Minkä ikäselle voi mielestäsi puhua itsemurhista, murhista jne?

Aattelin vaan kun oma lapseni tietää näistä asioista ja olen jo olen puhunut aika suoraan väkivallasta, murhista jne sille. On nyt 11v.
Katsellaan jännityselokuviakin yhdessä, voisi sanoa että murhamysteerit on meidän yhteinen harrastus. En siis mitään raakaa väkivaltaa anna katsoa, mutta harvemmin sitä murhamysteereissä näytetäänkään.
Pidämme myös tosikertomuksista mitkä käsittelee sarjamurhaajia, murhia tai katoamisia (tv-ohjelma Kadonneet=Disappeared esim).

Saanko nyt tätimäisiltä mammoilta piiskaa?

 

Ja lapsi viihtyy?

 

En kyllä mitään murhamysteerejä saati dokkareita sarjamurhaajista suosittelisi 11-vuotiaalle.
Varmasti tuon ikäisellä jää mieleen pyörimään,hämmentämään ja kummittelemaan, kun helposti jää aikuisellakin.

 

Ja lapsi viihtyy?

Kyllä, siis kyseessä on iloinen ja fiksu 11v tyttö.
Enkä toki väkisin ole syöttämässä sille mitään.

Eikä me mitään alibia lueta, hyi hitto, vaan siis katsellaan murhamysteerejä ja dokumentteja (ulkomaalaisia). Esim Midsomerin murhat, Monk, Criminal Minds, Kadonneet.
Nyt kun Robbie Williams kuoli, sanoin tytölle että jotkut masennusta sairastavat lopulta tappavat itsensä.

 

Kyllä, siis kyseessä on iloinen ja fiksu 11v tyttö.
Enkä toki väkisin ole syöttämässä sille mitään.

Eikä me mitään alibia lueta, hyi hitto, vaan siis katsellaan murhamysteerejä ja dokumentteja (ulkomaalaisia). Esim Midsomerin murhat, Monk, Criminal Minds, Kadonneet.
Nyt kun Robbie Williams kuoli, sanoin tytölle että jotkut masennusta sairastavat lopulta tappavat itsensä.

Tuota noin meidän 10 v. ei edes tiedä että Robbie Williams on kuollut, saati sitten tappanut itsensä. Kadonneethan on ihan oikeita tapauksia, siellä on äitejä, isiä ja lapsia kadoksissa. Ei tuo nyt kovin turvallista kuvaa luo maailmasta.

Miksi haluat jakaa nämä asiat lapsesi kanssa, oletko yh ja lapsesi on "ystäväsi"?

Itse katson ko. ohjelmia joko mieheni kanssa tai ihan itsekseni, ei tule mieleen lasta siihen pyytää seuraksi.

 

Robbie Williams ei ole kuollut.

 

En kyllä mitään murhamysteerejä saati dokkareita sarjamurhaajista suosittelisi 11-vuotiaalle.
Varmasti tuon ikäisellä jää mieleen pyörimään,hämmentämään ja kummittelemaan, kun helposti jää aikuisellakin.

Tämän arvasinkin että useat voivat näin ajatella, mutta ei se ole totta, koska mitään raakuuksia ei katsella. Minusta on ihan hyvä että lapsikin kuitenkin tietää miten pimeetä porukkaa maailmassa on, ei se tarkota että niissä asioissa vellottais joka pv.

Toi nyt vaan on meiän yhteinen mielenkiinnon kohde, ja oon ilonen että tytär sen on perinyt multa. Kyllä mä muistan jo itse tuon ikäsenä olleeni kiinnostunut murhamysteereistä sun muista mysteereistä. Aloin lukea viisikoita, neiti etsivää, agatha christietä, telkusta katselin saksalaisia poliisisarjoja ja Columboa yms.
Joitain vaan kiinnostaa mysteerit.

 

Tuota noin meidän 10 v. ei edes tiedä että Robbie Williams on kuollut, saati sitten tappanut itsensä. Kadonneethan on ihan oikeita tapauksia, siellä on äitejä, isiä ja lapsia kadoksissa. Ei tuo nyt kovin turvallista kuvaa luo maailmasta.

Miksi haluat jakaa nämä asiat lapsesi kanssa, oletko yh ja lapsesi on "ystäväsi"?

Itse katson ko. ohjelmia joko mieheni kanssa tai ihan itsekseni, ei tule mieleen lasta siihen pyytää seuraksi.

Miksi maailmasta pitäisi luoda turvallinen kuva, kun se ei sellainen ole.
Ei lapsi silti ole mihinkäänm nurkkaan käpertynyt, vaan nytkin juoksi kikattaen kaverinsa kanssa minne lie ulos.
Toivon kuitenkin että alitajunnassa muistaa että vieraisiin ihmisiin ei saa luottaa.

Kyllä, olen yh ja olen toki äiti, en kaveri.
Mutta täytyy myöntää että mitä enemmän lapselle tulee ikää, olen huomannut ajattelevani että tytär on kaikista paras ystävä mitä mulla on koskaan ollut, sen kanssa saan nauraa vedet silmissä ja meillä on sama huumorintaju jne jne.

 

Miksi maailmasta pitäisi luoda turvallinen kuva, kun se ei sellainen ole.
Ei lapsi silti ole mihinkäänm nurkkaan käpertynyt, vaan nytkin juoksi kikattaen kaverinsa kanssa minne lie ulos.
Toivon kuitenkin että alitajunnassa muistaa että vieraisiin ihmisiin ei saa luottaa.

Kyllä, olen yh ja olen toki äiti, en kaveri.
Mutta täytyy myöntää että mitä enemmän lapselle tulee ikää, olen huomannut ajattelevani että tytär on kaikista paras ystävä mitä mulla on koskaan ollut, sen kanssa saan nauraa vedet silmissä ja meillä on sama huumorintaju jne jne.

Mikä sinun maailmassa on vaarallista? Mitä pelkäät? Asutko jotenkin huonolla asuntoalueella? Joskus sanottiin äidin roolin sitovan lapsen kotiin ja isän vapauttavan lapsen maailmaan, ei hätää kyllä täällä pärjää tyyliin.

Tuo lapsi parhaana ystävänä on siinä mielessä vaarallinen kuvio, että kun lapsi tulee murrosikään on hän sidottu sinuun sekä äiti että kaveriroolissa miten siinä irrottautuu omaan itsenäiseen elämään?

Oletko itse oman äitisi paras ystävä?

 

Mikä sinun maailmassa on vaarallista? Mitä pelkäät? Asutko jotenkin huonolla asuntoalueella? Joskus sanottiin äidin roolin sitovan lapsen kotiin ja isän vapauttavan lapsen maailmaan, ei hätää kyllä täällä pärjää tyyliin.

Tuo lapsi parhaana ystävänä on siinä mielessä vaarallinen kuvio, että kun lapsi tulee murrosikään on hän sidottu sinuun sekä äiti että kaveriroolissa miten siinä irrottautuu omaan itsenäiseen elämään?

Oletko itse oman äitisi paras ystävä?

Sanoin että olen ajatellut niin, koska sellasia ystäviä ei olekaan joiden kanssa mulla ois yhtä hauskaa kuin tyttären kanssa, mutta EI SE MUN YSTÄVÄ OLE, VAAN LAPSI.
Kannattaisi lukea mitä kirjoitetaan, ennen kuin alkaa näsäviisaaksi.

Mä en nyt näe tässä mitään "vaarallista kuviota" että me yhessä katsellaan jotain tv-ohjelmaa. Mutta visionsa kullakin.

ps. emme asu "huonolla asuntoalueella", pitäisikö? Enkä ole edes äitini paras ystävä, vaikka erittäin läheisiä olemmekin. Meillä on ihan erilaiset luonteet.

 

Vasta kun itse kysyy.

