Millaisissa onnettomuuksissa olit itse lapsena?

Isoin tais olla kun polvilumpio meni ekan kerran sijoiltaan 13 vuotiaana.
Sitä ennen paukauttelin vain sormia ovenväliin ja kerran puri koira- sekin oli aika lievä purema ja täysin omaa syytäni.
Ainiin ja poni puri takalistoon ja olkapäähän, kerran pikkuponi potkaisi mua reiteen.

Ei sen kummempia onnettomuuksia.

 

Olen kiipeillyt puissa ja oikeestaan missä ikinä pystyi, olen tippunut talviunta, olen kaatunut pyörällä lukemattomia kertoja, tippunut leikkimökin katolta pää edellä, uinut ja sukellellut, tippunut keinusta ties kuinka monta kertaa, laskenut pulkalla päin puuta, stigalla päin seinää, laskettelusuksilla tahattomia voltteja ja kerran metsään.
Näistä summana mustelmia katkenneita hampaita ja haavoja. Mä jopa pienenä ajattelin että kaikilla katkeilee hampaita sillon tällön Ei näitä olis voinu estää kun sillä että mun vanhemmat olis roikkunut mun ahterissa kiinni 24/7 mitä eivät luojan kiitos tehneet. Mulla oli ihana lapsuus!!!

 

hmm.. liukastuin kiveen ja tipuin veteen,isäni ehti napata hiuksista kiinni.. siin tais olla kaikki

 

Mulle ei koskaan ole tapahtunut mitään pikkunaarmuja kummempaa oikeastaan.. Mä olen aina ollut todella todella pelokas lapsi - en uskaltanut oikein edes laskea jäistä liukumäkeä tai mitään sellaista. Mä näin valmiiksi aina ne kauhukuvat mielessäni, miten kohta sattuu Oonhan mä jonkinverran kaatuillut pyörällä, liukkaalla jne. mutta niistä ei ole tullut mitään sen kummempaa.

Lähti mulla kerran hammas. Pelkäsin pienenä pimeää ihan kamalasti (nykyään edelleen vähän..) ja mun sisko ja veli käski mun mennä sammuttamaan valon joka oli toisella puolella huonetta mun siskon sängyn vieressä eikä se suostunut sitä sammuttamaan. Sitten kun olin puolivälissä matkaa mun sisko sammutti sen valon ja mä lähin ryntäämään takasin sänkyyn. Kompastuin matkalla ja löin suuni sänkyni reunaan. Äiti ei ollut tyytyväinen siskoon ja veljeen

Pahin mulla on ollut nämä synnytyksen jälkeiset liitoskivut jotka jatkuu, jatkuu ja jatkuu (synnytyksestä nyt 6,5kk) mutta laskeako sitä nyt onnettomuudeksi Raskauskin oli jo aika "vaikea" (3,5kk pahoinvoinnit, anemia...) että kaippa mä koen tässä nyt ne kaikki kivut ja muut mitä en pienenä "päässyt" kokemaan...

Mun vanhemmat on kokeneet luunmurtumat ja aivotärähdykset ym munkin puolestani

 

Ei meinasinhan mä hukkua joskus ihan pienenä (6v?) kun tipuin laiturin viereen polvenkorkuiseen veteen enkä jotenkin tajunnut nousta ylös sieltä! (Muistan edelleen kun tuijotin sitä kivistä pohjaa) Äiti hyppäs perään ja nosti mut pois sieltä

 

Olin 3-vuotias kun automme syttyi palamaan. Isoveli oli käyttämässä minua ja toista veljeä joulupukki paraatissa (ei suomessa) ja matkalla auto sytty palamaan. Muistan hyvin, kuinka isoveli koitti hätäisesti kiskoa vöitä auki. Mulla jäi kenkä autoon ja se suretti kauheasti.

 

Olen kiipeillyt ja pudonnut puusta useampaan kertaan, olen ajanut polkupyörällä hyppyreistä yms., mutta koskaan en ole satuttanut itseäni niin että olisi pitänyt lääkäriin lähteä. Ai niin, kerran noin 10-vuotiaana satutin nilkkani kun hyppäsin korkean katoksen päältä maahan, mutta ei äitini minua lääkärissä käyttänyt. Viikkoon en voinut kävellä enkä edes kinkata kun tärähdyskin sattui, mutta kyllä se nilkka siitä itsekseen sitten parantui. Lääkärikäynti ei olisi kyllä ollut pahitteeksi...

