Miksi vanhemmat eivät voi opettaa lapsilleen

että kun ollaan joulujuhlassa vaikka koululla tai päiväkodilla tai ihan missä vain missä toiset esittävät jotain. Niin silloi ollaan hiljaa, kun toiset esiintyvät.

Silloin
EI juosta ympäri salia päättöminä.
EI puhuta esiintyjien päälle.
EI muutenkaan häiritä.

Tilaisuuden aluksi juontaja mainitsi erikseen, että esiintyvät lapset siirtyvät vanhempien vastuulle esityksensä jälkeen.
Harmi ettei hän huomannut mainita että myös näiden lasten vanhemmat ja nuoremmat sisarukset ovat kokoajan vanhempien vastuulla.

Eikö oikeasti aikuisetkaan kunnioita toisiaihmisiä, edes lapsia, niin paljoa että vaatisivat jälkikasvultaan edes pieniä käyttäytymistapoja ja hiljaaoloa esitysten aikana.

Varmasti todella mukavaa näistä pienistä, jotka innosta puhkuen ovat harjoitelleet ja valmistaneen esityksensä, huomata että heitä ei edes kuulla kun salissa on niin kova häly päällä.

Teki mieli mennä sanomaan juontajalle, että sanoo että homma loppui ja kaikki ulos. Kerran ei kiinosta niin mitä sitä turhaan tuhlaamaan kenenkään aikaa.

Esitys oli hieno ja lapset olivat nähneet vaivaa, Kiitos heille.
Pitkä miinus yleisölle.

 

Meillä ei ole ollut tuollaista ongelmaa; maalla 30 oppilaan pikkukoulussa. Jos siellä on joku viikari joskus ollut liikekannalla, on se ollut toisen vanhemman kanssa käytävässä eikä juhlasalissa.
Täällä ilmeisesti osataan vielä käyttäytyä.

 

Meillä ei ole ollut tuollaista ongelmaa; maalla 30 oppilaan pikkukoulussa. Jos siellä on joku viikari joskus ollut liikekannalla, on se ollut toisen vanhemman kanssa käytävässä eikä juhlasalissa.

Näin minäkin toimisin, mutta nämä nuoremmat vanhemmat eivä näin toimi. Ja nyt osoitan sormella nimenomaan nuoria vanhempia ( alle 30vuotiaita), koska suurimmaksi osaksi nämä "huligaanit" olivat heidän.
Kyllä, tiedän asian koska silmissäni ei ole vikaa.

 

Koulun joulujuhlissa en oo moiseen törmänny mutta pojan harrastuksen pikkujoulussa ei ne vanhemmatkaan osanneet olla hiljaa. Mitään esitystä sielä ei tosin ollukkaan. Mutta valmentajan puhuessa lavalla vanhemmat pälisi salissa, ihan käsittämätöntä.

 

No eipä tietenkään.

Toisten huomioon ottaminen? Tänä yksilön riemunousukautena on vanhanaikaista miettiä mitä muut ajattelevat. Vain hölmöt lampaat ottavat huomioon sen miltä muista voi tuntua.

Kunnioitus? Sehän oli jotain vanhanaikaista toisten pokkurointia? Naurettavaa! Tai, no, joka tapauksessa mun kunnioitus pitää ansaita ensin ja mun ei sitä ennen tarvi miettii miten itse käyttäydyn. Itsehän ansaitsen kunnioituksen automaattisesti.

.......

Luulen että monilla on vähän hukassa se miten paljon lapsilta voi vaatia. Se "vaatiminen" pelottaa ja vierastuttaa. Ei ymmärretä että se on periaatteessa sama asia kuin toisin sanoin se miten paljon lapset voivat osata kun heitä siihen kärsivällisesti ja selkeästi ohjaten kannustaa.

Se että sanoo lapsen juoksevalle selälle "shhh" ja "voitko lopettaa huutamisen, nyt kuunnellaan" eikä pidetä huolta siitä että lapsi tottelee....todetaan vaan lopuksi että lapset on lapsia? Se ei ole kasvatusta vaan helpolla menemistä lapsen ja muiden kustannuksella.

Erityislapset ovat asia erikseen ja vaativat vielä enemmän töitä. Heidän kanssaan ei sitten kannata kokonaisia esityksiä yrittääkään istua paikoillaan, jos sen mahdottomaksi tietää. Parrmpi käydä välillä ulkona tai käytävillä kävelemässä tai jatkaa kokonasn matkaa. Suuremmat mahdollisuudet onnistumisen kokemuksille sekä lapselle että vanhemmalle.

