Hyvä kysymys... 1,5 kk esikoispojan äitinä täytyy ensinnäkin todeta, että lapsia ei todellakaan TEHDÄ, vaan niitä saadaan jos niin on tarkoitettu; yritin saada lasta 25-vuotiaasta lähtien jolloin koin olevani valmis (ammatti, talous, parisuhde yms), mutta niin vain kävi että tulin vastoin kaikkia odotuksia raskaaksi vain muutamaa viikkoa ennen kuin täytin 40...
Tuolloin 25-vuotiaana ajattelin, että lapsia pitäisi saada kaksin kappalein ja nuorin alle 30-vuotiaana jotta jäisi aikaa omalle elämälle myöhemmin, mutta sitten lapsettomuuden ja lukuisten keskenmenojen kanssa kamppaillessani jouduin toteamaan, että aikaraja on liian tiukka ja sittemmin päätin, että jos en ole raskaana 40-vuotispäivänäni, haen lähetteen sterilisaatioon sillä pääni ei kestäisi jatkuvaa jännitystä.
Olen ikionnellinen pienestä terveestä pojastani, mutta sen verran jännittävän raskausajan jouduin kokemaan että uutta raskautta en halua kokea vaikka mitään fyysistä estettä sille ei olisi ollutkaan. Päivääkään liian vanhaksi en itseäni koe äitiyttä ajatellen, mutta olin tosiaan ajatellut "tehdä" lapset alle 30-vuotiaana... kävikin niin että SAIN lapsen vasta 40-vuotiaana =)
Ikää ratkaisevampi tekijä on mielestäni äidiksi haaveilevan oma terveys. Edes taloudelliset tai parisuhdeasiat eivät paina kupissa mitään terveyteen verrattuna joten samapa tuo, vaikka olisi lähempänä 50-vuotta kun lapsensa saa, kunhan äitiyttä osaa arvostaa ja kunto (myös henkinen) kestää vauva- ja lapsiarjen. Sitä asiaa ei ikä ratkaise.
Täytyy muistaa että ei nuori ikä mitään parempaa taikka pidempää äitiyttä takaa - nuorikin äiti voi sairastua vakavasti siinä missä vanhempikin ja lapset jäävät silloin yksin ja vanhempi äiti saattaa olla hyvinkin virkeä vielä 70-vuotiaana ja tulla mummoksi siinä missä nuorempana lapsensa saanut... ja päinvastoin. Ikinä ei voi etukäteen varmaankaan tietää?
Sopiva yläikäraja on mielestäni se, minkä oma kroppa ja lääkäri määrää