 

Pikkuhaavereita on paljon, mutta ei lääkärireissuja vaativia juttuja onneksi.

Isoin onnettomuus
on ollut traktorin etupyörän alle jääminen noin 2 vuotiaana. Selvisin nirhaumilla.

 

6-vuotiaana hirvikolarissa. Molemmat nilkat ja toinen ranne murtui.

11-vuotiaana tipuin talon katolta, toinen ranne murtui.

12-vuotiaana alas hevosen selästä, pohjeluu poikki.

14-vuotiaana autokolari, istuin kännisen kyytiin. Siinä tuli lukuisia vikoja, pahin murtunut selkä joka tänäkin päivänä pahana, metallilla korjattu.

16-vuotiaana kaaduin puukon päälle. Aineissa juoksin veitsi kädessä, kaaduin ja niin se vaan uppos. Siinä meni perna.

Nuo kaksi pahinta, auto-onnettomuus ja puukon uppoaminen, olisi ollut estettävissä jos mulla olisi ollut yhtään järkeä päässä.

 

Mulla ei onneksi mitään hengenvaarallista.

4- tai 5-vuotiaana kaaduin pyörällä ja otsaan piti laittaa tikkejä. Mun isosiskolla oli käyny sama homma, tikitkin samassa kohdassa otsaa. Luulin, että niin käy kaikille.

Koulussa olin neljänne tai viidennellä, kun välitunnilta matkalla luokkaan tuli törmäys ekaluokkalaisen kanssa. Molemmat taidettiin vähän juosta. Kaaduin tolppaan, missä menee sellainen rautainen reunus. Etuhampaisiin tuli pienet murtumat ja ikenet ihan tohjona. Olin jonkin aikaa nestemmäisellä ruokavaliolla ja yhä mulla on riskinä se, että hampaat voi yks kaks mustua. Hampaat heilu sillon ihan kunnolla ja ne jäi ton rytäkän seurauksena vähän vinoon.

Liikuntatunnilta oltiin seinäkiipeilemässä ja tipuin kiipeilyseinältä kun bolderoin. Jalka sujahti alas tullessa patjojen väliin, suoraan betonilattiaan. Ei murtunu, mutta pari viikkoa meni kepeillä kulkiessa.

Onneksi ei mitään sen pahempaa.

 

[QUOTE="hillis";23886199]Mulla ei onneksi mitään hengenvaarallista.

4- tai 5-vuotiaana kaaduin pyörällä ja otsaan piti laittaa tikkejä. Mun isosiskolla oli käyny sama homma, tikitkin samassa kohdassa otsaa. Luulin, että niin käy kaikille.

Koulussa olin neljänne tai viidennellä, kun välitunnilta matkalla luokkaan tuli törmäys ekaluokkalaisen kanssa. Molemmat taidettiin vähän juosta. Kaaduin tolppaan, missä menee sellainen rautainen reunus. Etuhampaisiin tuli pienet murtumat ja ikenet ihan tohjona. Olin jonkin aikaa nestemmäisellä ruokavaliolla ja yhä mulla on riskinä se, että hampaat voi yks kaks mustua. Hampaat heilu sillon ihan kunnolla ja ne jäi ton rytäkän seurauksena vähän vinoon.

Liikuntatunnilta oltiin seinäkiipeilemässä ja tipuin kiipeilyseinältä kun bolderoin. Jalka sujahti alas tullessa patjojen väliin, suoraan betonilattiaan. Ei murtunu, mutta pari viikkoa meni kepeillä kulkiessa.

Onneksi ei mitään sen pahempaa.[/QUOTE]

2- tai 3-vuotiaana meinasin tukehtua makkaran palaan. Hölisin ruoka suussa ja sinne jumitti. Mun teini-ikäinen täti oli mua hoitamassa ja koitti kaikkea mahollista. Lopulta työnsi sormet kurkkuun ja sai sen pois. Olin kuulemma jo ihan sininen. Se on ehkä ollu eniten läheltä piti -tilanne.

