Millaisten ihmisten juttuja et jaksa kuunnella?

Anopin jutut on syvältä anuksesta. Minä minä minä, minä tein niin ja niin paljon töitä (joo, istuit toimistolla perseelläs) minuun luotti se ja se, minä olen maailman napa, minä se jaksoin, minä sain aikaan sen ja sen, minä... Ääh!

 

[QUOTE="Linda";24957789]Mä en jaksa kuunnella erään lapseni kerhokaverin äidin juttuja. Semmoinen kotiäidin kammotus joka tunkee itseään joka asiaan mukaan, tuntuu että keskittyy kaikkeen muuhun kuin itse äidin rooliin. Välillä tuntuu että yrittää oikein tekemällä olla joku laupias samarialainen ja hyväntekijä että pääsee taas muille "surkeille normaaliäideille" pätemään kuinka hyvä ja aikaansaava hän onkaan muihin verrattuna. Ja kauhean utelias, urkkii naapurustolta ja kaikilta puolitutuilta asioita jotka eivät hänelle kuuluisi millään tavalla. Joka kerhoreissu on yhtä tuskaa kun tiedän että taas se suuriääninen ääliö on toitottamassa kuinka hän on TAAS tunkenut mukaan kaikenlaiseen projektiin. Ei jaksa kuunnella, pakenen nopeasti paikalta ennenkuin oksennan![/QUOTE]

kenenkään juttuja? Kuka jaksas minun juttuja? Jonniin joutavaa melkein kuole mutta jotkut tykkää

 

1) sellaisten jotka aina joka tapaamisella puhuvat VAIN itsestään ja omista asioistaan ja joilla ei siis ole minkäälaista kykyä vastavuoroiseen kanssakäymiseen, eivät siis koskaan kysy mitään mitä minulle perheelleni kuuluu. Yleensä tälläisessä tilanteessa rupean oikein tarkoituksella kyselemään tarkentavia kysymyksiä- siitä huolimatta nämä ihmiset eivät yleensä edes tajua että viimeset 3 tuntia on puhuttu vain hänestä.

2) hermostuneet höpöttäjät, ymmärrän enkä huomauta asiasta vaan yritän rauhoittaa tilanteen mutta on tavattoman rasittavaa kun joku koko ajan hyppelee asiasta kymmenenteen kun ei hermostuksissaan (ei ehkä niin tuttu ihminen tmv.) pysty pitämään keskustelua kasassa.

3) besserwisserit joilla on AINA parempi tarina kerrottavana, jos itse kerrot jotakin erikoista/tärkeää.

 

[QUOTE="vieras";25035511]1) sellaisten jotka aina joka tapaamisella puhuvat VAIN itsestään ja omista asioistaan ja joilla ei siis ole minkäälaista kykyä vastavuoroiseen kanssakäymiseen, eivät siis koskaan kysy mitään mitä minulle perheelleni kuuluu. Yleensä tälläisessä tilanteessa rupean oikein tarkoituksella kyselemään tarkentavia kysymyksiä- siitä huolimatta nämä ihmiset eivät yleensä edes tajua että viimeset 3 tuntia on puhuttu vain hänestä.

2) hermostuneet höpöttäjät, ymmärrän enkä huomauta asiasta vaan yritän rauhoittaa tilanteen mutta on tavattoman rasittavaa kun joku koko ajan hyppelee asiasta kymmenenteen kun ei hermostuksissaan (ei ehkä niin tuttu ihminen tmv.) pysty pitämään keskustelua kasassa.

3) besserwisserit joilla on AINA parempi tarina kerrottavana, jos itse kerrot jotakin erikoista/tärkeää.[/QUOTE]

So true...

