"mä"
Ei, meidän molempien isät ovat ihan innoissaan, kun saavat lastenlapset hoitoon.
"Minttu"
Meillä isä osallistuu lasten hoitoon aivan yhtä paljon kuin äitikin. Eikä kumpikaan erityisesti valita asiasta. Yhdessä hankittuja - yhdessä hoidetaan.
"sartsa"
Osallistuu kiitettävästi. Meillä 5kk ikäinen vauva ja taapero ja olen kotona vanhempainvapaalla ja mies päivisin töissä. Hän huolehtii iltaisin taaperon iltapuurot ja iltapesun sekä nukuttamisen niin minä saan keskittyä pienempään. Viikonloppuisin pääsen tarpeen tullen yksin asioille; esim. tänään kävin kaupassa ja kirpparikierroksella yksin ja mies oli lasten kanssa kotona. En voisi enempää vaatia 
Oletan nyt ap'n tarkoittavan palstamammojen miehiä
Meillä pojat on hoidossa 10-15 arkipäivää kuukaudessa. Loput arkipäivät mies on kotona lasten kanssa.
Meillä pojat on hoidossa 10-15 arkipäivää kuukaudessa. Loput arkipäivät mies on kotona lasten kanssa.
"eronnut"
Lasten syntymästä asti oon saanu yksin hoitaa. Nykyään kerran-pari isällään kuukaudessa
:)))
Hah hah, meillä kaksoset, eli isä osallistunut iiiiiihan yhtä paljon kuin äiskäkin . Ihana kyllä huomata vahva suhde isän kanssa...itseltä se omasta lapsuudesta puuttui, niin osaan arvostaa.
. Ihana kyllä huomata vahva suhde isän kanssa...itseltä se omasta lapsuudesta puuttui, niin osaan arvostaa.osallistuu kaikkeen tasavertaisena vanhempana. Ei valita sen enempää kuin minäkään Yhdessä hankittu ja yhdessä hoidetaan.
Yhdessä hankittu ja yhdessä hoidetaan.
"vieras"
joka toinen ilta harrastaa töidensä jälkeen viikolla vanhemman kanssa. viikonloput on yleensä harrastuksissaan. joskus arki-iltoinakin. mutta silloin kun on kotona leikkii ja on lasten kanssa. käyttää suihkussa ym.
osallistuu ihan sen verran mitä tarvitseekaan.
osallistuu ihan sen verran mitä tarvitseekaan.
ap.
Eli se on miehessä se vika. Näin arvelinkin. Mieheni mielestä isät hoitaa lapsia silloin kun huvittaa, muuten ovat äidin vastuulla. Tästä meillä on usein riitaa, kun miehellä on harrastuksia ja tapaa kavereita, mutta mä en ole tän 3kk (eli vauvan eliniän) aikana poistunut kotoa MIHINKÄÄN ilman vauvaa. Mun VELVOLLISUUS on kuulema hoitaa lasta. Vaikka onkin ihana ja toivottu ja rakas lapsi, niin mulla alkaa seinät kaatua päälle!
Lapseni asuvat joka toinen viikko isällään eli niinä viikkoina hän huolehtii 100% kaikki lasten tarpeet: ruuan, pyykit, leikitykset, levot. Ja näistäkin ollaan joustavia et jos hänellä on menoa ni mä otan lapset ja jos mulla on menoa mun viikolla ni voin soittaa eksälle et tehdäänks vaihtarit.
Nykyinen mieheni osallistuu silleen arkitasolla. Eli auttaa noille sapuskat lautaselle, katsoo passelit vaatteet päälle jos ovat ulos menossa, kuskaa pienempää päiväkotiin ja pois sieltä jos työvuorot menee siten että hän menee myöhempään tai pääsee minua aiemmin, on vienyt monta kertaa noita mun vanhemmille hoitoon tai hakenut sieltä, isomman kanssa on käynyt sukulaisissaan, harrastuksissaan jne. Komentaa ja ohjeistaa jos meinaa mennä tappeluksi. Pärjää siis lasten kanssa jos tarpeen on mutta mä jotenkin vielä ujostelen pyytää lastenvahdiksi jos lapset on mulla ja mulla olis jotain menoa - vaikka tiedän että pärjää mutta en koe että olisi nyksäni vastuulla hoitaa mun lapsia. Siksi mieluummin kysyä vaikka äitiäni avuksi.
