Miksi se joltain pois, kun meillä on suurperhe ja seitsemäs lapsi syntyy pian?

Jos suurperhe tulee suurinpiirtein toimeen omillaan, niin arvostan.

Itse en halua kuin yhden lapsen, mutta suurperheen kasvattina en todellakaan allekirjoita tässä(kin) ketjussa esitettyjä väitteitä hunningolla olevista suurperheen lapsista, jotka eivät saa tarpeeksi huomiota.
Varmasti on myös suurperheitä, joissa lapsista ei huolehdita emotionaalisesti ja/tai aineellisesti tarpeeksi hyvin, mutta en osoittaisi syylliseksi (ainakaan pelkästään) suurperhettä.
Kokemukseni mukaan suurperheessä on hyvä kasvaa, laumassa oli kivaa.

 

Onko teillä jokaisella lapsella oma huone? entäpä harrastukset? entä maksatteko ajakortit,kenties autot?autatteko takuuvuokrissa tai ostatteko jokaiselle asunnon? Tällaisiin on minusta joka lapsella oikeus.

Elät mielenkiintoisessa maailmassa, jos noi on sun mielestä oikeuksia. Mun mielestä jokaisella lapsella on oikeus rakastaviin aikuisiin elämässä (sukupuoleen katsomatta), oikeus kattoon pään päällä ja ruokaan joka päivä. Lapsella on oikeus päivähoitoon ja kouluvelvollisuuskin on mun mielestä oikeus.

Oikeus ei ole se että vanhempien tulee kustantaa aikuiselle lapselle ajokortti, auto tai asunto. Oma huonekaan ei ole oikeus. Herää kysymys että tiedätkö sä edes mitä sana oikeus tarkoittaa?

 

En ymmärrä miksi sitä pitää joidenkin niin arvostella. En mäkään arvostele muita perheitä. Me voidaan mainiosti, ollaan onnellisia ja tyytyväisiä elämään, mieleinen koti mukavalla paikalla, rakkautta riittää, taloudellinen tilanne hyvä, ihanat rakkaat kauniit lapset. Mies on ihana, osallistuva, rakastava ja huomaavainen. En usko että lapset jäävät mistään paitsi, vaikka heitä useampi onkin.

Itse olen koittanut oppia ajattelemaan että tämä on meidän elämää eikä kuulu muille, arvostelijat pitäs osata jättää omaan arvoonsa. Miten te muut suurperheelliset olette kokeneet, onko teidän elämäänne arvosteltu?

Ps, Olen kyllä saanut palautetta myös toisin päin, esim että olemme mahtava ja pärjäävä perhe mistä näkee ulospäin että ollaan tyytyväisiä. Ja että äitinä olen reipas ja jaksava, ne kommentit on suuresti ilahduttaneet.

Ei sen pitäisi olla kenellekään ongelma. Tuolla alempana on useita kommentteja joissa sanotaan että kunhan kaikille riittää aikaa ja rahat riittää niiden kaikkien elättämiseen.
Saman jos kääntää niin se tarkoittaa jotta on ok, jos sitten jättää sen ainokaisena huolehtimatta, koska ainoa mikä merkitsee on perheen koko.

 

Olen samaa mieltä oman lapsuuden perusteella että laumassa(mulla neljä sisarusta) on hyvä kasvaa. Ja nuorena ja aikuisena siskot vähintäänkin yhtä rakkaita. Itsellä nyt neljä lasta epätasaisin välein ja vielä ihan aavistuksenomainen halu? voisi olla yhteen, vaikka viimeisimmän jälkeen olen ollut aika varma että nyt on perhe tässä. Mutta kokonaisuutena keski-iso perhe on +++.

 

Onko teillä jokaisella lapsella oma huone? entäpä harrastukset? entä maksatteko ajakortit,kenties autot?autatteko takuuvuokrissa tai ostatteko jokaiselle asunnon? Tällaisiin on minusta joka lapsella oikeus.