 

Anopin jutut on syvältä anuksesta. Minä minä minä, minä tein niin ja niin paljon töitä (joo, istuit toimistolla perseelläs) minuun luotti se ja se, minä olen maailman napa, minä se jaksoin, minä sain aikaan sen ja sen, minä... Ääh!

meillä on samanlainen, tosin ei toimistossa ole istunut. Minä minä minä... olen niina ahkera ja paras. (oikeasti koti on paskainen, jos olisin terve ja eläkkeellä niin varmasti olisi siistimpää ja puhtaampaa)

 

Se s.tanan minä minä minä taukoamatta ja 24/7 minäminäminä eikä kukaan muu. Mitään ei osata kommentoida, vähän aikaa hiljaa ja sitten taas minäminäminäminä ihan loputtomiin. Prkl alkaa aamusta ja päättyy iltaan kunnes nukahtaa, puhun siis omasta ukosta joka puhuu itsestään taukoamatta, jolla ei mitään muuta jutunjuurta olekaan kuin minä itse ja jonka minää kaikkien pitää palvoa ja kumartaa.

 

[QUOTE="jep";25035963]Se s.tanan minä minä minä taukoamatta ja 24/7 minäminäminä eikä kukaan muu. Mitään ei osata kommentoida, vähän aikaa hiljaa ja sitten taas minäminäminäminä ihan loputtomiin. Prkl alkaa aamusta ja päättyy iltaan kunnes nukahtaa, puhun siis omasta ukosta joka puhuu itsestään taukoamatta, jolla ei mitään muuta jutunjuurta olekaan kuin minä itse ja jonka minää kaikkien pitää palvoa ja kumartaa.[/QUOTE]

Mun isä on tuollainen. Lapset huulmorintajuisena nauroi sille jo taaperoina, tajusivat heti että ei ole ihan normaali. Kauhean kovalla äänellä huutaa ja puhuu vaan itsestään.

 

Sellaisten, jotka eivät kunnioita muita, jotka vähättelevät muita, jotka eivät anna suunvuoroa ja jotka kääntävät joka ikisen aiheensa itseensä.

 

[QUOTE="heh";25035979]Mun isä on tuollainen. Lapset huulmorintajuisena nauroi sille jo taaperoina, tajusivat heti että ei ole ihan normaali. Kauhean kovalla äänellä huutaa ja puhuu vaan itsestään.[/QUOTE]

Vaikuttiko se minäminäminä sinuun lapsena tai aikuisena? Hyvä että sun lapsilla löytyy huumorintajua, multa se on kadonnut jo kahden vuoden aikana ihan totaalisesti

 

[QUOTE="vieras";25035991]Sellaisten, jotka eivät kunnioita muita, jotka vähättelevät muita, jotka eivät anna suunvuoroa ja jotka kääntävät joka ikisen aiheensa itseensä.[/QUOTE]

Minä muuten siis tunnen yhden ihmisen, joka on näitä kaikkia. Omasta mielestään hän on mitä mahtavinta seuraa. Onpa myös tuonut useita kertoja esille miten hän on mahtava ihminen ylipäätään ja suurin piirtein sanonut, että hän tietää kaiken ja on oikeassa kaikesta. Jep, niin kivaa seuraa, että tekisi mieli lukita vessaan.

 

[QUOTE="jep";25036007]Vaikuttiko se minäminäminä sinuun lapsena tai aikuisena? Hyvä että sun lapsilla löytyy huumorintajua, multa se on kadonnut jo kahden vuoden aikana ihan totaalisesti [/QUOTE]

Kyllähän se vaikutti, kun oli lisäksi väkivaltainen alkoholisti. Onneksi en kauaa asunut samassa taloudessa. (äiti erosi)

En itsekään jaksa enää kuin nauraa. Ei se opi vaikka minä siitä mieleni pahoittaisin tai kiukuttelisin. Joskus jätin muistamatta isänpäivänä, jotta ymmärtäisi mikä itsekäs "paska" on. Ei se siitä mitään opi. Ei ole esim. ksokaan muistanut minua syntymäpäivänä tai jouluna, mutta puhelimen vieressä odottaa että häntä muistetaan isänpäivänä, jouluna, syntymäpäivänä. Soittaa perään jos ei muista, tai kiukuttelee.

 

[QUOTE="Tiinu";24958064]Vammaisten. Aina samoja asioita. Toistoa ja outoa örinää väliin. Tyyliin "onko eikö öhöö öhöö kukki tuli ota kikkeli suuhun töhöö". Menee vaan hermo viimeistään vartin kohdalla.[/QUOTE]

Täysin totta. Minne vaan menee niin heti joku vammanen sönköttää jotain epäselvää ja näyttelee yleensä vielä sukupuolielintään. Joskus soittavat puhelimella ja länkyttävät juttujaan. Pelkkää "olen matti örghöö mörhgöö ja ottako suikkiin arhghoo parhhoo" kuuluu luutista toista tuntia.

