Miksi toisen ihmisen vauvaa saa haukkua ja arvostella?

Oma vauvani on rintamaidolla kasvanut ja ihanan vauvanpyöreä, mutta monesti mulle sanotaan että "onpas tää vauva paksu, pötikkä, aika pulska, tanakka, pullukka" jne. Kommentoidaan että "on ollut varmaan ruoka-aikaan kotona ja onko äiti syöttänyt sua vähän liikaa". Sukujuhlissa kun olin toisessa huoneessa niin kuulin kun suvun mamma piti lastani sylissä ja sanoi muille että on tää kyllä aika tolppa-jalka ja kauhisteli poskia. Samaten kun lapsemme oli vastasyntynyt niin jotkut sanoi että onpas kiukkuisen näköinen jne. Kysellään multa että kuinka usein se oikeen syö ja kun vauva huutaa nälkää ja imetän niin kommentoidaan ettei nyt koko aikaa tissiä suuhun tartte työntää....

Siis, ei tarvitse kehua, mutta ei tarvitse äidille (jolle oma lapsi on maailman täydellisin) tulla laukomaan tuollaisia typeriä kommentteja ja pahoittamaan mieltä. Nämä kommentoijat on usein vanhempia naisihmisiä, mistä lie johtuu.... eikai kukaan mene toisen uudesta aviomiehestäkään sanomaan että "onpas irstaan näköinen äijä sulla!" tms.

 

No huhhuh, onpa tosiaan ilkeitä kommentteja tullut... Ja vielä imeväisestä.

Tuollainen vauvanpöreys on ihan luonnollista ja tervettä. Ja minusta ainakin jotenkin hurjan suloista. Ja pelkällä maidolla vielä kasvavaa vauvaa ei voi imettää liikaa, vauva syö niin usein kuin syö.

Oletko vastannut noihin kommentteihin millä tavalla? Joita kuita pitää välillä muistuttaa siitä, että jopa pienet vauvat ovat ihmisiä, joista ei saa laukoa mitä sattuu.

 

Mä veikkaan, että kaikkia noita kommenteja ei ole tarkoitettu haukuiksi. Joillakin ihmisillä ei vaan aivot toimi sen vertaa, että osaisivat ajatella, minkätyyliset ja mihin äänensävyyn lauotut jutut voivat loukata... Esim. tolppajalkakauhistelu on musta vähän moukkamaista, sellainen iloinen "oi mikä ihana pulleroinen!" -kommentointi on ainakin musta enemminkin ihastelua.

Ja tuo tissijuttu! Multakin uteli joku mulle tuntematon äitini tuttu, että tuleeko hyvin maitoa ja ovatko nännit pysyneet ehjänä. En tiedä mikä siinä on, että tietyn ikäluokan naiset pitävät noita ihan normikysymyksinä.

 

Juu, kyllä mä erotan sellaisen hyväntahtoisen ihastelun, mutta siis kun jotkut on ihan naama vakavana kattonut poikaa ja kommentoinut tuollaisia. Kerran oikein pysähdyin katsomaan yhtä tuttua kun hän katsoi vauvaani tarkasti suu viivana ja esitteli kommenttejaan että "äiti on syöttänyt liikaa kun on näin isot makkarat"....

Minultakin kysyi vauvan ristiäisissä yksi mummeli että tuleeko sulta maitoa ja totesi että tissiä vaan suuhun! mutisi siinä vielä jotain että kun nykyäideiltä se maito loppuu niin ihmeellisesti mukamas..... no tuosta en nyt mitenkään loukkaantunut, vähän ehkä hätkähdin mammelin suorapuheisuutta

 

Mä luulen että ihmiset ei tarkoita sitä sillä tavalla, kuin me äidit tuon kommentoinnin monesti otamme...

Muoks. Tai siis ainakaan noita kommentteja "Onpas iso vauva" tai "Onpas melkoinen pötkylä tämä sun vauva." Itse suutahdin kerran tuollaisesta kommentista, jolloin toinen henkilö taivasteli ilme ymmyrkäisenä, ettei hän nyt sitä millään pahalla tarkoittanut... mun lähipiirissä juuri vanhat ihmiset saattaa laukoa tuollaisia "suoria" kommentteja, vaikka eivät mitään tarkoitakaan.

 

Mä luulen että ihmiset ei tarkoita sitä sillä tavalla, kuin me äidit tuon kommentoinnin monesti otamme...

No ei muitakaan ihmisiä saa haukkua paksuiksi tolppajaloiksi.

 

Eikös meidän lapsuudessa ollut ohjeena, että vauva syötettiin 3h välein ja ei useammin (by Arvo Ylppö tjsp)? Taitaa sieltä juontaa tämä isoäiti-ikäisten päivittely jatkuvasta imettämisestä.

 

jaa-aa kyllä mä ainakin saatan ihastella toisen vauvan ihania pullajalkoja ja sitä vauvanpyöreyttä (pullaposkia jne) Enkä todellakaan tarkoita sitä pahalla. Enkä mä muista, että koskaan olisin saanut omista lapsistani sellaisia kommenteja, että niistä olisin loukkaantunut...ehkä ne sitte on vaan ollut ns keskivertovauvoja, joista ei keksi mitään kauhisteltavaa tai ihasteltavaa.

minusta toki maailman ihanimpia tietysti ovat olleet ja ovat edelleen.

 

No, tosi vanhoilta ihmisiltä se paksuuden päivittely on kohteliaisuus. Kun aikoinaan ajateltiin, että se vaan on hyvä, jos lapsi on muhkea = terve ja vahva.

