Milloin turvaudutaan IMUKUPPIIN synnytyksessä??

Tämä olis mun kauhukuva Jännittää synnytys...

 

Eniten kai silloin kun äiti ei jaksa/pysty ponnistamaan tarvittavalla tavalla. Ei tuo ole niin paha kuin miltä se kuulostaa, eka synnytykseni jeesittiin imukupilla (synnytys itsessään oli lyhyt eli kyse ei ollut uupumisesta, vaan siitä, että lääkärit eivät uskoneet ettei minulle kannata antaa ihan hirveästi lääkkeitä eli en vaan ollut siinä kunnossa, että olisi ymmärtänyt ponnistaa)

 

Vauvan sydänäänissä ongelmaa, synnyttäjä ei jaksa enää ponnistaa uupumuksen vuoksi tuli nyt ekana mieleen. Ei se nyt niin kauheeta ollut, imukuppisynnytys. Itselläni oli niin hyvät puudutteet, ettei tuntunut mitään. Episiotomiakin parani hyvin. Vauvalla oli vaan helvetin ruma pää imukupin jäljiltä, mutta se pahkura laski nopeeta...

 

[QUOTE="Zio";23186697]Eniten kai silloin kun äiti ei jaksa/pysty ponnistamaan tarvittavalla tavalla. Ei tuo ole niin paha kuin miltä se kuulostaa, eka synnytykseni jeesittiin imukupilla (synnytys itsessään oli lyhyt eli kyse ei ollut uupumisesta, vaan siitä, että lääkärit eivät uskoneet ettei minulle kannata antaa ihan hirveästi lääkkeitä eli en vaan ollut siinä kunnossa, että olisi ymmärtänyt ponnistaa)[/QUOTE]

Millä sua oli lääkitty, että et ollut tolkuissas?

 

Mulla oli syynä se, että vauva oli virheasennossa eikä siksi ehtinyt kunnolla laskeutumaan ja kun sydänäänet oli kehnonlaiset, niin piti saada vauva nopsaan ulos.

 

Olen synnyttänyt ennenkin ja ilman ongelmia. Nyt vaan jännittää ja pelottaa.. Edellisestä alatie synnytyksestä aikaa 7-vuotta.

 

Mulla vedettiin kun vauva oli pakko saada ulos pikaseen sydänäänten laskun vuoksi. Ei ollut paha operaatio fyysisesti, mutta tietty vauvan vointi huolestutti. Itse pelkäsin eniten (hätä)sektioon joutumisen mahdollisuutta.

 

Pitkittynyt ponnistusvaihe, äidin väsyminen, sikiön tarjontavirhe, huonot sydänäänet

 

[QUOTE="kätilö";23186736]Pitkittynyt ponnistusvaihe, äidin väsyminen, sikiön tarjontavirhe, huonot sydänäänet[/QUOTE]

?

 

mulla takana 2 imukuppisynnytystä ja niiden väli oli 7.5V eli esikoinen ja kakkonen kyseessä ei jäänyt mullekkaan mitään pahaa pelkoa imukupista ja mulla sitä käytettiin koska ponnistusvaihe kesti 1h ja väsyin ja sydänäänet alkoi heiketä samoin kakkosen kohdalla sydänäänet heikkeni rajusti.

 

?

Avosuinen tarjonta lienee yleisin. Eli vauva syntyy kasvot ylöspäin.

 

Pitkittynyt, yli vuorokauden kestänyt synnytys, miun väsyminen, ongelmat vauvan sydänäänissä (esim. napanuora kaulan ympärillä tms) Viidestä synnytyksestäni kahdessa on ollut mukana imukuppi.

Toisella kerralla oli ns. pehmeä imukuppi, ja siitä ei tullut mitään pahkuraa, esikoisella oli imukuppijälki jonkin aikaa. Ja silloin 19 vuotta sitten sain ilokaasua niin paljon kun ikinä halusin ja se vei minut tosi huonoon kuntoon yhdessä sen 28 tuntia kestäneestä synnytyksestä aiheutuneen väsymyksen kanssa.

 

Mulla nousi kuume yhtäkkiä yli 38 ja lapsi oli pakko saada nopeasti ulos. Loppujen lopuksi imukuppia ei paljon tarvittu ja se irtosikin kahdesti kesken kaiken. Vauvan päähän ei jäänyt mitään jälkeä mutta mun alapääni kärsi sitäkin enemmän... Kyllä siitäkin sitten parani vaikka alussa ei siltä näyttänyt.

 

Mun tapauksessa vauva oli hienoisessa virheasennossa, sydänäänet romahteli supistusten aikana ja minä olin jo siinä vaiheessa ponnistanut lähes tunnin, alkoi voimat olla aika loppu.
Se pahkura mikä siitä vauvan päähän tuli, oli aika pieni meidän tapauksessa ja se oli jo aika hyvin haalistunut kun kotiin laitokselta lähdettiin.

