Minkä ikäisenä sait ensimmäisen lapsesi?

28-vuotiaana, oli suunniteltu, koulutus FK. Lapsia on jo viisi ja viiteen jää.

 

Olin 32v kun lapsi syntyi.

Täysin koulutettu ja olin työelämässä. Lapsi oli suunniteltu, siinä mielessä, että vuoden sisällä raskauduin siitä kun päätimme jättää ehkäisyn pois. Muuten en minä, tai mieheni, suunnitelleet pitemmällä tähtäimellä, milloin olisi paras hankkia lapsi. Olisihan se toisaalta ollut hienoa olla nuorempi äiti, mutta silloiseen elämäntilanteeseemme ei vielä kuulunut lapsensaaminen. Siten, etten sitä edes miettinyt yhtään, kuin vasta silloin kuin päätimme jättää ehkäisyn pois. Joten en myöskään kadu, ettemme hankkineet lapsia nuorempana.

 

Olin 31, kun esikoinen syntyi periaatteella antaa tulla, jos siltä tuntuu. Parin vuoden kuluttua olikin jo pari tenavaa ja siihen jää. Ammatti ja vakkariduuni oli valmiina, oma talokin valmiina.

 

21v. Ehkäisy petti.

 

25 v
Filosofian maisteri
Suunniteltu mutta ei juuri yritetty

Ei kannata liikaa suunnitella, mutta toki elämäntilanteen ja parisuhteen täytyy olla kunnossa. Nämä standardit sitten eriäviä eri ihmisillä.

 

Oon nyt vielä raskaana esikoisesta, mutta 25 kerkeen täyttään ennen syntymää. Lapsi on suunniteltu. Mulla on toisen asteen koulutus ja pikkasen jää kesken toisen ammatin hankkiminen, jatkan koulua äitiysloman jälkeen sitten. Kyllä minun mielestäni lapsen hankkimista pitää suunnitella, jos vaan mahdollista, mutta kaikki asiat ei toki mee aina suunnitelman mukaan.

 

38 v. DI ja oli suunniteltu

 

olin 31, koulutus FT, työpaikka ja oma koti. Ei ollut suunniteltu vaan iloinen ylläri, ei miehen kanssa mitenkään kovasti haluttu lapsia, mutta ei tietenkään kieltäydytty kunniasta kun sellainen meille ilmoitti tulostaan.

Meille sopi se, että ei suunniteltu erityisemmin lapsen/lasten hankintaa, vaan annettiin periaatteessa lupa tulla mutta kuitenkin vähän esteltiin. Eli ehkäisynä varmat päivät, jotka pysyivätkin varmoina yli viisi vuotta.

 

Täytin samana vuonna 30, kun ihme tuli maailmaan. Sitä ennen exän kanssa "suunniteltiin, yritettiin, väkisin väännettiin".. tuli ero ja tapasin uuden miehen ja ei tärpännyt, vaikka kuinka yritettiin. Kävimme lapsettomuushoidoissa yksityisellä ja maksettiin paljon.. ja ei. Kunnes hyväksyin asian, että minä en lasta saa.
Kului puolisen vuotta ja ylläri, menkat jäi pois, tuntui oudolta, joltain sellaiselta, jota aiemmin en ollut kokenut. tein r-testin, joka +.
Sairaanhoitaja olen ja vakkarityö.
Itse en ymmärrä enää miksi pitää "suunnitella" lapsia, jos heitä haluaa niin miksi sen kummemmin suunnittelee?

 

Erityisesti, jos takous, parisuhde, koulutus ok?

 

Olin 22 kun esikoinen syntyi. Vauvaa todellakin yritettiin ihan tosissaan, kesti vuoden että tulin raskaaksi. Mulla ei ollut ammattia, lukio oli käytynä ja yliopisto-opinnot kesken.

 

27. Suunniteltu, koulutus LL jonka tein loppuun äippäloman aikana.
Ei kannata suunnitella. Meille gynen kurssilla sanottiin että jos haluaa lapsia niin niitä kannattaa hankkia. AINA löytyy tekosyitä miksi lapsien tulo kannattaisi viivyttää.

