Milla motivoit lukiolaistasi?

Vai pitaako teilla edes koittaa motivoida? Sujuuko koulu hyvin ihan lapsen omalla yrityksella, vai meneeko penkin alle kun mikaan muu ei kiinnosta kuin se sosiaalinen elama ja urheilut?

Mina olen nyt koittanut porkkanaa ja keppia, erilaisia yhdistelmia, eika mikaan tunnu auttavan. Kun ei mene jakeluun niin ei mene. Nyt on poika sitten paattanyt etta han on 'tyhma' eika olleenkaan niin fiksu kuin mies ja mina oletamme hanen olevan. Tulevaisuuden suunnitelmistaan sanoo etta han kylla haluaa menna yliopistoon mutta onhan tassa viela aikaa - kirii sitten lukion vikalla luokalla. Ja me olemme naamat sinisena koittaneet selittaa etta sitten se voi kylla olla jo vahan myohasta; etta ei sita voi ihan 6'lla seilailla nama 3 ekaa lukiovuotta. Ja poika nyokyttaa paataan - ja taas tulee noottia/soittoa koulusta etta tyot tekematta.

Auttakaa nyt jollain uusilla tempuilla/ajatuksilla/palkinnoilla/rankaisuilla etta kuinka tasta suosta paastaan ylos? Kun en millaan viitsisi antaa asian vaan olla omalla painollaan kun ne seuraukset siita on aika rankan puoleiset noin niinkuin tulevaisuuden kannalta. (Poika on koko ikansa halunnut olla lastenlaakari.) Mutta on nyt siina iassa etta ei voisi koulu vahempaa kiinnostaa. Tuossa sanoikin yhtena paivana etta ainoa syy miksi han kay koulua on etta voi osallistua koulun urheiluihin. (Pelaa futista ja jaakiekkoa koulun edustusjoukoissa.)

Apua - ajatuksia??!!

 

Kaikki numerot lukion ensimmäisestä kurssista asti huomioidaan lukion loputtua. Näin meille painotettiin vanhempainillassa. Eli myöhäistä kiriä viimeisenä vuonna- valitettavasti. Ei meilläkään intoa koulun käyntiin ja tyttö oli ensimmäisellä kurssilla jo varma, että hän on väärässä paikassa. Mutta nyt päässyt paremmin mukaan. Meillä myös urheilu ja sosiaalinen elämä tod.tärkeitä. Ja opiskeluinto riippuu - onko poikakaveria vai ei jne. Eli täytyy toivoa lisää järkeä päähän ja opiskeluintoa

 

Ikävä kyllä en voi auttaa, mutta kerron seuraavaa: oma poikani oli tosi hyvä oppilas yläasteella, mutta kun lukio alkoi, alkoi myös uusien kavereiden kanssa liikkuminen ja koulunkäynti oli toisella sijalla. Mulle oli järkytys, kun kirjoitusten mentyä ekalla läpi, poika sanoikin, ettei kaikkia kursseja olkaan käyty. Olin tietysti haaveillut juhlien järjestämistä. Poika lupas käydä kurssit, mutta se kesti ja kesti. Lopulta aikoi unohtaa koko jutun. Viisi kurssia vain puuttui. Pakolliset oli käyty. Kävi välillä vuoden armejan ja oli vielä vuoden töissä ja vasta sitten kävi kurssit. Oli siis yksitysoppilaana lukiossa. Kaikenkaikkiaan lukio kesti pojalla kuusi vuotta. Nykyisin olen kuullut, että kyseisestä koulusta ilmoitetaan kotiin ajoissa jos näyttää siltä, että kursseja on käymättä. Silloin ei ilmoitettu mitään. Olisin ottanut auton käyttöoikeuden pois ja keksinyt vaikka mitä, että olis kurssit tehnyt ajallaan. Harmitti, kun en tiennyt asian laitaa. No, nyt on valkolakki ollut jo muutaman vuoden, mutta mulle se oli stressin paikka tuo opiskelu. Ei kai niille oikein mitään voi, jos itsellään ei järki sano mitään. Aikanaan sitten viisastuvat! Jaksamista :hug: