millaisia älyttömyyksiä olette päästelleet suustanne synnytyksessä?

hmm mul oli vaikeeta olla kiroilemati..:/ ja halusin vaan äkkiä sen olevan ohitse ja nukkumaan.. 2yötä nukkumati silmäystäkään noh eipä sinäkään yönä nukuttu aamulla klo 6 pääsin osastolle ja kahdeksalta herätys:S eipä siinä muutenkaan nukuttu ko ihmetelin vauvaa ja kauhee tärinä eli 3 vrk nukkumati

 

lisää näitä juttuja

 

Nää on hyviä juttuja

Ei mitenkään hauska juttu, mutta:
Kuopusta synnyttäessä, nappasin panadolin ja buranaa kipuihin ja samalla totesin kätilölle, että työnnättää.
Kätilö siinä tilannetta tutkiessa totes, että tais mennä särkylääkkeet harakoille tai jälkisupistuksiin...

 

Olin mukana kun oma lapsi syntyi, niin naapuri huoneessa nainen huusi aika tuskaisesti että työnnä ne käde vi****n sieltä! Varmasti kätilöt kuulee kaikenlaista kielenkäyttöä työssään.

 

Loistavia. Lisää näitä!

 

Tuli muuten mieleeni, kun oltiin oottelemassa (miehen kans) synnytyksen etenemistä yhdessä vapaassa salissa (keskenämme siis siellä oltiin) ja toiseen saliin oli vain heiluriovi. Sinne tuli sitten pariskunta synnyttämään ja äänensävyistä päätellen ehkä ensimmäistään. Kuulimme kaiken kuin samassa huoneessa oltais oltu ja meitä erityisesti huvitti, kun alkuvaiheessa (muutaman tunnin) mies tsemppasi voihkivaa naista kovin miehekkäästi ja sillai melkein reteesti. Aikansa kun nainen sai kaikenmaailman apuja (puudutuksia?) ja ne alkoi sitten loppua kohden hiipumaan (ja naisen ääni oli kyllä herrajjee kuin henkeä vietäis) niin MIEHESTÄ ei kuulunut MITÄÄN. Kuului vauvan itkuakin lopulta ja "onnea poika!" kätilön suusta ja vaikka mitä ilakointia ennekuin möräkkä ääni sanoi jotain hyvin epäselvää Mahtoiko ukko pyörtyä siellä?

 

Esikoista odottaessa tuli ennen aikojaan supistuksia ja kävin synnärillä käyrällä. Naapurisalissa oli synnytys käynnissä ja ilmanvaihtokanavaa pitkin sieltä kuului "VITTU MÄ KUOLEEEEEN!", "ÄITIIII!", "VOI VITTU-SAATANA-PERKELE MÄ KUOLEEEEN!". Olin varmaan kalpea kuin lakana, kun ajattelin omaa edessä olevaa synnytystä.

 

Esikoista odottaessa tuli ennen aikojaan supistuksia ja kävin synnärillä käyrällä. Naapurisalissa oli synnytys käynnissä ja ilmanvaihtokanavaa pitkin sieltä kuului "VITTU MÄ KUOLEEEEEN!", "ÄITIIII!", "VOI VITTU-SAATANA-PERKELE MÄ KUOLEEEEN!". Olin varmaan kalpea kuin lakana, kun ajattelin omaa edessä olevaa synnytystä.

No mun yksi lapsi syntyi niin, että ehdin (karjuen ja kiroten) tulla päivystyksen ovesta synnärin käytävälle, kiipesin sänkyyn, komensin ukon ottaan multa housut pois (kun kätilö yritti lykkiä sänkyä kohti salia) ja pakersin vaavin siinä keskellä kaikkea maailmaan (ja huusin!!!). Kätilö totesi vain että onneksi et tullut tunti sitten kun täällä oli ensisynnyttäjiä tutustumassa synnäriin, olis ollut liikaa realiteetteja heille...

 

hmm en huutanut en kiroillut en päästänyt ääntäkään,keskitin kaiken energian siihen ponnistamiseen.

 

Minä: Multa taitaa tulla paskat.
Kätilö: Anna tulla vaan, sillä paskalla on silmät ja suu ja se painaa melkein neljä kiloa.

 

Mut laitettiin ekan synnytyksessä kokeileen ponnistamista portatiiville. Mä siinä ähersin ja sit alko tuntuu et jotain ehkä kohta tulee. Soitettiin kelloo, ja kätilö tuli, ni mä kysyin siltä et "kuuluuko täältä tulla jotain" ja osoitin alapäätä. Tuli sieltä aika pian lapsi.

