miksi poltit raskausaikana?

viikkoja 35 ja edelleen välillä poltan ensinmäisen kolmanneksen olin polttamatta, mutta kesällä omat häät ja kaikki muukin stressillinen touhu toi taas tupakan/nikotiinilastarin mukaan. joka päivä, joka viikko lopetan. mutta aina se jostan lähtee. mies polttaa ja siltähän mä ne tupakit saan. usein poltan salaa mieheltä, välillä hän tietää. en olis ikinä uskonut että näin pitkälle pääsen jä edelleen tupakka piinaa..

poltan siis 1-3 päivässä, tai en yhtään. saatan olla polttamatta päivän, viikon tai kaks, mutta jokin asia tai tilanne saa aina retkahtaan ja sitten tulee taas poltettua pari muutaman päivän ajan. nyt oon onneksi päässyt eroon siitä ettei tarvi laastaria laittaa. se oli varmaan pidemmän aikaa jo tapa. oon ollut monta päivää ilman mitään suht helposti. mutta sitten kun joku asia ressaa niin taas tulee poltettua. eniten nytkin stressaa se että välillä poltan ja se pistää polttaan..typerää..ehkä joku ymmärtää mitä tarkotan.

en kaipaa moraalisaarnaa, haluan vain kertoa mun tilanteen ja kuulla miten teillä on mennyt raskausaika jos poltit/poltat?

 

Älä lopeta nikotiininkorvaustuotteiden käyttöä liian aikaisin. Se laastarin käyttäminen on pienempi paha kuin tupakka, eli käytä sitä ihan rauhassa ja mieti siitä vieroittautumista kun olet oppinut korvaamaan sen tupakoinnista johtuvan tavan, eli hanki korvaava toiminto tupakoinnin sijalle. Juo vaikka lasi mehua, pureskele purkkaa, tanssi jonkun kappaleen ajan tms. kun tekee tupakkaa mieli.

 

Mieti, miksi aina stressissä tartut tupakkaan.
Keksi jokin toinen keino stressin hallintaan.
Vaikka se sähköinen savuke.. Tai kuppi teetä, kynsien viilaus tai tee uudet kynsilakat tai kuuntele jokin biisi tms. Mieliteko menee ohi n. 5-15 minuutissa eli jos sen ajan jaksat tehdä jotain muuta, niin ehkä ei enää tee mieli.
Mietipä myös sitä, haluatko esim. synnäriltä rynnätä aina ulos merkitylle tupakkapaikalle tupakoimaan ilman vauvaa ja palata haisevana osastolle takaisin?

 

Olethan sä reilusti vähentänyt. Kaikki ei siihen edes pysty. Ei 1-3 tupakka päivässä ole paljoa.

 

Mä lopetin tupakan polton kun sain tietää olevani raskaana, katsoin kellosta 3min kun rupes tekeen tupakkaa mieli, jos vielä teki otin microtabsin, ja katsoin kellosta uudet 3min tämä vaatii sisua(ja irtokarkkeja, tikkareita,suklaata) mutta toimi! Koskaan ei ole liianmyöhäistä lopettaa kokonaan vaikka edes loppuraskauden ajaksi, älä ajattele sitä loppuelämäksi vaan vaikka loppuraskaudeksi!! tsemppiä!!

 

Itselläni tuli lähinnä poltettua baari-iltoina vähän enemmän. kotona meni jokunen rööki jos otettiin illalla viiniä. Joskus saattoi kyllä mennä terävien seurassa koko askikin joka nyt hävettää.

 

joo, no tää ei ehkä ole se parhain kommentti, mutta röökaajien tulis miettii sitä, että haluuks ne kattoo lasta silmiin ja selittää niitten kehityshäiriötä niille sanoilla: no ku äiskä nyt vaan halus vetää röökii... toi ajatus sai itteni lopettamaan raskauden ajaks, helpompi lopettaa kokonaan ku rajottaa ja kituuttaa. ei se ikuisuuksia kestä se raskaus.

yllä on tullu jo paljo hyvii vinkkejä, mitkä itellänikin autto, "vieroitusvalmisteet" oli parhaita.

