Minkä helkkarin takia ihmisten pitää suruvalitteluihin mennä lisäilemään, että

kaikella on tarkoituksensa.
"kaikella on tarkoituksensa"

SIis oikeasti, voiko inhottavammin sanoa surunvalitteluja?!!? Joku on menettänyt lapsen ja sitten pitää vielä tuollaista soopaa kuulla.

 

On kyllä aika tökeröä. Tuohan tarkoittaa samaa kuin että menehtyneen kuuluikin kuolla, tai että on hyvä kun hän kuoli.

 

Tuskin kukaan tarkoittaa sillä mitään pahaa. Jos hetken mietitte, niin tajuatte, että se on sellainen klisee, minkä koetaan olevan hyväätarkoittava ja omalla tavallaan lohduttava. Että mitään ette olisi voineet tehdä toisin, jos näin oli kerran tarkoitettu.

Usein sitä vain surussaan kokee kaikki toisten sanomat asiat vääränä. Joku tykkää lohdutuksista, toinen ei tahdo kuulla sanaakaan, jollekin pitäisi osata sanoa näin ja kolmannelle noin. Tässä ei vain voi voittaa, mutta tärkeintä on, että edes yrittää olla lähellä ja lohduttaa.

 

Ehkä siksi että he haluavat yrittää lohduttaa ja tukea? Vähän kömpelöä, mutta harva meistä kovin sujuvasti toimii näinkin vaikeissa tilanteissa.

 

Minulle ei onneksi kukaan sanonut noin kun poikamme menehtyi liikenneonnettomuudessa 15 vuotiaana.

Yksi sukulainen kyllä päästi sen tuhannen sammakon suustaan...totesi "nyt sun ei tartte olla koskaan huolissas pojastas". Siis täh ?! Olisin ihan kamalan mielelläni ollut huolissani pojastani kuten jokainen äiti on omasta lapsestaan, ei meidän poikamme edes koskaan ollut missään vaikeuksissa tai muuta sellaista minkä takia hänestä huolissaan oleminen olisi ollut raskasta.

Minusta olisi herttaisinta jos suruvalittelun sijaan kysyisi "saanko halata?" ja sitten rutistaisi toista oikein pitkään ja hartaasti. Ei tarvita sanoja, ei tule väärinkäsityksen mahdollisuutta.

 

Minulle ei onneksi kukaan sanonut noin kun poikamme menehtyi liikenneonnettomuudessa 15 vuotiaana.

Yksi sukulainen kyllä päästi sen tuhannen sammakon suustaan...totesi "nyt sun ei tartte olla koskaan huolissas pojastas". Siis täh ?! Olisin ihan kamalan mielelläni ollut huolissani pojastani kuten jokainen äiti on omasta lapsestaan, ei meidän poikamme edes koskaan ollut missään vaikeuksissa tai muuta sellaista minkä takia hänestä huolissaan oleminen olisi ollut raskasta.

Minusta olisi herttaisinta jos suruvalittelun sijaan kysyisi "saanko halata?" ja sitten rutistaisi toista oikein pitkään ja hartaasti. Ei tarvita sanoja, ei tule väärinkäsityksen mahdollisuutta.

Hyi kamala!

 

Minulle ei onneksi kukaan sanonut noin kun poikamme menehtyi liikenneonnettomuudessa 15 vuotiaana.

Yksi sukulainen kyllä päästi sen tuhannen sammakon suustaan...totesi "nyt sun ei tartte olla koskaan huolissas pojastas". Siis täh ?! Olisin ihan kamalan mielelläni ollut huolissani pojastani kuten jokainen äiti on omasta lapsestaan, ei meidän poikamme edes koskaan ollut missään vaikeuksissa tai muuta sellaista minkä takia hänestä huolissaan oleminen olisi ollut raskasta.

Minusta olisi herttaisinta jos suruvalittelun sijaan kysyisi "saanko halata?" ja sitten rutistaisi toista oikein pitkään ja hartaasti. Ei tarvita sanoja, ei tule väärinkäsityksen mahdollisuutta.

Ymmärrän mitä sukulaisesi tarkoitti vaikka eihän tuollaista nyt missään nimessä saa sanoa. Eikä kukaan ajattele rasittavana sitä huolta mitä koko ajan lapsesta kantaa, mutta tajusin kyllä mitä tuossa tarkoitetaan.

 

En tiedä. Typerästi sanottu. Ja millään ei ole kuitenkaan mitään tarkoituksia.

 

Uskovaisten höpinää

 

Tätäpä minäkin olen ihmetellyt. Jos haluaa suruvalitteluiden lisäksi jotain lisätä, niin yleensä voi kysyä surevalta, voiko olla tälle jollain tapaa avuksi/auttaa jaksamaan. Voi tehdä selväksi, että jos sureva haluaa puhua tai vain haluaa seuraa, niin on lähellä/läsnä. Sureva ei tarvi korulauseita, vaan ihan yksinkertaista läsnäoloa ja myötäelämistä.

 

En tiedä. Idioottimaisesti sanottu. Ei ainakaan paranna oloa, ärsyttää vaan.

 

Tuo "kaikella on tarkoituksensa" on kyllä todella kylmä ja kolkko töksäytys. Ikään kuin kuollut olisi ansainnut kohtalonsa tai että läheiset saivat nyt ansionsa mukaan, kun joutuvat suremaan. Ovat varmasti ansainneet kurjuutensa. Vähän samaa sarjaa kuin "siitäs sait".