Draama ja kaikki mikä etäännyttää todellisuudesta on hyvä tapa käsitellä vaikeita asioita. Juurikin elokuvien, kirjojen, taiteen, musiikin..kautta on hyvä pohtia ja ottaa esille ahdistavia teemoja. Niistä voidaan päästä hyviinkin keskusteluihin, mutta aina siten että lapsi/nuori on siihen valmis. Itse varmasti äitinä tunnet lapsesi. Katsokaan vaan yhdessä, jo se tuntuu olevan teidän juttu. Tämä voi olla hyvä siltä "myöhemmälle ja pahemmalle" murkkuiälle.. jos tuntuu että teini on etäinen se on hyvä kortti käyttää ja päästä nuorta lähelle. Ihan fiksua minusta, kunhan muistaa tsekata sen että nuori kestää katsomaansa, mutta niinhän sinä varmasti teetkin.opcorn: Ei muuta kuin leffailtoja!

 

Tämän arvasinkin että useat voivat näin ajatella, mutta ei se ole totta, koska mitään raakuuksia ei katsella. Minusta on ihan hyvä että lapsikin kuitenkin tietää miten pimeetä porukkaa maailmassa on, ei se tarkota että niissä asioissa vellottais joka pv.

Toi nyt vaan on meiän yhteinen mielenkiinnon kohde, ja oon ilonen että tytär sen on perinyt multa. Kyllä mä muistan jo itse tuon ikäsenä olleeni kiinnostunut murhamysteereistä sun muista mysteereistä. Aloin lukea viisikoita, neiti etsivää, agatha christietä, telkusta katselin saksalaisia poliisisarjoja ja Columboa yms.
Joitain vaan kiinnostaa mysteerit.

Viisikot ja neiti Etsivät ovat tuon ikäiselle sopivia, Criminal Minds ei.

 

Viisikot ja neiti Etsivät ovat tuon ikäiselle sopivia, Criminal Minds ei.

Peesi, Criminal Minds Ikäraja: Yli 15

 

Peesi, Criminal Minds Ikäraja: Yli 15

Oon eri mieltä. Varsinkin jos nuorella/lapsella on hyvä draamanlukutaito ja valmiudet käsittää ja ymmärtää miten draama syntyy ja nähdä se ohjelma kokonaisuutena ei osana todellisuuden kerrontaa.
Tässäkin asiassa tarvitaan hyvää opasta purkamaan ahdistusta, mikäli se sellaista aiheutta.... Omassa perheessä ei katsota uutisia, sillä se on totta. Jännittäviä ohjelmia voidaan katsoa, tiettyyn pisteeseen saakka. MUTTA kukin vanhempi on vastuullinen tuntemaan lapsensa..ikärajat ovat suosituksia, niitä ei pidä lukea kuin piru raamattua. Periaatteessa noudatan myös itse suosituksia..mutta on ohjelmia joissa en niitä noudata. Salkkareita ei meillä katsota, se on huonoa draamaa, ihan siksi. Mutta UP, sen saa meillä katsoa.



Lisäys: myös ohjelman tyyli etäännyttää, kieli ja kultuuri joka sarjasta välittyy. Esimerkiksi huuhaasarja, jota seuraan KOSTO on niin älytön kaikkien juoniensa kanssa, että ihan normaali tapaus ymmärtää sen todellain olevan ihan hatusta vedettyä skeidaa.

 

Oon eri mieltä. Varsinkin jos nuorella/lapsella on hyvä draamanlukutaito ja valmiudet käsittää ja ymmärtää miten draama syntyy ja nähdä se ohjelma kokonaisuutena ei osana todellisuuden kerrontaa.
Tässäkin asiassa tarvitaan hyvää opasta purkamaan ahdistusta, mikäli se sellaista aiheutta.... Omassa perheessä ei katsota uutisia, sillä se on totta. Jännittäviä ohjelmia voidaan katsoa, tiettyyn pisteeseen saakka. MUTTA kukin vanhempi on vastuullinen tuntemaan lapsensa..ikärajat ovat suosituksia, niitä ei pidä lukea kuin piru raamattua. Periaatteessa noudatan myös itse suosituksia..mutta on ohjelmia joissa en niitä noudata. Salkkareita ei meillä katsota, se on huonoa draamaa, ihan siksi. Mutta UP, sen saa meillä katsoa.

Se, että ei anna 11-vuotiaan seurata k-15-ohjelmaa, ei tarkoita, että noudattaa ikärajoja kuin piru raamattua. Pientä joustoa voi olla, jos kokee sen järkeväksi, mutta ei missään nimessä noin rajua. Hullua tuputtaa lapsille väkivaltaviihdettä noin nuorena.

