Millainen ihminen pitää taaperoimetystä sairaana?

No niinpä.
En mitenkään käsitä, miksi se tuttipullo on jotenkin vähemmän häiritsevä jonkun silmissä yli 1-vuotiaan suussa. Ja miksi ihmeessä alkaa ostaa kallista korviketta siinä iässä, kun vauva ei vielä lehmänmaitoa voi juoda? Todella outo ajattelutapa, että imetys on luonnottomampaa kuin korvikkeen lutkutus pullosta.

Eikös nyt ollut kyse taaperon imetyksestä, eli yli 1-vuotiaan imetyksestä? Ei yli 1-vuotias mitään korviketta enää edes tarvitse juodakseen vaan voi juoda ihan tavallista maitoakin.

 

Tuli ihan muuten mieleen,että mitähän tällanen monen vuoden imetys tekee äidin ruumille..kun ajatellaan osteoporoosia ja muuta mukavaa.

 

En mä nyt varsinaisesti sairaana sitä pidä, mutta vähintkäänkin omituista se on jos joku 2-3v roikkuu vielä tississä kiinni. :/

 

Kyllä se äidistä joka imettää taaperoa tuntuu rinnoissa hyvälle kun lapsi imee. Se ei tarkoita että on seksuaalisesti kieroutunut tai mitään sellaista mutta on siinä äidillä omakin hyvä olo ajatuksena.

Niin, onhan se ihanaa kun välillä lapsi vähän puree ja imiessään repii ja raapii tissiä ja kaikkea muuta ihanaa :heart:

Kyllä minä ainakin nautin lapseni imettämisestä. Enkä usko että kovin moni on niin uhrautuvainen että jatkaa imettämistä yli vuoden, jos se tuntuu itsestä vastenmieliseltä (ehkä pahasti allergiset taaperot poislukien).

Nautin lapsen imemisestä, vähän niinkuin nautin raskaana ollessa vauvan potkuista tai nautin kun istun lapsi sylissä keinutuolissa ja laulan hänelle kehtolaulua. Läheisyys ja yhteys lapseen tuntuu ihanalta ja niin kai kuuluu ollakin!

Minun on vaikea ymmärtää miksi jotakin voi niin kamalasti häiritä että lasta pidetään pitkään pienenä. Muutenkin näissä vieroitus- ja kuivaksioppimisjutuissa on välillä vähän kilpajuoksun makua, voisi välillä pysähtyä miettimään onko kaikella loppujen lopuksi niin hirveä kiire. Jos lapsella itsellään on kova innostus esim. pottailuun tai lapsi ei enää ole kiinnostunut rinnasta, tuntuu tietysti aika omituiselta jos vanhempi puoliväkisin taannuttaa lasta, mutta en usko että tämä on kovin yleistä.

 

No niinpä.
En mitenkään käsitä, miksi se tuttipullo on jotenkin vähemmän häiritsevä jonkun silmissä yli 1-vuotiaan suussa. Ja miksi ihmeessä alkaa ostaa kallista korviketta siinä iässä, kun vauva ei vielä lehmänmaitoa voi juoda? Todella outo ajattelutapa, että imetys on luonnottomampaa kuin korvikkeen lutkutus pullosta.

Eikös nyt ollut kyse taaperon imetyksestä, eli yli 1-vuotiaan imetyksestä? Ei yli 1-vuotias mitään korviketta enää edes tarvitse juodakseen vaan voi juoda ihan tavallista maitoakin.

Eikös äidinmaito ole yhtä tavallista kuin lehmänmaitokin. Tosin ei se lehmänmaitokaan enään kaupasta pastöroituna ostettuna niin tavallista ole... melkeinpä voisin sanoa luonnotonta... ei mun vatsa sitä ainakaan keittämättä kestä

 

En mäkään imettänyt kuin viitisen viikkoa, poitsu nyt reilun vuoden ja kauhistus olisi jos tissillä roikkuisi vielä. Kun ei mikään pikkuinen tosiaan ole, hyvä kun taaperoksi miellän edes hänet.

Esikoista sitä pitääkin usein aivan liian isona ja vaatii liikaa, vaikka reilu yksivuotiaskin on melkein vauva vielä.

 

mun mielestä vuotiaan imettämisessä ei ole mitään sairasta tai kuvottavaa. parivuotiaan imettämistä saattaisin kummastella mutten sitäkään pidä ällöttävänä. sen sijaan jos imetystä jatketaan vielä viisivuotiaalla ni sitä hämmästelisin jo tosissaan.

 

En mäkään imettänyt kuin viitisen viikkoa, poitsu nyt reilun vuoden ja kauhistus olisi jos tissillä roikkuisi vielä. Kun ei mikään pikkuinen tosiaan ole, hyvä kun taaperoksi miellän edes hänet.