 

Paha on myös jos automaattisesti oletetaan että vanhemman ihmisen kuolema on helpotus pelkästään, tyyliin "hyvä kun pääsi pois".

 

On mun mielestä esim pitkään kivuissa kituneen kohdalla ihan ok. Realistisesti niinhän se on ja ei se kylmältäkään tunnu. Tämä vainajan kannalta siis ajateltuna, vainajalle parempi kuin pelkkä kokoaikainen tuska.

 

Samanlainen täyttä paskaa oleva lausahdus kun se että ihminen ei saa enempää taakkaa ku jaksaa kantaa.

Ei lohduta ihmistä pätkääkään.

 

Jos ihminen kuolee johonkin vaikeaan sairauteen, on kärsinyt kovista kivuista jo pitkään eikä mitään ole ollut tehtävissä, ollaan vain odoteltu, niin on ihan paikallaan ajatella, että "nyt hänellä on hyvä olla". Kun ei ollut hyvä olla täällä maan päällä. "Kaikella on tarkoituksensa", ihan hirveä lause. On se sitten sanottu jonkun menehtyessä, tai vaikkapa vanhemmille, jotka ovat juuri saaneet vammaisen tai sairaan lapsen. Mikä hiton tarkoitus? Mikä tarkoitus voi olla sille, että ihminen lähtee täältä ennen aikojaan tai että vanhemmille syntyy sairas lapsi?

 

Samanlainen täyttä paskaa oleva lausahdus kun se että ihminen ei saa enempää taakkaa ku jaksaa kantaa.

Ei lohduta ihmistä pätkääkään.

Tää on mun inhokki ja saa olla aikamoinen kusipää joka tämän sanoo ihmiselle vaikeina hetkinä.

 

Läheisen kuoltua sain ystäviltä, tuttavilta sukulaisilta jos minkäkinlaista runoa, värssyä ja laulujen sanoja.
Osa loukkasi tosi paljon. Loppuja en edes muista.

Ainut mikä lämmitti oli isäni laittama yksinkertainen viesti "Lämmin osanotto".
Isä myös oli ainut joka istui ja kuunteli.
...esim paras ystäväni oli sitä mieltä että tarvitsen piristystä, ja ensimäisen kerran nähdessämme läheiseni kuoleman jälkeen ystäväni alkoi kertomaan seikkailuaan pettämis reissulta ja miten iso miehellä oli ollut.
-Ei naurattanut yhtään.

 

Kuolema on yhtä normaali tapahtuma kuin syntymä tai vaikkapa wc- käynti. Syntymällä on tarkoitus , samoin wc-käynnillä kuten myös kuolemalla. Vain itsekkäät ihmiset eivät ymmärrä tätä seikkaa

 

[QUOTE="totuus on";30491279]Kuolema on yhtä normaali tapahtuma kuin syntymä tai vaikkapa wc- käynti. Syntymällä on tarkoitus , samoin wc-käynnillä kuten myös kuolemalla. Vain itsekkäät ihmiset eivät ymmärrä tätä seikkaa[/QUOTE]

Juu, niin on. Kuoleman tarkoitus on se, että maailmaan mahtuis uusia ihmisiä. Kun ei täällä ole muuten tilaa kaikille. Mutta menepä sanomaan se surevalle ihmiselle. "On se kuule hyvä että sun äitis kuoli, kato ei tää meidänkään vauva mahtuis tänne maailmaan jos ei kukaan koskaan kuolis.".

 

Sitten ihmetellään miksi ihmiset kiertää surijat kaukaa... no ehkä siksi kun pelätään että vahingossa sanotaan jotain mikä loukkaa vielä enemmän.
Sama kuin viimeisillään raskaana olevat naiset, kaikki sanomiset koetaan ärsyttävinä ja niitä sitten kaikenmaailman palstoilla käydään läpi

 

Sitten ihmetellään miksi ihmiset kiertää surijat kaukaa... no ehkä siksi kun pelätään että vahingossa sanotaan jotain mikä loukkaa vielä enemmän.
Sama kuin viimeisillään raskaana olevat naiset, kaikki sanomiset koetaan ärsyttävinä ja niitä sitten kaikenmaailman palstoilla käydään läpi

Mulle kävi just noin tänään. Näin työpaikallani ihmisen, jonka sisko kuoli pari viikkoa sitten.. Yksi tuttu oli jo vko sitten mulle auliisti kertonut että tämä X kuoli viinaan, ja oli tehnyt tai jättäny tekemättä sitä ja tätä.. Kun näin siskonsa, mulle iski sellanen "epätietoisuus"; otanko osaa, puhunko asiasta mitään vai mitä hittoa sanon, kun kyseessä osittain "itse aiheutettu lähtö", toisaalta taas läheinen ihminen jne.. Ja pelkurina sitten keksin itselleni tosi tärkeää tekemistä asiakkaista kaukana..Mikähän olisi ollut viisainta??

 

Musta "otan osaa suruusi" on ihan käypä osanotto, ja "olkapään tarjoaminen" tarvittaessa, eli että olen käytettävissä jos surija kaipaa kuuntelijaa. Voi olla tyhmästi sanottu jonkun mielestä, mutta itselle tämä olisi oikein hyvä.

 

"Mietityttää"lle: "Otan osaa" riittää minusta ihan hyvin.

 

Mua ärsyttää kun lähes kaikki sanoo, että "tiedän, miltä susta tuntuu" Täh? Miten helvetissä Se on mahdollista!? Ja sitten kun kysytään, "mitä kuuluu tai mikä fiilis" öööö, mitäpä lottoot?