Minua taas huvittaa tuo suomalaisten tapa kun pitää olla omat huoneet jne.. Miten sitä opitaan jakamaankin välillä jos kasvatetaan vain oma, oma, oma.

 

Onko teillä jokaisella lapsella oma huone? entäpä harrastukset? entä maksatteko ajakortit,kenties autot?autatteko takuuvuokrissa tai ostatteko jokaiselle asunnon? Tällaisiin on minusta joka lapsella oikeus.

Keskimäärin jokaiselle lapselle ei kyllä osteta autoa ja asuntoa. Että vaikka sinusta joka lapsella olisi niihin oikeus niin käytännössä erittäin harva edes yksi- tai kaksilapsinen perhe kustantaa nuo lapsilleen.

Meillä ei makseta kuin se ajokortti, ja loput saavat maksaa itse. Opiskeluaikana voidaan hieman taloudellisesti tukea mutta kenellekään ei ole aikomus ostaa asuntoa, ei edes silloin vaikka tilanne olisi se että niin olisi mahdollista taloudellisesti tehdä.

 

Meillä ei ole kaikille omia huoneita eikä niin tarvii ollakkaan. Osalla lapsista on, esim esikoisella kun hän on poika ja sen jälkeen on kaksi tyttöä. Mahdollisuuksien mukaan esim ajokortti maksetaan, sitä ei oikeastaan ole vielä edes mietitty kun siihen on aikaa vielä. Omia asuntoja tai autoja ei vanhempien kyllä ole tarkoitus edes maksaa, uskomatonta jos jotku niin valmiin päälle lapsensa opettaa!!

Lettuperkele, sä kirjoitit hyvin!!

 

Ohhoh, no on jollain vaatimukset jos jokaiselle lapselle pitäis järjestää oma huone, maksaa ajokortit, ostaa autot ja asunnot!

 

Äiti x5, ensinnäkin kyllä mä ainaki ihmettelen niitä, keiden pitää välttämättä saada vaikka viis koiraa. Silti kaikki hankkikoon niin monta kuin haluaa, kunhan myös hoitaa ne. Sama minusta koskee lasten kasvatusta. Sitäpaitsi kyllähän täälläkin nimeen omaan arvostellaan (minusta täysin syystä) niitä ihmisiä, jotka hoidattaa oman lapsensa muilla niin paljon ku mahollista ettei ite tartte vaivautua.

 

Ciervo, ei minusta ihmiset ole väittäny, että suurperheiden lapset tietysti jää ilman riittävää huomiota. Ainaki mun pointti oli, että toisinaan näin vaan käy, kun aika ei riitä. Eikä vanhemmat ite aina edes huomaa tai suostu myöntämään sitä ja lapsilla saattaa olla ihan toisenlainen mielipide siitä, onko suurperhe vain rikkaus myös lapsille. Ap kysyi, että mikä muita ihmisiä suurperheissä rassaa. Vastataan jos kysytään.

 

Puputtajat on läheisriippuvaisia säälimyksiä! Tarrautuvat lapsiin, mieheensä ja yhteiskuntaan, jonka täytyy kustantaa lapsilisät yms. kulut. Loisia, loisia ! Miksette elä itsenäistä elämää vaan tarraudutaan läheisiin? AP, oletko eroperheen lapsi, jossa äiti on ottanut hatkat perheestä ja jouduit perheenne äidiksi liian varhain?? Käsittele tämä asia äitisi kanssa niin puputus päättyy ! Tsemppiä

 

Siis joo tottakai jokaisen vanhemman pitää maksaa lapsensa ajokortti, auto, takuuvuokra ja vielä asuntokin! Muuten on huono vanhempi ja lapset ois pitäny jättää hankkimatta!
Juu ei. Vaikka meille tuskin suurperheen verran lapsia aikaan saadaan, niin ei todellakaan aijota maksaa edellä mainittuja asioita lapsillemme. Tosin ajokortin ehkä voisinkin.