Nykyinen mieheni osallistuu silleen arkitasolla. Eli auttaa noille sapuskat lautaselle, katsoo passelit vaatteet päälle jos ovat ulos menossa, kuskaa pienempää päiväkotiin ja pois sieltä jos työvuorot menee siten että hän menee myöhempään tai pääsee minua aiemmin, on vienyt monta kertaa noita mun vanhemmille hoitoon tai hakenut sieltä, isomman kanssa on käynyt sukulaisissaan, harrastuksissaan jne. Komentaa ja ohjeistaa jos meinaa mennä tappeluksi. Pärjää siis lasten kanssa jos tarpeen on mutta mä jotenkin vielä ujostelen pyytää lastenvahdiksi jos lapset on mulla ja mulla olis jotain menoa - vaikka tiedän että pärjää mutta en koe että olisi nyksäni vastuulla hoitaa mun lapsia. Siksi mieluummin kysyä vaikka äitiäni avuksi.
Aika paljon kun on hoitovapaalla. Mun työpäivän jälkeen kotihommat ja lastenhoito puoliksi.
*muoks* Eikä valita, kun "joutuu" olemaan lasten kanssa.
*muoks* Eikä valita, kun "joutuu" olemaan lasten kanssa.
Viimeksi muokattu:
Voi toki olla miehessäkin vikaa, mutta mun eksä oli ihan samanlainen alkuun ja uskoisin että nyksä olisi ainakin osin samaa maata noin pienen vauvan kanssa. Ehkä se on vaan epävarma pärjäämisestään. Isompien lasten kanssa nuo pärjää ihan loistavasti kun lapset on suht. omatoimisia ja osaavat sanoa jo missä mättää, mitä haluisivat tehdä, onko vaatteet liian pieniä/isoja, onko ruokaa lautasella liikaa/liian vähän, onko vessahätä, jano tai paha mieli jostain. Mutta voisin kuvitella että pari tuntia 3 kk ikäisen kanssa olisi aika iso askel.
ap.
Tota en osannut ottaa huomioon! Ja kyllä tosiaan mies on sanonutkin että voi hoitaa lasta ja ottaa harrastuksiin kun on vähän isompi. Tässä vaan on nyt käymässä se mistä kaveri varoitteli, eli kun odotan sitä aikaa, en osaa nauttia vauva-ajasta. :/
Miten saisin miehen osallistumaan vauvanhoitoon? Vai odotanko että lapsi kasvaa?
Onko mies edes halunnut yrittää? Siis hoitaa, vaihtaa vaippaa, pärjätä vauvan kanssa (keskenään, ilman sua)?
"minna"
Meillä on mies alusta asti kyllä osallistunut lasten hoitoon täysillä. Enemmän ollaan taisteltu kyllä muista hommista. Ja mies on kyllä aina sanonut, että onneksi aloitti pienestä asti hoitamaan ja olemaan lasten kanssa, nyt heillä on todella läheiset välit. Tällä hetkellä mä teen keikkatyötä iltaisin ja viikonloppuisin, jolloin mies on lasten kanssa. Harrastuksia saa mulla olla myös ja tarpeen tullen olen omilla menoilla joskus.Kun meidän nuorimmainen oli vuoden, olin viikon poissa kotoa. Mies sanoi, että oli ihanaa kun sai olla lasten kanssa viikon vapaasti ja omilla ehdoilla. Eikä tarvinnut olla töissä niin sai keskittyä vain lapsiin.
Meillä on neljä lasta pienillä ikäeroilla. Nyt kun olen käynyt iltaisin töissä, monet päivittelevät, miten mieheni jaksaa olla illat lasten kanssa kotona, pärjääkö se edes niiden kanssa. Mun mielestä se on ihan outoa. Pärjääkö omien lasten kanssa?? No totta kai.
Ja ap, tottahan se on, että pieni lapsi ainakin imetyksen takia voi sitoa vauvaan enemmän. Mutta todellakin sulla on oikeus päästä johonkin jos koet sen tarpeelliseksi. Ei ole kenenkään etu, että sä väsytät itsesi, se tuhoaa myös teidän parisuhdetta. Lapsi on yhteinen, molemmilla on vastuu hoitaa vauvaa. Mä olen seurannut vierestä kuinka eräs äiti on väsyttänyt itsensä totaalisesti, kun mies ajattelee juuri tuolla tavalla.