Se voi olla, että nykyään nämä lihavuuskysymykset on olleet tapetilla niin paljon, että ihmiset on jo vähän hukassa ja yliherkkiä kenen tahansa kilojen suhteen. Toisaalta jopa pikkuvauvan pulskuutta pidetään muka jotenkin ongelmana. Ja toisaalta äidit saattaa olla yliherkkiä siten, että loukkaantuvat siitäkin, kun vauvan pyöreyttä kommentoidaan kohteliaisuutena.

Mutta joo: kyllähän sen usein äänensävystä erottaa, että tarkoitetaanko jokin asia kohteliaisuutena vai töksäytyksenä.

 

Esikoiseni kasvoi pelkällä rintamaidolla aikamoiseksi pullukaksi noin 4 kk iässä, sitten kun lähti enemmän liikkumaan niin kyllä pyöreys hävisi ja pikemminkin laiheliini ollut sitten vanhempana.

 

Oma lapseni oli syntyessään hyvin pitkä ja roteva, ei varsinaisesti pyöreä, mutta siis Iso hartioistaan ja muutenkin.

Eräs sukulainen synnytti hyvin pienikokoisen lapsen ja naureskeli että olisi pitänyt syödä suklaata enemmän niin olisi ollut yhtä iso kuin meidän lapsi...

Mutta tämä ihminen nyt tietää kaiken muutenkin meidän asioistamme.. Pointti oli että lastani ei ollut kasvatettu suklaalla, eikä muillakaan herkuilla. Söin normaalia kotiruokaa ja olin/olen normaalipainoinen.

Nyt tämä toinen lapsi on vieläkin hyvin hyvin pieni ikäisekseen, mutta ei tulisi mieleenkään haukkua lasta siitä. Lapsen vanhempien vikahan se on että lapsi ei saa tarpeeksi syödäkseen. Lapsen syömistä siis rajoitetaan, on ruoka-ajat, eikä kasvava lapsi saa välillä ruokaa vaikka nälkä yllättäisi.
Meidän lapsi taas on normaalikokoinen ja sopusuhtainen, joten taisi pilkka osua omaan nilkkaan.

Toisekseen lapsi kasvaa sykäyksittäin. Välillä esim. pää saattaa olla hassun iso muuhun vartaloon nähden, mutta aika korjaa tilanteen.

Pistää miettimään että minkälainen ihminen saa tyydytystä toisten lasten arvostelusta..

 

[QUOTE="vieras";27503594]Oma vauvani on rintamaidolla kasvanut ja ihanan vauvanpyöreä, mutta monesti mulle sanotaan että "onpas tää vauva paksu, pötikkä, aika pulska, tanakka, pullukka" jne. Kommentoidaan että "on ollut varmaan ruoka-aikaan kotona ja onko äiti syöttänyt sua vähän liikaa". Sukujuhlissa kun olin toisessa huoneessa niin kuulin kun suvun mamma piti lastani sylissä ja sanoi muille että on tää kyllä aika tolppa-jalka ja kauhisteli poskia. Samaten kun lapsemme oli vastasyntynyt niin jotkut sanoi että onpas kiukkuisen näköinen jne. Kysellään multa että kuinka usein se oikeen syö ja kun vauva huutaa nälkää ja imetän niin kommentoidaan ettei nyt koko aikaa tissiä suuhun tartte työntää....

Siis, ei tarvitse kehua, mutta ei tarvitse äidille (jolle oma lapsi on maailman täydellisin) tulla laukomaan tuollaisia typeriä kommentteja ja pahoittamaan mieltä. Nämä kommentoijat on usein vanhempia naisihmisiä, mistä lie johtuu.... eikai kukaan mene toisen uudesta aviomiehestäkään sanomaan että "onpas irstaan näköinen äijä sulla!" tms.[/QUOTE]

Toisen ihmisen vauvaa, lasta, miestä tai toista ihmistä muutenkaan "haukkuvat" ovat moukkia. Minkäänlaista "lupaa" moiselle ei ole, eikä normaalit käytöstavat ja ehyen mielen omaavalle ihmiselle minkäänlaista tarvettakaan.

 

munkin lapsi oli vauvana sellainen pyöreä ja sain kansssa kuulla kommentteja, suurin osa oli onneksi ns.hyvällä sanottuja, mutta oli sitten yksi jonka kommentti oli musta ilkeämielinen (ex-anoppi joka muutenkin sanoo kaiken jotenkin piikittelevällä äänensävyllä kaikille). Tuosta kommentista tuli pahamieli, kaikista muista vauvan kokoa tai pullukkaposkia ihmettelevistä kommenteista olis osin salaa ylpeä jotenkin ajattelin että vauva on terve ja hyvävointinen kun on vähän pyöreämpi

 

Joiltain "vanhemmilta naisihmisiltä" tuntuu kyllä puuttuvan alkeellisimmatkin käytöstavat näissä vauva- asioissa. En oikein tiedä mistä se johtuu, mutta valitettavasti oma äitini on sellainen. Sitten vielä ihmettelee, kun joku loukkaantuu hänen sanomisistaan. Minulle hän on mm. tokaissut vuorokausi synnytyksen jälkeen, että "onko sinulla synnytysmasennus kun et hehku?"
Yritä vaan olla välittämättä, noita tanttoja et nimittäin pysty muuttamaan.

 

Eikös meidän lapsuudessa ollut ohjeena, että vauva syötettiin 3h välein ja ei useammin (by Arvo Ylppö tjsp)? Taitaa sieltä juontaa tämä isoäiti-ikäisten päivittely jatkuvasta imettämisestä.

Arvo Ylppö neuvoi, että ruokaa annetaan alusta alkaen 4 tunnin välein ja vauva pärjää öisin 8 tuntia ilman syöttöä. Aika karua, sanoisin