten korviin ihanat äitien huomioinnit vaikuttavat kamalilta (sitä vähäistä) itsenäisyyttä uhkaavilta asioilta. Kun oma itsenäistymisprosessi on tapahtunut ok, niin silloin ehkä osaa nauttia niistä juuri sellaisina kun ne on tarkoitettu?[/QUOTE]

Kyllä. Aito itsenäisyys ei pelkää, että menettää oman itsenäisyyden jos toinen tekee hyvän teon X. Aidosti yksilöllinen nainen ei pahastu huomaavaisuudesta, koska ymmärtää, että se ei uhkaa hänen riippumattomuuttaan (esim. miehen hyvät tavat ja huolehtivuus ei tarkoita, että olisit miehestä hänen sätkynukkensa).

On ehkä itse asiassa vähän tyhmää (merkityksessä epä-älyllistä) ajatella näin.

 

Kuka nyt aikuisena haluaisi olla joku paapottava "kakara".

Minä! Jos se tarkoittaa äitin herkku ruokaa :ashamed:

 

mua on saanut paapoa ja saa vieläkin, ikää kohta 40v. Muutenkin kiva tunne, että toinen välittää, sitähän se paapominen on. Vieläkin jos ollaan yhdessä lenkillä, niin kysyy usein, että onhan sulla tarpeeksi vaatetta, ettet vaan vilustu Äitiys ja huolehtiminen ei toivottavasti lopu siihen, että lapset kasvavat, muuttaa toki muotoaan. Silloin, kun äiti on meillä esim hoitamassa lapsia, niin on yleensä viikannut pyykin ja luutunnut lattian, mikä voikaan tuntua mukavammalta kuin tulla puunattuun kotiin. Kiitos Äiti<3

 

Mu ärsyttää paapominen. Osaan huolehtia itsestäni. Jos saan vaikka pullaa äidiltä niin se nyt ei haittaa.

 

[QUOTE="vieras";27239130]Luulen, että monella, jotka eivät voi sietää paapomista, on jollain lailla oma itsenäistymisprosessi jäänyt puolitiehen. Siksi nuo toisten korviin ihanat äitien huomioinnit vaikuttavat kamalilta (sitä vähäistä) itsenäisyyttä uhkaavilta asioilta. Kun oma itsenäistymisprosessi on tapahtunut ok, niin silloin ehkä osaa nauttia niistä juuri sellaisina kun ne on tarkoitettu?[/QUOTE]

Minäkin päädyin tähän ajatukseen. Että nainen ei ole vielä itsenäinen, jos äidin tällaiset pienet paapomiset ärsyttävät. En moiti näitä nuoria naisia, ymmärrän tilanteen kyllä hyvin.

Olen joskus miettinyt omia nuoruusvuosia, kun en antanut mm. äidin antaa rahaa oman yksiöni sisustamiseen. Miksi ihmeessä en antanut - nyt tuntuu käsittämättömältä. Jos se tekee äidin iloiseksi, ja minä säästään vielä omia rahojani opintotuestani, niin ei tuolle voi olla muuta selistystä kuin se, että pelkää äidin tunkeutuvan vielä omaan herkkään itsenäiseen mieleen ja minuuteen.

Nyt kun itselläni on lapsia, olen kasvanut omaksi aikuisekseni ja otan kaiken avun vastaan. Ainakin melkein.

Esitän kuitenkin toisenkin vaihtoehdon: ajattelevatko naiset herkästi, että heidän tehtävänsä on ns. katsoa äidin perään? Että ei haluta, että äiti käyttää rahojaan lapseensa ja kärsii sitten rahanpuutteesta jossain muualla? ELi myös sellainen lojaalisuusnäkökulma?
Oma äitini sai nimittäin taannoin perinnön ja huomasin hänen antaneen tililleni oikopäätä isomman summan. Ensin ärsyynnyin ja sitten huomasin, että ärtymykseni takana oli oikeasti jonkinlainen huoli: "Apua, ei kai äitini nyt lahjoita itseään täysin rahattomaksi, tukemalla meitä ihan hyvin pärjääviä lapsiaan ja kummin kaimojaan".

 

En ole enää kovin nuori vaan 42v. Olen saanut apua vanhemmilta ja se on ok. Mutta sellainen turha huolehtiminen on perseestä. Esim. muista nyt ottaa sateenvarjo mukaan kun ulkona sataa vettä.

 

Mu ärsyttää paapominen. Osaan huolehtia itsestäni. Jos saan vaikka pullaa äidiltä niin se nyt ei haittaa.

Ärsyttääkö siinä se, että joku oma suunnitelmasi menee "kesken" - esim. että olet kirjoittamassa työsähköpostia ja äitisi olan takaa huikkaa että näetkö pimeässä työhuoneessa tarpeeksi hyvin vai lisätäänkö valoa (mun vanhemmat tekee näin kun käyn lapsuuden kodissa ja luen vaikka sanomalehteä)? Häiritseekö siinä se, että ajatus katkeaa - vai se, että haluat yhä todistaa että osaat pärjätä IHAN itse?

Miksi on tärkeää osata pärjätä IHAN itse - tai pikemminkin - miksi on tärkeää TODISTAA muille/itselleen että osaa pärjätä IHAN itse? Riittäisikö oma hiljainen tieto asiasta, samalla kun ottaa ilon irti toisten palveluksista?

 

Ärsyttääkö siinä se, että joku oma suunnitelmasi menee "kesken" - esim. että olet kirjoittamassa työsähköpostia ja äitisi olan takaa huikkaa että näetkö pimeässä työhuoneessa tarpeeksi hyvin vai lisätäänkö valoa (mun vanhemmat tekee näin kun käyn lapsuuden kodissa ja luen vaikka sanomalehteä)? Häiritseekö siinä se, että ajatus katkeaa - vai se, että haluat yhä todistaa että osaat pärjätä IHAN itse?

Miksi on tärkeää osata pärjätä IHAN itse - tai pikemminkin - miksi on tärkeää TODISTAA muille/itselleen että osaa pärjätä IHAN itse? Riittäisikö oma hiljainen tieto asiasta, samalla kun ottaa ilon irti toisten palveluksista?

Tuo on ihan eri asia. Ei haittaa.

 

Minusta äidin paapominen on ihanaa
Hän on erikoistunut ruualla hemmotteluun, mutta kyllä kaikki muukin hössötys luonnistuu. Joskus siskon kanssa vähän salaa naureskellaan (hyväntahtoisesti), kun äidillä on iso vaihde silmässä (esim. lapsenlapsen synttärit tulossa tms)

 

Ois aika ihanaa jos äiti paapoisi
Mä taidan olla meistä kahdesta se huolehtiva kanaemo enemmänkin, eikä kyllä haittaa

 

Annahan mie.

 

Mä kyllä annan, enkä tiedä -yhtä poikkeusta lukuunottamatta- muitakaan jotka eivät antaisi.

Meillä tosin isä paapoo enemmän, tekee mulle leipiä, tiskaa tiskini ja lellii.