Miltä tuntui tulla isäksi...?

Olitteko synnäri salissa mukana ja jos olitte niin mikä oli itsellänne fiilis?
Oliko raskaus suunniteltu vai täysi yllätys?
Kertokaahan isän näkökulmasta!
Kiinnostaisi kovasti.
:heart:

 

Joo olin mukana synnytyksessä ja raskaus ei ollut "yllätys".
Fiilikset oli lähinnä sellaiset kuin olisi ollut väärässä filmissä...
Jokaisessa lapsessa sama tunne.
Silti tiedän että läsnäoloni oli tärkeä.
Lapsen syntymästä en saanut mitään ihme fiiliksiä... Taidamme olla vaimon kanssa molemmat siinä samanlaisia että pidämme syntymää aivan luonnollisena asiana eikä siinä kyyneleitä vuodatettu...
PS. Mukavaa että jotakuta kiinnostaa muukin täällä kuin seksiasiat.

 

Joo, olin mukana synnytyksessä ja oltiin vielä perhehuoneessa se pari päivää mitä laitoksella oltiin. Ite siellä olossa ei musta ollut mitään ihmeellistä, selväähän se oli että sinne mennään. Pelotti niinkin yksinkertainen asia kuin että miten pysyn hereillä. Ei kyllä naurattanut, kun töissä oli ollut pitkää päivää jonka takia mietitytti tuo synnytysyö. Mutta hyvinpä se meni =)

Olin aatellut etukäteen että vahvempi tulee olla kuin vaimo. Eli älä pillitä :'( =) Siinä vaiheessa kun tyttö tuli ulos ja alkoi parkua, sitten oli kyllä pakko päästää pienet itkut :ashamed:
Tähän liittyi mun toinen pelko. Alkaako se huutaa kun tulee ulos? Eli onko kaikki ok?
Että semmoista, mulla oli ainakin hienoa olla mukana synnytyksessä ja tiedän että vaimo tarvitsi myös mua.
Muistan vielä yhden hyvän jutun, kun h-hetkellä pidin vaimosta kiinni, niin vaimon kynnet iskeyty TÄYSILLÄ mun käsivarteen. :x Piti hokee jo itelle ettei se satu, ei se prkl satu. Sille oli hyvä sit naureskella myöhemmin.

 

suurinkaan työn antaja ei pysty antamaan niin suurta vastuuta kuin mitä isyys tuo tullessaan, synnytystä taas ei puolestaan osaa sanoin kuvailla. sen oikeastaan tietää vasta sitten kun sen on omin silmin nähnyt ja ollut muutenkin "hengessä" mukana sen mitä miehenä ja isänä voi olla. nainenhan siinä sen suurimman työn tekee. omasta kokemuksesta en voi sanoa ja ajatella kuin pelkkää hyvää. en sentään edes pyörtynyt (kuulemma sitäkin on tapahtunut).

 

niin halusin vielä tehdä pikku lisäyksen.

avovaimoni jo sillon kun oli viimeiset pari kuukautta h-hetkeen kiusasi välillä että supistelee ja synnytys alkaa. soitti jopa töihin tosin
leikillään et pitää lähtee sairaalaan. no sitten h-hetki saapui ja mulla soi duunis puhelin eli "emännys" soitti että täytyy lähtee.....uskokaa tai älkää mut pistin senkin huumorin piikkiin enkä lähtenyt vaan jatkoin töitä. pomo sit kovisteli et nyt kyl meet ja meninhän minä sit.
no, matkalla kotiin soi kännykkä ja äänen sävy oli sitä luokkaa et painoin vantaal jumbon kohdal mis oli enempi tie töitä kaasun pohjaan. ei ollu kivaa. menin paniikkiin. ehdimme kuitenkin sairaalaan ja kaikki kävi hyvin .....nykyisin noin 3 vuotiaan pojan ylpeä isä. =) =) =) =) :hug: :hug: :hug: