Millainen koira, ja milloin hyvä hankkia?

Olen haaveillut koirasta jo pitkään, mutta ajattelin kysyä muiden kokemuksia miten koiran ja reilu vuoden ikäisen lapsen saa mahtumaan samaan perheeseen? Onko vielä mitään järkeä hommata koiraa, kun lapsi noin pieni? Entä jos ottaisikin jo aikuisen, koulutetun koiran, olisiko se parempi?
Entä millainen rotu soveltuisi perheeseen? Asumme rivitalossa joten melko pieni pitäisi olla. Olen itse ajatellut Chihuahuaa, Pomeraniaa tai Chow Chowia. Onko näistä roduista kokemuksia?
Tässä kun olen vielä vuoden ainakin kotihoidontuella kotona lapsen kanssa niin aikaa löytyisi koiralle

Kertokaa kokemuksianne ja vinkkejänne!

 

Noita rotuja en suosittele missään nimessä lapsiperheeseen, etenkään sellaiseen, missä on pieniä lapsia. Chihuahua ja pomeranian ovat niin pieniä, etteivät kestä jos lapsi vähän kovakouraisesti käsittelee.

Chow chowit on jo oma lukunsa, haluavat olla omassa rauhassa ja osaavat olla aika helvetin suojelevaisia perheenjäseniä kohtaan, jos vaikkapa lapsen leikit kaveriensa kanssa ovat vähänkään rajumpia. On luonteeltaan hyvin alkukantainen, vahtivietti on voimakas, vaikka viimeaikoina onkin alettu jalostaa enemmän seurakoiramaista luonteeltaan. Lisäksi chow chow voi helposti kasvaa 30kg painoiseksi, joten pienestä koirasta ei ole kyse.

 

Kiitos vastauksestasi! En ole tainnut ottaa kaikkia asioita huomioon, esim. tuota että lapsen otteet ovat hieman liian kovakouraisia tuollaista pientä koiraa kohtaan..
Osaatko sanoa mitkä rodut olisivat sitten sellaisia lapsiperheeseen soveltuvia?

En ole koiraa nyt noin vain hankkimassa, vaan haluan tietää juuri millainen koira pienen lapsen kanssa olisi hyvä ja sitten ottaa rodusta vielä enemmän selvää. Lisäksi täytyy tietysti säästää rahaa jotta saa koiran ostettua suoraan kasvattajalta. Lisäksi kaikki aika kysymykset ja muut, mutta kun on näin hyvissä ajoin liikkeellä ottamassa asioista selvää niin sitten ei tule mitään ikäviä yllätyksiä

 

Ja ehdottomasti se koira kunnolliselta kasvattajalta, pennulla on oltava rekisteripaperit.

Esim. pomeranianin tyylinen, kuitenkin lempeäluonteisempi ja asteen isompi voisi olla japaninpystykorva tai mittelspitz. Molemmat ovat siinä noin 6-11kg kokoisia. Kuten kaikilla muillakin vastaavilla pystykorvilla, myös noilla kahdella on jääräpäisyyttä ja haukkuherkkyyttä, mutta normaalin jämäkkä koulutus riittää. Ovat myös terveitä ja pitkäikäisiä rotuja, soveltuvat mainiosti lapsiperheisiin.

 

Aivan! Vähäsen olisi kiinnostusta käydä joissain näyttelyissäkin joten paperit koiralla tietysti tulee olla.

Nuo rodut näyttävät kyllä mukavalta silmään, ja sopivan kokoisiakin ovat. Tuttavalla on ollut Japaninpystykorvia joten niistä on vähäsen kokemusta. Nyt täytyy vain alkaa ottamaan selvää enemmän noista roduista ja sitten etsiä kasvattaja jolta voisi vielä kysellä hieman enemmän ja mahdollisista tulevista pentueista yms.
Pienestä asti olen itse ollut koirien kanssa tekemisissä, sillä perheessäni on aina ollut koira joten tiedän niiden koulutuksesta sun muusta, mutta kasvattajahan antaa hoito-ohjeet mukaan, ja häneltä voi kysellä vielä tarkemmin kyseisen rodun ruokinnasta jne..

Kiitos vastauksestasi!

 

Oli koira minkä kokoinen tahansa, lasta ja koiraa (etenkin pieniä lapsia) ei tulisi jättää kahdestaan mihinkään. Kuten täälläkin jo mainittiin, niin lapset saattavat olla hiukan kovakouraisia kun eivät vielä ymmärrä. Oli koirarotu millainen tahansa ja jalostettu vaikkapa seurakoiraksi niin kyllä nekin voivat näykkästä, jos lapsi oikein härnää ja kiusaa koiraa.
Vanhemman pitäisi aina pitää lasta ja koiraa silmällä sen verran, ettei näin pääse käymään.

