Millaisia muiden taaperot?

Olis kiva lukea millaista arki on muiden taaperoiden kanssa.
Meillä se on nyt ollut hankalaa pari kuukautta. Lapsi nyt 1v2kk. Konttaamalla menee ja kävelee tukia myöten.
Välillä minusta tuntuu että lapsi on väsynyt tai kiukkuinen koko päivän. Löytyyhän niitä iloisia hyviäkin hetkiä, mutta sitä kiukkuamista on niin paljon. Nukkuu n. 13-14h vrk. eli ihan hyvin kai.
Tuntuu, että saman ikäiset lapset ovat jo hyvin ymmärtäväisiä ja kuuntelee vanhemman puhetta. Meidän lapsella ei tunnu jäävän asiat/sanat mieleen eikä aina jaksakkaan keskittyä. Mitään sanoja ei vielä suusta tule.
Sitten saa raivareita kieltämisestä tai jostain muista asioista mistä pettyy.
Kerhoihinkin kun mennään, melkein nolottaa kun muut lapset leikkivät kerhotätien kanssa laululeikkejä lattialla ja tämä meidän lapsi on kiertelemässä ja tutkimassa kaikki nurkat.
Sitten pelkään kamalasti olisiko lapsessa jotain häiriötä ja murehdin sitä ihan kamalasti vaikka en tiedä onko aihetta sellaiseen.
Kun meillä käy kylässä lapsia silloin on aika viihtyväinen.
Onko muilla kokemuksia hoitoon viennistä, onko se "piristänyt" lasta?

 

Meillä poika on 1v3kk ja musta kuulostaa aika samanlaiselta kuin teillä. Meillä käydään tosin jo päiväkodissa enkä osaa sanoa onko lapsi koko päivän kärttyinen. Ennemminkin lasken illan kärttyilyt väsymyksen piikkiin. Tai sen, että on näyttänyt parastaan koko päivän päiväkodissa ja kotona sitten purkaa niitä asioita jotka päivän aikana on jääny harmittamaan. Myös runsasaalla hampaiden tulolla on varmaan oma osuutensa. Viikonloppuisin taas ulkoilu tekee sen, että ainakin silloin ollaan täydellisen hyvällä tuulella. Meilläkin nukutaan 12-14h päivässä ja onkin oikeastaan aika kiva kuulla, että niin muillakin kun tuossa loman aikana jo rupesin miettimään nukkuuko lapsi jotenkin poikkeavan paljon.

Meillä poika on nyt oppinut joitain sanoja kuten heido ja kukkuu. 1v neuvolassa kun kysyttiin miten paljon hän mun mielestä ymmärtää, niin tajusin, että en ollut edes varsinaisesti "kokeillut" ymmärrystä. Nyt kun pyydän hakemaan pallon, näyttämään missä korva on tai jotain vastaavaa yksinkertaista, niin lapsi tekee sen, jos häntä huvittaa. Aina ei vaan huvita. Muuten meillä ei kyllä vanhemman puhetta kuunnella vaan täysi höyry on päällä koko ajan. Ja jos kiellän jotain, niin raivari/pettymys on sitä luokkaa kuin maailman loppu olisi tulossa ja siihen auttaa vaan huomion kiinnittäminen muualle, muuten karjuu kuinka pitkään hyvänsä.

Usein kun haen lasta päiväkodista ja he ovat lukemassa tätien kanssa jotain, niin minun poikani on itsekseen jossain muualla leikkimässä tai tutkimassa asioita. Ei onneksi ole aina ainoa. Aluksi tuntui siltä, että poika jää jotenkin ulos ryhmän yhteisistä jutuista, mutta päiväkodin tädit lohduttivat, että hän on vielä siinä iässä, että ei tee ryhmässä asioita, se tulee vähitellen.

