Millaisia appivanhempia Teillä on?

Millaisia appivanhempia Teillä on?

Ovatko välinne anoppiin ja appeen hyvät, huonot vai keskinkertaiset? Kuinka usein appivanhempasi kyläilevät Teillä ja aiheuttavatko kyläilyt (=tupatarkastukset) kylmiä väreitä selkäpiihinne? Kuinka usein käytte itse kylässä appivanhemmillanne ja menettekö heille mielellään vai ainoastaan pakon edessä? Kuinka usein soitatte anopille ja apelle ja pidättekö heihin yhteyttä muuten?

Saavatko isovanhemmat hemmotella lapsianne ihan miten lystäävät vai noudattavatko mummot ja vaarit Teidän sääntöjänne? Pidättekö yhteyttä sekä äidin että isän vanhempiin yhtä paljon? Onko lastenhoito- ja kasvatusasioista helpompi sopia omien vai appivanhempien kanssa?

Anopin ja apen kyläily = päivä on pilalla .
Anoppilassa käyn pakosta .
Anopille ja apelle soitan max. 2 kertaa vuodessa .

Miten Teillä =) ?

 

\

Millaisia appivanhempia Teillä on?

Ovatko välinne anoppiin ja appeen hyvät, huonot vai keskinkertaiset? Kuinka usein appivanhempasi kyläilevät Teillä ja aiheuttavatko kyläilyt (=tupatarkastukset) kylmiä väreitä selkäpiihinne? Kuinka usein käytte itse kylässä appivanhemmillanne ja menettekö heille mielellään vai ainoastaan pakon edessä? Kuinka usein soitatte anopille ja apelle ja pidättekö heihin yhteyttä muuten?

Saavatko isovanhemmat hemmotella lapsianne ihan miten lystäävät vai noudattavatko mummot ja vaarit Teidän sääntöjänne? Pidättekö yhteyttä sekä äidin että isän vanhempiin yhtä paljon? Onko lastenhoito- ja kasvatusasioista helpompi sopia omien vai appivanhempien kanssa?

Mulla on hyvät välit anoppiin ja appeen, käyn heillä mielelläni kylässä, mutta harvemmin he käyvät meillä päin (Onneksi =) ). Anopin kanssa juttelen max. kaksi kertaa viikossa puhelimessa.

Mitä lapsen hemmottelemiseen tulee, aika lailla he noudattavat minun "sääntöjäni", esim. ei karkkia, piparia yms- poikkeustilanteitakin tietysti löytyy.

tuohon, pidämmekö yhteyttä sekä äidin että isän vanhempiin, on hankalampi vastata. Olemme enemmän ukon vanhempien kanssa tekemisissä kuin omieni, johtuen siitä että toinen vanhemmistani on kuollut ja toinen asuu kauempana meistä.

 

Anoppiin on ihan hyvät välit mutta appiukkoon todella huonot. Anoppi ei paljoo lastenlapsia hoida koska asuvat monien satojen kilsojen päässä (Rovaniemellä)... Käydään sovittuna viikoloppuna heillä. Sen sijaan mun vanhemmat asuvat meistä 1 kilsan päässä ja on hoitanu lastenlapsia paljon enempi. Ottanu yökylään... Ei oo tarvinnu kertoilla sääntöjä. Mummu osaa lapsenlapsia hoitaa oikein hyvin.

 

Aivan ihanat appivanhemmat ovat suuri apu, osallistuvat sopivasti meidän ja lasten elämään ja antavat silti meille oman "rauhan". Kasvatuksellisestikin ovat samoilla linjoilla meidän kanssa joten helppoa.
Mun vanhemmat on taas niitä joiden kanssa ei tunnu mikään sujuvan ja kylässä kun ovat saa varmasti kuulla avostelua ja piikittelyä milloin mistäkin.

 

Aihe josta kirjoittaisin romaanin.
Anoppi käy omilla avaimmilla tonkimassa paikkoja,kun ei olla kotona.
Appiukon vitsit on aina jotain alapää juttuja tai se kertoo miten kova mies se on sänkykamarihommissa.Niin ja appi on mestari aivan kaikessa ei tarvita minkään sortin ammattilaista kyllä se mies osaa..
Tätä ja paljon muuta

 

\

Aihe josta kirjoittaisin romaanin.
Anoppi käy omilla avaimmilla tonkimassa paikkoja,kun ei olla kotona.
Appiukon vitsit on aina jotain alapää juttuja tai se kertoo miten kova mies se on sänkykamarihommissa.Niin ja appi on mestari aivan kaikessa ei tarvita minkään sortin ammattilaista kyllä se mies osaa..
Tätä ja paljon muuta

Miten ihmeessä anoppi on teidän kotiavaimen saanut...??!!