 

Niin ja siinä vaiheessa kun odoteltiin joulupukkia ja kukaan ei pitänyt puheita tms. niin lapset juoksenteli ympäriinsä. Se ihan ok muuten mutta meno yltyi todella villiksi, useampi lapsi kaatuili, törmäiltiin yms. Ja sali oli siis täynnä tuoleja joiden ympärillä tää hillitön juokseminen tapahtui. En nähnyt yhdenkään vanhemman puuttuvan tilanteeseen ja lopulta valmentaja joutu komentamaan lapsia rauhottumaan ennenku sattuu vahinko.

 

Koulun joulujuhlissa en oo moiseen törmänny mutta pojan harrastuksen pikkujoulussa ei ne vanhemmatkaan osanneet olla hiljaa. Mitään esitystä sielä ei tosin ollukkaan. Mutta valmentajan puhuessa lavalla vanhemmat pälisi salissa, ihan käsittämätöntä.

Samankaltaista olin tulossa kirjoittamaan. Miten niiltä lapsilta voisi vaatia että osaavat käyttäytyä kun eivät vanhemmatkaan osaa. Hirveä puheensorina lasten esitysten aikana ja aina on porukassa joku "herra johtaja" joka ei mitenkään voi olla vastaamatta juuri tulevaan tärkeään puheluun (puhelinhan luonnollisesti ei ole äänettömällä).

 

No mutta kun meidän NicoPetterilläkin on yhtäläinen oikeus olla siellä juhlissa katsomassa pikku Jessican joulujuhlaa kun teidän räkänokalla. Joe et ääntä kestä siirry muualle istumaan.

 

Mun lapseni osaa olla hiljaa ja kuunnella kun toisetkin esiintyy päiväkodin joulujuhlissa,olen kyllä yli 40v äiti.

 

Samaa kirosin eilen mielessäni, kun leffassa meidän takana oli 2 n. 15-vuotiasta tyttöä. He olivat edellisenä päivänä jo käyneet katsomassa sen leffan, ja jo siellä jauhettiin ja jauhettiin leffasta. Kälätys vaan koveni, jos leffassa sattui olemaan toimintakohtaus.
Normaali HSSSS, ei toiminut, joten minun piti oikeasti ärähtää niille. Sitten olikin loppuleffan ajan ihanan hiljaista ja pääsin keskittymään itse leffaan...

 

Samaa kirosin eilen mielessäni, kun leffassa meidän takana oli 2 n. 15-vuotiasta tyttöä. He olivat edellisenä päivänä jo käyneet katsomassa sen leffan, ja jo siellä jauhettiin ja jauhettiin leffasta. Kälätys vaan koveni, jos leffassa sattui olemaan toimintakohtaus.
Normaali HSSSS, ei toiminut, joten minun piti oikeasti ärähtää niille. Sitten olikin loppuleffan ajan ihanan hiljaista ja pääsin keskittymään itse leffaan...

Samaten piti komentaa yhtä pojannaskalia lopettamaan penkkini potkiminen yhdessä yleisötapahtumassa. Isänsä (oletettu) istui vaan katatonisena jälkikasvunsa vieressä eikä sanonut sanaakaan.

 

Sylissä ei viihdy lainkaan. Kävellä osaa tukia pitkin, eli ei pysty liikkua kauas, mutta mitähän mahtaa puuhailla..

 

Näin minäkin toimisin, mutta nämä nuoremmat vanhemmat eivä näin toimi. Ja nyt osoitan sormella nimenomaan nuoria vanhempia ( alle 30vuotiaita), koska suurimmaksi osaksi nämä "huligaanit" olivat heidän.
Kyllä, tiedän asian koska silmissäni ei ole vikaa.

Toivottavasti ymmärrät ettei me kaikki alta kolmekymppiset olla samanlaisia? Nimim. Minä kyllä poistun lapsen kanssa paikalta tarpeen tullen. Ja nyt kun mietin tuntemani muutkin alta 30v vanhemmat.. Kummallista porukkaa siellä teillä kyllä. Tosi ikävää :/

Olen itsekin näitä kyllä nähnyt. Olin ihan ihmeissäni eräässä taiteidenyön lastentapahtumassa kun vanhemmat eivät yhtään katsoneet, että ne lapset pysyy yleisölle suunnatulla alueella vaan päästivät lapset häiritsemään esiintyjää (menivät sörkkimään esiintyjän tavaroita ja niitä kaiuttimia tmv jotka esiintyjällä on siinä edessä, sekä menivät oikein joukolla niin lähelle esiintyjää ettei hän mahtunut siellä liikkumaan kuten olisi ollut tarkoitus. Esiintyjä joutui itse useamman kerran näille sanomaan, mutta juuri mitään hyötyä siitä ei ollut. Luulisi, että ne tyhmimmätkin ymmärtää siinä vaiheessa kun siitä jo sanotaankin monta kertaa? En kiinnittänyt huomiota ikäjakaumaan näiden häiriköiden suhteen, esitystä oli katsomassa kaiken ikäisiä vanhempia lapsineen.