Mulla itsellä on neljä sisarusta, eli meitä on yhteensä viisi. Kyllä vaan ollaan saatu kaikki tarpeellinen ja lapsuus on ollut enemmän kun onnellinen. Mistään ei olla jääty paitsi siksi, että meitä on useampi lapsi.
Seitsemän on toki enemmän kun viisi, joten on siinä varmasti vanhemmilla tekemistä.
Ihaillen kuitenkin katson niitä isoja perheitä, joilla on oikeesti aikaa, halua ja rahaa hoitaa kaikki lapset kunnolla Itsekkin salaa haaveilen isosta lapsikatraasta, mutta tiedän omat rajani ja tällä hetkellä se ei ole realistinen haave.

 

Miksi se on joltain pois kun meillä ei ole lapsia. Hitto, ikinä ei ole hyvä. Teet miten tahansa, kaksi lasta, kymmenen lasta tai ei lapsia, niin aina se jotakuta vituttaa.

 

Ei tietenkään, paitsi verkonmaksajilta, jos ette pysty itse elättämään 9-henkistä perhettänne. Saapi olla aikamoiset ansiotulot, jos näin on. Toki lapsilisät auttavat ja se on ihan oikein, koska lapsilisiä maksetaan jokaiselle lapsiperheelle saman laskuopin mukaisesti.

Meidän lähistöllä tuossa sosiaalisen isännöinin talossa asuu 10-lapsinen perhe, ja kyllä, se on ihan kaikilta pois. Äiti ei käy töissä, mutta ei myöskään huolehdi niistä lapsistaan. Koko ajan sairaina mutta päivähoidossa ja koulussa tartuttamassa muita, täitä ollut perheessä tammikuusta saakka kun täishampoo tulee kuulemma niin kalliiksi isolle porukalle toistuvasti ja sossu ei maksa kun kyseessä ei ole reseptilääke ja lapset ovat kuin pellossa kasvaneeita (käytöstavat, siisteys jne.)

Tämä äiti ei viinaanmenevän miesystävänsä kanssa pysty tarjoamaan lapsilleen tasa-arvoisia mahdollisuuksia tässä yhteiskunnassa. Ja kyllä, se on ihan kaikilta sitten ajan saatossa pois, mitä enemmän meillä on näitä psyykkisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti tuettavia nuoria ja aikuisia, jotka toisintavat ylisukupolvisen syrjäytymisen kaavaa omassa elämässään vailla mitään päämääriä tai motivaatiota osallistua yhteiskuntaan muuta kuin saamapuolella.

Mutta ap:n kysymykseen palatakseni: se, että teillä on vaikka 15 lasta, ei ole keneltäkään pois, jos aidosti kykenette huolehtimaan heistä, turvaamaan heidän kasvunsa ja kehityksensä, antamaan heille rakkautta ja aikaa ja luomaan terveen itsetunnon sekä tulevaisuuden omillaan pärjäävina aikuisina. Mikäs sen hienompaa! Mutta arvaatko miksi meillä ei ole kuin kaksi lasta? koska en ole varma, pystyisinkö huolehtimaan suurperheestä niin hyvin, kuin lapsista minun standardieni mukaan pitää huolehtia. Siksi valitsimme pitäytyä kahdessa lapsessa, koska on raakaa kokeilla, pärjääkö kuuden, vuoden välein tehdyn lapsen kanssa vain huomatakseen, ettei pärjääkään vaan rahat, voimat, (mielen)terveys ja vastuu ajavat vankilaan, joka syö ihmisen loppuun ja kärsijöinä ovat lapset.

Tekstistäsi päätellen voit kuitenkin hyvin ja olet onnellinen, elämässä kiinni oleva äiti, joten en siis näe mitään syytä sille, miksi suurehko lapsilukunne olisi keneltäkään pois. Päin vastoin, sisaruus on elämän pisin ihmissuhde, ja varmasti rikas lapsuus ja hyvät sosiaaliset taidot on tarjolla lapsillenne.

