miltä supistukset tuntuvat!!??

Ja missä kohtaa ne tuntuu? Minulla rv39 menossa ja tulee vain niitä harjoitussupistuksia,eli maha kovettuu ja tuntuu vähän tukalalta mutta ei varsinaisesti satu.

Tuntuuko synnytystä ennakoivat supistukset samassa kohtaa?

 

Samanlaisia mutta pidempiä ja tukalampia, kivuliaita ja kipu voi tuntua myös reisissä ja selässä. Ja tietty synnytyssupistukset tulee säännöllisesti ja voimistuu+tihenee nousujohteisesti.

 

Mulla ne oli ihan erilaisia. Raskausaikana tuli ihan kipeitäkin harkkasupistuksia, mutta molemmilla kerroilla ne itse synnytyssupistukset on olleet sellaisia aaltomaisia kovia menkkajomotuksia, jotka tuntuu lähinnä vain alavatsalla.

 

Ne on vihlovia, niin kuin oikein kova menkkakipu. Harjoitussuppareita ilman kipua oli mullakin raskausaikoina mutta synnytyskipu oli ihan erilaiselta tuntuva.

 

Joo mullakin harkkasupparit tuntuu vaan mahan kovettumisena ja hieman ahdistavana olona. Synnytyssupparit tuntu sit tuol alaselässä ja sellasena viiltävänä aaltoilevana kipuna.

 

Minuakin mietityttää, nyt vasta rv 16 mutta mistä tosiaan tietää että pitää lähteä synnytysvastaanotolle? Kun monet sanoo että lähtee heti jos vedet menee, ja monet sanoo että sitten vasta kun supistukset ovat tulleet jo jonkun aikaa. Toisaalta, voiko olla vaarallista kärvistellä kotona pitkään supistusten kanssa, entäpä jos vauva pitäisi laittaa käyrälle että nähdään miten vauva voi ja millainen syke on.

Minulle tää on ihan epäselvää jotenkin, tuttu lähti aina käymään sairaalassa kun tuli mikä tahansa pikku jomotus tai suppari ja aina laitettiin hänet takaisin kotiin. En haluaisi itse lähteä turhaan sairaalaan näytille vaan vasta kun "tositoimet" alkaa.

 

Minuakin mietityttää, nyt vasta rv 16 mutta mistä tosiaan tietää että pitää lähteä synnytysvastaanotolle? Kun monet sanoo että lähtee heti jos vedet menee, ja monet sanoo että sitten vasta kun supistukset ovat tulleet jo jonkun aikaa. Toisaalta, voiko olla vaarallista kärvistellä kotona pitkään supistusten kanssa, entäpä jos vauva pitäisi laittaa käyrälle että nähdään miten vauva voi ja millainen syke on.

Minulle tää on ihan epäselvää jotenkin, tuttu lähti aina käymään sairaalassa kun tuli mikä tahansa pikku jomotus tai suppari ja aina laitettiin hänet takaisin kotiin. En haluaisi itse lähteä turhaan sairaalaan näytille vaan vasta kun "tositoimet" alkaa.

No vesien meno on selkeä merkki lähteä, mutta ylipäätään se jos supistukset tulee 5 min. välein. Sit jos asuu kaukana niin kannattaa lähteä aikaisemmin. Usko pois, sä tunnistat synnytyssupparit sit kun se käynnistyy.

 

Mun synnytys alkoi vesien menolla mutta menin sairaalaan vasta 7h kuluttua siitä. Ohjeeksi oli annettu soittaa vesien menosta, mutta ei muuta. Lapsivesi oli kirkasta (vauvalla ei hätää) ja oma vointi hyvä. Miksi olisin mennyt sairaalaan kärvistelemään kun tiesin että olen paljon rennommin kotona.

Supistuksista selvisin jumppapallon päällä istuen ja hengittäen syvään. Siinä meni koko yö valveilla, mutta yhtään ei käynyt aika edes pitkäksi uskomatonta...
7h kuluttua supistukset alkoi olla jo selkeästi kivuliaampia ja siirryttiin sairaalaan. Olin 5cm auki silloin. Sairaalassa meni toiset 7h ennen kun lapsi syntyi.