 

Se, että ei anna 11-vuotiaan seurata k-15-ohjelmaa, ei tarkoita, että noudattaa ikärajoja kuin piru raamattua. Pientä joustoa voi olla, jos kokee sen järkeväksi, mutta ei missään nimessä noin rajua. Hullua tuputtaa lapsille väkivaltaviihdettä noin nuorena.

Nyt en ihan ole varma sarjasta..mutta onko se tämä jossa on kuvia siitä kuinka luoti rikkoo lihaskudosta osuessaan henkillöön? Tai jotain vastaavia tilannekuvia kuinka luut murskautuvat tms.?

 

Tuota noin meidän 10 v. ei edes tiedä että Robbie Williams on kuollut, saati sitten tappanut itsensä. Kadonneethan on ihan oikeita tapauksia, siellä on äitejä, isiä ja lapsia kadoksissa. Ei tuo nyt kovin turvallista kuvaa luo maailmasta.

Miksi haluat jakaa nämä asiat lapsesi kanssa, oletko yh ja lapsesi on "ystäväsi"?

Itse katson ko. ohjelmia joko mieheni kanssa tai ihan itsekseni, ei tule mieleen lasta siihen pyytää seuraksi.

Lapsesi ei sitten hirveästi seuraa maailman tapahtumia. Jos yhtään lukee lehtiä, katsoo uutisia, käy Internetin uutissivustoilla yms. niin olisi saanut tietää Robin Williamsin kuolemasta. Itse olen lukenut sanomalehtiä ym. ja katsonut TV-uutisia ihan pikkutytöstä lähtien eikä siitä muuta seurausta ole ollut kuin erittäin laaja yleistieto.

 

Lapsesi ei sitten hirveästi seuraa maailman tapahtumia. Jos yhtään lukee lehtiä, katsoo uutisia, käy Internetin uutissivustoilla yms. niin olisi saanut tietää Robin Williamsin kuolemasta. Itse olen lukenut sanomalehtiä ym. ja katsonut TV-uutisia ihan pikkutytöstä lähtien eikä siitä muuta seurausta ole ollut kuin erittäin laaja yleistieto.

Jääkö 10 v. jostain paitsi, jos ei tiedä että Robin Williams on tappanut itsensä tai ebola leviää kiihtyvää tahtia jne? Tuoko on lapsen laajaa yleistietoa?

 

Itsemurhasta piti kertoa 5-vuotiaalle ja 2-vuotiaalle kun isänsä sellaisen teki. Muuten ollaan käsitelty kuolemaa sillä tavalla ympäripyöreästi, että jotkut tappaa toisiaan. Liittyi lähinnä siihen, että kuolema on luonnollinen asia ja tulee tapahtumaan kaikille. Ei lapsille siitä mitään traumoja jäänyt kun asioita käsitellään luonnollisina ja ikätasoisesti. Käykää lainaamassa kirjastosta pikkulapsille suunnattuja kirjoja jotka käsittelevät kuolemaa jos asiasta puhuminen tuntuu vaikealta. Mitään murhaohjelma tms en tosin antaisi 11v katsella. Se on vähän eri asia katsella kun kuulla aikuisen suodattama versio.

 

Kyllä, siis kyseessä on iloinen ja fiksu 11v tyttö.
Enkä toki väkisin ole syöttämässä sille mitään.

Eikä me mitään alibia lueta, hyi hitto, vaan siis katsellaan murhamysteerejä ja dokumentteja (ulkomaalaisia). Esim Midsomerin murhat, Monk, Criminal Minds, Kadonneet.
Nyt kun Robbie Williams kuoli, sanoin tytölle että jotkut masennusta sairastavat lopulta tappavat itsensä.

Vai niin. Että semmoinen provo tälle päivälle.

 

Jääkö 10 v. jostain paitsi, jos ei tiedä että Robin Williams on tappanut itsensä tai ebola leviää kiihtyvää tahtia jne? Tuoko on lapsen laajaa yleistietoa?