 

Meillä tuo onglema on kevät ja joulujuhlissa. Ei auta vaikka asiasta juhlien alussa sanotaan, siellä on aina vanhempia jotka luulevat että sanominen ei kosketa heitä ja heidän lapsiaan.

 

[QUOTE="noh";29327129]Mun lapseni osaa olla hiljaa ja kuunnella kun toisetkin esiintyy päiväkodin joulujuhlissa,olen kyllä yli 40v äiti.[/QUOTE]

Niin munkin 3v. On osannut ja pitkään, ainakin 1,5 vuotiaana istui isänsä koulun päättäjäisjuhlan (joka kesti kauan!) hiljaa kokonaan läpi. Keksiä ja maitoa mulla oli mukana edesauttamassa tätä, mutta kyllä minä vaadin että juhlissa/tapahtumissa osataan käyttäytyä. Sittemmin on hienosti mennyt moni muukin vastaava tilanne. Vaadin sekä paikallaan pysymistä, että esiintymisrauhaa niille joiden siellä on tarkoituskin esiintyä.

 

Sylissä ei viihdy lainkaan. Kävellä osaa tukia pitkin, eli ei pysty liikkua kauas, mutta mitähän mahtaa puuhailla..

Jos kyseessä on vauva tai taapero, ottaisin mukaan jotain äänetöntä tutkittavaa, antaisin hiljaa katsoa kuvia puhelimesta tai lykkäisin vaikka maissinaksun tarpeen tullen kouraan, ja lisäksi valitsisin istumapaikan niin, että mikäli lapsi näistä huolimatta tylsistyy ja alkaa mekastaa, pääsisin hänen kanssaan pujahtamaan käytävään muita häiritsemättä.

Nämä ovat mielestäni vähän eri kategoriaa kuin nuo isommat, yli 3-vuotiaat. Pienten kohdalla vanhemman vastuu on siinä hiljaisen viihdykkeen keksimisessä ja tarvittaessa tilasta poistumisessa. Kukaan ei tietenkään odota kymmenkuisen tai puolitoistavuotiaan olevan "niin hyvin kasvatettu", että istuisi hiljaa. Isompien osalta taas tuntuu, että kiltteys ja hyvät käytöstavat ovat nykyään kirosanoja. Hoetaan, kuinka minun piti pienenä ottaa muita huomioon ja se oli ankeaa, ja en halua että lapseni joutuu ajattelemaan muita tai rajoittamaan itseään heidän takiaan. Sekoitetaan totaalisesti sellainen tunteiden tukahduttamisen ja näkymättömyyden vaatimus normaaleiden hyvien käytöstapojen odottamiseen.

Ei, lapsi ei mene rikki tai traumatisoidu siitä, että juhlissa, esityksissä ym. vaaditaan hiljaisuutta, riehumisleikit epäsopivissa paikoissa kielletään ja muuta perussettiä.

 

Kyllä minä olen nähnyt näitä ns. katatoniseen tilaan vaipuneita vanhempia kaikissa ikäluokissa. Ei pidä yleistää sitä, että koskisi vaan nuoria vanhempia vain.

Ja sit on näitä ihme periksiantajatyyppejä, jotka kieltävät, mutta eivät silti puutu mitenkään lastensa käytökseen.

 

Sylissä ei viihdy lainkaan. Kävellä osaa tukia pitkin, eli ei pysty liikkua kauas, mutta mitähän mahtaa puuhailla..

Kyllä tuolla oli alle vuosikkaita, jotka kiltisti ituivat vanhempien sylissä ja seurasi ohjelmaa, mutta olis siellä sitten niitäkin jotka tukia pitkin käveli/ konttasi tai mongersi muuten vain missä milloinkin.

 

Ei tänne vielä ole täräyttänytkään yhtään erityislapsen ja adhd-lapsen ymmärrystä peräävää äitiä, että kelpaahan teidän kun teillä on normaalit lapset mutta kun meidän Janina-Eemeli on adhd niin ei siinä auta vaikka mitä tekisi...

Meillä on lähisuvussa yksi perhe jossa 2 adhd-lasta. Mutta kyllä sanoisin, että vanhempansa aika hyvin ovat homman hoitaneet: lähisukua ja tuttavia on rekrytoitu avuksi, jotta päästään juhlatilasta metelöivän ja rauhattoman lapsen kanssa tarvittaessa pois, tai jotta ei jonnekin tilaisuuksiin tarvitsisi sitä vilkkainta vesseliä lainkaan ottaa mukaan. Näin sen pitää mennäkin...