Esikoista sitä pitääkin usein aivan liian isona ja vaatii liikaa, vaikka reilu yksivuotiaskin on melkein vauva vielä.

mä ainakin pidin esikoista liian pienenä liian pitkään. tajusin silloin ku toinen vauva syntyi miten iso esikko jo oikeastaan on. siltikään en muuttanu suhtautumista esikkoon.. eikä muuttanut kukaan muukaan. tajusin vasta toisen lapsen kohdalla kuinka paljon vauvaki ymmärtää puhetta, kuinka paljon ne osaa itse jos antaa tehdä ja myös sen, että lapsen kasvatus olis pitäny alottaa paljon paljon aikaisemmin.

 

mä ainakin pidin esikoista liian pienenä liian pitkään. tajusin silloin ku toinen vauva syntyi miten iso esikko jo oikeastaan on. siltikään en muuttanu suhtautumista esikkoon.. eikä muuttanut kukaan muukaan. tajusin vasta toisen lapsen kohdalla kuinka paljon vauvaki ymmärtää puhetta, kuinka paljon ne osaa itse jos antaa tehdä ja myös sen, että lapsen kasvatus olis pitäny alottaa paljon paljon aikaisemmin.

Varsinkin kun toinen syntyy, esikoisesta tehdään liian iso. Hän tuntuu isolta vaikkei ole kuin ehkä alle parivuotias. Itse ainakin meinasin pakahtua kun esikoiseni oppi niin "hitaasti" kaikkea, esim. kävelemään 13kk:n ikäisenä. Silloin se tuntui todella myöhäiseltä, vaikka nyt tietysti tietää että se oli ihan järjetöntä.

Kun lisää lapsia syntyy, usein ihmettelee kuinka hölmö olikaan kun piti yksivuotiasta niin isona ettei häntä voinut edes imettää. Useamman lapsen äitinä sitä vauva- ja taaperovaihetta osaa vaalia kauemmin eikä vaatia lapselta liikaa.

 

Viimeisimmissä kommenteissa ainakin tulee selvästi esiin se ÄIDIN tarve pitkitttää imetystä.

 

mä ainakin pidin esikoista liian pienenä liian pitkään. tajusin silloin ku toinen vauva syntyi miten iso esikko jo oikeastaan on. siltikään en muuttanu suhtautumista esikkoon.. eikä muuttanut kukaan muukaan. tajusin vasta toisen lapsen kohdalla kuinka paljon vauvaki ymmärtää puhetta, kuinka paljon ne osaa itse jos antaa tehdä ja myös sen, että lapsen kasvatus olis pitäny alottaa paljon paljon aikaisemmin.

Varsinkin kun toinen syntyy, esikoisesta tehdään liian iso. Hän tuntuu isolta vaikkei ole kuin ehkä alle parivuotias. Itse ainakin meinasin pakahtua kun esikoiseni oppi niin "hitaasti" kaikkea, esim. kävelemään 13kk:n ikäisenä. Silloin se tuntui todella myöhäiseltä, vaikka nyt tietysti tietää että se oli ihan järjetöntä.

Kun lisää lapsia syntyy, usein ihmettelee kuinka hölmö olikaan kun piti yksivuotiasta niin isona ettei häntä voinut edes imettää. Useamman lapsen äitinä sitä vauva- ja taaperovaihetta osaa vaalia kauemmin eikä vaatia lapselta liikaa.

on se toki niinkin että siitä lapsuudesta osaa pitää kiinni. mut kyllä meille kävi myös niin hassusti ettei siltä esikoiselta vaadittu koskaan mitään.. ennen ku toisen lapsen ollessa vuoden kävin käsittämään ettei vuotias ole mikään sylivauva. enkä vaatimisella tarkota että pitäis oppia ja osata asioita, vaan sitä että vuoden vanhalta voi alkaa vaatimaan että se oppii pikkuhiljaa noudattamaan paria säntöä yms. sellasta hellää kasvatusta. esikoisen kasvattamisen tajusin nimittäin alottaa vasta sitten ku huomasin että sitä pienempääkin voi jo kasvattaa... ja monta kertaa on tullu mieleen että alkoikohan se turhan myöhään. kyseessä kuitenkin kaksi ylivilkasta lasta joista tää nuorempi on edes jotenkin hallinnassa.

 

En pidä taaperoimetystä sairaana, mutta jotenkin kummallisena kyllä. En ymmärrä, miksi yli vuoden ikäistä vielä pitää imettää enkä todellakaan ymmärrä, miksi jotain 3 vuotiasta pitäisi vielä imettää!!

Mitään tarvetta ison lapsen imetykselle ei ole jos asiaa katsotaan ravinnon saannin kannalta. Tänä päivänä on ruokaa jopa pienille lapsille, toisin kuin oli ennen.

Taaperoimetystä perustellaan läheisyyden tarpeella mutta minusta sitä läheisyyttä voi antaa muutoinkin kuin imettämisen muodossa ja jos siihen äiti ei kykene, niin.. outoa on.

Minusta se on enemmänkin naisen , äidin, tarve "omistaa" lapsi itsellään mahdollisimman pitkään, lapsi itse itsestä riippuvaisena vedoten imettämisen ihanuuteen ja läheisyyteen.

Niin; olen täysin sinut seksuaalisuuteni kanssa, mitä sillä sitten jokainen käsittääkin. Olen saanut useamman lapsen, joista osaa olen imettänyt, noin 9 kk ikään asti, ja toisia en ole imettänyt, koska ei onnistunut.
Etenkin esikoisen imettämisestä nautin, mutta katsoin että 9 kk on hyvä ikä lopettaa imettäminen.
Jokaisen kohdalla ei imetys ole sujunut, olen lypsänyt ja antanut omaa maitoa + korviketta, enkä tämän asian suhteen ole ruoskinut itseäni, vaan hyväksynyt asian.

Minun taustallani tai minun äitiydelläni tai tavalla jolla sen toteutan = imetänkö vai en, ei ole merkitystä sille, että taaperoimetys on minusta .. äidin tarve ripustautua lapseensa ja pitää tätä vielä edes jollain tasolla vauvana, äidin tarve omistaa lapsi itseensä kiinni mahdollisimman pitkää (ja estää jo pienenä alkava itsenäistyminen), äidin kyvyttömyys antaa lapselleen muulla tavoin yksilöllistä aikaa, huomiota ja syliä ja hellyyttä kuin imettämällä ja tarpeetonta ravinnon saannin kannalta koska tuossa vaiheessa maidon ravintoarvo ei kummonen ole eikä sillä tyydytetä lapsen nälkää vaan äidin läheisyyden tarvetta ja lapsen imemisen / lutkuttamisen tarvetta ... eli piiitkään imettävä äiti itse on jollakin tavalla "ongelmallinen", ei se äiti joka ihmettelee asiaa..

Nimimerkillä muutama kaverini imettää reippaasti yli 1 vuotiasta.

 

En jaksanut lukea ketjua, mutta minusta taaperoimetys ON erittäin sairasta, tyydyttää lähinnä äidin jotain omituisia (seksuaalisia??) tarpeita.

 

Vai kuuluu taaperoimetys ihmisen kehitykseen. Kehitys kuitenkin kehittyy eikä enää eletä keskiajalla. Mistäköhän äidinmaitoon ne vitamiinit erittyy ellei äiti niitä ole syönyt. Ei keho voi tuottaa sellaista mitä se ei saa ulkoapäin. WHO:n imetyssuositukset koskevat kehitysmaita joissa saatavilla oleva korvikemaito on huonolaatuista tai sitä ei ole riittävästi tarjolla. Naurettavaa että hyvinvointivaltion äiti tukeutuu tuollaiseen väitteeseen kun meillä saatava korvike on huippulaatuista ja usein ravintoarvoltaan parempaa kuin äidinmaito. Jotkut äidit pyrkivät pätemään äitiydellään ja takertuvat lapsiinsa. Taaperoimetys ja leikki-iässä perhepedissä makuuttaminen ovat esimerkkejä siitä ettei lapsen anneta ikänsä edellyttämällä tavalla eriytyä äidistään/vanhemmistaan. Omista tarpeistaan huolehtiva äiti antaa lapselleenkin tilaa kasvaa tasapainoiseksi. Sitä paitsi levännyt äiti jaksaa vastata lapsensakin tarpeisiin paremmin.

TÄysi peesi tälle asialle !!
Kerrankin joku joka näkee nämä asiat aivan kuten minäkin !! kiteytit loistavasti !!

 

taaperoimetys on minusta .. äidin tarve ripustautua lapseensa ja pitää tätä vielä edes jollain tasolla vauvana, äidin tarve omistaa lapsi itseensä kiinni mahdollisimman pitkää (ja estää jo pienenä alkava itsenäistyminen), äidin kyvyttömyys antaa lapselleen muulla tavoin yksilöllistä aikaa, huomiota ja syliä ja hellyyttä kuin imettämällä ja tarpeetonta ravinnon saannin kannalta koska tuossa vaiheessa maidon ravintoarvo ei kummonen ole eikä sillä tyydytetä lapsen nälkää vaan äidin läheisyyden tarvetta ja lapsen imemisen / lutkuttamisen tarvetta ... eli piiitkään imettävä äiti itse on jollakin tavalla "ongelmallinen", ei se äiti joka ihmettelee asiaa..

Nimimerkillä muutama kaverini imettää reippaasti yli 1 vuotiasta.

Toivottavasti et ole heille kertonut mitä mieltä olet...