Yleistietoon kuuluu kaikenlaisia asioita. Hyvä yleistieto pohjautuu siihen että ollaan kiinnostuneita jo lapsesta asti monenlaisista asioista. Ei tarvitse sitten vanhempana ihmetellä kun ei ole koskaan kuullutkaan jostain merkittävästä asiasta. Hyvänä esimerkkinä Ruandan kansanmurha. Moni parikymppinen kuuli koko asiasta ensimmäistä kertaa kun julkaistiin aiheesta kertova Hollywood-elokuva vuonna 2004. Nämä ihmiset olivat kuitenkin jo kymmenvuotiaita silloin kun kansanmurha tapahtui. Silloin asia oli koko ajan esillä uutisissa, jos siis yhtään on lehtiä lukenut tai TV:tä seurannut (siis niitä uutisohjelmia ja juttuja) niin ei ole voinut mennä kyseinen asia ohitse.

 

Itsemurhasta piti kertoa 5-vuotiaalle ja 2-vuotiaalle kun isänsä sellaisen teki. Muuten ollaan käsitelty kuolemaa sillä tavalla ympäripyöreästi, että jotkut tappaa toisiaan. Liittyi lähinnä siihen, että kuolema on luonnollinen asia ja tulee tapahtumaan kaikille. Ei lapsille siitä mitään traumoja jäänyt kun asioita käsitellään luonnollisina ja ikätasoisesti. Käykää lainaamassa kirjastosta pikkulapsille suunnattuja kirjoja jotka käsittelevät kuolemaa jos asiasta puhuminen tuntuu vaikealta. Mitään murhaohjelma tms en tosin antaisi 11v katsella. Se on vähän eri asia katsella kun kuulla aikuisen suodattama versio.

Kuolema on koskettanut meidänkin perhettä. Asioista on puhuttava. Varsinkin kun ne ovat akuutteja.

 

Yleistietoon kuuluu kaikenlaisia asioita. Hyvä yleistieto pohjautuu siihen että ollaan kiinnostuneita jo lapsesta asti monenlaisista asioista. Ei tarvitse sitten vanhempana ihmetellä kun ei ole koskaan kuullutkaan jostain merkittävästä asiasta. Hyvänä esimerkkinä Ruandan kansanmurha. Moni parikymppinen kuuli koko asiasta ensimmäistä kertaa kun julkaistiin aiheesta kertova Hollywood-elokuva vuonna 2004. Nämä ihmiset olivat kuitenkin jo kymmenvuotiaita silloin kun kansanmurha tapahtui. Silloin asia oli koko ajan esillä uutisissa, jos siis yhtään on lehtiä lukenut tai TV:tä seurannut (siis niitä uutisohjelmia ja juttuja) niin ei ole voinut mennä kyseinen asia ohitse.

Maailman historiassa on tapahtunut monia kansanmurhia jo ennen syntymääsi, olet niistä ilmeisesti kuitenkin tietoinen vaikka et lapsena seurannutkaan aiheeseen liittyvää uutisointia?

Lapsi menestyy hyvin koulussa, merkittävimmät kansanmurhatkin ehditään käsitellä vaikkapa historian tunnilla, ilman että niitä nyt jo seurataan.

 

Joitan scifi-elkkoja on katsottu yhdessä, kun alienit ja predatorit kiinnosti, mutta esim. Criminal Mindsia meillä ei katsota tytön läsnäollessa saati sitten jotain ahdistavia rikosdokumentteja.

Asioista keskustellaan sitä mukaa kun ne tyttöä askarruttaa ja ottaa puheeksi, esim. nuorten mt-ongelmista ja viiltelystä on juteltu tytön aloitteesta.

Ikää tytöllä on 12v.

 

Varmaan ei kannata kovin nuorelle alkaa systemaattisesti selittämään elämän pahuuksia. Itse oli 11 kun äidin ystävä hirtti itsensä, ja joutui vegetatiiviseen tilaan vuosiksi ennenkuin kuoli. Äiti ihan selosti tilanteen minulle, ei näyttänyt tunteitaan tosin, ja kertoi mistä tilanne johtui (todella hirveä parisuhde). Ei kyllä tuominnut mitenkään ja kai siitä on jäänyt minulle sellainen asenne ettei itsemurha välttämättä ole kovin paha asia.