Ärsyttävintä oli kesällä kun joku vammanen oli rakentanut tikapuut ja kiipeili niillä örisemään yläkerran ikkunan taakse. Yötä myöten pelkkää tajuvajaata pörinää sai kuunella.

 

[QUOTE="heh";25036043]Kyllähän se vaikutti, kun oli lisäksi väkivaltainen alkoholisti. Onneksi en kauaa asunut samassa taloudessa. (äiti erosi)

En itsekään jaksa enää kuin nauraa. Ei se opi vaikka minä siitä mieleni pahoittaisin tai kiukuttelisin. Joskus jätin muistamatta isänpäivänä, jotta ymmärtäisi mikä itsekäs "paska" on. Ei se siitä mitään opi. Ei ole esim. ksokaan muistanut minua syntymäpäivänä tai jouluna, mutta puhelimen vieressä odottaa että häntä muistetaan isänpäivänä, jouluna, syntymäpäivänä. Soittaa perään jos ei muista, tai kiukuttelee.[/QUOTE]

Otan osaa

Ei ne ymmärrä, oikeasti ei. Niiltä puuttuu jokin syvä sosiaalinen taju, sekä luontaiset ihmistenlukutaidot.
Koetetaan me vain pärjätä

 

Minunlaisten =/ Olen liian analyyttinen ja selittelen paljon. Ihan kuin en antaisi tilaa väärinymmärryksille. Niin raivostuttavaa! Yritän opetella pois tästä tavasta.

Tämä näkyy mysö liian pitkinä vastauksina palstoilla ja facessa.

 

Ei ehkä niin etten jaksaisi kuunnella, mutta tunnen oloni todella epämukavaksi esim. sellaisen tyypin seurassa, joka on ns. syntynyt kultalusikka suussa, ei oikeastaan koskaan mokaa missään, ja kaikki onnen lahjat on mennyt tähän osoitteeseen. kaikki on tällaisen ihmisen elämässä ainakin päällisin puolin täydellistä. Voi olla että tunnen hieman kateuttakin, koska itse olen hirvittävä mokailija eikä elämänhallintataitoni ole sieltä parhaasta päästä.
Tunnen erään tällaisen ihmisen, hän kyselee multa kokoajan jotain henkilökohtaisia asioita, enkä halua kertoa mitään koska tunnen itseni maanmatoseksi hänen seurassaan.

ja juuri tämä " olin eilen hömpän ja pömpän kans, ja sit siihen tuli sumppi ja tumppi ja sit me mentii sinne ja siel oli mara......" mitä v....a. yleensä sanon vaan suoraan ettei tartte kertoa enempää kun en edes tunne ihmisiä.

mulla on myös auktoriteettikammo, pelkään joutua keskustelemaan ihmisten kanssa jotka ovat minua paljon ansioituneempia esim. omalla alallani.

sivusin vähän asiaa mutta kuitenkin.

 

Sellasen ihmisen juttuja joka kehuu omaa elämäänsä ja se ihanuutta vaikka tiedän et ne asiat on oikeesti ihan päin persettä.

Jaa niin sun mielestä päin persettä vai? Katsos ihmisillä on eri käsitykset asioista. Itse olen huomannut että jollekkin joku vastoinkäyminen voi olla maailmanloppu, kun taas toisen yleistä onnellisuutta se ei paljon hetkauta.

 

Mä en jaksa kuunnella ihmisten juttuja jotka pölöttävät vain itsestään ja yrittävät vaikuttaa joltain super ahkerilta ja muita paremmilta. Yleensä nämä ovat (koti)äitejä joilla pikkuisen liikaa aikaa kun ei oman lapsen kanssa hengailu kiinnosta vaan ilmottaudutaan jos jonkinlaiseen vapaaehtoishommaan josta tietenkin pitää valittaa joka välissä "kuinka on rankkaa ja väsyttää kun oon ollut taas niin ahkera ja hyväntahtoinen..."
Että siinäpä eräs tyyppiesimerkki ihmisestä ketä en jaksa kuunnella mut joudunpa silti kuuntelemaan aika-ajoin!