 

En pystynyt lopettamaan
Yritin kaikki vippas konstit (tikkarit, pastillit, nikotiinikorvaustuotteet, pillit, kirjallisuus...) Tärisin, itkin, raivosin, oksentelin joka lopetus yrityksen jälkeen.
Mieheni sairastui syöpään (sai siis diagnoosin ja hoidot aloitettiin) kun olin raskaana. Kaiken sen sumun keskellä tupakalla käynti tuntui lohduttavalta, vaikka inhosin itseäni joka tupakan sytyttäessäni. Hoidin koko raskausajan kaiken taloudessamme (raha-asiat, siivoukset ym.), kävin töissä minkä pystyin ja hoidin miestäni.

Lapsi syntyi ajallaan, normaalin kokoisena ja ilman minkäänlaisia vieroitusoireita.

Ei ole päivääkään etten katuisi ja häpeäisi raskaudenaikaista tupakointiani. Yritän kuitenkin uskoa että tein kaikkeni niissä olosuhteissa. Montaa selvää muistikuvaa odotusajaltani ei ole, aika meni sumussa ja surussa mieheni sairauden varjossa.

Minusta tuntuu niin kamalan pahalta nämä väittämät, ettei tupakoiva äiti rakastaisi lastaan. Minä rakastin ja rakastan lastani. Mutta niin rakastin ja rakastan aviomiestänikin.. Olisiko minun sitten pitänyt jättää mieheni, irtautua siitä kaikesta vauvan tähden? Jättää sairas mieheni oman onnensa nojaan vain siksi että kykenisin paremmin hallitsemaan stressiäni ja lopettamaan tupakoinnin? Huolehtia vain omasta navastani ja asukkaasta sen alla?

Ja lisäksi haluaisin sanoa, että tupakointi ei ole hyväksyttävää raskausaikana MUTTA jeesustelujen ja irvailujen sijaan ihmiset (palstamammat mukaan lukien) voisivat kohdentaa haukkumisen sijaan voimansa tupakoinnin lopettamisen rohkaisemiseen. Kyllä kehuakkin voi jos päivässä menee 3 röökiä, se on iso askel jos aijemmin on tupakoinut päivässä askin. Itse poltin ennen raskautta (raskaus oli siis yllätys) n. 35 röökiä päivässä, raskausaikana 0-10 tupakkaa, erittäin huonoina päivinä jopa enemmän. (huom.usein poltin tupakasta vain parit savut ja tumppasin)

 

Miettikää sitä vauvan hapenpuutetta ja miltä se näyttää kun se yrittää saada happea enemmän ja miettikää omaa vanhuuttanne keuhkoahtaumataudin kanssa niin eiköhän tee mieli lopettaa ajoissa. En tajua miten joku voi olla niin itsekäs ettei kestä vierotusoireita lapsensa tähden! ei ne nyt varmaan viikko tolkulla kestä kuitenkaan ja sekin on aika pieni aika elämässä kuitenkin kun sillä voi välttää monenmonta sairauttakin ja nataa lapselleen terveemmän elämän.

 

Miettikää sitä vauvan hapenpuutetta ja miltä se näyttää kun se yrittää saada happea enemmän ja miettikää omaa vanhuuttanne keuhkoahtaumataudin kanssa niin eiköhän tee mieli lopettaa ajoissa. En tajua miten joku voi olla niin itsekäs ettei kestä vierotusoireita lapsensa tähden! ei ne nyt varmaan viikko tolkulla kestä kuitenkaan ja sekin on aika pieni aika elämässä kuitenkin kun sillä voi välttää monenmonta sairauttakin ja nataa lapselleen terveemmän elämän.