 

Mä tuntisin oloni riittämättömäksi kun haluaisi antaa enemmän aikaa ja huomiota kullekin lapselle yksilönä. Lisäksi nykyajan lapset tarvitsee tyylikkäitä vaatteita, harrastuksia, matkoja.. Mutta mikäli pystytte aidosti tarjoamaan lapsille tarpeeksi myös materialistisia asioita sekä aikaa kunnolla niin ok.

 

Aika jännä miten suurinosa sanoi, että on ihan ok, jos on varaa ja jaksaa ym. Miksei samaa kysytä kolmen lapsen vanhemmilta? Tai kahden? Ei kaikilla ole varaa edes yhteen lapseen. Ja miksi kotityöt ovat tabu, kaikkien lasten tulisi auttaa vanhempiaan. Ja aikaa lapsille on varmaan enemmän, koska äiti yleensä pienten kanssa kotona. Ja tuo aika ei tarkoita istumista koneella ja lapsi leikkii vieressä. Töissä olevilla vanhemmilla, jotka tekevät pitkää päivää, tuskin on hirveän paljon aikaa sille yhdelle lapselle.

Mulle on ihan sama onko naapurin Lissulla 12 lasta tai ei yhtään, ei oo multa pois, eikä vaikuta mitenkään mun elämään. Maailmassa on niin paljon todellisia vääryyksiä ja vaikka sossu elättäisikin/tukisikin perhettä. Kyllä tänne mahtuu.

 

Minua säälittää tuttavaperheet, joissa on yli neljä lasta. Äiti on jatkuvasti raskaana ja kävelee kuin unessa. On putkessa, josta ei tunnu olevan ulospääsyä (tätä ihmettelen). Perheen isä yrittää tienata rahaa ja kotona tekee kotitöitä koko illan. Yöllä heräilee lasten itkuun. Hän haluaa 'vangita' vaimonsa kotiin raskauttamalla tämän aina uudestaan. Tyttölapset ovat pikkuäitejä lapsuutensa unohtaen. Heistä kasvaa uusia katkeria ihmisiä. Perheen äidin äiti on jättänyt tämän hänen ollessaan lapsi. Samaa hän jatkaa tyttärilleen. Kostaa äitinsä tekosia. Miksi myös alkoholistiperheiden lapsista tulee monesti suurperheen pukaajia? Säälittää niin nämä perheet. Lapset kärsivät.. minkälaisia yhteiskunnan loisia heistä tulee ?

 

Minua säälittää tuttavaperheet, joissa on yli neljä lasta. Äiti on jatkuvasti raskaana ja kävelee kuin unessa. On putkessa, josta ei tunnu olevan ulospääsyä (tätä ihmettelen). Perheen isä yrittää tienata rahaa ja kotona tekee kotitöitä koko illan. Yöllä heräilee lasten itkuun. Hän haluaa 'vangita' vaimonsa kotiin raskauttamalla tämän aina uudestaan. Tyttölapset ovat pikkuäitejä lapsuutensa unohtaen. Heistä kasvaa uusia katkeria ihmisiä. Perheen äidin äiti on jättänyt tämän hänen ollessaan lapsi. Samaa hän jatkaa tyttärilleen. Kostaa äitinsä tekosia. Miksi myös alkoholistiperheiden lapsista tulee monesti suurperheen pukaajia? Säälittää niin nämä perheet. Lapset kärsivät.. minkälaisia yhteiskunnan loisia heistä tulee ?

Mun tuttavaperhe jossa äiti sh ja isä inssi odottaa 5 lastaan vaikka heillä paljon velkaa ja valittelevat rahapulaa. Äiti rakastaa vauva-aikaa ja kun saa olla sidottu vauvaansa,näin on itse kertonut.

 

Aika jännä miten suurinosa sanoi, että on ihan ok, jos on varaa ja jaksaa ym. Miksei samaa kysytä kolmen lapsen vanhemmilta? Tai kahden? Ei kaikilla ole varaa edes yhteen lapseen. Ja miksi kotityöt ovat tabu, kaikkien lasten tulisi auttaa vanhempiaan. Ja aikaa lapsille on varmaan enemmän, koska äiti yleensä pienten kanssa kotona. Ja tuo aika ei tarkoita istumista koneella ja lapsi leikkii vieressä. Töissä olevilla vanhemmilla, jotka tekevät pitkää päivää, tuskin on hirveän paljon aikaa sille yhdelle lapselle.

