Millainen hajamielisyys on vielä normaalia?

Mä olen tähän mennessä pistänyt miehen unohtelut ja muut sen piikkiin, että se on vaan putkiaivo.

Tässä viime aikoina on tullut vaan eteen aina vaan enemmän ja enemmän unohtelua.

Tässä tän päivän ihmetykset:

Joulusaunassa ihmettelin, että miten toi mun kasvosaippua tuntuu hupenevan itsekseen. (Palamallinen saippua siis.) Mies oli ihmeissään, että no kun se on luullut että se on ihan tavallinen saippua ja on pessyt hanuriaan sillä. Jes. (Ehkä mua joskus naurattaa tää.)Mies ei ollenkaan muistanut, että olen jo sen saippuan käyttöön otossa ilmoittanut, että tää on sitten mun kasvosaippua ja kysynyt, voiko sitä pitää tuossa kohti. Joo, selvä. Samoin ehkä kuukausi sitten kysyin siltä, onko se käyttänyt tuota saippuaa, kun se tuntuu itsestään kutistuvan. Ei ole käyttänyt mun saippuaa. Nuo molemmat tilanteet on olleet sellaisia, että ollaan oltu kylppärissä ja mä olen näyttänyt sitä saippuaa.

Nyt mies etsii yhtä lahjakassia, joka on annettu sille käteen tuossa meidän kotioven ulkopuolella. Sillä ei ollut mitään muistikuvaa koko tapahtumasta, joka on siis tapahtunut tällä viikolla. Piti sitten kerrata, että muistatko sen henkilön, ja se antoi sulle sen muovikassin kun nousit autosta. Ensin ei muistanut mitään, sitten alkoi muistamaan, että ai niin, joku valkoinen muovikassi, jossa oli useampi paketti.

Mä luulin, että mies on piilottanut lahjat. Nyt sitten ihmettelin, että ei ne ollut tuossa kuusen alla. Nyt mies sitten käy meidän kotia läpi, että mihin on laittanut ne.


Mä olen jotenkin ymmälläni. Mua suututtaa, koska moni asia on mennyt miehen unohtelujen ja hajamielisyyksien takia "pieleen". Musta tuntuu, että mun on itse huolehdittava esim. lapsen esiintymisen aikataulut ja kaikki, koska en voi luottaa mieheen. Yksi lapsen esitys meni ohi, kun mies muisti ajan väärin.

Äsken tuossa sanoin miehelle, että mun mielestä tämä ei ole normaalia, että pitäiskö sen käydä lääkärissä tai jotain. Oon kysynyt jo aiemmin, onko stressiä tai jotain, mutta ei ole. Miehen työ ei stressaa juuri nyt, on itse asiassa ollut kotona tosi paljon lähiakoina itsekseen ja aikaa tietokonepeleille tuntuu olevan. Jotain vinkkejä, missä vika voisi olla ja kuinka mun pitäisi tähän suhtautua? Mua toisinaan suututtaa aivan tajuttomasti, mutta en viitsi näyttää sitä miehelle, koska eihän se sitä tahallaan tee.

 

Mie oon pahempi ko miehes Mut todistetusti osittain sairauven aiheuttamaa mulla, tosin oli jo ennen mittään aivokasvaimia minun mieli huoleton ja unohteleva....

 

Heips , mun mies toimii aivan samalla tavalla. Kävi lääkärissäkin , eikä mitään löytynyt. Sen jälkeen minun on vain yritettävä kestää - vaikka joskus tekee tiukkaa. Ei mies todellakaan tahallaan unohda asioita. Ja kyllä se on miehellenikin vaikeaa , kun joutuu huonon muistin takia tekemään ylimääräistä työtä mm. juuri etsien yms.
Minä olen jo ajat sitten ottanut mahdollisemman paljon muistettavia asioita "kontolleni" ja miehellä on puhelimessa kaikki asiat muistutuksineen / hälytyksineen , ja silti vielä silloin tällöin tökkii.

Tsemppiä !

 

Voittehan ottaa yhteyttä terveyskeskuksen muistihoitajaan. Osaa arvioida tilanteen, tarvitaanko esim. muistitestejä.

Kyllähän ihminen on hajamielisempi jos on esim. stressiä töissä tai muualla, mutta jotenkin aika oudolle kuulostaa, että nuo muistikatkokset (tuo lahjakassijuttu) on noin totaalisia. Jotenkin kuvittelen, että ns. normaalimuistinen muistaa asiasta puhuttaessa, että minne on kassin tyrkännyt. Sekin on kuitenkin niin iso esine, ettei sitä ns. vahingossa laita minne sattuu (vrt. avaimet tms.).