Ihanaa kun joku aina tietää.. mistä kaikista riippuvuuksista sinä olet kärsinyt? Nikotiiniriippuvuus on pahimmasta päästä ja silti esim. alkoholistit ja narkkarit saavat jopa vuosia hoitoa omaansa. Ei se ole mikään tahtokysymys vaan puhdas riippuvuus.

 

Miettikää sitä vauvan hapenpuutetta ja miltä se näyttää kun se yrittää saada happea enemmän ja miettikää omaa vanhuuttanne keuhkoahtaumataudin kanssa niin eiköhän tee mieli lopettaa ajoissa. En tajua miten joku voi olla niin itsekäs ettei kestä vierotusoireita lapsensa tähden! ei ne nyt varmaan viikko tolkulla kestä kuitenkaan ja sekin on aika pieni aika elämässä kuitenkin kun sillä voi välttää monenmonta sairauttakin ja nataa lapselleen terveemmän elämän.

Totta varmaan kirjoitat enkä rupee tupakointia puolustelemaankaan mutta kysy itseltäsi ja mieti

Ootko ite ikinä polttanut? Tiedätkö mikä on riippuvaisuus? Tiedän tapauksia joissa lääkärikin suositellut raskaana olevalle vähäistä tupakointia vieroitusoireiden takia. (Keskenmenon riski rajuista vieroitusoireita ym.)

Tupakointi vaikuttaa ihmisen aivokemiaan (mm. serotoniinin eritykseen) Antaa siis mm. mielihyvää (jotkut kuvaavat oloaan helpottuneeksi, pystyy ajattelemaan paremmin). Tupakan puuttuessa aivokemiat menevät ns. vituralleen.

Toiset pystyvät lopettamaan heti yrittäessään, toisilla yrityksiä kuluu useita kymmeniäkin ennen lopettamisen onnistumista. Lopettaminen tulisi hoitaa mahdollisimman stressaamattomassa tilanteessa ( jota raskaus ei todellakaan ole) Eli riippuvaisuuksia on erilaisia, toisilla lievempiä toisilla voimakkaampia. Tästä esimerkkinä alkoholismikin. Kaikille ei kehity alkoholismia vaikka viinaa joisikin.

Istukan kautta menevät tupakan myrkyt ovat vähäisiä verrattuna esim. rintamaitoon (muistaakseni rintamaidossa 2/3 enemmän myrkkyjä)

Toi ITSEKÄS on aika voimakas sana. Paremmin sopisi HEIKKO.

 

Miettikää sitä vauvan hapenpuutetta ja miltä se näyttää kun se yrittää saada happea enemmän ja miettikää omaa vanhuuttanne keuhkoahtaumataudin kanssa niin eiköhän tee mieli lopettaa ajoissa. En tajua miten joku voi olla niin itsekäs ettei kestä vierotusoireita lapsensa tähden! ei ne nyt varmaan viikko tolkulla kestä kuitenkaan ja sekin on aika pieni aika elämässä kuitenkin kun sillä voi välttää monenmonta sairauttakin ja nataa lapselleen terveemmän elämän.

Et ole tainnut itse polttaa?

Fyysisiä vieroitusoireita tuskin kellekään tulee paria viikkoa pitempään. Ei niissä ole erityisemmin "kestämistä". Siis jos puhutaan jostakin päänsärystä tms.

Sen sijaan se tupakanhimo, se itse "riippuvuus", siitä on vaikeampi päästä eroon ku heroiiniriippuvuudesta. Ja se kestää kuukausia, jopa vuosia.

Pitää ottaa sama asenne kun alkoholistilla: Minä kestän tämän päivän ilman viinaa. Paitsi että tupakoija on tottunut (askin päivässä polttaessaan) saamaan n 200 annosta huumettaan kun alkoholisti usein vain muutaman, hänen pitää siis se kaksisataa kertaa päivässä kestää se sietämätön himo. Joka päivä ajatella, ettei minun tarvitse tehdä muuta kuin selvitä seuraava tunti ilman tupakkaa.