Mulle on ihan sama onko naapurin Lissulla 12 lasta tai ei yhtään, ei oo multa pois, eikä vaikuta mitenkään mun elämään. Maailmassa on niin paljon todellisia vääryyksiä ja vaikka sossu elättäisikin/tukisikin perhettä. Kyllä tänne mahtuu.

Kyllä minusta pitäis jo sen ensimmäisen lapsen kohdalla miettiä, että onko siihen resursseja. Elämä ei nyt aina mene niinkun on suunnitellu ja vastoinkäymisiä tulee kaikille jossain muodossa, mutta jos valmiiks on uupunu viiden lapsen kanssa, niin miksi niitä pitää tehdä kuudes ja seitsemäs? Tai jos ensimmäisen lapsen kanssa jo uupuu, niin onko niitä pakko tehdä vielä se toinen?

Minusta kotityöt kuuluu koko perheelle kykyjen mukaan (ihan jo lastenkin tulevaisuutta ja pärjäämistä ajatellen), mutta isompien lasten velvollisuus ei ole automaattisesti olla lapsenhoitajia. Se on vanhempien vastuulla.

 

Mun tuttavaperhe jossa äiti sh ja isä inssi odottaa 5 lastaan vaikka heillä paljon velkaa ja valittelevat rahapulaa. Äiti rakastaa vauva-aikaa ja kun saa olla sidottu vauvaansa,näin on itse kertonut.

No just tämmösiä tapauksia mä en tajua! Valmiiks rahat loppu ja sitä sitte itketään ja valitetaan, ja silti lisäännytään lisää...

 

Naisen tulisi olla muutakin kuin synnytyskone, kenen elämä pyörii pelkän oman navan ja seuraavaksi lasten ympärillä.

 

Tuo huomion hakeminen muilta pysäytti. Meillä 6 lasta ja toiseksi vanhin on eritysesti sellainen, että nauttii vieraiden aikuisten huomiosta. Mielestäni se ei ole kuitenkaan kotona huomioimisen puutteesta johtuvaa, koska hän ei ole kiinnostunut, jos ehdotan yhteistä hetkeä. Hän saa kyllä huomiota, kun haluaa ja niin paljon kuin haluaa mutta joutuu joskus odottamaan asioidensa kanssa vuoroa. Voisko tuolle olla joku muu selitys kuin automaattisesti se, että ei ole saanut kotona tarpeeksi huomiota?

 

No niin...

Moni myös unohtaa asioita, esim. meillä on 5 lasta niin vanhin on 17 ja nuorin 4, joten JOKAISELLA riittää aikaa paljonkin. Teinit haluaa eriasioita kun 4v, joten ob helppoa järjestää kaikile aikaa. Teinien kanssa käy toinen aikuiista lyhyillä ulkomaanmatkoilla ja koko perhekin toisinaan, mutta yleensä ollaan mökillä. Arkisinkin on hyvin aikaa kaikille, ainakin meillä teinit nauttii omasta rauhasta eikä halua sitä että koko ajan joku on vieressä. Lähellä ollaan kun seura kelpaa =)

Yhteiskunta maksaa vain ne perusjutut kuten lapsiisät ja aikoinaan äippärahaa/vanh.rahaa ja toki siinä muodossa maksaa että lapset ovat koulussa yms. mutta me aikuiset ollaan molemmat töissä (eikä päivääkään työttömiä) Ja tietyti kun on monta lasta niin äiti/isä on useammin vapaalla (äitiys/isyysloma tai hoitovapaa9 joten aikaa on senkin takia myös isommille lapsille.