 

Mä olen luonteeltani vähän sellainen, että jos en itseäni hillitse, helposti päällepäsmäröin. Mä olen viimeiseen asti koittanut välttää sitä, että menisin tilanteisiin "annas kun mä teen, kun mä teen paremmin/nopeammin/varmemmin". Mutta oikeasti, enhän mä uskalla mitään lapsen asioita antaa tuon haahuilijan hoidettavaksi. Ehkä se sitten on vaan niin, että mun pitää huolehtia kaikki asiat tässä huushollissa. Huoh...

Ei kovin hyvät joulutunnelmat täällä.

 

Mun mies on kans joku hajamielisyyden multihuipentuma. Oikeesti se on pidemmän päälle aika raskasta. Kaikki tavarat postista avaimiin ja kännykästä lompakkoon ja hupparista työkenkiin jne tiputetaan just siihen missä satutaan sillä hetkellä olemaan ja sit sata kertaa päivässä kuuluu kysymyksiä: "Onks kukaan nähny mun avaimia? Missä mun puhelin on, soittakaa siihen? Ooks nähny sitä mun mustaa hupparia?" JNE. Sit aina yhdessä ystävällisesti nam etsitään sen kamoja täältä. Tekis mieli sitoo ne siihen pysyvästi kiinni.

 

Voittehan ottaa yhteyttä terveyskeskuksen muistihoitajaan. Osaa arvioida tilanteen, tarvitaanko esim. muistitestejä.

Kyllähän ihminen on hajamielisempi jos on esim. stressiä töissä tai muualla, mutta jotenkin aika oudolle kuulostaa, että nuo muistikatkokset (tuo lahjakassijuttu) on noin totaalisia. Jotenkin kuvittelen, että ns. normaalimuistinen muistaa asiasta puhuttaessa, että minne on kassin tyrkännyt. Sekin on kuitenkin niin iso esine, ettei sitä ns. vahingossa laita minne sattuu (vrt. avaimet tms.).

Niin, se mua juuri ihmetytti, kun ei muistanut pitkään aikaan koko lahjakassijuttua, kun siitä kysyin. Itselläni on tietenkin myös väsymyksen ja stressin aikana sellaista, että saatan laskea tavaroita outoihin paikkoihin, mutta jotenkin aina muistan mikä se outo paikka on. Ylipäätään olen huomannu, että mä havainnoin tätä maailmaa paljon enemmän kuin mies. Mies ei siis huomaa asioita, ja sen lisäksi se vielä unohtaa monet asiat. Mietinkin esim. tuon saippuajutun suhteen, että voiko olla niin, että se katsoo mua kun puhun sille ja vastaakin, mutta se on silti jossain omissa maailmoissaan, eikä siis oikeasti kuuntele. :/

 

Noniin. Mies oli sitä mieltä, että tää on ihan sama asia kun kerran kun olin muuttamassa niin mä en löytänyt yhtä vara-avainta ja siitä tuli kallis lasku. Ehkä mun olis sen avaimen löytämiseen tarvinnut käyttää vähän pitempikestoista muistia... Mutta riitahan tästäkin saadaan aikaan siis.

 

No se ettei muista mitä joku on sanonut jostain saippuanpalasta on ihan normaalia. Varsinkin miehille, niille saippua on vain saippuaa eikä miljoona eri asiaa niinkuin naisille.

Minäkin olen etsinny lahjakasseja joskus kuumeisesti kun en millään oo muistanut mihin olen ne "talteen" laittanut. Siinä vastaanottaessa on vaan kenties ollut sata muutakin asiaa just mielessä niin se ei ole tärkeimpänä muistiin tallentunut. Samalla tavalla etsin usein tärkeitä papereita ja passit onkin ollu hukassa jo pitään...

 

Mun aviomiehellä on kilpirauhasen vajaatoiminta ja muisti on suurinpiirtein tuota luokkaa. Minä olen meidän perheen muisti. Pakko hyväksyä. E-Epa saattaisi auttaa.

 

No se ettei muista mitä joku on sanonut jostain saippuanpalasta on ihan normaalia. Varsinkin miehille, niille saippua on vain saippuaa eikä miljoona eri asiaa niinkuin naisille.

