[QUOTE="vieras";27599693]Jos ap on yksinhuoltaja, onko pakko suostua pienen lapsen yökyläilyyn?
Kertoisiko joku jolla kokemuksia näistä tapaamisoikeuksista?
Mietin vaan itse sitä, että onko se oikeasti lapsen etu, että heitellään kahden kodin välillä?
Jos kerran on jo yksinhuoltajuus(ja mistä syystä se on?), niin miksi pitäisi suostua ihan mihin tahansa? Tietenkin isä saa tavata lasta, mutta kuinka pientä pitää väkisin antaa yökyläilemään?
Ehkä olen vain itse nipo, mutta en ymmärrä tätä kohtaa laista. Jos kerran yksinhuoltajuus on jo annettu, onhan siinä jotkut syyt miksi siinä on käynyt niin, eikö?Eli kuinka paljon sitä narua pitää isälle antaa?[/QUOTE]
Et tiedä näköjään asioista mitään. Yksinhuoltajuus vaikuttaa vain "paperiasioihin" kuten esimerkiksi passin myöntämiseen, mutta sillä ei ole mitään tekemistä tapaamisten kanssa. Lähihuoltaja ei saa missään tapauksessa estää lasta tapaamasta isää. Vaan laissakin lukee, että lähihuoltajan täytyy edistää näitä tapaamisia.
Yleinen sääntö on, että vähintään 1 vuotiaana lapsi menee etävanhemman luokse yökylään. Siis ei tämä mikään sääntö tai laki ole, mutta yleinen suositus. Imeväistä ei tietenkään tissistä eroteta, mutta ei kai nyt kukaan äiti oikeasti ole niin idiootti, että ajaisi omaa ja itsekästään etua siinä määrin, että valehtelisi esim. imettävänsä yöllä. Kuten joku ehdotti.
Ap, mene lastenvalvojalle. Sovitte tapaamisrytmin siellä, isä mukaan. Ensi alkuun mielestäni kerran viikossa muutama tunti sinun luona, sen jälkeen isän luona, sen jälkeen pidennetään koko päiväksi ja varmaan tossa noin puolen vuoden päästä sitten yökylään, jos kaikki menee ok. Lapsella on oikeus isään, ei se tapaamisoikeus ole isän oikeus lapseen.
Jos on välimatkaa, niin ikävä kyllä ap, voi olla että joudut lapsen viemään puoleen väliin tai kuskaamaan esim. toisen matkan. Nämä on sopimuskysymyksiä, mutta kai itsekin ymmärrät, että ei se isän vika yksin ole, jos lapsi on syntynyt etäsuhteeseen ja hän asuu vieraalla paikkakunnalla.