 

Ite en jaksa kuunnella pätkääkä sellaistan ihmisten juttujua, jotka neuvovat, että kuinka lapsia pitää hoitaa, mikä on heille parasta. Ja samalla neuvoja itse EI noudata samalla sanomaansa, vaan yrittää päteä sillä, että: KYLLÄ MINÄ tiedän miten lapsia PITÄÄ hoitaa, mutta kuitenkin omat lapsensa eivät ole mitenkään hänen kanssaan yhteistyökykyisiä... : /

 

Täällä on tullut jo kaikki ärsyttävimmät. Ehkä liitän listaan vielä oman poikaystäväni, joka vaan silloin tällöin päättää olla oikeassa asioista joista se ei OIKEESTI tiedä YHTÄÄN MITÄÄN.
Esimerkiksi jos kerron että töissä oli joku tilanne, niin hän kertoo miten mun olis pitäny se käsitellä ja mitä mun ois pitänyt tehdä ja sanoa. Sillä ei oo mitään kosketuspintaa mun työhön eikä aavistustakaan mitä kaikkea siellä teen.
Tai sit se voi raivokkaasti puolustaa mielipidettään asioista joilla ei oo väliä... Kerrankin oltiin eri mieltä loton voitonmaksusta ( OIKEESTI en pääse tästä ehkä koskaan yli) ja siitä alkoi hirveä huuto. Ja kun päästiin kotiin ja tarkistettiin asia netistä selvisi, että mä olin oikeessa - - ihan turha tietenkään odottaa mitään anteeksipyyntöä. Onneks näitä sattuu harvoin.

 

Ite oon varmasti monien mielestä tosi rasittava puhuja. Usein musta pitää just lypsää tietoa tai kommentteja, oon vaan hiljaa ja just hymähtelen väliin.
Toisaalta kun innostun tai harmistun alan änkyttää. Ja kun kerran änkytän hermostun siitä ja änkytän lisää. Kun tätä on jatkunut hetken aikaa, saatan tilanteesta riippuen alkaa kikattamaan tosi urposti tai sitten karjahtaa jotain kirosanoja, jolla keskeytän tilanteen ja saan änkyttämisen loppumaan. Kuulostaapa toi selitys oudolta kirjotettuna, mut niin vaan se menee.
Välillä myös juttua kertoessani eksyn harhapolulle ja unohdan, mistä olin alunperin puhumassa. Ja lyhyet jutut saattaa kestää ihan liian kauan. Siksipä en kerro vitsejä, kukaan ei ikinä naura niille.

 

[QUOTE="hymyilee";24957946]bb-suvi ja bb-annika[/QUOTE]

Peesi. Koskee kaikkia jutuissaan vähänkään heitä muistuttavia ihmisiä.

 

En jaksa kuunnella negatiivista pessimistiä enkä itseään kehuvaa ihmistä varsinkin, kun molemmat tyypit jauhavat jatkuvasti samoja asioita.

 

[QUOTE="hihihi";24958075]mua ärsyttää myös sellanen, että vähän mua on nyt yrittänyt monta miestä iskee ja aina baarissa ollessa vientiä on muka ihan helvetisti.. en minä vaan ole sellaista huomannut.. ja kun nää pari mammaa on siis ihan naimisissaolevia paksuja ei kauniskasvoisia ihmisiä niin huhhu.. en tiedä pitääkö sitä sitten itsetuntoansa jotenkin parantaa kun kuvittelee, että paikallisbaarin kaikki ihkut uroot on niiden kimpussa ja tahtoo viedä ne kotionsa..[/QUOTE]