Minäkin olen etsinny lahjakasseja joskus kuumeisesti kun en millään oo muistanut mihin olen ne "talteen" laittanut. Siinä vastaanottaessa on vaan kenties ollut sata muutakin asiaa just mielessä niin se ei ole tärkeimpänä muistiin tallentunut. Samalla tavalla etsin usein tärkeitä papereita ja passit onkin ollu hukassa jo pitään...

Olet ihan oikeassa, minä en ainakaan pysy mukanana naisten hömpötyksissä yhtään. Saippua on saippuaa, näin yksinkertaista se miehen elämä on.

 

Normaalilta kuulostaa. Jos miehelle puhuu jotain, niin voi olla varma, että seuraavana päivänä mies sanoo, ettei koskaan ole sellaista kuullutkaan. Siksi tuo saippuajuttu ei vaikutua mitenkään ihmeelliseltä. Lahjakassin unohtaminenkin on täysin inhimillistä. Sillä hetkellä on varmaan ollut jotain muuta mielessä, niin on tullut lykätyksi se jonnekin pois käsistä sen enempää ajattelematta.

 

No se ettei muista mitä joku on sanonut jostain saippuanpalasta on ihan normaalia. Varsinkin miehille, niille saippua on vain saippuaa eikä miljoona eri asiaa niinkuin naisille.

Minäkin olen etsinny lahjakasseja joskus kuumeisesti kun en millään oo muistanut mihin olen ne "talteen" laittanut. Siinä vastaanottaessa on vaan kenties ollut sata muutakin asiaa just mielessä niin se ei ole tärkeimpänä muistiin tallentunut. Samalla tavalla etsin usein tärkeitä papereita ja passit onkin ollu hukassa jo pitään...

Sä kuitenkin muistat, että sä olet laittanut jotkut lahjakassit jonnekin. Mun mies ei muista edes, että joku on antanut sille jonkun lahjakassin. Mun mielestä se, että joku sukulainen antaa sulle lahjakassin on sen verran "merkittävä" tapahtuma, arkitouhuista poikkeava, että mä en tajua kuinka joku voi unohtaa sellaista tapahtuneen.

No joo. Ehkä tää on ihan normaalia. Joten mun pitää vaan sietää ton miehen kanssa eläessä sitten tätä. Jos ton voi katsoa olevan normaalia, mä en ehkä pysty pitämään tätä vitutustani enää sisällä.

 

Olet ihan oikeassa, minä en ainakaan pysy mukanana naisten hömpötyksissä yhtään. Saippua on saippuaa, näin yksinkertaista se miehen elämä on.

Jep, opinpahan ainakin sen, että en laita omia juttujani mihinkään yleisien tavaroiden sekaan. Ja opin myös sen, että mitä tahansa miehelle puhuukin, on syytä olettaa, ettei se mennyt jakeluun, vaikka mies jopa sanoisi mulle jotain.

 

[QUOTE="aapee";25292120]Sä kuitenkin muistat, että sä olet laittanut jotkut lahjakassit jonnekin. Mun mies ei muista edes, että joku on antanut sille jonkun lahjakassin. Mun mielestä se, että joku sukulainen antaa sulle lahjakassin on sen verran "merkittävä" tapahtuma, arkitouhuista poikkeava, että mä en tajua kuinka joku voi unohtaa sellaista tapahtuneen.

No joo. Ehkä tää on ihan normaalia. Joten mun pitää vaan sietää ton miehen kanssa eläessä sitten tätä. Jos ton voi katsoa olevan normaalia, mä en ehkä pysty pitämään tätä vitutustani enää sisällä.[/QUOTE]

Kuulostaa niin tutulta Ihan kun puhuisit minusta.

 

Jep, opinpahan ainakin sen, että en laita omia juttujani mihinkään yleisien tavaroiden sekaan. Ja opin myös sen, että mitä tahansa miehelle puhuukin, on syytä olettaa, ettei se mennyt jakeluun, vaikka mies jopa sanoisi mulle jotain.

Mä unohdin kerran yhen naisen synttäritkin, itse en ainakaan ole pahantahtoinen ihminen enkä tee asioita satuuttakseni ihmisiä tahallaan. Olen vain hönö, mutta sydän on täyttä kultaa näin minulle on sanottu.

Yritetään kestää toinen toisiamme, vaikka se välillä on vaikeaa.

 

Voisko olla ADD?