 

joskus 4-5-vuotiaana laskin pyörällä isoa mäkeä alas, jossain puolivälissä keksinkin sitten että vauhti on liian kova ja löin jarrut pohjaan -> ohjaustangon yli asfaltille. vähän tuli jotain ruhjetta käsiin ja jalkaan, mut ei mitään vakavaa.

ala-asteella ollessani leikittiin heppaa kaverin kanssa, se yritti hypätä mun selkään, mä kaaduin ja nilkka venähti. ei sen pahempaa.

ala-asteella samainen kaveri pyöritti mua ympäri vinhaa vauhtia, kaaduin ja rillit rikko silmäkulman. sairaalassa liimattiin kiinni.

puusta oon tippunu pari kertaa, keinusta samaten (selälleni tietty), asfaltilla nyt on kaatunu lukuisia kertoja, pyörällä törmänny toiseen pyöräilijään jne jne. koskaan ei oo menny edes luita poikki, vaikka leikittiinkin sellasia leikkejä, että ois voinu sattua (serkkujen kanssa hypittiin katoilta ja ties mistä, uimassa ollessa hypittiin vanhan surffilaudan päältä tai seistiin sen päällä ja keikuteltiin sitä niin että kaikki horjahti alas ja surffilauta lähti pyörimään vedessä ympyrää, piti aina olla varovainen ettei tullu painavasta laudasta päähän kun nous veden alta pois jne). en mä koskaan oo kauheen varomaton ollut, että ehkä se sitten on vaikuttanut siihen, ettei oo sattunu pahempia. oon kyllä nyt aikuisenakin edelleen koko ajan mustelmilla, että ehkä mä en varo turhia, mut sit isoissa asioissa osaan olla varovainen?

 

Ei ole vielä tähän ikään mennessä luita murtunut (kopkop ). Lapsena ei sen suurempia onnettomuuksia tapahtunut, kuin että kesäisin toki tuli välillä kaaduttua pyörällä polvet verille.

 

Pyörällä tuli lapsena useaan otteeseen kaaduttua. Lisäksi löytyy pari arpea rajujen lapsuuden leikkien ajalta.

Olen mies, mutta pakko oli tulla vastaamaan, kun tällainen aihe oli esillä.

 

Mun ainoa keikka sairaalaan, muussa kuin synnytystapauksessa, oli kun olin 3-vuotias. Leikin meidän omakotitalon pihalla, mun 13-vuotias sisko leikkasi nurmikkoa ja äiti varmaan teki sisällä jotain.
Mun kolmipyörä oli maahan kierretyn puutarhaletkukasan päällä, jostain hämärästä syystä, en muista olinko itse laittanut. Istuin sitten siihen pyörän päälle ja yritin alkaa polkemaan. Pyörä ei siitä meinannut oikein lähteä niin venkslasin polkimia edestakaisin. Sittenhän se pikkuhiljaa lähtikin, taaksepäin. Ja mitäs siellä takana oli muuta kuin kiviportaat meidän kellariin.

Niin paljon kuin siinä olisi voinut sattuakin, niin multa meni vain vasen ranne sijoiltaan. Ja olen tietty vasenkätinen =) Kauan sain siellä huutaa ja kirkua ennen kuin joku tuli auttamaan, kun se sisko tosiaan pöristi sitä ruohonleikkuria... Pikkuriikkisen paremmalla vahtimisella tämäkin olisi voitu estää.

 

Hoitaja pudotti jo synnytyslaitoksella, ensimmäinen aivotärähdys silloin. Riehuin leikeissä itselleni seuraavan aivotärähdyksen ja nyrjäytin niskanikaman 5 vuotiaana, siinäpä ne sitten

 

Leuassa iso arpi tuolilla kaatuessani.
2 pyöräkolaria auton kanssa, kummassakin aivotärähdys ja ruhjeita. Polven nivelsiteen venähdys lesketellessa.
Haljennut varpaan pää, useasti murtuneita varpaita, reikä jalkapöydässä talikkoon juoksemisesta, kuhmu otsassa ja 3 murtunutta kylkiluuta hevosen potkusta

Siinä varmaan ne pahimmat.