Millä saan miehen uskomaan, että hän on taas tulkinnut minut väärin?

Homma menee siten, että mies monesti tulkitsee minut ihan väärin ja suuttuu minulle. Tämä toistuu suhteessamme usein.

Esim. tänään.

Alan mielessäni haaveilemaan, suunnittelemaan, ajatusshoppaamaan, maalaamaan ajatustasolla tulevaisuutta sen enempää asiaa lukkoon lyöden....

Kerron miehelle, että sitten ensi kerta, kun sisustamme ja hankimme uusia huonekaluja voisimme vaikka ostaa ruskeita puun värisiä huonekaluja nykyisen punaiseen vivahtavan ruskean puunvärin sijaan. Samalla pidän sylissä vauvaa jonka kanssa jutustelen iloisena.

Mies toteaa tähän, että älä vittuile hänelle.

Minä ihan äimänkäkenä siihen, että en todella ole vittuillut, että pohdin vain tulevaa.

Mies siihen , että hän näki mun kuulemma hymyilleen ilkikurisesti hänelle lauseeni aikana.

Oikeasti hymyilin ehkä ihan vain vauvan kanssa. En itse edes rekisteröinyt mitenkään hymyilleeni.

Mies ei usko, että en ole vittuillut saati mulle ei ole tullut mieleenkään mikään vittuilu. Koitan selittää, mutta mies ei usko ja syyttää minua siitä, että koittaisin muka nyt selitellä asiaa oikein päin, että ei onnistu enää.

Minä tähän, että koitan vain selittää sen mikä asian laita oli ihan alunperinkin, että en ole missään vaiheessa vittuillut alunalkaenkaan enkä meinaa.

Lopulta mies haukkuu minut siihen päälle.

Kysymys kuuluukin: Miten ihmeessä saan miehen uskomaan, että hän ihan oikeasti tulkitsee minut todella usein väärin ja syyttää sitten syyttä?

Meillä on näitä tilanteita usein. Nyt vasta tänään tajusin, että miksi mies ennen lasta usein kaljapäissään suuttui minulle mielestäni syyttä ja tuli kamala riita. Hän tulkitsee mut ihan väärin ja ei millään usko tät, vaikka kuinka koitan aina selittää.

 

Homma menee siten, että mies monesti tulkitsee minut ihan väärin ja suuttuu minulle. Tämä toistuu suhteessamme usein.

Esim. tänään.

Alan mielessäni haaveilemaan, suunnittelemaan, ajatusshoppaamaan, maalaamaan ajatustasolla tulevaisuutta sen enempää asiaa lukkoon lyöden....

Kerron miehelle, että sitten ensi kerta, kun sisustamme ja hankimme uusia huonekaluja voisimme vaikka ostaa ruskeita puun värisiä huonekaluja nykyisen punaiseen vivahtavan ruskean puunvärin sijaan. Samalla pidän sylissä vauvaa jonka kanssa jutustelen iloisena.

Mies toteaa tähän, että älä vittuile hänelle.

Minä ihan äimänkäkenä siihen, että en todella ole vittuillut, että pohdin vain tulevaa.

Mies siihen , että hän näki mun kuulemma hymyilleen ilkikurisesti hänelle lauseeni aikana.

Oikeasti hymyilin ehkä ihan vain vauvan kanssa. En itse edes rekisteröinyt mitenkään hymyilleeni.

Mies ei usko, että en ole vittuillut saati mulle ei ole tullut mieleenkään mikään vittuilu. Koitan selittää, mutta mies ei usko ja syyttää minua siitä, että koittaisin muka nyt selitellä asiaa oikein päin, että ei onnistu enää.

Minä tähän, että koitan vain selittää sen mikä asian laita oli ihan alunperinkin, että en ole missään vaiheessa vittuillut alunalkaenkaan enkä meinaa.

Lopulta mies haukkuu minut siihen päälle.

Kysymys kuuluukin: Miten ihmeessä saan miehen uskomaan, että hän ihan oikeasti tulkitsee minut todella usein väärin ja syyttää sitten syyttä?

Meillä on näitä tilanteita usein. Nyt vasta tänään tajusin, että miksi mies ennen lasta usein kaljapäissään suuttui minulle mielestäni syyttä ja tuli kamala riita. Hän tulkitsee mut ihan väärin ja ei millään usko tät, vaikka kuinka koitan aina selittää.

 

Sun mieshän on aivan pimeä.

 

Googlailin aiheesta ja löysin aloittamani toisen ketjun aiheesta.

http://kaksplus.fi/threads/mies-ymmaertaeae-sanomani-usein-vaeaerin-ja-raivostuu.2447696/

ps. Nyt alkais olla aika saada mies viimein uskomaan sanaani, kun kerron useissa eri tilanteissa hänen ymmärtäneen sanomani IHAN OIKEASTI väärin ja suuttuneen turhaan.

 

Googlailin aiheesta ja löysin aloittamani toisen ketjun aiheesta.

http://kaksplus.fi/threads/mies-ymmaertaeae-sanomani-usein-vaeaerin-ja-raivostuu.2447696/

ps. Nyt alkais olla aika saada mies viimein uskomaan sanaani, kun kerron useissa eri tilanteissa hänen ymmärtäneen sanomani IHAN OIKEASTI väärin ja suuttuneen turhaan.