ADD (Attention Deficit Disorder) hyperaktiivisuudella tai ilman
on vanhempi termi DSM-IIIR:stä. Niinpä jossakin vanhemmassa kirjallisuudessa tätä termiä käytetään synonyyminä ADHD:lle.
Thomas Brown kuvailee ADD (tarkkaamattomuushäiriö) tyypilliset oireet:

Häiriintyy helposti ulkoisestä ärsykkeestä
Usein vaikeuksia seurata toisten antamia ohjeita
Vaikeuksia keskittymiskyvyn ylläpidossa
Vaikuttaa usein, ettei kuuntele, mitä sanotaan
Taipumus kadottaa tavaroita
Vaikeuksia organisoida päämäärätietoista tekemistä
Usein siirtyy keskeneräisestä tekemisestä seuraavaan



Eli jos on pelkkä ADD, ylivilkkautta kuten adhd:ssä ei välttämättä esiinny. Itse epäilen itselläni ADD:tä ja olen miehesi kaltainen harvapää. Pääsisin tutkimuksiin neuropsykiatrian klinikalle, mutta sieltä tuli tieto että minun ensin pitäisi lähteä selvittämään yli 30 v. takaisia juttuja neuvolan ja koulun arkistoista, onkohan sellaisia edes olemassa. Enkä tiedä kestääkö kärsivällisyyteni edes lähteä selvittämään asioita. Kun kuitenkin jotenkuten pärjään, ja ennenpitkää aina tavarat löytyvät.

Niin, ja minä en kyllä ihmettele tuota lahjakassin kadottamista yhtään. Itsekin juuri tänään kuumeisesti etsin yhtä lahjakassia, jonka tosin muistin saaneeni, mutten muistanut mihin olen sen laittanut...

Monet sotkevat huonon muistin ja huonon keskittymiskyvyn. Niillä ei ole kuitenkaan paljonkaan tekemistä keskenään. Ei tarkkaamattomuus ja keskittymiskyvyn puute kerro huonosta muistista. Minulla esim. on ihan hyvä muistin, jos vaan keskityn siihen mitä pitää muistaa. Mutta usein jos ajatukseni sattuvat olemaan jossain muualla jonkun toiminnon aikana, en muista mitään itse tapahtumasta.

Hukkailun ja unohtelun lisäksi olen usein kuin muissa maailmoissa jos en keskity aina kybällä siihen mitä milloinkin teen. Olen esim. unohtanut ostokset hihnan päähän, olen useasti astunut hississä väärässä kerroksessa kun ovi on avautunut, ajanut autolla kodin tai työpaikan ohi tms., ihan vain siksi jos satun vaikka olemaan keskittynyt miettimään mitä kaikkea tarvitsisin ruokakaupasta. itse pidän tuota hajamielisyyttäni ja tarkkaamattomuuttani jonkinlaisena putkiaivoisuutena, vaikka nainen olenkin. En siis pysty kerralla keskittymään kovin moneen asiaan, tai sitten käy juuri noin että en muista niistä kaikkia. Joskus oikein havahdun mietteistäni että hei hitto mitä mä oikein olen tekemässä, ja saatan löytää vaikka ripisvärin jääkaapista. Jos nimittäin olen miettinyt ripsiväriä laittaessani samaan aikaan että onkohan margariini loppu.

Ei mutta, jos tuosta on oikeasti haittaa, miehesi voi hakeutua terveyskeskukseen ja pyytää lähetettä neuropsykiatrian poliklinikalle jos kaupungissanne sellainen on. Tai sitten voi mennä yksityiselle, se tietty olisi kalliimpaa. Itse olen ajatellut etten ehkä viitsi diagnoosia hakea, kun tämän harvan pääni kanssa kuitenkin pärjään, enkä sinänsä diagnoosilla tee mitään. Ja olen huomannut että aika paljon tätä pystyy itsekin hallitsemaan, eli tietoisesti koittaa keskittyä juuri siihen mitä kulloinkin on tekemässä, etteivät ajatukset pääse harhailemaan muualle.

Kaikki tapaamiset ja muut sovitut menot on hajamielisen ihmisen syytä laittaa heti ylös, mulla kännykän muikkarit on kovassa käytössä, sekä myös erilaiset muistilaput ja lisäksi seinäkalenteri.

Tsemppiä teille molemmille!

 

Voisko olla ADD?

