Miksi yli 50-vuotiaat menevät naimisiin?

No ärsyyntymiseltä se vaikuttaa kun väheksytään toisten parisuhteita ja tunteita. Äläkä tule väittämään ettei niin ole tehty.

Mulle on aivan sama meneekö joku naimisiin vai ei. Mä en vain ymmärrä sitä, että miksi ihmiset ei saisi tehdä kuten itte haluaa. En mä mitenkään erityisesti hehkuta avioliittoa vaan ihmettelen sitä, että miksei saisi mennä naimisiin yli 50-vuotiaana ja syynä rakkaus. Ku te jotkut ette vain halua uskoa rakkauteen. Tehkää mitä itte haluatte, mutta antakaa muidenki tehdä kuten itte haluaa. Ei oo teiltä pois.

Et nyt osaa käsitellä asiaa laajemmin kuin vain oman parisuhteesi kautta. Näin ollen koet arvosteluna ja vähättelynä sen, jos joku haluaa kyseenalaistaa jotain, minkä itse olet valinnut. Ei se, että pohtii avioliiton merkitystä ja tarpeellisuutta nykypäivänä tarkoita sitä, että olisi yksittäisten ihmisten tekemiä valintoja kieltämässä tai vähättelemässä. Hyvähän se on välillä pohtia, mistä ilmiöt ovat saaneet alkunsa ja mikä niiden merkitys nykypäivänä on.

En myöskään itse usko, että rakkaus tai rakkauteen uskominen on suhteen virallistamisesta kiinni. Maailman sivu ihmiset ovat rakastuneet ja rakastaneet myös avioliiton ulkopuolella. Ja toisaalta monessa avioliitossa rakkaus on kuollut. Ei se suhteen virallinen status määrää sitä rakkautta.

 

Itse en taas ymmärrä miksi nykyaikana ihmiset ei mene naimisiin???? Sitä Jumalan sanaa kun ei siihen enää tarvita, kukaan ei ihmettele vaikka eräätkin, ja eronkin saat suht helpolla.
Naimisiin menolla on kuitenkin noi paljon juridisia ja taloudellisia etuja, nii miks ei?

Niin, ympyrä sulkeutuu ja palaan siihen ensimmäiseen viestiini ketjussa;
Moni iäkkäämpi menee naimisiin nimenomaan taloudellisista syistä. Toki iäkkäämmissä ihmisissä on enemmän myös niitä, joiden mielestä pariskunnan pitää olla naimisissa, jos asuu yhdessä.

 

Olen muuten huomannut, että useimmat niistä, jotka vaihtavat avo- ja aviopuolisoisoitaan tiheään, asettuvat aloilleen joskus 50 ikävuoden jälkeen.. Siksi on paha arvostella sitä, että joku tiheään eroava keski-ikäinen menee naimisiin.

 

Niin, ympyrä sulkeutuu ja palaan siihen ensimmäiseen viestiini ketjussa;
Moni iäkkäämpi menee naimisiin nimenomaan taloudellisista syistä. Toki iäkkäämmissä ihmisissä on enemmän myös niitä, joiden mielestä pariskunnan pitää olla naimisissa, jos asuu yhdessä.

Minä taas uskon, että vanhemmilla naimisiin menevillä taloudelliset syyt eivät ole ollenkaan ratkaisevia. Toki avioliiton kauttta haetaan turvaa ja pysyvyyttä, mutta voiko sitä sanoa taloudelliseksi syyksi. Avioliitossa toinen ei voi lähteä yks kaks suutuspäissään ja sanoa, että tämä oli nyt tässä. Avioliitto on myös suoja ulkopuolisia tahoja vastaan, koska puolisolla on virallinen asema.

Jos itse menisin naimisiin, niin minulle avioliitto merkitsisi sitoutumista ja yhteistä taloutta. Haluaisin nimenomaan juridisen sopimuksen / todistuksen avioliitosta. En haluaisia seremonioita, juhlia, sormusta, miehen nimeä tai miehen omaisuutta. Haluaisin YYA-sopimuksen (yhteistyö, ystävyys, avunanto), yhteisen elämän ja yhteisen kodin.

 

En minäkään ymmärrä miksi naimisiin pitää mennä. Naimisiin menemisen voin jotenkuten (jos pinnistän) ymmärtää nuorilta, jotka aikeissa perustaa perhettä, mutta en 50+.
Eihän rakkaudella ja avioliitolla ole mitään tekemistä keskenään. Avioliitto on juridinen sopimus.

 

Nuoriso oppii videoilta, kun ei ne mitään lue enää?

---mitä oppii?

