Miksi sitä on niin herkkänä kaikelle lapsiin liittyvälle oman lapsen myötä?

Tai siis herkkä olen kai tavallaan ollut aina. Mutta nykyään en pysty lukemaan mitään ikävää uutista, mikä koskee lapsia. Samaten jos on jotain hyvää, esim. tuttu, jota ei ole vuosiin edes nähnyt, saa lapsen ja julkaisee kuvan fb:ssä, niin kyynelhanat aukeaa silkasta liikutuksesta.

Tai siis no, tavallaan kai se on ymmärrettävää, kun peilaa asioita omien tuntojen lastansa kohtaan kautta. Tavallaan kuitenkin jännää miten kaikki muuttuu.

 

Jaa jaa...

 

Jaa jaa...

Hyvin sanottu.

 

Sama vika, ennen lasta ei mikään liikuttanu ja saatto mennä monta vuotta etten itkeny kertaakaan. Noo siitähän mä tiesinkin, että taidan olla paksuna kun aloin itkemään luettuani lehdestä koskettavan tarinan äidistä jonka lapsi kuoli kohtuun.
En lue enää liian huonoja uutisia.

 

Sama vika, ennen lasta ei mikään liikuttanu ja saatto mennä monta vuotta etten itkeny kertaakaan. Noo siitähän mä tiesinkin, että taidan olla paksuna kun aloin itkemään luettuani lehdestä koskettavan tarinan äidistä jonka lapsi kuoli kohtuun.
En lue enää liian huonoja uutisia.

Niinpä. Mä en kans pysty enää lukemaan mitään tollasta. Sama kyllä onnellisissa jutuissa, joita pystyn tietty lukemaan, mut kyynelhanat vaan aukeaa. Ennen lasta ei koskettanut samalla tavalla, vaikka tietysti jotkut järkyttävät jutut tavallaan järkytti.

 

Sama vika, ennen lasta ei mikään liikuttanu ja saatto mennä monta vuotta etten itkeny kertaakaan. Noo siitähän mä tiesinkin, että taidan olla paksuna kun aloin itkemään luettuani lehdestä koskettavan tarinan äidistä jonka lapsi kuoli kohtuun.
En lue enää liian huonoja uutisia.

Mäkin muuten arvasin neljännen raskauden siitä kun luin uutisen että nuori pariskunta oli juovuksissa jossain festareille pieni vauva vaunuissa mukana tjt. En nyt enää muista uutista tarkkaan, mut siitä arvasin olevani raskaana!
Ja noi koulujen kevätjuhlat tms. pelkkä ajatuskin saa kyyneleet silmiin, saati kun ne omat lapset on siellä rivissä....
Joo, herkistää...