Muistan, kun nuoruuden huumassa tuli tehtyä tyhmyyksiä ja ne tekoset jäivät jotenkin kutkuttamaan päähän. Tuntui hirvittävän houkuttelevalta ajatus, että palaisi takaisin ihan jo sen takia, että joku suorastaan epätodelliselta tuntuva teko tulisi todistettua tapahtuneeksi. Sitä on vaikea selittää, mutta kyllä siinä sellainen palaamisen viehätys on, vaikka en koskaan palannutkaan. En kiihottunut pahanteosta. Näin jälkeenpäin on käynyt mielessä, että ehkä minä alitajuisesti toivoin jääväni kiinni, että saisin apua.