Taitaisi olla aika hankkiutua eroon tuollaisesta sekopäästä.

 

En tullut pyytämään mitään erokehoituksia tyyliin jätä se sika. Tulin pyytämään apua tilanteeseen. Miten saan miehen uskomaan, että hän on ymmärtänyt väärin?

 

En tullut pyytämään mitään erokehoituksia tyyliin jätä se sika. Tulin pyytämään apua tilanteeseen. Miten saan miehen uskomaan, että hän on ymmärtänyt väärin?

Jos ei se sitä tähänkään menessä ole tajunnut niin tuskin tulee tajuamaankaan.

 

Suosittelen lääkitystä...

 

Mä harkitsen parhaillaan eroa juuri samankaltaisesta miehestä. Meillä menee niin, että miehen mielestä kaikki syy on aina mussa. Hän on mustasukkainen ja jos juttelen iloisesti jonkun toisen miehen kanssa, se on säätämistä ja flirttailua ja ehdottoman väärin ja paheksuttavaa ja minä oon täys paska jne jne. Itse hän kyllä saa jutella tuttavanaisten kanssa ja on aina avulias ja valmis auttamaan ym mikäli tarve vaatii. Mutta tämä on vain normaalia, mutta jos minä teen niin miespuolisten tuttujen kanssa, se on flirttailua ja automaattisesti tekee musta huorahtavan. Huoh.

Tälläkin hetkellä riita päällä. Se on loukannut mua tosi pahasti sanallisesti (ja myös teoin) mutta kun peräsin anteeksipyyntöä, hän vain sanoi että siitäs sait, mitäs ite teit niin ja näin...Ei jaksa!

 

Meillä alkoi tuollaiset ongelmat, kun oli miehellä loppunut hermot muhun. Siis meidän avioliitto oli kriisissä. Meillä oli todella paljon käsitelemättömiä ongelmia, riitoja, tukahdetettuja tunteita, väsymystä, stressiä, you name it!

Kaikki alkoi juuri tuollaisesta. Ihan tajuton riita jostain mitättömästä. Huudettiin, haukuttiin, nälvittiin.. Ja oltiin ennen ihan täysin onnellinen pariskunta.

Kaikissa pikku asioissa tuntui että mies ymmärtää mut väärin, ja suuttuu. Loppujen lopuksi mä aloin ottamaan KAIKEN vittuiluna. "Miksi tää roskis on näin täynnä" - kysymys sai tosi ison riidan aikaan.

No vuosi me selviteltiin asioita. Tuo vittuilun tunne oli tullut miehelle siitä, että mä en kuunnellut sitä tarpeeksi, en arvostanut, määräilin, päällepäsmäröin jne. Ja musta taas tuntui että mies ei usko että mä osaan tehdä mitään oikein!

Käytiin terapiassakin, ja nyt vuoden jälkeen, meillä tulee noita vittuilun tunteita, mutta niitä puidaan, ja puhutaan, ja käsitellään, ja loppujen lopuksi asia ei olekaan niin yksinkertainen; vaan johtuu ihan jostain muusta.

Eli lyhyesti; sä et saa sitä loppumaan, ellette oikeasti selvitä mikä teidän suhdetta vaivaa, ja mistä mies on niin vihainen sulle, ettei jaksa/osaa enää reagoida sun sanomisiin oikein.

 

Oletko kokeillut lyhyempää toimintamallia. Jos mies ei usko sitä, kun sanot, ettet ole tarkoittanut mitään tms. Niin lopeta keskustelu äläkä jatka puolustelua. Miten tilanne etenee siinä tapauksessa?

 

Oletko kokeillut lyhyempää toimintamallia. Jos mies ei usko sitä, kun sanot, ettet ole tarkoittanut mitään tms. Niin lopeta keskustelu äläkä jatka puolustelua. Miten tilanne etenee siinä tapauksessa?

En tiedä. Olen koittanut pitkää kaavaa ja koittanut selvittää asiaa. Tämä on päätynyt haukkumiseen ja itkuun ja asia on jäänyt ikuisesti väärinymmärretyksi. Olen koittanut myös puolipitkää kaavaa ja siinäkin asia on siirretty vain x-filesiin ikuisesti väärinymmärretyksi ja minut on leimattu kusipääksi ja tai marttyyriksi. Eli asian keskustelu on päättynyt selvittämättömänä. Veikkaan lyhyen kaavan johtavan myös samaan lopputulokseen???

 

Mä en jaksaisi enää yrittää selitellä enkä todistella yhtään mitään. Parempi yksin kuin huonosti kaksin. Mä vielä ymmärtäisin, jos olisit puhunut jotenkin vihjaillen tai tyyliin "oletan sun tietävän mitä tarkoitan". Silloin voi käsittääkin asioita väärin. Mutta jos noin tosiaan sanoit, niin ei tuossa mun mielestä mitään tulkinnan varaa ole. Ja miksi sä hymyilisit hänelle ilkikurisesti tuollaisen lauseen yhteydessä, tai ylipäätään? Sillä viiraa pahasti päästä.