Pikkuhiljaa päästään sellaiseen tilanteeseen, että voi jo miettiä päiviä. Että selviän seuraavan päivän ilman tupakkaa. Sen jälkeen viikkoja.

Minä voin nyt, kolmen savuttoman vuoden jälkeen, sanoa, etten enää halua tupakoida Ajatuskin tuntuu vastenmieliseltä. Vielä vuosi sitten olisin sanonut toisin.

Ja minä retkahdin siis myös raskausaikana monta kertaa. Synnytyksen jälkeen en enää ikinä ole polttanut.

 

Kerron vaan oman tarinani lopettamisesta, ehkä se rohkaisee jotakuta vähentämään tai jopa voittamaan kokonaan tupakanhimon.

Lopetin jo hyvissä ajoin ennen raskautumista. Tupakkaa meni ja paljon, edes astman puhkeaminen ei saanut minua lopettamaan tai kun astman vuoksi makasin sairaalassa yli viikon ja vieressä makasi henkilö joka ei päässyt ilman happipulloa viereiseen vessaan. Osastoaikana karkasin öisin sairaalan sivuovesta tupakalle ja palasin yöpäivystyksen kautta takaisin mistä vartija kovin ystävällisesti saatteli minut osastolleni (ja tämä muisto hävettää vieläkin).

Se että muut käski lopettaa oli kuin seinälle olisi puhunut. Tarvitsin tasan itse omaa tahtoa päästä eroon siitä ja ajatus tuli päähäni kuin olisin itse keksinyt pyörän uudelleen. Mun heräte oli, että mahdan maistua helkatin pahalle suudellessani miestäni joka ei polta. Puolisoni tuki, mutta ei painostanut.

Ja joo ekat kaks viikkoa mussutin jatkuvalla syötöllä purkkaa kun teki mieli tupakkaa. Vielä pidempään meni keksiä sormille parempaa tekemistä kuin sätkän kääriminen ja suulle muuta kuin kessun imeskely. Purkista pääsin myöhemmin eroon kun unohdin lähes täyden paketin ystävälleni eikä ollut enää varaa ostaa uutta, joten se siitä sitten.

Astmaatikkona se lopettamisen jälkeinen yskä oli yhtä tuskaa, kuin olisi tukehtunut joka kerta. Silti sekin loppui.

Ja yllärinä jatkuvat flunssat katosivat, nyt olen ollut sairastelematta 5v ja on ihanaa kun voi hengittää, en haise pahalta, annan lapsilleni hyvää esimerkkiä ja rahat voin käyttää fiksummin.

Mutta toisinaan yhä herään öisin painajaiseen; olen ollut pitkään polttamatta, laskenut viikkoja ja kuukausia ja seuraavana tajuankin että palava tupakka on sormissani ja puhaltelen savurenkaita. Ja kamalinta tässä on että joudun aloittamaan sen tupakkavapaitten päivien laskemisen alusta. Herätessäni on upeaa tajuta, että se oli vain unta ja saan yhä laskea vuosissa kuinka kauan sitten lopetin polttamisen.

Joku päivä puhun vuosikymmenistä jos asia tulee puheeksi.

 

Koskaan kaltaisenne ap ette halua moraalisaarnoja vaikka olisitte ne ansainnut todella kiitettävästi. Kyllä osaatte olla itsekkäitä, oksettavia lapsen kiduttajia.

 

Oot ihan paska ämmä

 

itse poltin eka raskauden, en pystynyt lopettamaan. toisen raskauden alussa luin kirjan stumppaa tähän ja siihen loppu tupakointi ja eikä oo tehny mieli sen koommin..en ois ikinä pystyny kuvitteleen et pystyn noinkin helpolla lopettamaan.
en tarvinnut mitään laastareita, enkä alkanut edes syömään sen tilalta karkkia.
Ap lue tuo kirja nii uskon että säkin pääset eroon tupakasta! ja voimia sinulle. älä välitä nuista ääliöistä jotka ei oo tupakkaa nähnykkään..