Itse pysyttelisin kotona niin kauan kun mahdollista ja sairaalaan sitten kun ei kotona enää kestä.
Ja paras vinkki ikinä: supistuksen tullessa rentouta hartijat ja leuka. Hengitä rauhallisesti ja syvään kuvitellen hengittäväsi kipua ulos tai "kipua kohti". Näillä pärjää niin uskomattoman pitkälle, ettei uskoisi

 

[QUOTE="Piupiu";29850642]Mun synnytys alkoi vesien menolla mutta menin sairaalaan vasta 7h kuluttua siitä. Ohjeeksi oli annettu soittaa vesien menosta, mutta ei muuta. Lapsivesi oli kirkasta (vauvalla ei hätää) ja oma vointi hyvä. Miksi olisin mennyt sairaalaan kärvistelemään kun tiesin että olen paljon rennommin kotona.

Supistuksista selvisin jumppapallon päällä istuen ja hengittäen syvään. Siinä meni koko yö valveilla, mutta yhtään ei käynyt aika edes pitkäksi uskomatonta...
7h kuluttua supistukset alkoi olla jo selkeästi kivuliaampia ja siirryttiin sairaalaan. Olin 5cm auki silloin. Sairaalassa meni toiset 7h ennen kun lapsi syntyi.

Itse pysyttelisin kotona niin kauan kun mahdollista ja sairaalaan sitten kun ei kotona enää kestä.
[/QUOTE]

Mistä sitten tietää jos joku menee vikaan, tai on eka synnytys niin mistä tietää että pitäisi kiireesti lähteä sairaalaan? Minäkin haluan olla mahd. pitkään kotona ja rentoutua rauhassa sekä kokea supistelut, jopa niin että olisi auki jo monta senttiä kun saapuu sairaalaan, mutta mietin niitä tapauksia joissa vauvan sydänäänet ovat olleet niin heikot että on viety hätäsektioon. Jos on vaan kotona, niin entä jos vauvalla onkin joku hätä eikä sitä ymmärrä kun odottaa vaan supistusten voimistumista?

 

Mä erotin ne todelliset synnytyssupistukset siitä että se supistus lamaannutti kaiken tekemisen ihan täysin, oli pakko pysähtyä nojailemaan mihin nyt milloinkin ja oli aivan pakko äännellä, vaikeroida hiljaa tai vähän äänekkäämminkin, hiljaa ei pystynyt olemaan.

 

Älä turhaan katsele kelloa, sulje kaikki muu mielestäsi ja keskity kehoosi. Jos sulla on huoli vauvan voinnista, niin ei muuta kuin näytille, siellä asia selviää kun pääset käyrille. Jos mitään hätää ei ole niin hyvä, ja takaisin kotiin. Jos jotakin häikkää on, olet turvallisissa käsissä.

Kuuntele itseäsi ja vaistojasi, synnytys on kaikesta huolimatta äärimmäisen luonnollinen tapahtuma, yllätät itsesikin. Usko itseesi ja toimi niinkuin parhaaksi näät! Hirveästi voimia!

 

Ajattele näin, että sairaala on sinua varten kun synnytät. Itse olin 10 senttiä auki kun tulin synnärille. Pelkäsin silloinkin että minut käännytetään ovella. No, niin ei käynyt.. Eli jos sulla on kivuliaita supistuksia lähde sairaalaan.

 

Mulla meni vedet klo 10 ja supistukset alkoivat vasta klo 00.00 ja sairaalaan lähdin noin klo 1, koska ne supistukset alkoivatkin sitten kerrasta kunnolla lapsikin oli aik apian pihalla. Ei siis kannata hätäillä, vaikka vedet menee jos muuten on ok olo. Supistukset tuntuivat mulla ihan järkyttäviltä kuukautiskivuilta, ei sattunut selkään. Niiden aikana ei voinut liikkua eikä päästää pihahdustakaan.