 

Mä en ymmärrä miksi keskustelu ei voisi mennä vain näin.

mies: Älä vittuile
minä: En mä vittuillut, sä tulkitsit mut väärin.
mies: Ok, mä tulkitsin sitten väärin.
minä: ok

Sitten jos haluu selvittää, et miks väärintulkinta tapahtu puhua siitä myös.

 

Ongelma tuntuu olevan miehen pään sisällä. Teet niin tai näin, niin mies joka tapauksessa tulkitsee sinut väärin.

 

Ongelma tuntuu olevan miehen pään sisällä. Teet niin tai näin, niin mies joka tapauksessa tulkitsee sinut väärin.

Vaikka mies tulkitsisikin minut väärin, miehen pitäisi uskoa minua, kun sanon hänen tulkinneen mua väärin. Nyt hän ei usko vaikka rautalangasta koittaisi vääntää.

 

Vaikka mies tulkitsisikin minut väärin, miehen pitäisi uskoa minua, kun sanon hänen tulkinneen mua väärin. Nyt hän ei usko vaikka rautalangasta koittaisi vääntää.

Oletko sanonut tuon miehelle normaalissa tilanteessa silloin, kun miehellä ei ole riitavaihe päällä? Sun kannattaa tehdä miehelle selväksi, ettet jaksa aiheettomia epäilyjä etkä sitä, ettei mies usko sanaasi.

 

Et saa uskomaan mitenkään. Ehkäpä oikea lääkitys voisi auttaa, mutta tuskin mies myötää, että hän tarvitsisi pääläPäivitä kuvaäkäriä.

 

Et saa uskomaan mitenkään. Ehkäpä oikea lääkitys voisi auttaa, mutta tuskin mies myötää, että hän tarvitsisi pääläPäivitä kuvaäkäriä.

Korjaus: ...tarvitsisi päälääkäriä.

 

Mä en ymmärrä miksi keskustelu ei voisi mennä vain näin.

mies: Älä vittuile
minä: En mä vittuillut, sä tulkitsit mut väärin.
mies: Ok, mä tulkitsin sitten väärin.
minä: ok

Sitten jos haluu selvittää, et miks väärintulkinta tapahtu puhua siitä myös.

Kyllä sullakin alkaa jo viiraamaan päässä jos et tajua ettei tuollaisesta keskustelusta voi kukaan normaalijärkinen ihminen edes ajatella, että hänelle vittuiltaisi. Sinun ei edes pitäisi miettiä miksi mies käsittää väärin vaan sinun kuuluisi miettiä, mitä ihmettä ton sekopään päässä liikkuu jos huonekalukeskustelusta saa vittilua aikaiseksi.

 

kuulostaa siltä, että miehelläsi on ongelmia mielenterveytensä kanssa. ja silloin sä et voi mitenkään saada miestä tajuamaan. vaan hän tarvii ihan mielenterveysapua

 

Mä olen sitä mieltä, että puhuminen ja sen kertominen miltä tilanne tuntuu voi auttaa paremmin kuin mielenterveyspalvelut. Jos mies aidosti rakastaa ja välittää, niin hän haluaa muuttaa loukkaavaa käytöstä. Mielenterveyspalveluistakin voi olla apua, mutta onnistumisen mahdollisuudet ovat varmaan pienemmät.

 

Kuten muutkin on todenneet, miehesi vaikuttaa ihan sairaalta. Oikeasti. Jossain asiassa nyt voisikin väärinymmärryksiä sattua, mutta tuollaisessa. Kysyitkö mieheltäsi, miten hän ajattelee huonekalujen väreistä puhumisen voivan olla vittuilua? Ihan mielenkiintoista olisi kuulla miehen selitys asiaan, koska normaalin ihmisen näkökulmasta tuollaisessa asiassa nyt vaan ei ole mitään vittuilun mahdollisuutta, oli naamanilmeet sitten mitkä tahansa.

Onko mies muuttunut tällaiseksi lähiaikoina vai onko ollut samanlainen aina? Jos tämä on lähiaikojen muutos ja varsinkin jos mies on joku vajaa 3-kymppinen, epäilisin että hänelle on puhkeamassa skitsofrenia ja tuollaiset harhat on sen ensimerkkejä.

 

Hui, juokse karkuun ja lujaa!

 

Mä olen sitä mieltä, että puhuminen ja sen kertominen miltä tilanne tuntuu voi auttaa paremmin kuin mielenterveyspalvelut. Jos mies aidosti rakastaa ja välittää, niin hän haluaa muuttaa loukkaavaa käytöstä. Mielenterveyspalveluistakin voi olla apua, mutta onnistumisen mahdollisuudet ovat varmaan pienemmät.

Eiköhän ole käynyt jo selväksi, että mies haluaa vain saada riidan aikaiseksi, jotta pääsee haukkumaan aloittajaa. Ei tuollaisessa käytöksessä ole kyse aidosta rakkaudesta ja välittämisestä.