Kepsis
No se on sinun päätöksesi, ei se kyllä siltikään tarkoita että se olisi ihan niin mustavalkoista kuin esität.
Aika usein se mitä käteen jää on myös tulos omasta yrittämisestään, ei tietenkään aina.
Miksi porukka hinkuu perhe-elämää...
- Viestiketjun aloittaja Hounds_of_love
- Ensimmäinen viesti
Aika usein se mitä käteen jää on myös tulos omasta yrittämisestään, ei tietenkään aina.
Kepsis
Muuten ap:n kommentteihin suunnaten, ei se pettäminen ole aina elämän loppu, edes yhteisen elämän. Jos elää elämäänsä peläten pettämistä niin alkaa käytös suuntautumaan niin että se asia tavallaan nousee suuremmaksi riskiksi.
Kauheita paineita ihmiset ottaa elämästä, ei se ole niin kauheaa mokata. Aina on uusi päivä. Vaikka kuinka paska fiilis olisi tänään.
Kauheita paineita ihmiset ottaa elämästä, ei se ole niin kauheaa mokata. Aina on uusi päivä. Vaikka kuinka paska fiilis olisi tänään.
Monella se parisuhde kaatuu heti alkuun siihen pessimistiseen, mustasukkaiseen epäilyyn. Minun yksi sulhasehdokas aikoinaan parin viikon tapailun jälkeen alkoi sanella minulle uhkauksia mitä tapahtuisi jos pettäisin häntä; minulle ei mitään mutta se minun vastakumppani kuolisi. Arvatkaa kuoliko se suhde siihen paikkaan? Minulla tuskin olisi ollut mitään tarvetta pettää kun en sitä koskaan ole tehnyt missään suhteessa, mutta ei mua kiinnostanut tuollaisen ihmisen kanssa ruveta edes lähemmin tutustumaan.
Monta orastavaa suhdetta lähipiirissä on kuollut sellaiseen turhaan kyttäilyyn, älyttömään analysointiin ja epäilyyn kaikesta ja kaikista.
Vaikka ex olisi pettänyt, et voi vierittää sen vastuuta uuden kumppanin niskaan. Joko luotat ja uskallat kokeilla tai sitten jäät yksin/huonoon suhteeseen.
Minä jättäisin mieheni jos hän pettäisi minua ja sama pätee toisin päin. Emme pidä mitään itsestään selvänä, mutta niin pitkään kun ei ole mitään syytä epäillä tai toisin todistetaan, nautimme hetkestä. Jos joskus vieras alkaa kiinnostaa niin se on sen ajan murhe se, turha stressata tuollaisesta, menee vain elämä pilalle.
Monta orastavaa suhdetta lähipiirissä on kuollut sellaiseen turhaan kyttäilyyn, älyttömään analysointiin ja epäilyyn kaikesta ja kaikista.
Vaikka ex olisi pettänyt, et voi vierittää sen vastuuta uuden kumppanin niskaan. Joko luotat ja uskallat kokeilla tai sitten jäät yksin/huonoon suhteeseen.
Minä jättäisin mieheni jos hän pettäisi minua ja sama pätee toisin päin. Emme pidä mitään itsestään selvänä, mutta niin pitkään kun ei ole mitään syytä epäillä tai toisin todistetaan, nautimme hetkestä. Jos joskus vieras alkaa kiinnostaa niin se on sen ajan murhe se, turha stressata tuollaisesta, menee vain elämä pilalle.
Siis mitä tässä oikeesti yritetään sanoa, että miksi siitä pettämisestä tehdään niin kauhea haloo? Kun mietitään että mitä se vastapuoli oikeasti tekee eli harrastaa seksiä toisen kanssa. Onko se niin iso juttu että pitää alkaa varsin todennäköisen tapahtuman takia koko jätkää inhoamaan ja ottaa ero? Kyseessä on loppujenlopuks itsekusetus siitä "todellista rakkaudesta" mikä saa meidät vihaseksi. Joo tiedän, suullisen sopimuksen rikko...