ADD (Attention Deficit Disorder) hyperaktiivisuudella tai ilman
on vanhempi termi DSM-IIIR:stä. Niinpä jossakin vanhemmassa kirjallisuudessa tätä termiä käytetään synonyyminä ADHD:lle.
Thomas Brown kuvailee ADD (tarkkaamattomuushäiriö) tyypilliset oireet:

Häiriintyy helposti ulkoisestä ärsykkeestä
Usein vaikeuksia seurata toisten antamia ohjeita
Vaikeuksia keskittymiskyvyn ylläpidossa
Vaikuttaa usein, ettei kuuntele, mitä sanotaan
Taipumus kadottaa tavaroita
Vaikeuksia organisoida päämäärätietoista tekemistä
Usein siirtyy keskeneräisestä tekemisestä seuraavaan



Eli jos on pelkkä ADD, ylivilkkautta kuten adhd:ssä ei välttämättä esiinny. Itse epäilen itselläni ADD:tä ja olen miehesi kaltainen harvapää. Pääsisin tutkimuksiin neuropsykiatrian klinikalle, mutta sieltä tuli tieto että minun ensin pitäisi lähteä selvittämään yli 30 v. takaisia juttuja neuvolan ja koulun arkistoista, onkohan sellaisia edes olemassa. Enkä tiedä kestääkö kärsivällisyyteni edes lähteä selvittämään asioita. Kun kuitenkin jotenkuten pärjään, ja ennenpitkää aina tavarat löytyvät.

Niin, ja minä en kyllä ihmettele tuota lahjakassin kadottamista yhtään. Itsekin juuri tänään kuumeisesti etsin yhtä lahjakassia, jonka tosin muistin saaneeni, mutten muistanut mihin olen sen laittanut...

Monet sotkevat huonon muistin ja huonon keskittymiskyvyn. Niillä ei ole kuitenkaan paljonkaan tekemistä keskenään. Ei tarkkaamattomuus ja keskittymiskyvyn puute kerro huonosta muistista. Minulla esim. on ihan hyvä muistin, jos vaan keskityn siihen mitä pitää muistaa. Mutta usein jos ajatukseni sattuvat olemaan jossain muualla jonkun toiminnon aikana, en muista mitään itse tapahtumasta.

Hukkailun ja unohtelun lisäksi olen usein kuin muissa maailmoissa jos en keskity aina kybällä siihen mitä milloinkin teen. Olen esim. unohtanut ostokset hihnan päähän, olen useasti astunut hississä väärässä kerroksessa kun ovi on avautunut, ajanut autolla kodin tai työpaikan ohi tms., ihan vain siksi jos satun vaikka olemaan keskittynyt miettimään mitä kaikkea tarvitsisin ruokakaupasta. itse pidän tuota hajamielisyyttäni ja tarkkaamattomuuttani jonkinlaisena putkiaivoisuutena, vaikka nainen olenkin. En siis pysty kerralla keskittymään kovin moneen asiaan, tai sitten käy juuri noin että en muista niistä kaikkia. Joskus oikein havahdun mietteistäni että hei hitto mitä mä oikein olen tekemässä, ja saatan löytää vaikka ripisvärin jääkaapista. Jos nimittäin olen miettinyt ripsiväriä laittaessani samaan aikaan että onkohan margariini loppu.

Ei mutta, jos tuosta on oikeasti haittaa, miehesi voi hakeutua terveyskeskukseen ja pyytää lähetettä neuropsykiatrian poliklinikalle jos kaupungissanne sellainen on. Tai sitten voi mennä yksityiselle, se tietty olisi kalliimpaa. Itse olen ajatellut etten ehkä viitsi diagnoosia hakea, kun tämän harvan pääni kanssa kuitenkin pärjään, enkä sinänsä diagnoosilla tee mitään. Ja olen huomannut että aika paljon tätä pystyy itsekin hallitsemaan, eli tietoisesti koittaa keskittyä juuri siihen mitä kulloinkin on tekemässä, etteivät ajatukset pääse harhailemaan muualle.

Kaikki tapaamiset ja muut sovitut menot on hajamielisen ihmisen syytä laittaa heti ylös, mulla kännykän muikkarit on kovassa käytössä, sekä myös erilaiset muistilaput ja lisäksi seinäkalenteri.

Tsemppiä teille molemmille!

Kovasti tutulta kuullostaa osittain, osittain taas ei. Tosta listasta ainoa ihan selkeä on tuo "vaikuttaa, että kuuntelee".

Mun miehelle ihan selvästi oli paljon helpompi organisoida elämää kun sen ei tarvinnut huolehtia kuin itsestään. Huomattavasti hankalampaa, kun nykyään meidän yhteisessä kodissa on moninkertainen määrä tavaraa sen poikamiesboxiin verrattuna. Kun ei vielä asuttu yhdessä, miehen asunto oli aina melko siisti. Mies esim. syö niin siististi, ettei juuri jälkiä jää pöydälle, eikä siis pyyhi pöytää. En tajua logiikkaa, mutta ei se herra pöytää nykyäänkään pöytää pyyhi, vaikka lapsen jäljiltä olis puoli lautasellist puuroa pitkin pöytää. No tämä meni ot, mutta jotain miehen kummallisuuksien ihmettelyä tämäkin.

Voikohan toi olla jotenkin valikoivaa toi tarkkaavaisuus tai tarkkaamattomuus? Työnsä vaatii tarkkaa keskittymistä ja tietääkseni selviää ihan hyvin.

Mies ei niinkään paljon hukkaa tavaroita normaalisti. Minä meillä enemmän hukkaan kalentereita jne., vaikkakin löydän ne kaaoksestani myös nopeasti. Mies ei muista asioita.

No ehkä olis "helpompaa" todeta, että tämä on ihan normaalia ja sille ei voi mitään. Kamalan huolestuttavaahan se olis, jos liittyisi johonkin neurologisiin ongelmiin tms. Ehkä tämä on vaan sen luonteenpiirre, joka jostain syystä on joko enemmän esillä tai minä huomaan sen enemmän.

Mitenkä mä voin varmistua siitä, että mies sisäistää mitä sille sanon? Pitääkö mun seistä päälläni vai mitä? Huomio huomio: aion sanoa jotain, mikä on syytä muistaa.

 

"Mitenkä mä voin varmistua siitä, että mies sisäistää mitä sille sanon? Pitääkö mun seistä päälläni vai mitä? Huomio huomio: aion sanoa jotain, mikä on syytä muistaa."

Minulle et pysty mitenkään varmistamaan mitä minä pidän tärkeänä. Teen päätöksen mikä on tärkeää ja koska monta kertaa naisten tärkeinä pitämät asiat on pelkkää huuhaata, niin jää joskus tärkeätkin asiat unholaan.

Jos olet sellaista sorttia mikä jatkuvasti nipottaa ja pitää täysin jonninjoutavia asioita joka kerta maailman tärkeimpinä juttuina, et saa huomiota edes silloin kun sinulla oikeasti olisi jotain tärkeätä asiaa. Sillä sitä ajattelee, että taas se nainen naputtaa jostain yhdentekevästä joten eipä jaksa edes kiinnittää mitään huomiota.

 

Eiköhän tuo ihan normaalia ole... miehillä siis. Mun mies ei kanssa muista yhtään mitään. Siksi mä hoidankin kaikki tärkeät asiat meidän perheessä. Kaikki miehen tyttärenkin asiat mä sovin suoraan äitinsä kanssa, koska mies ei puhelun jälkeen välttämättä muista yhtään sen sisällöstä. Tähän on jo niin totuttu, että se on jo vitsi. Rasittavaa se tosin on, mutta kun ottaa asian siltä kantilta että itse pitää kaikki asiat hoitaa, niin ei se nyt niin haittaakkaan .

 

Meillä tahtoo olla samanlainen ongelma. Olen pistänyt sen piikkiin, että mies vain on sellainen sählääjä, ajattelee aina monta asiaa kerralla. Mies tekee töitä vielä kotona (pitää maatilaa vanhempiensa kanssa ja tekee sivutoimisesti muita juttuja) niin olen ajatellut, että voi johtua ihan siitäkin että tässä talossa ei oikein koskaan olla voitu sopia esim. etukäteen mitään aikatauluja, vaan kun miehellä on yksi työ kesken, saattaa vanha isäntä tulla sanomaan että nyt lähdetään sitä ja tätä... Eli ei oikein saakaan aina tehtyä asioita järjestelmällisesti.

Toisaalta tuo add kuulostaisi siltä, että siitäkin voivi löytyä vastaus. Uniapnea aiheuttaa ilmeisesti myös ongelmia, ja olen sen takia patistellut miestä lääkäriin, kun mielestäni hänellä on uniapneaa.