Mun mielestä meillä hoidossa käynti on kyllä onnistunut yli kaikkien mun odotusten ja ehkä voisi sanoa, että "piristänyt". Kertaakaan ei poika ole jäänyt aamulla itkemään ja loman tai kotona sairaana olon jälkeen vaikuttaa olevan erityisen mielissään menemään päiväkotiin. Tänäänkin aamulla yksi täti taas kommentoi kuinka poika tulee aina aamuisin hymyillen kuin naantalin aurinko. Meillä tehdään 5-6h päivää kun olen vielä osittaisella hoitovapaalla ja teen vaan 80% työaikaa. Mutta toi hoidossa viihtyminen on varmaan aika yksilöllistä.

Ja jos yhtään mietit kävelemistä, niin se on ihan yksilöllistä milloin sitä rupeaa tekemään. Mun kummipoika rupesi kävelemään tuetta vasta melkein puolentoista vuoden iässä. Näki, että hänellä oli siihen valmiudet, mutta ei vaan lähtenyt. Ja sekään ei ollut yhtään huono juttu, koska sitten kun lähti kävelemään, oli jo vähän enemmän älliä päässä eikä koheltanut ihan miten sattuu.

Yhteenvetona siis sanoisin, että meillä on kanssa noita päiviä jolloin olen illalla itse ihan loppu kun tuntuu ettei mikään ole koko päivänä mennyt lapsesta hyvin vaan hän on ollut tosi kärtty. Eikä meilläkään kuunnella vanhempia. Mä olen joskus myös ajatellut, että kärttyisyys saattaa johtua siitäkin, että lapsi on jo sen verran kehittynyt, että häntä häiritsee kun ei osaa puhua ja vanhemmilla ei aina mene jakeluun mitä hän haluaa. Kyllähän sitä itsekin turhautuu, jos yrittää selittää kauheasti jotain ja kukaan ei ymmärrä. Mä yritän olla jakelematta mielipiteitäni kun en toisten asioista mitään tiedä, mutta musta kuullostaa aika tavalliselta ja normaalilta teidän meno enkä usko, että sulla olisi aihetta huoleen. Ja jos silti huolestuttaa, niin voithan kysyä neuvolasta mitä he ovat mieltä.

 

meilllä tyttö nyt 1,5v. Muistaakseni just noihin aikoihin, reilu 1v, meillä oli sellaista kiukkua ja väsyä, et aattelin ettei oo mikään ihme, että äidit vie lapset hoitoon! Mutta se oli vaan vaihe, joku kasvuun/kehityksen liittyvä asia. Sen jälkeen on ollut ainakin yksi vastaavanlainen vaihe, jolloin lapsi oli väsyneempi ja kärttyisempi. Minä olen päätellyt sn olevan kasvuun liittyvää. Reilu 1v meillä lähdettiin kävelemään ja nyt sanoja jonkn verran tipahtelee.

Kerhoissa meidän neiti rientää joka paikkaan tutkimaan, eikä keksity mihinkään erityiseen. Kerhotädin sadut ja laulut kyllä kuuntelee, mut ns. "vapaa leikki" on pelkkää kulkemista paikasta toiseen. Muistan itsekin miettineeni, että miten ihmeessä nuo lapset istuu noin kiltisti paikallaan.

Kerran pari ollaan käyty yhdessä toisessakin kerhossa, ja siellä tyttö on ihan erilainen. Leikkii rauhallisemmin, johtuiskohan siitä, että lapsia on vähemmän ja tunnelma siten rauhallisempi?

Raivareita meilläkin saa, mut aika hyvin saa huomion siirrettyä vielä uudella jutulla. Eli varsinaista uhmaa ei meillä oo. Mut ajankanssa raivaritkin on helpottanut, kun puheen ymmärrys parani. Uskon että ihan normaalia teillä kaikki on, ja tilanne varmaan helpottaa kun kävely/puhe&ymmärrys sieltä tulee. Kunnes tulee seuraava kehitysvaihe.... sitä odotellessa

 

Meilla neiti 1v 2kk ja kotona ollaan. Kuulostaa samanlaiselta touhulta. Nukkuu pitkat younet ja yhdet 2-3 paivaunet. Kavelemista on alkanut harjoitteleen ja on ihan kauheeta katseltavaa =) sen verran honkkeloa menoa on.. Mieluiten konttailee ulkonakin kuin kavelisi tuettuna. Paivat vaihtelee rauhallisista, jolloin leikkii paikallaan, sellaisiin tahtoo sita ja tata ja sinne ja tanne ja raivari kun ei onnistu paiviin.