 

On paljon eronneita jotka löytävät sen oikean vasta kypsemmällä iällä. Itsekin. Sitten jos tulee yhteistä omaisuutta esim. pari hankkii yhdessä vaikka asunnon, on turvallisempaa olla naimisissa kuin avoliitossa, silloin pätee lesken oikeus jäädä asumaan yhteiseen asuntoon. Avoliitossa lesken asema on paljon huonompi.

Eli joko käytännön syyt tai sitten ihan vaan rakkaus riittää syyksi, tai sitten molemmat. Ei sinua varmaan haittaa oikeasti vaikka 80-vuotiaat menisivät naimisiin? Olen aina vähän ihmetellyt ihmisiä joita häiritsee vieraiden ihmisten tekemiset. Ainakin itselleni on ihan sama mitä vieraat ihmiset tekevät tai jättävät tekemättä.

 

en mä oikein tajua.

 

Itse olen uskossa, ja minä näen, että avioliitto on ainutkertainen ja siitä syntyy lapsi/ lapsia. Vanhemmalla iällä rakkautta on, mutta seremonia oman rahallisen edun tavoittelemiseksi tai aiemmassa, pyhässä avioliitossa syntyneen lapsen/lapsien tulevan perinnön uusiksi jakamiseksi ihmiskynän ja maallisen lain voimin, ei mahdu minun uskooni.

Aika kyyniseltä vaikutat ollaksesi uskossa. Tai mistä minä oikeastaan tiedän, kun en itse uskossa ole, mutta jotenkin kuvittelin sitä mielentilaa toisenlaiseksi.

Niin ja en tiennytkään näin viisikymmpisenä olevani lähellä eläkeikää, ainakaan eläkevakuutusyhtiö ei ole sitä mieltä

 

Esim. Ranskassa on ollut jo iät ajat ihan normaalia, että molemmilla puolisoista on rakastajat kodin ulkopuolella. Perheet eivät niistä syistä juuri hajoa. Ehkä tänään avioeroja sielläkin on pettämisistä johtuen enemmän kuin ennen, Italiassa... ehkä vielä tänäänkin heillä on soveliasta niin, että aviomiehellä on rakastajatar, mutta vaimolle se ei ole sallittua.. Suomessa? Siitä en saa oikein selvää,

No ei se nyt enää mitään normaalia ole, eikä todellakaan ole soveliasta Italiassakaan, että aviomiehellä on rakastajatar.. ja sitä paitsi, naiset pettävät siellä ihan yhtä lailla.

 

Tällä kertaa olen Zarizan kans vähän eri mieltä...

Meillä on miehen kanssa sopimus että jos toinen kuolee niin toinen saa katella puolisoa ja se on melkein suositus (ja mikä mä kuoltuani olisin sitä estämäänkään). Koska haluan että mun mies on onnellinen eläkeiässäkin.

Varsinkin jos toinen meistä kuolis nyt kun lapset on alaikäisiä niin lapsille olisi hyvä olla toinen vanhempi ja roolimalli - vaikka, ei väen vängällä, eli jos ei hyvää puolisoa löytyis niin sit ei.

Jotkut ikäihmisten häät on herttasia. Ei niissä mitään 200 vierasta ole ja kukkakimpun heittoa (eikä sulhanen eti sukkanauhaa ), mut on ihana katella vanhojen ihmisten rakkautta.

 

Tällä kertaa olen Zarizan kans vähän eri mieltä...

Meillä on miehen kanssa sopimus että jos toinen kuolee niin toinen saa katella puolisoa ja se on melkein suositus (ja mikä mä kuoltuani olisin sitä estämäänkään). Koska haluan että mun mies on onnellinen eläkeiässäkin.

Varsinkin jos toinen meistä kuolis nyt kun lapset on alaikäisiä niin lapsille olisi hyvä olla toinen vanhempi ja roolimalli - vaikka, ei väen vängällä, eli jos ei hyvää puolisoa löytyis niin sit ei.

Jotkut ikäihmisten häät on herttasia. Ei niissä mitään 200 vierasta ole ja kukkakimpun heittoa (eikä sulhanen eti sukkanauhaa ), mut on ihana katella vanhojen ihmisten rakkautta.

Mä olin nuorena likkana jonkin aikaa töissä vanhainkodissa, ja siellä yhdet herttaiset, iän myötä jo vähän höpsähtäneet mies ja nainen (varsinkin nainen) rakastuivat ja päättivät mennä naimisiin, sukulaisten vastustelusta huolimatta. Voi että sitä "tuoreen rouvan" onnea oli ihana seurata, halusi laittautua nätiksi ja kaikki. Ikää reilusti yli 80