Meillä on välillä kaikki hukassa ja ihan kaoottista kun itse sairastuin masennukseen ja aloin unohdella asioita, en jaksa keskittyä ja olen aina väsynyt. Ollaan unohdettu esim. viedä lapsi neuvolaan, ihmeteltiin vain miksi terveydenhoitaja soittaa... Arki kyllä hoituu ihan normaalisti, joskin tavaroita joutuu välillä vähän etsimään, mutta välillä on tosi stressaavaa kun on vaikka jotain menoja ja molemmat miettii, mitähän tällä kertaa piti vielä muistaa... Koitetaan laittaa kaikkea tärkeää ylös sellaiselle tussitaululle, että muistetaan esim. lähtiessä ottaa kaikki tärkeä mukaan

 

[QUOTE="aapee";25292239]Kovasti tutulta kuullostaa osittain, osittain taas ei. Tosta listasta ainoa ihan selkeä on tuo "vaikuttaa, että kuuntelee".

Mun miehelle ihan selvästi oli paljon helpompi organisoida elämää kun sen ei tarvinnut huolehtia kuin itsestään. Huomattavasti hankalampaa, kun nykyään meidän yhteisessä kodissa on moninkertainen määrä tavaraa sen poikamiesboxiin verrattuna. Kun ei vielä asuttu yhdessä, miehen asunto oli aina melko siisti. Mies esim. syö niin siististi, ettei juuri jälkiä jää pöydälle, eikä siis pyyhi pöytää. En tajua logiikkaa, mutta ei se herra pöytää nykyäänkään pöytää pyyhi, vaikka lapsen jäljiltä olis puoli lautasellist puuroa pitkin pöytää. No tämä meni ot, mutta jotain miehen kummallisuuksien ihmettelyä tämäkin.

Voikohan toi olla jotenkin valikoivaa toi tarkkaavaisuus tai tarkkaamattomuus? Työnsä vaatii tarkkaa keskittymistä ja tietääkseni selviää ihan hyvin.

Mies ei niinkään paljon hukkaa tavaroita normaalisti. Minä meillä enemmän hukkaan kalentereita jne., vaikkakin löydän ne kaaoksestani myös nopeasti. Mies ei muista asioita.

No ehkä olis "helpompaa" todeta, että tämä on ihan normaalia ja sille ei voi mitään. Kamalan huolestuttavaahan se olis, jos liittyisi johonkin neurologisiin ongelmiin tms. Ehkä tämä on vaan sen luonteenpiirre, joka jostain syystä on joko enemmän esillä tai minä huomaan sen enemmän.

Mitenkä mä voin varmistua siitä, että mies sisäistää mitä sille sanon? Pitääkö mun seistä päälläni vai mitä? Huomio huomio: aion sanoa jotain, mikä on syytä muistaa.[/QUOTE]

No on mulla ainakin tarkkaamattomuus valikoivaa, ja jos on mielenkiintoinen työ josta pitää, varmasti siihen laittaa kaiken keskittymiskykynsä.

Ja jos on sanomassa toiselle jotain joka pitää muistaa, kannattaa varmistua ensin siitä että toinen kuuntelee, eikä ole keskittynyt mihinkään muuhun asiaan.

Ja tärkeistä menoista voit sinäkin laittaa muistilaput vaikka jääkaapin oveen.

Eikä välttämättä miehelläsi ole mitään neurologista ongelmaa, enkä usko että välttämättä on minullakaan. Ihmiset vaan ovat erilaisia, jotkut vaan ovat harvapäisiä haaveilijoita. Itse olen huomannut että mitä luovempi ja taiteellisesti lahjakkaampi henkilö on, sen hajamielisempi myös. Esim. musiikintekijäeksäni kanssa meillä oli ihan kaikki koko ajan hukassa ja unohtui, autonasentajanykyiseni kanssa taas ei koskaan, kiitos hänen.

Mutta siis, se on hyvä jos toinen suhteen osapuoli muistaa asiat paremmin, ja jos se olet sinä, niin varmasti on myös asioita jotka miehesi halitsee sinua paremmin. Silloinhan täydennätte toisianne, eikä sinut tarvitse ajatella että joudut ottamaan aina vastuun toisen muistamisista. Hyvä parisuhde merkkaa ainakin minulle myös jonkinlaista symbioosia, kumpikin tekee niitä asioita jotka parhaiten osaa, toinen muistaa, ja toinen taas jotain muuta.