 

Synnytyssupistukset olivat selvästi napakampia, kivuliaampia menkkamaisia jomotuksia alavatsalla. Niiden aikana ei pystynyt nukkumaan. Synnytyksen edessä kivut voimistuivat, oli paineentunnetta alapäässä. Supistuskivut alkoivat myös alaselässä. Mitä pidemmälle synnytys eteni, sitä kovempia ja usemmin supistukset tulivat. Sitten supistusten aikana ei voinut keskittyä enää mihinkään muuhun. Soitto sairaalaan onnistui vain supistusten välissä ja kohtu tuntui työntävän itsestään vauvaa alaspäin. Sairaalaan päästyämme olin 9cm auki. Viimeinen sentti oli todella tuskallinen, supistukset tulivat aivan kivunsiedon äärirajoilla eikä taukoja tuntunut lainkaan. Ponnistaminen oli aluksi hieman pelottavaakin, mutta helpotti kummasti kun synnytystä pystyi vihdoin "kontrolloimaan" työskentelemällä itse vauvan ulossaamiseksi. Eli kyllä ne oikeat supistukset tunnistaa kun niitä alkaa tulla. Ja soittoa synnärille jos mietityttää, ne kyllä opastaa siellä, mutta siitäkin huolimatta kannattaa luottaa omiin tuntemuksiinsa.

 

Mulla itselläni ei ekasta lapsesta tullut hirvittävän kovia supistuksia. Lapsivesien menosta synnytyksen viime hetkiin kesti 5h ja kerkesin nukkumaankin 30min siinä välissä
Toisesta taas tuli vain tukala tai paremminkin huonon olon aallot jotka tiheni ja kesti 4h kun synty.
Eli kaikki ei oikeesti koskaan tiedä mitä ne supistukset on millon kannattaa lähtee sairaalaan. Jos itse olisin odottanu niitä kipuja mistä kuvittelen teidän toisten puhuvan niin laps olis tullu jo kotona maailmaan

Mutta kuuntele omaa kehoa me kun ollaan kaikki erilaisia

 

Mistä sitten tietää jos joku menee vikaan, tai on eka synnytys niin mistä tietää että pitäisi kiireesti lähteä sairaalaan? Minäkin haluan olla mahd. pitkään kotona ja rentoutua rauhassa sekä kokea supistelut, jopa niin että olisi auki jo monta senttiä kun saapuu sairaalaan, mutta mietin niitä tapauksia joissa vauvan sydänäänet ovat olleet niin heikot että on viety hätäsektioon. Jos on vaan kotona, niin entä jos vauvalla onkin joku hätä eikä sitä ymmärrä kun odottaa vaan supistusten voimistumista?

Lue synnytyksestä kirjoja. Kun tietää teoriassa asioita, se helpottaa oman kehon kuunteluakin Itse luotin vain siihen, että koska raskaus oli sujunut hyvin, niin luultavasti kehoni hoitaisi homman loppuun kuten on "suunniteltu". Eka synnytys oli siis minullakin kyseessä.

Jos ei tunne synnytyksen kulkua edes teoriassa, on kaikki tuntemukset ja oireet helposti pelottavia ja uusia.

Kirkas lapsivesi= asiat kutakuinkin kunnossa. Vihreä tai verinen vesi= Kiireesti sairaalaan.
Muuten sitten tarkkailee vain omaa vointia ja vaistoja

 

Mistä sitten tietää jos joku menee vikaan, tai on eka synnytys niin mistä tietää että pitäisi kiireesti lähteä sairaalaan? Minäkin haluan olla mahd. pitkään kotona ja rentoutua rauhassa sekä kokea supistelut, jopa niin että olisi auki jo monta senttiä kun saapuu sairaalaan, mutta mietin niitä tapauksia joissa vauvan sydänäänet ovat olleet niin heikot että on viety hätäsektioon. Jos on vaan kotona, niin entä jos vauvalla onkin joku hätä eikä sitä ymmärrä kun odottaa vaan supistusten voimistumista?

Mä veikkaan että sitten kun sulla alkaa ne synnytyssupistelut ihan tosissaan siellä kotona (ellei sit vedet mene ensin) niin alat hyvinkin pian lähtemään mielelläsi sairaalaan vaikka mieluummin liian aikaisin.

Ne alkusupistelutkin voi olla nimittäin niin kivuliaita että itku meinaa päästä ja siinä vaiheesa sitä haluaa vaan päästä äkkiä sairaalaan josta voi saada helpotusta. Vaikka usein käykin niin että varsinaiseen synnytykseen voikin kestää vielä tuntikausia eli mikään todellinen hätä ei ole ollut käsillä.

Mä sanoisin että mieluummin ajoissa kuin liian myöhään sinne sairaalaan.

Runsas verenvuoto on taas oma juttunsa jossa on jo hätä päästä kiireenvilkkaa ambulanssilla tai helikopterilla mutta ne tapaukset taitaa olla onneksi harvemmassa.