Jos alkaa asiaa vähän kelaamaan, niin kyllähän se on vitun ahdistavaa olla saman puolison kanssa koko ajan, ettei kenenkään muun kanssa sais enää harrastaa seksiä.
Jos alkaa asiaa vähän kelaamaan, niin kyllähän se on vitun ahdistavaa olla saman puolison kanssa koko ajan, ettei kenenkään muun kanssa sais enää harrastaa seksiä.
Kepsis
Niin eli ongelmasi ei olekkaan se että joku pettäisi sinua vaan se että itse pettäisit todennäköisesti?
by the way, ei kannata yleistää kommentteja, saat vaan paskaa niskaan turhaan sitten, kyllä minä voin seistä omien sanojeni takana kun niitä ei aleta tulkkaamaan tai yleistämään muiden kanssa.
Peyote
No vähän varmaan riippuu mimmosen puolison saa. Kaitpa se on niinkin, ettei kaikilla ole mitään edellytyksiä rakastaa ketään, jos on joku trauma tai jotain. Ei mua ainakaan ahdista se, että harrastelen seksiä vaan oman miehen kanssa.
Kuinka pitkiä sun parisuhteet ovat olleet? Onko sulla ollut parisuhteita?
Wtf kuka sanoi et meen suhteeseen? Koskaan kuullut irtoseksistä ja 1 illan jutuista?
Kepsis
koetas nyt pysyä jonkinlaisen loogisuuden rajoissa ja itse kärryillä siitä mistä puhutaan
hieman koomiseksi menee jo.En mä koe tarvetta parisuhteelle toistaseksi. Eli vastaus: ei oo ollut.
Mä en koe millään tavalla ahdistavana. Pidän vain kauniina, helpottavana ja ihanana asiana että mieheni todennäköisesti on viimeinen mies joka minuun koskee. Olen löytänyt minulle täydellisen rakastajan joka antaa minulle juuri sen mitä sängyssä haluan. Ja usko pois, etsinnöissä meni aikaa ja testityyppejä oli...hmmm... tarpeeksi. Joten ei, ei ahdista yhtään. Seksi uuden ihmisen kanssa on ajatuksena pelkästään vastenmielinen.
Vaikka sitä seksiä harrastaa vain yhden ihmisen kanssa loppuelämänsä, se on ainakin meillä vaihtelevaa ja aktiivista. Ei sellaista nautintoa saa jonkun uuden randomin kanssa, tai edes fuckbuddyn kanssa. Me ollaan miehen kanssa harrastettu seksiä varmaankin n. 3000 kertaa joten siinä ajassa on oppinut jo miellyttämään toista täydellisesti.
Siis sanon vaa et en halua parisuhdetta, koska sitoutuminen on syvältä. Et voi päätellä, että pettäisin tod näk, ku ei oo mitään petettävää.koetas nyt pysyä jonkinlaisen loogisuuden rajoissa ja itse kärryillä siitä mistä puhutaan
Peyote
Nii. No se antaa kuvan heti ihmisestä, joka on jotenkin kykenemätön rakastamaan. Ellet ole kovin nuori.
Kepsis
no voihan päätellä kun sanot niin
niinhän sinä annoit ymmärtää, siksi kysyin koska sen kuvan siitä sai.se alatko suhteeseen tai ei, on ihan erillinen asia, aloituksesihan käsitteli pariutumista joten siitä vissiin sitten pitäisi sinunkin pystyä puhumaan muutenkin kuin sen suhteen mikä on tämän hetkinen mielipiteesi ottaisitko jonkun pysyvästi vai ei.
Hirveen vaikea ryhtyä kertomaan mielipiteitä ja näkemyksiä asiasta josta ei edes ole kokemusta.