Meillä on neljä lasta pienillä ikäeroilla. Nyt kun olen käynyt iltaisin töissä, monet päivittelevät, miten mieheni jaksaa olla illat lasten kanssa kotona, pärjääkö se edes niiden kanssa. Mun mielestä se on ihan outoa. Pärjääkö omien lasten kanssa?? No totta kai.
Ja ap, tottahan se on, että pieni lapsi ainakin imetyksen takia voi sitoa vauvaan enemmän. Mutta todellakin sulla on oikeus päästä johonkin jos koet sen tarpeelliseksi. Ei ole kenenkään etu, että sä väsytät itsesi, se tuhoaa myös teidän parisuhdetta. Lapsi on yhteinen, molemmilla on vastuu hoitaa vauvaa. Mä olen seurannut vierestä kuinka eräs äiti on väsyttänyt itsensä totaalisesti, kun mies ajattelee juuri tuolla tavalla.
Paljon nyt, kun lapset ei ole enää vauvoja. Usein jopa enemmän kuin minä.
Mutta vauvat on olleet pääasiassa mun vastuulla. On toki vauvojaankin hoitanut sillä aikaa kun mulla on ollut menoa (ja vaikka olisin kotonakin ollut niin on toki sylissä pitänyt, syöttänyt, jne) mutta mä olen ehdottomasti vauvaihmisiä ja mies taas ei niinkään ole, joten meillä on ollut tällainen luonteva työnjako.
Mutta vauvat on olleet pääasiassa mun vastuulla. On toki vauvojaankin hoitanut sillä aikaa kun mulla on ollut menoa (ja vaikka olisin kotonakin ollut niin on toki sylissä pitänyt, syöttänyt, jne) mutta mä olen ehdottomasti vauvaihmisiä ja mies taas ei niinkään ole, joten meillä on ollut tällainen luonteva työnjako.
ap.
Alussa osallistui enemmän, mutta ei enää. Ja jos.on vauvan kanssa, tyrkkää vauvan mulle heti kun vauva itkee. Mies ei kestä vauvan itkua YHTÄÄN! Eikä kakkavaipan hajua!
Paljon, ensimmäisen kahen kuukauden aikana tosin ei niin paljon. Mutta se alku siksi, että vauva oli sellainen maraton-imijä. Saattoi olla tuntitolkulla tissillä. Mä olen kotona (vauva 4,5 kk) ja mies töissä, joten tottakai mä hoidan määrällisesti enemmän. Mutta kun mies kotiutuu, on vastuu yhteinen. Mikä ei tarkoita, että hoidamme aina yhtä paljon. Vähän riippuu esim. jaksamisesta. Mä kun hoidan yöheräämiset (tietysti), niin levottomien öiden jälkeen olen tietysti väsyneempi. Silloin mies hoitaa enemmän. Jos taas miehellä on ollu ylipitkä tai raskas työpäivä, mä hoidan enemmän. Eikä valita. Välillä yhessä haikaillaan sitä, että sai viikonloppuna nukkua pitkään
Vähän mä ihmettelen, että ettekö ennen lapsen hankkimista käyneet mitään keskusteluja tästä aiheesta, johon voisit nyt vedota? Nyt olis viimeistään sen keskustelun paikka. Lapset ovat yhteisiä samoin vastuu heistä. Kumpikaan ei voi olettaa, että toinen sen yksin hoitaa. Toki varsinkin jos imettää, vauva tarvii äitiään enemmän ja äiti on alussa korvaamaton. Mutta imetysten välit voi hoitaa yhtälailla isäkin. Nyt istutat miehesi alas ja keskustelette asiat selviksi.
Vähän mä ihmettelen, että ettekö ennen lapsen hankkimista käyneet mitään keskusteluja tästä aiheesta, johon voisit nyt vedota? Nyt olis viimeistään sen keskustelun paikka. Lapset ovat yhteisiä samoin vastuu heistä. Kumpikaan ei voi olettaa, että toinen sen yksin hoitaa. Toki varsinkin jos imettää, vauva tarvii äitiään enemmän ja äiti on alussa korvaamaton. Mutta imetysten välit voi hoitaa yhtälailla isäkin. Nyt istutat miehesi alas ja keskustelette asiat selviksi.