Milloin raskauspahoinvointiin pitäisi puuttua, milloin vielä normaalia ?

Jäin miettimään tätä pahoinvointi asiaa. Tyttömme on jo kohta vuoden mutta jälkikäteen jäi tunne että jäin ilman apua pahoinvointini kanssa. Sairastan migreeniä joka ei taltu ilman kunnon tabletteja. Noin neljän kuukauden ajan oksensin toistuvasti kolmen päivän putkissa niin ettei vesikään pysynyt sisällä. Makasin vessassa ja oksensin koko ajan. En pystynyt matkustamaan autossa ilman muovikassia sylissä ja koko ajan jyskytti päätä niin että taju oli lähteä. Kerran oksensin niin että tuli verta nenästä ja kerran meinasin pyörtyä vessaan. Olin todella heikossa kunnossa ja neuvolan pissatestissä ilmenikin ketoaineita eli kuulemma se viittaa kuivumiseen. Oli todella rankkaa olla välillä useita päiviä kovan migreenikohtauksen kourissa ja samalla oksentaa niin että tuntee melkein pään räjähtävän, oli nälkäkin mutta kun söin lensi kaikki ulos, olen oksentanut päälleni, pitkin lattioita, vessan seinille jne. jne. Silti neuvolassa tuntui että kukaan ei ottanut tosissaan pahoinvointiani. Tämä on jäänyt todella kaivelemaan ja jälkikäteen mietittynä olisi pitänyt tehdä jotain mutta ketään ei ottanut tosissaan. En edes uskalla ajatella uutta raskautta koska en tiedä jaksanko sinnitellä enää...

 

Todella inhottavaa että sinut on jätetty noin huomioimatta neuvolan osalta.
Itse kärsin esikon odotusaikana erittäin voimakkaasta pahoinvoinnista. Oksensin siis yötä päivää, parhaimmillaan 10min välein ja tosiaan mikään ei pysynyt sisällä. Painokin tippui todella reilusti. Minut ainakin otettiin tosissaan ja pääsin osastolle voimaan pahoin, eli äippäpolin kautta pääsee osastolle. Minkään neuvolan kautta en ikinä mennyt. Useaan otteeseen kaliumit ja natriumit oli todella alhaalla. Jokusen kerran kärsin siis hypokalemiasta. Kertaalleen arvot niin alhaalla että jos olisin ollut vanhus niin olisin kuollut.
Ei minuakaan heti otettu aivan tosissaan kun kävin ensin terveyskeskuslääkärillä. Koska vain 1prosentilla raskaana olevista on näin paha raskauspahoinvointi kun minulla oli. Ja tämä jatkui melkein loppuun saakka. Viimeinen kuukausi odotusta oli helpompi. Minua tutkittiin kaikin mahdollisin tavoin pahoinvoinnin takia, mutta mitään elimellistä tai mielenterveydellistä syytä ei löytynyt. Joten sinällään olen saanut hyvää hoitoa. Synnytyksessä oksensin koko ajan, mutta onneksi pahoinvointi loppui siihen.
Kaikesta huolimatta uskalsimme toista lasta alkaa yrittämään ja onneksi kakkosen raskaus meni paremmin. Pahoinvointia enemmän kuin normi odottajalla, mutta oli kuitenkin hallinnassa.
Nyt odotan kolmatta viikolla 13 ja pahoinvointi vaivaa edelleen aika raskaasti, mutta uskon selviäväni tämänkin raskauden nyt ilman osastoreissuja.
Toivottavasti uskallat raskautua uudestaan. Ehkä seuraava raskaus onkin helpompi. Ja jos ei nin vaadit itsellesi kuuluvan hoidon!