 

Ookkei,mitäs sanotte tähän.. Edellisessä kevätjuhlassa (pk, yli 3-vuotiaiden ryhmä) tapahtunutta: Vieressämme istui arviolta 25v vanhemmat. Sama sinänsä minkä ikäisiä olivat. Eivät osanneet olla hetkeäkään tirskumatta ja suputtamatta keskenään. Nauroivat räkäisesti, kun joku lapsi mokasi. Kun Prinsessa Ruususen lopussa tanssittiin, ainoa, mikä kiinnitti heidän huomionsa oli että tytöt ja pojat eivät menneet tasan, ja kaksi poikaa tanssi yhdessä. Riittävän kovalla äänellä naureskelivat, että kiva noiden vanhempien vuosien päästä katsoa kuvista, että tuosta se sitten lähti.. Kyseessä oli siis alle viisivuotiaat LAPSET!
Surullisinta kai oli, että kun ohjelma loppui, nappasivat he poikansa mukaan ja poistuivat samantien. NO NIIN; NYT MENNÄÄN! Ei pienintääkään kehua pojalle siitä, kuinka oli näytellyt upeasti prinssiä. Onneksi poika sai sentään tanssia prinsessa ruususen kanssa.

 

Ja kuka opettaisi vanhempia olemaan hiljaa esitysten ajan? Meidän lapsen ollessa eskarissa meni heidän esitys ihan pilalle kun joku outo ja tyhmä äiti ilmeili lapselleen esityksen ajan ja lapsi sitten nauroi ja huusi että äiti on hassu! Sama äiti muistaa myös isoon äänen kommentoida esityksiä kesken kaiken.

 

Kyllä minä olen nähnyt näitä ns. katatoniseen tilaan vaipuneita vanhempia kaikissa ikäluokissa. Ei pidä yleistää sitä, että koskisi vaan nuoria vanhempia vain.

Ja sit on näitä ihme periksiantajatyyppejä, jotka kieltävät, mutta eivät silti puutu mitenkään lastensa käytökseen.

Yleistinkin kyseistä tilaisuutta.

 

Vuoden ikäisen kohdalla kyse ei ole niinkään kasvatuksesta kuin perustemperamentista. Jotkut yksivuotiaat ovat luonteeltaan rauhallisempia ja malttavat istua paikallaan, ehkä kiinnostuvat jo esityksestäkin. Toiset taas ovat liikkuvaisempia ja huonommin sylissä pysyviä. Tuon ikäiselle ei vielä voi selittää syitä, seurauksia ja hyviä tapoja, joten ymmärrän hyvin, jos vilkkaampi 1 v ei sylissä pysy. Silloin tosin on vanhemman tehtävä poistua lapsen kanssa, ellei sitten lapsi esim. hiljakseen konttaile lattialla muita häiritsemättä. Sen sijaan isompi lapsi ymmärtää jo sääntöjä ja vaatimuksia, ja niitä voi myös hänelle asettaa.

 

[QUOTE="hmh";29327331]Ei tänne vielä ole täräyttänytkään yhtään erityislapsen ja adhd-lapsen ymmärrystä peräävää äitiä, että kelpaahan teidän kun teillä on normaalit lapset mutta kun meidän Janina-Eemeli on adhd niin ei siinä auta vaikka mitä tekisi...

Meillä on lähisuvussa yksi perhe jossa 2 adhd-lasta. Mutta kyllä sanoisin, että vanhempansa aika hyvin ovat homman hoitaneet: lähisukua ja tuttavia on rekrytoitu avuksi, jotta päästään juhlatilasta metelöivän ja rauhattoman lapsen kanssa tarvittaessa pois, tai jotta ei jonnekin tilaisuuksiin tarvitsisi sitä vilkkainta vesseliä lainkaan ottaa mukaan. Näin sen pitää mennäkin...[/QUOTE]Kyseisessä juhlassa on paljonkin näitä erityislapsia kuka mistäkin syystä diagnoosin saanut, mutta yllättäen suurin osa heistä oli hienosti. Tietenkin joukossa oli myös näitäkin, mutta enemmän huomautettavaa oli ns. normaaleissa.

 

[QUOTE="voivoi";29327334]Ja kuka opettaisi vanhempia olemaan hiljaa esitysten ajan? Meidän lapsen ollessa eskarissa meni heidän esitys ihan pilalle kun joku outo ja tyhmä äiti ilmeili lapselleen esityksen ajan ja lapsi sitten nauroi ja huusi että äiti on hassu! Sama äiti muistaa myös isoon äänen kommentoida esityksiä kesken kaiken.[/QUOTE]Nämä ovat sitten toinen mukavuus, onneksi tällä kertaa heitä ei ollut eksynyt mukaan.