Mihin perustat ajattelusi että sinun yhdenillan panosi ja sinkkuelämä on laadukkaampaa kuin perhe-elämä jos et voi verrata?Minä voin 13 vuoden parisuhdekokemuksella ja usean vuoden sinkkuilukokemuksella kertoa että hyvästä parisuhteesta ja ekstaasiin vievästä seksielämästä tutun kumppanin kanssa nautin 10000000000 x enemmän kuin edes niistä kiihkeimmistä sinkkuiluista.
Määrittele rakkaus ensin, pidät sitä kuitenkin jonain "mystisenä juttuna" vaikka tää tunne saa vain ihmiset lisääntymään. Universaali ilmiö ihmisillä yleensä kuvitella rakkaus jonain "maagisena juttuna".
Miksi sitoutuminen on sinusta syvältä?
Mut jokainen elää kuten haluu. Vituttaa vaa puolisoiden universaalit kusetukset ympäri maailmaa jotka tilastot kumoo yksiselitteisesti. Tyyliin "en koskaan voisi pettää sinua", "puolisoni ei petä ikinä". Vähän verrattavissa samanlaiseen itsekusetukseen kuin "95% ovat omasta mielestään keskivertoa parempia ajaa autoa"
Kepsis
Minä olen rakastanut useampaakin elämän aikana eikä se ole ollut mitenkään liitoksissa lisääntymisen kanssa. Olisin tullut toimeen ilman jälkikasvua koko elämän, mutta silti sitä on siunaantunut enkä sitä kadu.
Rakkaus on eri asia kuin rakastuminen ja ihastus, se miten se tarkalleen määritellään riippuu hieman ihmisestä, koska jokainen meistä on oikeutettu sen asian miettimään itse.
Rakkaus on suurta välittämistä, lämmön tunnetta, intohimoa, sitä että haluaa toisella asioiden olevan mahdollisimman hyvin. Se että tulee ikävä erossa ollessa, se että toinen on voimaa antava ihminen, rakkaus on läheisyyttä, rehellisyyttä, luottamusta, arvostusta, vapautta, uskollisuutta, kaunista, välillä jopa sydämen pakahduttavaa tunnetta siitä että tuo ihminen on vain niin korvaamaton
Sitä rakkaus on noin pinnalta raapaistuna. En usko että se on mitään maagista, se on vain kahden yhteen kasvaneen ihmisen välinen tunne.Lukee viestissä #43
Mut kuvittele jos rakastumista ei olis olemassakaan. Ei voi tietää miten lisääntymisen laita? Rakkaus ei välttämättä yksittäistapauksena tuota lisääntymistä, mutta jos rakkaus otetaan pois kokonaan näin niinkuin komponenttina nii mitäs sit?
Sinisilmäinen ei tarvitse olle vaikka luottaakin ja rakastaa. En minä voisi koskaan puolisoni suulla puhua ettei hän ikinä, missään tilanteessa pettäisi. Tahdon luottaa häneen koska muuhun tunteeseen ei ole syytä ainakaan tällä erää. En pilaa tällaista elämää murehtimalla.
Jos tulee takkiin niin sitten tulee, sitten on koetettava selvitä siitä ja koettaa välttyä kyynisyydeltä ja katkeruudelta.
Kepsis
Osaahan ihmiset lisääntyä ilman rakkauttakin, sitähän on tapahtunut ennen vielä enemmän kuin nykyään. Sillä tavallahan sitä alunperin on lisäännytty, himon kautta, suvunjatkamisviettien kautta, rakkaus sinänsä saa sinut leimaantumaan yhteen tai useampaan tiettyyn ihmiseen, mutta ei se ole mikään edellytys lisääntymiselle, hormoonit hoitaa lisääntymisen, ilman erillistä "tykkään susta paskat ulos, haluun olla sun kanssa" tunnetta.
"vieras"
No sehän on jokaisen oma valinta. Mun valintani on parisuhde, tuli valinnaksi sen jälkeen kun löytyi sellainen mies, jonka kanssa halusin elämäni jakaa. Sekin on valinta, tuskin kukaan pakosta on parisuhteessa (toivottavasti ainakaan).