Tiedän ihmistyypin. Oma ystäväni on muuttunut tuollaiseksi eronsa jälkeen. Sen lisäksi että "kaikki miehet iskevät häntä aina baarissa" (jota ei kyllä ole tapahtunut kun minä olen hänen ollut ulkona), jokaikinen mies johon hän tutustuu on kuulemma ihastunut häneen. Siis omasta mielestäni ystäväni kyllä on ihastuttava persoona ja nättikin, mutta arvatkaapa kuinka on alkanut ihmetyttään kun joka ikinen mies jonka kanssa hän on ollut tekemisissä (vaikka vain työn puolesta) on kuulemma häneen ihastunut. Vaikka mies ei ole sitä sanonut suoraan, mutta sen kuulemma vain näkee :O

Toinen on se että kaverini on eron myötä alkanut puhumaan tisseistään päivittäin. Jonkinlaista itsetunnon kohotusta se varmasti on, mutta oikeasti, on tajuttoman rankkaa kuunnella joka kerta kun tapaamme hänen tisseistään. Kuulemma kaikki vaatteet olisi muuten sopivia (kaveri lievästi ylipainoinen) mutta hänellä vain sattuu olemaan niin isot tissit. Siis jopa minä -jolla on F -kupin rinnat- olen alkanut kokemaan alemmuudentunnetta rinnoistani kuuntelemalla noita juttuja.


Olen koittanut olla kommentoimatta sen kummemmin, koska en varmasti osaisi olla loukkaamatta, kun alkaa olemaan henkinen varasto sitä toisen omakehua täynnä. Ja siis, tuskin kenelläkään pieni itsetunnon kohotus -vaikka hiukan valheellista oliski- tekee pahaa

Tulipa vuodatettua, ehkä jopa jauhettua paskaa anonyymisti (hyi minua).

 

[QUOTE="vieras";25072826]Tiedän ihmistyypin. Oma ystäväni on muuttunut tuollaiseksi eronsa jälkeen. Sen lisäksi että "kaikki miehet iskevät häntä aina baarissa" (jota ei kyllä ole tapahtunut kun minä olen hänen ollut ulkona), jokaikinen mies johon hän tutustuu on kuulemma ihastunut häneen. Siis omasta mielestäni ystäväni kyllä on ihastuttava persoona ja nättikin, mutta arvatkaapa kuinka on alkanut ihmetyttään kun joka ikinen mies jonka kanssa hän on ollut tekemisissä (vaikka vain työn puolesta) on kuulemma häneen ihastunut. Vaikka mies ei ole sitä sanonut suoraan, mutta sen kuulemma vain näkee :O

Toinen on se että kaverini on eron myötä alkanut puhumaan tisseistään päivittäin. Jonkinlaista itsetunnon kohotusta se varmasti on, mutta oikeasti, on tajuttoman rankkaa kuunnella joka kerta kun tapaamme hänen tisseistään. Kuulemma kaikki vaatteet olisi muuten sopivia (kaveri lievästi ylipainoinen) mutta hänellä vain sattuu olemaan niin isot tissit. Siis jopa minä -jolla on F -kupin rinnat- olen alkanut kokemaan alemmuudentunnetta rinnoistani kuuntelemalla noita juttuja.


Olen koittanut olla kommentoimatta sen kummemmin, koska en varmasti osaisi olla loukkaamatta, kun alkaa olemaan henkinen varasto sitä toisen omakehua täynnä. Ja siis, tuskin kenelläkään pieni itsetunnon kohotus -vaikka hiukan valheellista oliski- tekee pahaa

Tulipa vuodatettua, ehkä jopa jauhettua paskaa anonyymisti (hyi minua).[/QUOTE]

Mä varmaan palauttaisin ihmisen jo pikku hiljaa maan pinnalle. Taitais olla ihan sen omaksi parhaaksikin.

 

- ihmisten joiden suussa kaikki asiat saavat järjettömät mittasuhteet
- ihmisten joilla ei ole minkäänlaista suodatinta henkilökohtaisista asioista avautumiselle
- ihmisten joilla ei ole minkäänlaista tilannetajua jolloin esim. sammakoita ja möläytyksiä tulee aivan väärässä paikassa väärään aikaan
- ihmisten joille täytyy yksinkertaisestakin asiasta vääntää rautalankaa ja silti ei vaan mene perille
- ihmisten jotka toisten puhuessa aidasta puhuvat aidanseipäistä
- ihmisten jotka eivät osaa keskustella muusta kuin itsestään