 

21-vuotias Yo-merkonomi, tradenomiopinnot kesken. Puoli vuotta "yritystä" ennen kuin tärppäsi.

 

34-vuotias, ja oli suunniteltu. Tulin raskaaksi heti, kun pillerit jätin pois.

 

Olin 28v. kun poju syntyi. Oli suunniteltu siinä mielessä, että tulkoon kun on tullakseen. Olin työelämässä eläinten parissa, asuttiin vuokralla rivarissa. Nyt toinen haaveissa samalla periaatteella, asutaan ok-talossa.

 

Olin 28v saadessani esikoiseni. Oli suunniteltu juttu ja työelämässäkin olin ehtinyt olla jo useamman vuoden.

 

Ensimmäisen ja viimeisen 31-vuotiaana. Koulutus FM, vakituinen työ.

 

olin 28v, tein töitä niin että ne loppuivat äitiysloman alkamispäivänä, kihloissa oltiin ja omakotilassani oltiin asuttu yhdessä avoparina 3kk.

 

27v. Ammattikoulutus oli ja työ miehen kanssa yhteinen yritys. Lapsi oli suunniteltu ja pitkään odotettu.

 

olin 28 ja käynyt koulut loppuun mutta en ollut vielä saanut koulutustani vastaavaa työtä

oltiin naimisissa ja asuttiin tsadissa vuokralla

 

Olin 21 kun ensimmäinen lapsi syntyi. Olen lähihoitaja ja olin töissä vanhainkodissa. Lapsi tuli 1 v 4 kk jälkeen naimisiin menosta. Nyt meillä on 6 lasta ( 3 kk, 2, 4, 6, 8 ja 10 v). Olen ollut välillä töissä lasten välissä. Minun mielestäni jokkainen tekee omat valintansa, se riippuu täysin siittä haluaako lapsia vai ei. Minun sisarussarjastani (meitä oli 8 lasta perheessä, kolmella minua vanhemmalla on perheet ja yhdessä perheessä on vain 2 lasta ja on aivan heidän oma valintansa halauavatko lisää). Jokainen aikuinen on velvollinen itse ajattelemaan oman jaksamisensa ja toiminaan sen mukaan, koska aioilla on syy ja seuraussuhteensa. Minäkin meinaan nyt käytää ehkäisyä pari vuotta, vaikka olen vanhoillislestadiolainen. Ehkäisy ei liity minun uskoni tilaan mitenkään, ehkäisy turvaa lapsilleni hyvät ja rakastavat vanhemmat. Haluan antaa lapsilleni myös yksilöllistä aikaa, en kohdella heitä laumana.

 

38v eikä oo tenavan tenavaa, alkaa näyttää siltä ettei tuukkaan. En mitenkään erityisesti suunnitellut että näin käy. Ei siis ole ikinä ollut sellaista elämäntilannetta että olisin pohtinut haluanko lapsia juuri nyt.

 

[QUOTE="kyselijä";26751899]Oliko lapsi suunniteltu vai ei? Mikä oli koulutuksesi silloin?

Miten paljon sitä lasten tekoa kannattaa ylipäänsä suunnitella?[/QUOTE]

35-vuotiaana

Oli suunniteltu

Filosofian maisteri

Lasten saaminen on niin iso asia ja muuttaa elämää niin paljon, että mielestäni kyllä kannattaa suunnitella.

 

27-vuotias olin, kun esikoinen syntyi. Minulla oli tuolloin 2 koulutusta ja pätkätyö (tosin työsopimus oli kirjoitettu tuolloin kolmeksi vuodeksi). Olimme mieheni kanssa ehtineet olla naimisissa reilut 1½ vuotta ja oma koti oli rivarissa. Esikoinen oli todella suunniteltu ja toivottu - heti häiden jälkeen aloimme yrittämään.

Esikoinen sai myöhemmin 2 sisarusta ja mies opiskeli lisää. Oma talo rakennettiin ennen kuopuksen syntymää.

 

!8-vuotiaana sain esikoisen. Ei ollut suunniteltu. Peruskoulu ja kesken jäänyt lukio oli silloin takana. Muita kysymyksiä?