Kannattaa myös miettiä, miten paljon sulla on aikaa hulehtia koirasta. Esim isto koirat tarvitsee pitempää lenkittämistä kuin pienet. Myös turkinhuoltoon voi saada menemään aikaa. Haluatko päästä tässä helpolla vai oletko valmis pesemään ja trimmammaan koiraa? Myös ajoitus kannattaa miettiä. Alussa pieni koiranpentuhan pissii aina kun se syo, juo, herää uniltaan. kannattaa siis tarkkaan miettiä missä välissä sinulla on aikaa käydä parin tunnin välein ulkona. toki aluksi koira kannattaa opettaa pissimään kotona sanomalehdille joita kannattaakin levitellä ympärikämppää sellaisille paikoille joille koiralla on lupa tehdä tarpeensa.kun pidätys kyk kasvaa alueita kannattaa rajata pois. esim. meillä koiranpidätyskyvyn kasvaessa ainoaksi tarpeentekopaikaksi rajattiin sanomalehdillä kylpyhuone, josta jätökset oli helppo korjata pois ja lattian sai pestyä.

Tässä kokemusta omista koirista elämäni aikana:
Mäkään en ihan pientä koiraa suosittelisi juuri tästä mistä nyt aikaisemmin kirjoitin. Mulla itselläni on kolme koiraa, kaikki pieniä noin 5-7 kiloisia. Yksi sekarotuinen havannankoiraa + villakoiraa (luonnevikainen), jota en koskaan jättäisi lapsen kanssa yksin. Myös sukulaiseni ja miehen sukulaiset joilla pieniä lapsia tietävät ,että tätä koiraa eivät lapset saa kiusata. Mulla myös kaksi havannan koiraa, jotka ovat siis aikoinaan jalostettu ylimystön tarpeisiin "sängynlämmittäjiksi".

HAVANNANKOIRA:
Käyttäytyminen / luonne
Poikkeuksellisen valppautensa ansiosta
helppo kouluttaa varoittamaan vieraista.
Ystävällinen, leikkisä ja rakastettava
hurmuri, iloinen ja jopa hieman ilveilevä.
Rakastaa lapsia ja leikkii väsymättä heidän
kanssaan.

paino noin 4-10kg, säkäkorkeus noin 21-29cm.

Omissa Havannan koirissa riittää työtä juuri tuon turkin hoitamisen kanssa, joten laiskalle tämä rotu ei sovi. Kaikki kolme ovat kuitenkin kotikoiria, joten pidämme miehen kanssa turkin lyhyenä leikkaamalla eli trimmammalla koirat itse. Keväisin ja kesäisin koiria saa pestä useammin kurakeleillä.
Oman kokemuksen mukaan on totta, että tämä koirarotu on hyvin kiinnostunut lapsista. Lenkkeillessämme etenkin tuo keskimmäinen on hyvin hyvin kiinnostunut lapsista, vaikka ei niiden kanssa niin hirvein usein pääse leikkimään. Häntä heiluu ja kovasti pitäisi päästä tutustumaan ja saamaan rapsutuksia ventovierailta.


Kannattaa siis tarkkaan miettiä millaisen koiran ottaa. Mulla myös kokemusta lapsuudessa Bichon frisestä, joka sekin soveltuu hyvin lapsiperheisiin luonteensa puolesta. Bichonissakin kuitenkin turkin trimmaaminen ja säännöllinen harjaaminen on muistettava.
bichonin rotumääritelmässä säkäkorkeus noin 30cm. meidän koirulilla säkäkorkeus reippaasti yli ja painoakin noin 8-10 kiloa kun rotumääritelmässä on kerrottu että paino bf:llä noin 4-6.


Muista roduista mulla ei sitten ole kokemusta.
tässä vielä linkit koirarotujen kotisivuille:

Havannanakoira
http://www.bichonhavanais.fi/images/jalostus/rotumaaritelma.pdf

Bichon frise
Suomen Bichon Fris

 

Kiitoksia vastauksestasi!

Juu, koiraa ja lasta en jättäisi koskaan kahdestaan! Vanhemmillanikin kun on koira, niin aina olen valvomassa vieressä jos koira on samassa tilassa kanssamme. Lapseni tosin ei ole edes kovin kiinnostunut tästä koirasta, vaan kiertää sen aika kaukaa eikä siis mene hyppimään päälle tai vedä turkista tms. Toisinaan voi käydä pikkaisen silittämässä Koira on aikas isohko, joten voihan se vähän jännittää välillä, muttei hän sitä kuitenkaan pelkää.

Koiran olisi hyvä olla melko helppohoitoinen, tarkoitan siis lähinnä turkkia. Eli koira, jota ei tarvitsisi jatkuvasti trimmailla ja pestä olisi tässä vaiheessa hyvä.