Meilla kaksi- (tai oikeastaan kolmi-) kielinen perhe, joten ei olla odotettu puheen kehityksen olevan kovin nopeaa. Muutama sana tulee joista voimakkaimmin tietysti EI! Mutta kylla ymmartaa tuttuja juttuja mielestani ihan ok. Silloin kun tahtoo..

Hoitoon ei olla viela laittamassa, eika olla kerhoissakaan kayty, silla en voisi kommunikoida omalla kielellani lapsen kanssa siella. Puistossa on kiinnostuneempi yleensa muista aideista kuin lapsista =) mutta ei vierasta ja on seurallinen ja reipas.

Mutta touhua on jatkuvasti hereilla ollessaan, ja mita vasyneempi sen hurjempaa.. Nyt oppi kiipeamaan sohvalle mutta alastullessa ei paljon aina mjieti miten pain se tehdaan. Kaikenkaikkiaan paivat menee tosi nopeasti enka ole juuri miettinyt onko kehitys nopeaa vai hidasta, silla eikohan nuo kaikki opi mita tarviikin ja omassa vauhdissaan.

Ei kannata vertailla liikoja, silla ainahan se silta vaikuttaa, etta muitten lapset on taitavampia, kiltimpia, kehittyneempia ym ym.. Jos omaansa katselis vieraan silmin niin vaikuttaisi varmaan erilaiselta. Musta on ihana katsella omaa lasta esim mummun kanssa ja huomata miten taitava se onkaan :heart:

 

Hyvinkin tutulta kuulostaa myös meillä! Tyttö täyttää nyt 1v4kk ja ihan samanlaista touhua kuin teillä ÄITIMAMMA. Mekin välillä käydään avoimessa päiväkodissa ja välillä hävettää kun muut lapset tuntuu olevan niin sosiaalisia ja kilttejäkin, niin tää meidän likka mieluiten leikkis itekseen eikä muutenkaan viihdy hirveessä hälinässä. Tykkää kyllä vähän sivummasta seurailla muita lapsia, mutta enemmän kuitenkin viihtyy rauhallisemmassa ympäristössä.
Epäilyttää että osaako isompana pitää puoliaan (hän on siis ainut lapsemme, sisaruksista ei vastusta) kun nyt jo näyttää ettei tule toimeen kovin monen kanssa
Ja millasta on sit kun joutuu päiväkotiin hoitoon! Mutta voihan sekin olla, että kun vanhemmaksi kasvaa, niin tulee rohkeutta yms. lisää.
Loppujen lopux me ollaankin aika paljon lapsen kanssa kotona, ulkoillaan, käydään kaupassa jne ja noista hän tykkää. Ehkä tulis enemmän käytyä avoimessa tms. jos neitikin olis vähän sosiaalinen.
Ja tuo kieltojen jälkeinen kiukuttelu/uhoilu on sitten mukavaa

 

Älä ole ap yhtään huolissasi! Tai sitten minäkin saan olla.. Meillä poitsu on tosi hyväntuulinen, siis yleensä, mutta muuten kuulostaa tosi samanlaiselta kuin teidän muksu. Meilläkään ei vielä puhuta mitään. Poika on 1v.1kk. Hän osoittelee kyllä jatkuvasti kaikkea kysyäkseen mitä ne ovat, mutta yhtään sanaa ei siis itse sano eikä mielestäni jaksa useinkaan edes kuunnella kun nimeämme niitä esineitä ym., joita hän osoittelee. Syödessään sanoo "namnam" mutta muuten puhe on sitä ihan omaa kieltä. Meillä isommat lapset alkoivat puhumaan varhain, mutta tuohan on niin yksilöllistä. Kävely meillä sujuu jo tosi hyvin, juoksuaskeliakin tulee välillä ja tasapaino on aika hyvä. Mutta meidän esikoinen taas lähti kävelemään 1v.4kk ja hyvä liikkuja hänestä on tullut. Niin, meillä tuo pienin on juuri aloittanut hoidon, joten en vielä ole huomannut onko se häneen jotain "vaikuttanut". Ainakin sopeutuminen sinne on käynyt hyvin. Saatiin aivan ihana hoitaja.