Mulla oli niin hyvät puudutteet, että toimenpide ei oikeastaan tuntunut miltään.

 

Mulla autettiin imukupilla sen vuoksi, kun ponnistusvaihe oli kestänyt jo 1h 40min, enkä yksinkertasesti enää jaksanut. Kokonaiskesto synnytykselle oli 23h. Mieki pelkäsin etukäteen, että jos sitä joudutaan käyttämään, mutta en tuntenut sitä ollenkaan. Ja meillä ei edes tytölle tullut sitä "munapäätä", mikä normaalisti siitä imukupista tulee

 

Huh, helpottavaa ja yllättävää kuulla, että imukupin käyttö ei olisikaan kaikkein kamalinta!

 

Kuten "kätilö"-nimimerkki vastasi aikaisemmin, niin yleisin syy, on sikiön virheasento (yleisin taitaa olla juuri tuo avonainen tarjonta ja viistotarjonta), pehmytkudosvastus (lihakset ja jänteet ei anna periksi tarpeeksi), ponnistusten ja supistusten epäsuhta (ei pysty ponnistamaan kunnolla supistuksen aikana), supistusten heikkous, ponnistamisen ongelmat (ei pysty ponnistamaan kunnolla. Esim pitkään kestänyt ponnistaminen). Ja sitten se, että joudutaan nopeuttamaan syntymää (sydänäänet eivät korjaudu tarpeeksi hyvin perustasolle).

Sillä imukupilla ei niin kauheasti vedetä, vaan se perustuu enemmän siihen, että pää saadaan tulemaan oikeaan suuntaan lantiossa ja kupilla myös saadaan pehmytkudoksia pois edestä. Imuveto on melkein aina turvallisempi vaihtoehto, kuin sektio.

 

Mulla käytettiin koska vauvan sydänäänet alkoi heiketä. Ponnistusvaihe kesti tunnin. Mun mielestä oli ihan kamalaa, ja pelkäsin toisessa ja kolmannessa synnytyksessä tosi paljon, että joutuvat taas käyttämään. Onneksi ei tarvinnut. Vauvalla repesi vielä kaiken lisäksi iso palkkeenkieli päähän tuon imukupin takia.

 

Vauva piti saada nopeasti ulos. Syntyikin imukupin ja ponnistamisen avulla nopeasti eikä hätäsektiota tarvittu. Puudutteiden ansiosta ei tehnyt kipeetä ja epparihaava parani parissa viikossa.

 

Mun tapauksessa siinä kohtaa kun olin ponnistanut 1,5tuntia ja vauvan sydänäänet ei enää nousseet (olivat puoli tuntia ja laskeneet joka ponnistuksella). Ja ainaki sen puoli tuntia olin jo itkenyt etten jaksa enää, tuntui etten osaa ponnistaa (en tuntenut muuta kuin kipua) ja luulin ettei tilanne etene mihinkään.

Imukupista ei traumoja jäänyt (kaikesta muusta kyllä), en edes olisi tiennyt sen käytöstä, jos sitä ei olisi erikseen mainittu.

 

Huh, helpottavaa ja yllättävää kuulla, että imukupin käyttö ei olisikaan kaikkein kamalinta!

Valehtelevat tai kaunistelevat totuutta..Oma kokemus oli aivan järkyttävä.Tottakai vauvan terveyden takia sitä kuitenkin kärsii mielellään.

 

Mulle on sanottu että epiduraalin antaminen lisää riskiä imukupin käyttöön.
Itselläni oli epiduraali päällä kun alkoi ponnistusvaihe. Kivahan se oli ponnistaa kun en tuntenut mitään. Lopulta 1h 15 minsan jälkeen voimat loppui ja otettiin apuun imukuppi. Tosin mulla kudokset ei joustaneet kunnolla joten vauva ei osittain syntynyt siksikään normaalisti.

 

Täällä kans esikoinen otettu imukupin avulla pois. Ponnistusvaihe kesti kaikkiaan 1h15min. Vauva tuli avosuutarjonnassa, ja näin ollen jäi "nenästä kiinni". Ei jäänyt edes mitään suurta rupea lapsen päähän, eikä myöskään tullut sitä "muna päätä". Koko synnytyksestä jäi ihan hyvä fiilis, ainut että epparin parantuminen kesti pariviikkoa ja se oli kauheaa !

 

Sattukohan mulla muuten tuo imukuppi sen takia niin paljon, että mulle ei tehty epparia ollenkaan? Repesin ihan muuten sitten.

 

[QUOTE="vieras";23187919]Valehtelevat tai kaunistelevat totuutta..Oma kokemus oli aivan järkyttävä.Tottakai vauvan terveyden takia sitä kuitenkin kärsii mielellään.[/QUOTE]

Minä en valehtele, enkä kauhistele, se toimenpide oli todella siisti ja helppo. Mulla oli sen verran hyvät puudutteet että en siis tuntenut kipua laisinkaan, painetta vain kun pää tuli ulos.