 

Ei tarvitse huolestua jos on laittanu silmälasit jääkaappiin. Silloin on aihetta huoleen jos ei tiedä mitä niillä silmälaseilla tehdään. Tässä pähkinänkuoressa perusohje jonka saimme dementialuennoilla opiskeluaikoina

 

Ei tarvitse huolestua jos on laittanu silmälasit jääkaappiin. Silloin on aihetta huoleen jos ei tiedä mitä niillä silmälaseilla tehdään. Tässä pähkinänkuoressa perusohje jonka saimme dementialuennoilla opiskeluaikoina

Sittenhän mulla ei ole mitään hätää.

 

[QUOTE="aapee";25292239]Kovasti tutulta kuullostaa osittain, osittain taas ei. Tosta listasta ainoa ihan selkeä on tuo "vaikuttaa, että kuuntelee".

Mun miehelle ihan selvästi oli paljon helpompi organisoida elämää kun sen ei tarvinnut huolehtia kuin itsestään. Huomattavasti hankalampaa, kun nykyään meidän yhteisessä kodissa on moninkertainen määrä tavaraa sen poikamiesboxiin verrattuna. Kun ei vielä asuttu yhdessä, miehen asunto oli aina melko siisti. Mies esim. syö niin siististi, ettei juuri jälkiä jää pöydälle, eikä siis pyyhi pöytää. En tajua logiikkaa, mutta ei se herra pöytää nykyäänkään pöytää pyyhi, vaikka lapsen jäljiltä olis puoli lautasellist puuroa pitkin pöytää. No tämä meni ot, mutta jotain miehen kummallisuuksien ihmettelyä tämäkin.

Voikohan toi olla jotenkin valikoivaa toi tarkkaavaisuus tai tarkkaamattomuus? Työnsä vaatii tarkkaa keskittymistä ja tietääkseni selviää ihan hyvin.

Mies ei niinkään paljon hukkaa tavaroita normaalisti. Minä meillä enemmän hukkaan kalentereita jne., vaikkakin löydän ne kaaoksestani myös nopeasti. Mies ei muista asioita.

No ehkä olis "helpompaa" todeta, että tämä on ihan normaalia ja sille ei voi mitään. Kamalan huolestuttavaahan se olis, jos liittyisi johonkin neurologisiin ongelmiin tms. Ehkä tämä on vaan sen luonteenpiirre, joka jostain syystä on joko enemmän esillä tai minä huomaan sen enemmän.

Mitenkä mä voin varmistua siitä, että mies sisäistää mitä sille sanon? Pitääkö mun seistä päälläni vai mitä? Huomio huomio: aion sanoa jotain, mikä on syytä muistaa.[/QUOTE]

Onko mies aina ollut samanlainen, vai onko viime aikoina muisti heikentynyt huomattavasti? Sanoit, että miehen oli helpompi organisoida elämäänsä yksin, mutta onko hän ollut sinun kanssasi aina samanlainen?

Jos mies on aina ollut samanlainen, kyseessä on luultavasti luonteenpiirre, jonka kanssa vain pitää elää. Minulla on lievä Aspergerin syndrooma ja olen monella tapaa samanlainen. Osaan keskittyä mielenkiintoisiin asioihin täysillä ja olen perusluonteeltani järjestelmällinen ja siisti, mutta olen usein osittain "toisaalla" kun joku selostaa minulle jotain, enkä välttämättä muista yhtään mitä minulle sanottiin. Voin yrittää keskittyä toisen sanomisiin kaikella keskittymiskyvylläni, mutta en aina oikein "hallitse" muistiani. Muistan kaikenlaisia turhia faktoja ja numerosarjoja, mutta vaikka hoen itselleni että MUISTA MUISTA MUISTA jotain tärkeää niin se ei silti välttämättä jää päähän ellen kirjoita sitä ylös.

Minun on myös vaikea mukautua muiden visioihin "oikeasta järjestyksestä"; ahdistaa, jos kaikki ole niin kuin minun mielestäni kuuluisi olla, mutta muiden tekemät järjestykset ja arvojärjestykset tuntuvat minusta oudoilta. Tuo saippuajuttukin saattaisi olla vähän samanlaista.

Minulle on tapahtunut myös kaikenlaista samantyyppistä kuin tuo lahjakassijuttu. Joskus asiat katoavat päästä ihan kokonaan, vaikka muisti on monissa muissa asioissa todella pikkutarkka ja tehokas. Se on joskus vähän pelottavaakin minusta.

En tiedä, onko miehelläsi mitään AS:ää, mutta samankaltaisia luonteenpiirteitä löytyy varmasti muiltakin. Niille ei valitettavasti voi oikein mitään.