millos ton pojan kanssa voi mennä seuraavan kerran kauppaan?

on meinaan niiiiin vaikeeta käydä kaupassa/liikkeissä.saataa ykskaks ilman syytä mököttää,ei kuuntele,ei tottele...eli oikea jäärä!
tänäänkin koitin käydä jyskissä ja yli puolet ajasta istu lattialla,otti petivaatepakkauksen mukaansa ja tiputti lattialle,ei itkeny ei raivonnu tai muutakaan...sit läks kenkä jalasta,istu sit vielä pihallakin oven edessä eikä vaan suostunu liikkumaan.
mitään ihmeellistä en sanonu kokoaikana,en juurikaa kieltäny,huomioin kyllä poikaa mutta...
ei ole ennenkää mitenkää riehunu,huutanu,itkeny vaan se on vaan sellasta paikoilleen jämähtämistä,ei kuuntele kehotuksia.ymmärtäisin jos suuttuis kun kiellän mut tulee näitä ilman yhtään mitään...

joten koska voin mennä seuraavan kerran sen kanssa kauppaan,meinaan noitten temppujen jälkeen ei paljoo huvita...

 

Mitä outoa tuossa nyt oli? Kai se voi lapsia tympäistä käydä kaupassa, ja jos on monta lasta, niin vielä tympeämpää se on käydä, kun ei ehdi vilkaista tavaroita, kun monen temput katsottavana. Mutta sitä se on äitinä olo, pakko jaksaa ja laittaa rajat ja sanoa, että aina ei tehdä kuin lapsi haluaa ja kaupassa on pakko joskus käydä ja siellä ollaan ihmisiksi. Ja rangaistuksia mukaan joista pidetään kiinni, jos ei tottele. Annatko lapsen pomottaa? Ihan normaali lapsi mutta äiti on omituinen.

 

Pitäisikö kaiken olla helppoa, ja teet vain kaikkea mitä sinua huvittaa? Ei tuolla asenteella kyllä lapsia olisi kannattanut tehdä. Kohta on isot ongelmat murkkuikäisenä tai jo ennen, kun ei mitään rajoja, ja yrität pomppia lapsen pillin mukaan.

 

Sun nikki tuo karmivalla tavalla mieleen sanan pupuilla :kieh:

 

No sitt kun se on siinä iässä ett voi jäädä siksi aikaa itsekseen kotiin. :hug:

Mä käyn lasten kanssa suunnilleen ainoastaan lähikaupassa. Joskus harvoin jossain muualla, yleensä ideaparkin tapaisessa mekapaikassa missä ollaan sitt koko päivä suunnilleen ja voi riisua kerran, pukea vasta lähtiessä jne..

Kaikki mahdollisimman helppoa. :saint:

 

sepä siinä kun ehtii vilkaisemaan kyllä tavaroita aikä näitä tässä ole kuin kaks.
en oo kokoaikaa kieltämässä("äläkoskesiihen,äläkoskesiihenkään")ja rajat on,rangaistukset on käytössä jne...
mutta näitä saattaa tulla ILMAN näkyvää syytä.
ja sit taas se etten mä niiden kanssa käy esim joka päivä jossain,suht rauhallsita on kyllä muuten tää elämä.
sitä en sit tiedä tympäseekö vaan kattella mun naamaa jo 3vuotta

onkelma on siinä ettei se ole sellasta uhmariehumista niinku oon tottunu ekan kanssa näkemään ja ehkä siksi se mun mieestä kummallista onkin...ja turhauttavaa kun ei tiedä mistä johtuu ja mikä siihen auttaa....

 

Pitäisikö kaiken olla helppoa, ja teet vain kaikkea mitä sinua huvittaa? Ei tuolla asenteella kyllä lapsia olisi kannattanut tehdä. Kohta on isot ongelmat murkkuikäisenä tai jo ennen, kun ei mitään rajoja, ja yrität pomppia lapsen pillin mukaan.

voitko selventää?

puhunu olen kyllä joka kerta ja KUUNNELLU lasta.
en oo väittäny että en tee asialle mitään!
kyllä mä jokakerta puhun samantien,jos ei tehoa niin otetaan käyttöön rangaistuksia.
se puhuminenki auttaa yleensä vaan hetkisen..