 

\

Millaisia appivanhempia Teillä on?

Ovatko välinne anoppiin ja appeen hyvät, huonot vai keskinkertaiset? Kuinka usein appivanhempasi kyläilevät Teillä ja aiheuttavatko kyläilyt (=tupatarkastukset) kylmiä väreitä selkäpiihinne? Kuinka usein käytte itse kylässä appivanhemmillanne ja menettekö heille mielellään vai ainoastaan pakon edessä? Kuinka usein soitatte anopille ja apelle ja pidättekö heihin yhteyttä muuten?

Saavatko isovanhemmat hemmotella lapsianne ihan miten lystäävät vai noudattavatko mummot ja vaarit Teidän sääntöjänne? Pidättekö yhteyttä sekä äidin että isän vanhempiin yhtä paljon? Onko lastenhoito- ja kasvatusasioista helpompi sopia omien vai appivanhempien kanssa?


Mulla ihan ok välit appivanhempiin. Ei olla tekemisissä kovin usein, n. kerran kk:ssa vaikka samassa kaupungissa asutaankin. Olen tyytyväinen tilanteeseen. En mikään sydänystävä anopin kanssa ole, joten näin siis ihan hyvä. Hän pääasiassa soittelee mulle, mä soitan jos jotain asiaa on. Kyläillään puolin ja toisin ihan mielellämme (toisin oli ex-appivanhempien kohdalla jonne lopulta en enää mennyt ollenkaan käymään).
Kasvatusasioista helpompi keskustella anopin kanssa kuin oman äidin kanssa, olemme anopin kans enemmän samoilla linjoilla. Oma äitini on niin opettajaa niin opettajaa että, vaikka on jo eläkkeellä...Hän ei ole koskaan ollut sellainen äitityyppi tai perinteinen hössöttävä mummu (jossa tietysti on omat etunsa). Olen äitini kanssa aika erilainen luonne, ei ole paljon yhteistä meillä (hän on kasvatusäitini, ei biologinen äitini, mikä kaiketi selittää jotain). Mitään suuria ristiriitoja ei mulla kuitenkaan kummankaan puolen vanhempien kanssa ole. Isäni vaimonsa kanssa asuu niin kaukana meiltä, ettei yhteistä arkea ole eikä siis oikein ongelmiakaan. Tosin kärkkäät kasvatusneuvot kyllä ärsyttävät, kun eivät kerran hoitoapua juurikaan tarjoa...

 

Me ei vielä mieheni kanssa olla naimisissa,mutta appikokelas on täysi juoppo joka on käynyt meidän reilu 5vuoden seurustelun aikana kerran kylässä ja silloinkin istui takapihalla polttamassa tupakkaa. No anoppikokelaan kanssa menee vähän paremmin. Hn käy meillä aina ku pojillamme on synttärit. Eli 2 kertaa vuodessa.
Et eipä ole kovin hääppöset. Ja matkan syyksi ei voi laittaa ku asuvat tuossa metsän toisella puolella. Mutta meidän harteille se kyläily jää.

Ja sit taas minun vanhemmat onneksi tulevat avomieheni kanssa hyvin toimeen ku olevat tunteneet avomieheni ennen ku mie olenb häntä tuntenut. Hekään eivät kyllä kovin usein käy kylässä vaikka asuvat myös tuossa metsän toisella puolen,mut bussilla on niin hölmöä muutenkin tulla joten me käymme mielellään siellä kylässä.

 

Anopin kanssa oli aiemmin huumorintajuiset ja hyvät välit, olisin voinu vaikka käydä kaljalla hänen kanssan. Löysi sitten ELämänsä rakkauden ennen esikoisemme syntymistä ja välit muuttuneet täysin. Miesystävä on kaikessa niin täydelllinen ja pedantti....meidän perhe ei koskaan tule olemaan niin täydellinen että hänelle kelvattais. Ja suhteen villenemisestä on se ikävä seuraus ettei lapsemme juurikaan näe mummua. Mummu asuu noin 3kilsan päässä ja on viime vuoden aikana käynt meillä muistaakseni neljä kertaa (joista kaksi kertaa on erikseen kutsuttu). Huom! Emme ole riidelleet, anoppi ei ole koskaan sanonu pahasti tms........mutta ei vaan näytä kiinnostavan mitä ainoalle lapselle perheineen kuuluu. Kummallista!! Joskus keräämme rohkeutemme ja uskallamme pyytää anoppia avuksi, hakemaan hoidosta kun meillä on pitkä työpäivä (2krt viime vuonna). Ja homma hoituu: anoppi on pihalla odottamassa että minä tai mieheni tullaan (avainkin olis käytössä), eikä ehdi edes kahville.