 

Mulle laitettiin ballonki käynnistämään ja valitin jo siinä että ai ai ai sattuu. Lääkäri totesi vaan ettei ole mahdollista. Valvotun yön jälkeen sektiosalissa pyysin mahanahkan kiristystä samaan syssyyn. :ashamed: Eivät jostain syystä tehneet

 

mies ei ollut vielä kerinnyt mukaan.
olin yksin ilokaasun kans synnytyshuoneessa ja kyhötin kumarassa sängyn päällä. kätilö tluli käymään ja sanoi että jos seison niin ilokaasu pienelle. Huusin sen perää haist v**** ja laitoin ite ilokaasun kunnolla isommalle! tiiän, kaatumisriski yms mutta ei sitä siinä tuskahelvetissä ajatellu :/

 

Hönkäsin ilokaasua ja ponnistin. Kätilö kysyi että tunsitko kun vauva liikkui?? Minä totesin ai se oli vauva, mä luulin et mä kakkasin.

 

Jälkeenpäin on naurattanut, kun kesken kivuliaiden supistusten tuumasin yhtäkkiä miehelle, että tää ei muuten ole sitten mitään ilmasta hommaa, tästä tulee lasku jälkeenpäin kotiin. Ja ollaankin mietitty, että olis kyllä hurja, jos kätilö tulisi listan kanssa jossa on kaikkien eri kivunlievitysten hinnat, ja joutuisi siinä vaan toteamaan, että nyt on kyllä vähän rahasta tiukkaa, mutta jos nyt yksi burana laitetaan..

Ilokaasu veti mukavaan pökkyrään, jolloin vain itsekseni hihittelin, ja jos joku kätilöistä puhui minulle, niin piti aina mieheltä tarkistaa, että puhutaanko mulle. Ponnistusvaihe olikin suoraa karjumista, ja hokemista että mä kuolen, ihan varmasti kuolen, ja loppua kohden husin vain että MIKSI, MIKSI? En kyllä tajua miksi tommosta huusin.

 

ilokaasusta miehelle "on kyllä nimensä arvoista kamaa" ilokaasu kyllä autto vaan hetken ja vaikka kuinka hengittelin sitä en enään päässyt samaan "tilaan". kyllä mää huusin siellä niin että hävetti jälkeen päin kiroilin "SATTUU AI HELVETTI" jossain vaiheessa aloin ruokoilla kätilöitä " ottakaa se nyt pois sieltä jooko ,viekää lekkaukse tai mitä vaa ottakaa se pois ei se tuu pois!" tätä hokemaa jatku ties kuinka kauan. 8cm kohdalla alko ponnistuttamaan huusin vaa " PAKKO PONNISTAA MÄ EN PYSTY MUN ON PAKKO PONNOSTAA, AUTTAKAA NYT MUA PAKKO" kätilö yritti hyssytellä vieressä ja sanoi etä kun et saa ponnistaa.. huoh

 

Ponnistin ensin kyljellään, kätilö sanoi että jossain vaiheessa pyytää mua kääntymään selälleen. No sitten kun kätilö pyysi kääntymään niin mä sanoin että "en käänny, se tuntuu kamalata!" Niinkuin siinä vaiheessa vois enää yks asennon vaihto enää pahemmalta tuntua! Ja kun jo ennen ponnistusvaihetta kokeiltiin senttejä niin mietin ääneen että "jos sormi sattuu jo noin paljon niin paljonko mua kohta sattuu!?"

 

Ekalla kerralla huusin: "Sattuuuuuuuuu!" (Joo, kerro jotain uutta). "Vit........si!" (onneksi kontorolli pelasi, enkä kiroillut kesken synnytyksen).

Tokalla kerralla kätilö ehdotteli kohdunkaulan puudutusta, kun supistukset tulivat 2-3min välein. Mä siinä hetken funtsasin ja kysyin: "Sattuuks se?" (puudutusta ei sitten ehdittykään antamaan). Loppusuoralla huusin: "Ottakaa se pois sieltä!"

 

Ite otin aikabrauhallisesti, synnytys oli helppo. Naapurihuoneesta kuului ihan hirveetä kiljuntaa ja karjuntaa. Sitä kätilölle vähän kommentoimme, nii še vastasi, että kuulostaahan se välillä siltä kuin sikaa lahdattais. Ollaan naureskeltu tuolle saika monta kertaa.

 

Ekaa synnyttäessä nauraa hörötin mun oudolle äänelle kun vedin ilokaasua. Uhkasin miehelle, ettei hän tule ikinä saamaan enää seksiä. Kun kätilö kysyi, että haluanko kokeilla päätä (oli syntymässä), karjuin, etten uskalla kun saatan antaa sille penskalle luunapin siitä hyvästä kun sattuu niin paljon *nolo*... En muista yhtään mitä outoja huutelin ilokaasussa, mutta muistan huikanneeni välillä, että nyt tulee kakkaa.. Ja taas tulee kakkaa.. kakkaakakkaakakkaa... Milloin se lapsi sieltä tulee?