 

Meillä 1v2kk poitsu. Opettelee juoksemista ja liikkeessä ihan aina. Kerhossa se ei ole sylissä alkupiirissä ja lopussa kuten muut vaan leikkii omiaan. Sosiaalinen utelias lapsi joka vieraissakin paikoissa menee heti tutkimaan ympäristöä kunhan joku turva on saatavilla. Ottaa kovasti kontaktia muihin ja kovasti kiinnostaa muut lapset. Opettelee lusikalla syöntiä.
Ymmärtää puhetta hyvin ja pulputtaa omaa kieltään, osaa monta sanaa muttei niitä juuri käytä.
On löytynyt sitä omaa tahtoa ja raivostuu, suuttuu jne...jos kielletään tai ei saa mitä haluaa.
Päivät siis ovat aikapitkälti perässä menemistä ja yhteenottoja sen suhteen mikä sallitaan ja mitä ei.
Samalla on aurinkoinen halipusuttelija joka tykkää olla sylissä tai kiehnätä kainalossa sen jatkuvan menemisen ohella.

 

MASHA, miksi et voi puhua kerhossa lapsellesi omalla kielelläsi???
Monista kirjoituksista huomaa samaa mitä on yhteiskunnassa (työelämässä ) muutenkin näkyvissä, ikävä kyllä. Eli kaikkien (jo vauvasta pitäen näköjään) pitää olla iloisia,reippaita(mutta ei liian),sosiaalisia (kunhan ei liikaa puhu),nopeasti kehittyviä...

 

Meilla neiti 1v 2kk ja kotona ollaan. Kuulostaa samanlaiselta touhulta. Nukkuu pitkat younet ja yhdet 2-3 paivaunet. Kavelemista on alkanut harjoitteleen ja on ihan kauheeta katseltavaa =) sen verran honkkeloa menoa on.. Mieluiten konttailee ulkonakin kuin kavelisi tuettuna. Paivat vaihtelee rauhallisista, jolloin leikkii paikallaan, sellaisiin tahtoo sita ja tata ja sinne ja tanne ja raivari kun ei onnistu paiviin.

Meilla kaksi- (tai oikeastaan kolmi-) kielinen perhe, joten ei olla odotettu puheen kehityksen olevan kovin nopeaa. Muutama sana tulee joista voimakkaimmin tietysti EI! Mutta kylla ymmartaa tuttuja juttuja mielestani ihan ok. Silloin kun tahtoo..

Hoitoon ei olla viela laittamassa, eika olla kerhoissakaan kayty, silla en voisi kommunikoida omalla kielellani lapsen kanssa siella. Puistossa on kiinnostuneempi yleensa muista aideista kuin lapsista =) mutta ei vierasta ja on seurallinen ja reipas.

Mutta touhua on jatkuvasti hereilla ollessaan, ja mita vasyneempi sen hurjempaa.. Nyt oppi kiipeamaan sohvalle mutta alastullessa ei paljon aina mjieti miten pain se tehdaan. Kaikenkaikkiaan paivat menee tosi nopeasti enka ole juuri miettinyt onko kehitys nopeaa vai hidasta, silla eikohan nuo kaikki opi mita tarviikin ja omassa vauhdissaan.

Ei kannata vertailla liikoja, silla ainahan se silta vaikuttaa, etta muitten lapset on taitavampia, kiltimpia, kehittyneempia ym ym.. Jos omaansa katselis vieraan silmin niin vaikuttaisi varmaan erilaiselta. Musta on ihana katsella omaa lasta esim mummun kanssa ja huomata miten taitava se onkaan :heart:

Miksi et voi kerhoon mennä ja puhua lapselle omaa kieltäsi? Meidän kerhossa on yksi tällainen äiti-lapsipari ja mitään ongelmaa.