Eli ei ole anoppi liikaa meidän nurkissa ohjeita antamassa ja elämään puuttumassa.

 

Miulla on hyvä anoppi, ollaa asuttu samassa huushollissa jo vuuesta 1991 ja koskaan ei oo ollu mitään probleemaa, ja jos tunteet kiehuu niin kiehutaan ja setvitään asiat keittiöpöydän äärellä, anoppi kattoo poikaa ihan mielellään ku ollaa molemmat töissä ja mie käyn illasta vielä opiskelees, ja hoitaa ja auttaa tarvittaessa mut lapsen kasvatukseen ei puutu millään tavalla, antaa neuvoja ku pyydetään ja on kuin äiti, meil o läheiset välit. :heart:

 

Anoppi tosi mukava,välil vaan häsää liikaa.Appiukko on vähän omituinen en oikeen ota siit selvää.Soitellaan ja parannetaan maailmaa anopin kanssa!

 

anoppiin on todella hyvät välit tuntuu kyl hassulta mut on ku paras kaveri!Soitellaan toisille joka päivä melkein ja monesti jopa pariki kertaa päivssä!kylässä käydään heillä pari kolme kertaa viikossa yleensä viikonloppusin tulee kutsu syömään!Lapsenlapset voivat mennä melkeimpä joka kerta hoitoon kun ollaan vain kysytty mutta kasvatus jutuissa anoppi ja appi hemmottelevat lapset täysin!!!Omilla vanhemmilla on lapsille sama kuri kuin kotonaki ellei jopa hiukan tarkempi ja siellä kyläily on hiukan vähäisempää kuin anoppilaan!He taas käyvät meillä useammin ja hakevat pojat ulos leikkimäään ja pulkkamäkeen koska väli matka huomattavasti lyhyempi!

 

mulla on varmaan maailman ihanimmat appivanhemmat. Tietysti pikkuvikoja löytyy niinkuin kaikista ihmisistä
mua kohdellaan aina aivan yhtä hyvin kuin omia lapsiakin ja ainoasta lapsenlapsestaan ovat tosi ylpeitä ja innostuneita. välillä kyllä pitää vähän toppuutella etteivät lelli neitiä pilalle :heart:

 

Nyt alkaa olla jo parempaan päin, mutta en vieläkään sinne kyläilemään innolla lähde, enkä heitä tänne kutsu. Appi on muuten mukava (siis mua kohtaan), mutta jos tyttö sattuu nukkumaan heidän tullessa/meidän sinne mennessä, niin pitäisi herättää kun he niin harvoin näkevät. \|O En tod. herättele 8kk ikäistä kesken päiväunien sen takia... Ja anoppi soittelee lähes päivittäin ja kyselee miten tyttö on syönyt, miten nukkunyt ja mitä sillä on päällä!! \|O Parvekkeella ei sais nukuttaa, mutta jos pakko on niin sitten vaan kerran päivässä.

Miksi omat vanhemmat ei ole yhtään niin raivostuttavia...

 