Tokassa puhkaistiin kalvot ja supistukset alkoivat välittömästi (lapsi oli sylissä 1,5 tunnin kuluttua).. Vauva liikkui ja potki mahassa loppuun saakka ja päällään hankasi jotain kohtaa aiheuttaen makeita sukkapuikko (tai paremminkin teräsharja) tuntemuksia supistusten ohella. Minä huusin, että pysy pentu perhana paikallaan äläkä liiku koko ajan!! Mieheltä kysyin, että näkyykö kun minun hiukset kihartuu kivusta ..Supistukset olivat aivan kauheita ja supistusten välit olivat niin ihanan tuntuisia, että huokailin vaan, että "aaah, kun tuntuu hyvälle, aah, kun tuntuu hyvälle". Kätilökin tuumi, että minä osaan tosiaan ottaa ilon irti hyvistä hetkistä. Pojan synnyttyä huusin ekana, että repesinkö? ja kun sanottiin, ettei mitään paikkailtavaa näy, niin tuumasin, että perhana kun meni hyvin.

Niin ja supistusten aikana kun etsin välillä otteestani irronnutta miehen kättä niin mies tarjosi etusormeaan. Minä siihen ärähdin, että missäs loput?? Mies sanoi surkeana, ettei hän enää uskalla. Puristinkohan liian kovaa?

 

Esikoisen synnytyksestä en muista muuta, kuin kamalan huudon ja kiljunnan. Ne tyypilliset "mä kuolen", "ottakaa se pois", "mä en pysty tähän" ym. tuli huudeltua. Miestä olin lähettämässä kotiin syömään ja nukkumaan hiukan ennen vauvan syntymää. Puudutus alkoi toimimaan ja ajattelin, että ehdin itsekkin hiukan hengähtää. En oikein ymmärtänyt, miksi kätilö esteli...

Toisen kohdalla sitten ilokaasuissani taisin puhella kaikenlaista sekavaa. Onneksi en tarkalleen muista mitä. Miehelle ilmoitin, että "sun on parempi sitten kattella mua loppuelämäs, ku oot pakottanu mut kahdesti tähän". Olin myös lähettämässä häntä piuhojen katkaisuun, ettei vastaavaan tilanteeseen enää jouduta. (Ihan suunnitellusti olin raskaana.) Ponnistusvaihe yllätti kätilöt täysin ja jouduin lopulta huutamaan, että "kyllä sieltä nyt ainakin paskat tulee, ellei muuta". Oikeassa olin ja kätilö ehti juuri ja juuri ottamaan vauvan kiinni.

 

Mä en muista enää, mitä oon sanonut, mikä on sinänsä harmi, kun miehen mukaan olin tosi vitsikäs. Siis oikeasti. Olin yllättänyt jopa sen (en yleensä ole mikään vitsien kertoja). Liekö ilokaasu auttanut, mullakin tuli ihan humalainen olo siitä.

Mutta kyllä mäkin olen ennen esikoisen ponnistusvaihetta ollut kakalle lähtemässä. Kätilö kattoi ja sanoi, että joo, sitten aletaan ponnistaa, johon totesin, että ok, mut mä käyn kakalla ensin. Joutui kätilö hetken aikaa mua vakuuttamaan, että ei se ole kakkahätä, vaan vauva sieltä tulee.

 

neljättä lasta synnyttäessäni mulle sanottiin etten saa epiduraalia Klexanen takia, vaan kohdunkaulapuudutuksella mennään... no siin sit sairaalaan päästyämme nopeesti saliin ku vedet oli menny ja kivut ihan kauheet.. salissa kätilö selitti et hän tutkii kuinka paljo on auki ja kutsuu lääkärin sitte.. tutkittuaan kätilö ilmotti et tässä ei ehi enää mittää puuduttamaan.. karjaisin et vitun lehmä mä ammun sut!!! kätilö siihen et jos ny synnyttäisit ensin kuitenki.. ja ku "tumppi" oli maailmassa ja lähettii osastolle ni kätilö sano et mä en saa kiroiluani ja uhkailuani anteeks jollen kävele ite..

 

Vähän OT, mutta ei voi olla miettimättä kuinka urheita sissejä (ja kovanahkaisia!) ne kätilöt siellä salissa ovat, hitto mikä työ!

 

Esikoista odottaessa tuli ennen aikojaan supistuksia ja kävin synnärillä käyrällä. Naapurisalissa oli synnytys käynnissä ja ilmanvaihtokanavaa pitkin sieltä kuului "VITTU MÄ KUOLEEEEEN!", "ÄITIIII!", "VOI VITTU-SAATANA-PERKELE MÄ KUOLEEEEN!". Olin varmaan kalpea kuin lakana, kun ajattelin omaa edessä olevaa synnytystä.

Se olin varmaan mä.