Tuota minun pitää vielä miettiä missä vaiheessa sen koiran olisi meille sitten hyvä tulla, että aikaaa olisi tarpeeksi. Kesäaika voisi olla helpompi, sillä silloin ei tarvitsisi aina itselle ja lapselle pukea kamalasti päälle kun lähdetään koiraa ulkoiluttamaan, vaan voisi lähteä noin vaan nopeasti Silloin myös lapsenikin olisi hieman taas isompi

 

Samaa muistuttelen että mieti tarkkaan rotu ja mihin tarkoitukseen koiran tarvitset? Älä ota kunnon työkoiraa jos et jaksa harrastaa ja keksiä sille päivittäistä aktiviteettiä. Ja ota huomioon, että rotutyypillisiä käyttäytymismalleja ei voi poistaa. Eli jos otat pystykorvan (jotka on jalostettu haukkumaan), älä kuvittele että voit koulutuksella poistaa tämän ominaisuuden Jos keskittyy tukahduttamaan jonkin laji-tai rotutyypillisen käyttäytymismallin, niin siitä seuraa aika varmasti ongelmia. Eli koira kyllä keksii tavan purkaa turhautuneisuutensa muulla tavoin. En tiedä missä päin asut, mutta suosittelen kumminkin esimerkiksi jotain kursseja pienen pennun kanssa. Mullakin oli lapsuudessa koiria kotona jne. ja kuvittelin että koulutushommat on ihan selvää mutta kylläpä sain suuren avun kun perehdyin hieman asiaan ja huomasin että enää ei olla 70-luvulla ja koirien koulutuksesta on aika paljon uutta (tieteellistä) tietoa nykyään saatavilla. Täältä löytyy ainakin ympäri suomen toimivia alan ammattilaisia Kouluttajat Tsemppiä rodun metsästykseen! =)

 

Me olemme hankkineet Cavalier kingcharlesinspanielin. Hän on todella sopiva lapsiperheeseen ja ei piittaa rajuimmistakaan käsittelyistä. Kiltti ja leikkisä.
Leikkisä ja seurallinen myös aikuisena.
Eikä todellakaan ole haukkuherkkä. Ainoastaan seurankipeä ihanuus.
Cavelier on myös helppo koulutettava ja sopiva ensimmäiseksi koiraksi.

 

Me olemme hankkineet Cavalier kingcharlesinspanielin. Hän on todella sopiva lapsiperheeseen ja ei piittaa rajuimmistakaan käsittelyistä. Kiltti ja leikkisä.
Leikkisä ja seurallinen myös aikuisena.
Eikä todellakaan ole haukkuherkkä. Ainoastaan seurankipeä ihanuus.
Cavelier on myös helppo koulutettava ja sopiva ensimmäiseksi koiraksi.

Yksi maailman sairaimmista roduista.

- hyvin kapea geenipooli
- kallon ja kuonon muoto altistaa hengitysvaikeuksille
- lonkkavika on hyvin yleinen
- sydänsairauksiin kuolee 56% koirista
- puolella on sydämen sivuääni, joka aiheuttaa vanhempana yleensä ongelmia
- kolmasosalla on kuulo-ongelmia, puolella jatkuvaa erittävää korvatulehdusta (voi johtaa kuurouteen ja tasapaino-ongelmiin)
- 95%:lla on kallon epämuodostuma, kuuteen ikävuoteen mennessä 60%:lla koirista tämä on kehittynyt syringomyeliaksi, joka on äärimmäisen rankka ja kivulias sairaus

Suomesta on löytynyt ainoastaan kaksi cavalier kingcharlesinspanielia, joilla ei ole syringomyeliaa.

Tuon rodun kasvatus pitäisi kieltää...

 

Kas kummaa, mä voisin heti nimetä ainakin kolme cavaljeeria, jolla tota ongelmaa ei ole ollut. Eli ei todellakaan pidä uskoa ihan kaikkea.

Muta itse asiaan. Koira kannattaa tosiaankin hankkia vastuulliselta kasvattajalta ja tarkistaa, että pentu on asianmukaisesti rekisteröity Kennelliiton rekisteriin. Kannattaa myös selvittää onko pennun vanhemmat terveystutkittu. Tämä vähentää ikävien yllätysten mahdollisuutta jatkossa. Itse voisin suositella lapsiperheeseen vaikkapa brasilianterrieriä. Pitävät lapsista eivätkä hajoa tai pahemmin edes pahastu vähän kovakouraisemmastakaan kohtelusta.

 

meillä neljä lasta. vanhin 7 v. sit 5 v ja kaksoset 1 v 7 kk. koiria talosta löytyy collie, sekarotuinen, pyreneittenmastiffi sekä cairnterrieri. cairni on 8 kk ja oikein reipas otteinen kaveri. tulee mainosti lasten kanssa toimeen. trimmattava rotu mutta en näe työlääksi käyttää trimmauksella samalla kun kaupassa jne käy asioilla muutenkin