Isommat eivät joudu vahtimaan pienempiä, ehkä kerran kuukaudessa pari tuntia, mutta sekin on heille ns. kotityö eikä mikään itsestäänselvyys. Kotitöitä tekevät melko vähän, jokaisella on joka päivä yksi kotityö, vaikka roskien vienti tai puukorin täyttö tai tiskikoneen tyhjennys. ITse teen ihan mielelläni kotitöitä joten niistä ei riidellä.

Jokainen lapsi saa mopokortin ja ajokortin, mutta autot ja asunnit saavat ostaa itse. Toki voidaan vakuudeksi antaa jotain tai auttaa jos on hätätilanne. Kaikilla lapsilla olisi omahuone, mutta kaksi nuorinta viihtyy vielä yhdessä, joten toistaiseksi he ovat samassa huoneessa (huone 17 neliötä ja erikseen lelukaappi/vaatekaappi joten tilaa on)

Jokaisella on omia mielekkäitä harrastuksia, paitsi 4v harrastaa päiväkotia ja perheen kanssa esim. uimahallista käyntiä jne. Ja harrastuksiin on kuskattu, mutta nythän isommat kulkee jo itsekin. Monesti tehtiin niin että vaikka toiseksi nuormmalla oli joku harrastus niin pienimmän kanssa tehtiin jotain kivaa kuten mentiin kirjastoon tms. tai sitten oli joku teini mukana ja käytiin sillä aikaa kaupolla tai kirppiksellä tai jotain. Kun on monta lasta niin sitä oppii huomioimaan kaikkia ja sumplimaan menoja ja tekemisiä.

Mutta me viihdytään kotona ja lasten kanssa eli omat harrastukset tapahtuu siinä sivussa. Ja lapsilla on seuraa toisisaan joten niin usein ei tarvitse kuskailla kavereille tms. kun kotonakin tapahtuu.

Me toimitaan näin ja joku toinen perhe toisella tapaa. Jos meidän 5 lasta olis syntynyt tiheesti niin voisin ajatella toisin, mutta meille sopii näin ja sekä lapest että aikuiset on tyytyväisiä.

 

Onko teillä jokaisella lapsella oma huone? entäpä harrastukset? entä maksatteko ajakortit,kenties autot?autatteko takuuvuokrissa tai ostatteko jokaiselle asunnon? Tällaisiin on minusta joka lapsella oikeus.

Siinä tapauksessa täytyisi vaikuttaa lainsäädäntöön ja vähintään laittaa nuo hyväksyttäviksi menoiksi laskiessa toimeentulotukea.

 

Minua säälittää tuttavaperheet, joissa on yli neljä lasta. Äiti on jatkuvasti raskaana ja kävelee kuin unessa. On putkessa, josta ei tunnu olevan ulospääsyä (tätä ihmettelen). Perheen isä yrittää tienata rahaa ja kotona tekee kotitöitä koko illan. Yöllä heräilee lasten itkuun. Hän haluaa 'vangita' vaimonsa kotiin raskauttamalla tämän aina uudestaan. Tyttölapset ovat pikkuäitejä lapsuutensa unohtaen. Heistä kasvaa uusia katkeria ihmisiä. Perheen äidin äiti on jättänyt tämän hänen ollessaan lapsi. Samaa hän jatkaa tyttärilleen. Kostaa äitinsä tekosia. Miksi myös alkoholistiperheiden lapsista tulee monesti suurperheen pukaajia? Säälittää niin nämä perheet. Lapset kärsivät.. minkälaisia yhteiskunnan loisia heistä tulee ?

Hohhoijaa. Meillä on viisi lasta, mikä on sinun kirjoittamasi "yli neljä". En tosiaankaan ole ollut jatkuvasti raskaana vaan välissä on ollut milloin neljä ja milloin kuusi vuotta (sain ensimmäisen 23 ja viidennen 40 -vuotiaana). Väleissä olen ollut aina töissä. En hoidata pieniä isommilla, mutta en myöskään isovanhemmilla kuten monet tekevät. Ärsyttää tällaiset yleistykset.