hohhoijakkaa.. tästä tulisi romaani jos alkaisin kunnolla kirjottamaan. olen ollut ukkoni kanssa -90 vuodesta asti ja koko ajan anoppi on mua pitänyt mua h****ana, onnenonkijana ja naista joka tekee lapsia rahasta.. :'( kertoo noi asiat aina kännipäissään.. naimisiin mennessämmekin haukkui mua siellä minkä kerkesi *kamut kerto jälkeen päin*. lapsenlapset ei sitä kiinnosta millään lailla, vuoden ikänen meillä nyt nuorin ja on nähnyt sen jopa 4-5 kertaa. ja syynä ei ole pitkä välimatka, koska asuu meiltä n. kilsan päässä..
muutama vuosi sitten kävi aika ikävästi sen kanssa jonka jälkeen mun pinna tuli lopullisesti täyteen ja välit meni siinä. anoppi tuli meille aamutuimaan ja hemmetti kun oli selvä niin päästin sen sisälle, mut kappas vaan kun pulloja alkoi nousta kassista heti melki sisälle päästyään.. ukko oli töissä juurikin sillon. nooh, aamu meni ihan ok, kunnes sen pää taas kerran heitti volttia ja alkoi rähjään ja huutaan mulle. jollei mun veli olisi ollut paikalla niin olisi käynyt mun päälle vaikka pieni tyttöni oli sylissäni 9kk. veli sitten avitti sitä ulos meiltä ja kun olin menossa olohuoneeseen niin anoppi hutmas ja ikävä kyllä osui tyttööni, onneksi hiljaa, mutta sen verran että neiti pelästy ja alkoi itkeen. sitten lensi anoppi ulos. siitä otinkin yhteyttä poliisiin ja kävin keskustelemassa asiasta ja ne otti anopin puhutteluun.. en sitten vienyt asiaa eteenpäin koska ressukka anoppi soitteli itkien hysteerisenä että anna anteeksi en muista tommosta tapahtuneen ollenkaan. ja siinä sanoinkin että meille ei ole enää mitää asiaa kännissä tai soitan poliisit hakeen pois.. eli se ei sitten meillä enää oikein käy. ukko-kulta siellä sitten käy sen mitä käy.
mun mutsi on alkoholisti että meillä lapset jäävät paljosta paitsi ilman isovanhempiaan.. mutta saavat sitten meiltä omilta vanhemmiltaan niidenkin puolesta :heart: :heart: ja ehkä nuo mummotkin joskus tajuavat miten paljon ovat jääneet paitsi..

 

Mulla on ihan mukavat appivanhemmat. Aika vanohja ihmisiä, ja erilaisia taustaltaan kuin minä, mutta herttaisia ja kivoja. Hyvin tullaan juttuun.

 

Appivanhemmat asuvat parin kilsan päässä ja tavataan joka viikko. Ovat vasta menettäneet vanhimman tyttärensä, 35 v , 3 lapsen äiti ( kuoli syöpään ), tätä ennen heidän vanhin poikansa teki itsarin, on jo useita vuosia aikaa. Ovat siis todella kokeneet kovia elämässänsä. Mieheni on heidän ainut elossa oleva lapsi. Vaikka heillä on iso surutyö meneillään he jaksavat mielellään hoitaa 2 ja 4 vuotiaita lapsiamme, jopa työpäivänsä jälkeen, jos meillä on menoa. Heille voisi antaa vaikka mitallit heidän suhtautumisestaan muihin ihmisiin, ennen kaikkea anoppi on mitä oikeudenmukaisin ja ymmätäväisin. Välillä tuntuu, että tohtiiko heiltä pyytää apua, mutta kun niin mielellään auttavat, ilmeisesti juuri tämä on se joka pitää heidät niin täysillä vielä elämässä kiinni. Itselläni on vain äiti elossa, on vanha ja asuu viereisellä paikkakunnalla, käyn lasten kanssa joka vko hänen luonaan. Taitaa tämä mummola olla miehelleni sellainen pakkokyläilypaikka, joten jääkkööt suosiolla pois vierailuiltamme. Käymme toki silloin tällöin myös koko perhe täälläkin mummolassa.

 

Appi kuoli sinä vuonna, kun me miehen kanssa tavattiin. Hänet olen nähnyt vain kuvissa.

Anoppi on sitkeä ja nuorekas eläkeläinen 78-v! Meillä on niin paljon ikä- ja näkemyseroa kaikesta, että välit ei ole mitään paraskaveri-tasoa. Yleensä vaihdetaan kuulumiset, mutta henkevää keskustelua ei synny. Väleissä ollaan eikä ongelmia ole, se riittää mulle.

Nähdään ehkä pari kertaa kuukaudessa ja joka kerta on myös mies matkassa. Joskus topakasti (suorapuheinen kun on) saattaa kysäistä miltei syyttävästi: miksette ole käyneet?? Melkein alkaa pelottamaan

Me ei juurikaan soitella. Aluksi hän kyllä rimpautteli mulle suhteellisen paljon, mutta kun en itse harrasta sellaista, niin on tuo soittelu jäänyt sieltäkin puolelta. Tsemppiä kaikille, joilla ongelmia appivanhempien kanssa! Pitää vaan muistaa, ettette te heidän elämäänsä elä vaan omaanne :kieh: