Minkä takia lastenkutsuilla jaetaan ns. kaverilahjoja?

No voih mammat, meillä ainakin tuo oli tapana jo 90-luvulla, synttärivieraille jaettiin lähtiessä pieni pussukka jossa oli esim. tikkari ja joku pieni lelu tai kynä tms. Se on vaan kiitos siitä että osallistui ja toi lahjan.

 

Ja mitä tuohon kilpailemiseen tulee - ainakin pienemmät lapset tuntuvat arvostavan ihan sitä vapaata leikkiä, ilmapalloilla pelaamista ja aika perus-herkkuja. Ei kannata edes lähteä kilpailemaan.

 

Meillä ei siis vielä ole ollut lapsia ilman vanhempia kutsuttuna, mutta jos olisi, ja joku alkaisi marista, miten ei ole tarpeeksi hienot puitteet ja härpäkkeet, keräilisin kasvoilleni empaattisen ilmeen, laskisin käden lapsen hartioille ja kysyisin, että voi, onko sulla tylsää, oletkohan sä tulossa kipeäksi kun et yhtään jaksa innostua leikkimään, pitäisikö soittaa äiti tai isä jo hakemaan .

 

Kaverilahjat olivat jo minun lapsuudessani -80 ja -90 luvuilla, Pohjois-Suomessa. Eivät ole mikään uusi juttu.

 

[QUOTE="vieras";27993505]Samaa minäkin ihmettelen. Ja kun yksi tuon alottaa, niinkaikkien on "pakko" mennä mukana, ettei lapsi ole huonompi,kuin muut..[/QUOTE]

Näinhän se vähän menee. Lapset saattaa jopa suorasukaisesti kysyä, eivätkö saa mitään mukaan. Minäkin alunperin vastustin tuota tapaa. Sittemmin on päädytty pieniin muistamisiin: esim. askarreltu synttäreillä yhtenä ohjelmanumerona jotain, jonka saa mukaan, vaikka hamahelmistä. Ongintaa moni järjestää, meillä tää on ollut viimeisenä numerona, jolloin ne muutaman karkin tai tarran tms. saa ottaa mukaan kotiin, ei avata vielä juhlissa.

Toinen muoti tuntuu olevan, että suurin osa lasten synttäreistä on ulkoistettu ammattimaisille juhlajärjestäjille. Toisaalta ymmärrän tämän, jos pitää kutsua vaikka kaikki tarharyhmäläiset tai luokkakaverit, ei monella tila -tai aikuisten hermot riitä. Tätäkin on kokeiltu, mutta järjestetty myös perinteisiä kotisynttäreitä.

 

Mun kokemuksen mukaan tapa on kyllä jo vähän takanapäin - tai sitten mun lapset alkavat olla jo turhan vanhoja. Joskun omien muksujen synttäreiltä on annettu vieraille jotain pientä mukaan, vähän kuin muistoksi synttäreistä (ponisynttäreiltä vaikka ponitarroja tms. aiheeseen liittyvää.). Eräällä kerralla synttärit olivat sen verran touhukkaat, että karkkeja ei ehditty syödäkään joten jaettiin karkkkeja kotiin syötäviksi pikku pusseissa jotka löytyivät suunnistuksen päätteeksi.

 

[QUOTE="vieras";27995238]Kaverilahjat olivat jo minun lapsuudessani -80 ja -90 luvuilla, Pohjois-Suomessa. Eivät ole mikään uusi juttu.[/QUOTE]

Hmm. Lapsuus 80-luvulla, nuoruus 90-luvulla. Meidän piireissä kaverilahjat oli enemmän poikkeustapaus. Yhdet sisarukset jakoi aina kaverilahjoja, niiden äiti oli pk-täti ja innokas askartelija. Muuten ei ollut käytössä. Eteläisen Suomen kaupungissa. Että siihen verrattuna nykyään kaverilahjat on sääntö enemmän kuin poikkeus.

 

Meiltä kotiutuvat synttärivieraat lähtevät karkkipussukan kanssa. Tämä ei kuitenkaan ole mikään lahjus synttäreille osallistumisesta vaan ohjelmaamme kuuluu aina lasten toivomuksesta onginta. Leluja tms. ei anneta vaan aina hiukan namuja pussissa. Onginta on viimeisenä ohjelmana ja vieraille sanotaan, etta avatkaa pussi vasta kotona.

 

[QUOTE="hmm";27993787]Mun lapsuudessa oli synttäreillä usein ongintaa. Eikö se ole vähän sama asia kuin nykypäivän kaverilahjat? Tai onhan sitä ongintaa varmaan vieläkin, mutta tarkoitan tällä sitä, että eihän vieraiden lahjominen ole mitenkään uusi asia.[/QUOTE]
Jep, oli jo 60-luvulla.

 

[QUOTE="vieras";27995238]Kaverilahjat olivat jo minun lapsuudessani -80 ja -90 luvuilla, Pohjois-Suomessa. Eivät ole mikään uusi juttu.[/QUOTE]

Meillä päin ei mistään kaverilahjoista/lohtulahjoista ollut tietoakaan 70-luvun lopulla/80-luvun alkupuolella, kun olin sen ikäinen, että kävin kaverisynttäreillä ja mulle järkättiin semmosia. Asuin pienehkössä kaupungissa Varsinais-Suomessa.

Ehkä sen takia pelkkä ajatuskin kaverilahjoista tai lohtulahjoista on mun mielestä täysin nurinkurinen -- kai nyt jokainen synttäreille tuleva kersa tajuaa, että synttäreiden tarkoitus on juhlistaa synttärisankaria ja hänen vanhenemistaan, ei vieraita tai sitä, että vieraat ovat vaivautuneet paikalle?

Mikäli kaverilahjat ovat siinä vaiheessa vielä muodissa, kun tuleva lapseni on kaverisynttäri-iässä, laitan mielelläni jo synttärikutsuun vanhemmille pienen viestin, jossa kerrotaan, että meidän synttäreillä on tarkoitus juhlia synttärisankaria, ei jakaa lohtulahjoja osallistujille.