Millainen mummo aiot itse aikanasi olla? Osteletko lapsenlapsille haalareita ja otatko yökylään vai

olen heti valmiina auttamaan ja tarjoan apuani. ostelen, vien, matkustelen ja pyydän muksut mukaan. Yritän olla läsnä jos tarvitaan.

Tuo olisi ihanteellista!

Mä en uskalla edes haaveilla, että mulla olisi joskus niin paljon rahaa, että voisin sinkaista jonnekin Singaporeen, Australiaan tai Meksikoon lapsenvahdiksi tai muutenkaan kuskaamaan lapsenlapsiani yhtään minnekään. Mun lapseni tulevat tekemään päätöksiä mummouteni suhteen jo ihan sillä, että valitsevat ensin asuinmaansa. Maan, mihin perheensä perustavat.

 

Eivät. He ovat elämässäni jo nyt. Tunnen heidät. Toisen kohta 20 vuoden ajalta ja toisen 3 vuoden ajalta.

Mutta etkö sinä tunne ihan yhtä lailla myös tyttäresi?

 

Pyydän välillä omasta tahdostani lapsenlapsen/lapset yökylään jotta vanhemmat saavat omaa ýhteistä aikaa. Ja tietenkin hoidan jos pyytävät ja se minulle silloin sopii. Haluan myös viettää itse omaa aikaa ja pidän siitäkin kiinni, odotan jopa sitä että sekin aika koittaa, että olen jälleen vapaa tekemään mitä vain.

Ostan vaatteita, mutta kysyn ensin mille on tarvetta tai annan rahat vaatteisiin. Mikäli minulla on.

 

Mutta etkö sinä tunne ihan yhtä lailla myös tyttäresi?

Hyvä pointti :flower: Mutta en kai mä nyt palstalla voi mennä sanomaan, että kaikki on miniästä kiinni? Piti pehmentää asiaa edes omalla tyttärellä

 

mä aion olla molempia, ostelen mikäli varaa on ja otan hoitoon, kun itsellä ei ole menoja.

olen itse 40-50vuotias varmaan kun mummoksi tulen, joten olen vielä työelämässäkin mukana.
tahdon kyllä nauttia myös omasta vapaa-ajastani, enkä omistautua pelkästään lapsenlapsilleni.

Olin 41 tullessani mummoksi ja jatkuva syyllisyys kalvaa, koska haluan nauttia vapaa-ajastani raskaan työn vastapainona. Lapsenlapset ovat rakkaita ja tärkeitä, mutta en yksinkertaisesti jaksa yökyläilyjä :/

 

Olin 41 tullessani mummoksi ja jatkuva syyllisyys kalvaa, koska haluan nauttia vapaa-ajastani raskaan työn vastapainona. Lapsenlapset ovat rakkaita ja tärkeitä, mutta en yksinkertaisesti jaksa yökyläilyjä :/

Lisään vielä, että oma esikoiseni oli 9 kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi.

 

Jos joskus lapsenlapsia saan, aion olla sellainen "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan" -mummo. Riippuu siis ihan tyttärestäni ja miniästäni, millainen mummo musta tulee.

Näin, varsinkin poikien kohdalla riippuu hyvin paljon miniästä, onnistuuko yöhoidot sovussa ja kelpaako kirppishaalarit. Omiin lapsiin voi vielä omat arvot istuttaa, mutta puolisoilla voi olla hyvinkin poikkeavat arvot ja tavat.

 

Mä rupesin just laskemaan et jos miehen poika alottaa yhtä aikasin kun mies lasten teon niin mä olisin 36 v puolimummu :O
Toivottavasti pojalla on enemmän järkeä kun isällään aikanaan...

 

Ei voi tietää vielä.

 

Lisään vielä, että oma esikoiseni oli 9 kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi.

Siis kuopukseni

 

En aio välittää paskan vertaa. Hauskaa kuunnella miten palstamammat puhelimessa kiukusta puhkuvat.

 

Sen vielä lisään, että en lapsilleni tule, heidän pois muutettuaan, jatkuvasti ruokakassia tai lastenvaatetta ostelemaan, vaan minun mielestäni heidän pitää oppia itse huolehtimaan heidän ja lastensa perustarpeista.

Kirppishulluna tiedän kuitenkin sen, että tuskin maltan olla hyviä löytöjä ostamasta, mutta ne mä tulen ostamaan vain ja ainoastaan itsekkäistä syistä.

 

Tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Tällä hetkellä kuitenkin haluaisin olla mummo, joka matkustelee ympäri maailmaa ja hössää siellä ja täällä. Välillä ottaa lapsenlapset kylään ja hemmottelee heitä terveen järjen rajoissa piloille. Leipoo heidän kanssaan pipareita, opettaa neulomaan villasukkia, ostelee vaatteita, joita äiti ei osta... Haluaisin olla melko samanlainen, mitä oma mummoni on ollut ja haluaisin mummona lapsenlapsiini samanlaisen suhteen, mitä mummollani ja minulla on.

 

Näin, varsinkin poikien kohdalla riippuu hyvin paljon miniästä, onnistuuko yöhoidot sovussa ja kelpaako kirppishaalarit. Omiin lapsiin voi vielä omat arvot istuttaa, mutta puolisoilla voi olla hyvinkin poikkeavat arvot ja tavat.

Juuri näin. Poikani täyttää vasta 20 v, mutta jo nyt mietin, uskallanko koskaan hänen lapsiinsa edes kiintyä. Jos poikani kuolee nuorena, en välttämättä ikinä sen koommin näe hänen lapsiaan. Miniä löytää uuden miehen ja uuden suvun, johon minä en enää kuulu. Toki sama voisi tapahtua tyttärenkin suhteen, mutta omani valitsi meksikolaisen puolison ja siellä äiti naulaisi lapsensa korvista seinään, jos estäisi mummua tapaamasta lapsenlastaan.

 

Ostelen satunnaisesti vaatteita.
Pidän lapsenlapsia yökylässä kutakin vähintään yhtenä yönä viikossa ja sen liäski käyn heidän kanssaan kerran viikossa uimassa sekä muskarissa ja satunnaisesti leffassa/teatterissa/retkillä/matkoilla jne.

Ja lapsenlapsia on tällä hetkellä viisi, mutta oletan että vuosien ja vuosikymmenten varrella tulee lisääkin.

 

Mummoa minusta ei tule mutta koetan olla osallistuva pappa:

-ostan kaikkea tarpeellista jos vain rahaa riittää
-tulen auliisti kylään lapsenvahdiksi jos omilla lapsilla on työmenoa tai jos pitää päästä viihteelle
-yritän saada kouluikäisiä lapsenlapsia kaveriksi eräpuuhiin

I love kids.

 

Luulen, että nauttisin kyllä lastenlasteni hoitamisesta.

Muta tuo haalariasia on outo ajatus... Me toki saimme lapsia vasta yli 30-vuotiaina. Ja me tienataan enemmän kuin omat vanhempamme (vaikka mä oon vain assari ja mies insinööri, ei olla lääkäri-lakimies -tieneestejä lähelläkään).
Miksi mummon pitäisi eläkkeestään pistää meille haalari? Ennemminkin meidän pitää katsoa, ettei se jätä ostamatta vaikka uusia talvirenkaita tms. oleellista.

 

Asia ei ole ajankohtainen todennäköisesti (toivottavasti) vielä n. 15-20 vuoteen. Mutta jos ajattelen millaisia toivoisin meidän lasten isovanhempien olevan, niin ottaisin säännöllisesti (ehkä kerran kuussa?) lapset yökylään pyytämättä. Ja hoitaisin pyydettäessä minkä voin. Todennäköisesti olen työelämässä kun lapsenlapsia saan, joten ihan koko ajan en tule olemaan käytettävissä. Ja tietenkin riippuu terveydentilasta myös.

Jos lapseni olisivat tiukilla rahan suhteen, ostelisin varmasti vaatetta yms. Jos eivät, en tiedä ostelisinko koska silloin se ei olis ainakaan kovin tarpeellista. En ainakaan ruokakasseja veis. Mieluummin ehkä käyttäisin rahaa pikku reissuihin tms, silloin.

 

Olin 41 tullessani mummoksi ja jatkuva syyllisyys kalvaa, koska haluan nauttia vapaa-ajastani raskaan työn vastapainona. Lapsenlapset ovat rakkaita ja tärkeitä, mutta en yksinkertaisesti jaksa yökyläilyjä :/

mitäp siitä syyllisyyttä tuntemaan, kokainen meistä tekee ja hoitaa itse omat lapsensa, kyllä luulisi lasten ymmärtävän, että kaikki eivät ole valmiita hoitamaan koko elämäänsä pieniä lapsia. kun omansa on saanut isoksi, niin ei voi vaatia että vielä lapsenlapsensa kasvattaisi. toki nyt yö sillointällöin menisi, mutta ei jatkuvasti.

 

Juuri näin. Poikani täyttää vasta 20 v, mutta jo nyt mietin, uskallanko koskaan hänen lapsiinsa edes kiintyä. Jos poikani kuolee nuorena, en välttämättä ikinä sen koommin näe hänen lapsiaan. Miniä löytää uuden miehen ja uuden suvun, johon minä en enää kuulu. Toki sama voisi tapahtua tyttärenkin suhteen, mutta omani valitsi meksikolaisen puolison ja siellä äiti naulaisi lapsensa korvista seinään, jos estäisi mummua tapaamasta lapsenlastaan.

Mulla töissä käy monenlaisia mummoja, jotka välittävät lapsenlapsistaan, mutta valitettavasti kaikki heistä eivät voi sitä näyttää niinkuin haluaisivat.

 

Mun oma äiti on niin mahtava mummu, että haluan olla hänen kaltaisensa sitten joskus tulevaisuudessa. Mummulla on jokaislle lapsenlapselle paikka sydämessä, lapsille mummula kyläilyt on suurta seikkailua, huomioi ja on kiinnostunut, toki myös ostelee niitä haalareita, vaatteita jne. mutta se on pientä sen lämmön rinnalla mitä antaa lapsenlapsilleen. Toivon siis olevani Mummu isolla M:llä

 

Toivottavasti musta tulee sellainen oikein rakastava ja lapsia hemmotteleva mummo, joka auttaa kykyjensä mukaan lapsiaan ja lastenlapsiaan.

 

En tiedä osteluista, mutta ainakin antaisin aikaa lapsille ja tarjoaisin vanhemmille lepoaikaa. Se on se mitä itse toivon omien lasteni isovanhemmilta.

 

Mä aion keskittyä itseeni mutta antaa lastenhoitoapua ja laatuaikaa lapsenlapsille tarvittaessa ja tottakai auttaa rahallisesti jos siihen on tarve lapsellani ja mahdollisuus itselläni. En siis ala kenenkään ökyelämää rahoittamaan mutta jos parhaansa tekee ja on tiukilla ja itsellä on ylimääräistä niin autan kyllä.

 

Täytyy katsoa sitten aikanaan...

mihin rahkeet riittää aikanaan...