Minkä verran teillä on miehen kanssa yhteistä aikaa ilman lapsia?

Itse olen asennoitunut siihen, että kahdenkeskeinen aika tulee olemaan vähäistä lapsen syntymän jälkeen mutta mies kiukuttelee tästä jatkuvasti. Valittaa kun kahdenkeskeistä aikaa on niin vähän ja kuinka huomioin lasta liikaa ollessani kotona. Lapsi on nyt 1,5 v ja ollaan noin kerran kuussa käyty miehen kanssa jossain kaksin.

On totta, että iltaisin en jaksa valvoa kovin myöhään vaan menen nukkumaan jo klo 23-24 koska herätys on klo 6. Minä siis olen töissä ja mies kotona lapsen kanssa. Lapsi menee nukkumaan noin klo 22 ja en jaksa paljoa enää katsella telkkaria sen jälkeen koska usein kello on 23-24 kun olen käynyt suihkussa, laittanut tiskit, ripustanut pyykit ja mitä "pakollista" on milloinkin. Yöunia en koe voivani enää lyhentää koska nytkin olen jo muutaman työpäivän jälkeen niin väsynyt, että melkein nukahdan istualtaan kun laitan silmät kiinni, unohtelen asioita jne. Työni on kiireistä ajoittain ja usein tauot miten sattuu (usein ei pysty edes pitämään). Kotiin kun tulen odottavat ruuanlaitto ja kotityöt mitkä hoidan lapsi sylissä eikä lapsi ole enää kovin kevyt kannettava.

Uteliaisuutta haluaisin tietää paljonko muilla on kahdenkeskeistä aikaa ja olenko vain liian mukavuudenhaluinen kun en halua lyhentää enempää yöuniani? Ärsyttää jokailtainen miehen marmatus siitä, että menen nukkumaan vain siksi etten halua viettää hänen kanssaan aikaa. Ei siis ymmärrä etten kertakaikkiaan selviä lyhyemmillä yöunilla ja jo noilla unilla olen todella väsynyt ja loppuviikosta on jo todella karmea olo ja sydän lyö tuhatta ja sataa sekä välillä tulee niitä ällöttäviä muljahduksen tunteita sydämeen.

 

Meillä ei ole ollenkaan "lapsivapaata" , siis silleen, että lapset eivät olisi kotona. Emme kaipaa sellaista. Yksin tehtävät jutut (minun lenkki) hoituu, kun toinen on silloin lasten kanssa. Illalla pienet nukkuu ysiltä, teinit puolilta öin, ei ongelmaa. Me olemme tällaisia perheihmisiä molemmat.

 

Sano sille miehellesi, että rutisemisen sijaan tekee päivällä enemmän kotitöitä niin jää aikaa yhdessä ololle illalla, kun sun ei tarvitse kokata, pyykätä jne.

 

Samaa kuin edellinen kirjoittaja. Meidän perhe on myös hyvin perhekeskeinen. Yhteistäaikaa ei juuri ole,mutta eipä sitä olla kaivattukaan koskaan.

Lapsi on kohta 4 v. ja oltaisko tänä aikana käyty 4 krt ulkona kaksin ja nyt on toinen syntymässä. Joten tuskin vähään aikaan edes mennään. Meillä menee niin että toinen jää lapsen kanssa kotiin ja toinen lähtee jos on menoja. Iltaisin lapsi menee nukkumaan klo 20-21 (riippuen onko päiväkotiaamu) ja illat muutama tunti on sitten kotihommia tai istuskellaan sohvalla.

Jos halutaan esim. ulos syömään,on meillä lapsi mukana. Tehdään paljon yhdessä ja perheenä. Ei se lapsi ole rasite vaan rikkaus. Ja halutaan antaa lapselle paljon yhdessä kokemuksia ja tekemistä

 

Ainoaa lapsivapaata aikaa on iltaisin n. 30min siitä kun lapset on nukahtanu ja menemme itse nukkumaan. Nuorin nukkuu todella lyhyet yöunet, joten pakko nukkua itsekin silloin kun lapset nukkuu. Kahdestaan ollaan oltu jossain viimeksi n. 4v sitten leffassa. Toinen lapsista on erityislapsi, joten jompikumpi vanhemmista on aina lapsen kanssa silloin kun lapsi ei ole koulussa.

Mitäs jos se ap:n mies tekisi niitä kotihommia, ruokaa, pyykkejä jne. päivällä lapsen kanssa niin teillä olisi enemmän yhteistä aikaa illalla.

 

Meillä on lapsilla (3 & 6) sellainen aikataulu, että molemmat menevät nukkumaan klo 20. Puolisen tuntia siihen menee, että ovat iltasadun jälkeen unessa. Tämän jälkeen on siis aikuisten aikaa. Itse käyn työpäivinä nukkumaan viimeistään klo 22.30, jotta jaksan aamulla herätä töihin klo 6.00. Näiden yhteisten iltojen lisäksi ei meillä ole kovinkaan usein mahdollisuutta olla ilman lapsia, koska isovanhemmat asuvat kaukana eikä muutakaan hoitoapua ole tarjolla.

 

Jotenkin hankalaa kun tämä on miehelle isompi ongelma ja minä olin ajatellutkin, että kahdenkeskeinen aika on vähäistä. Aikaisemmin kävimme miehen kanssa yhdessä kylässä, sukulaisten juhlissa, kaupassa, kävimme syömässä, kahvilla jne. mutta mies ei halua käydä lapsen kanssa missään niin ehkä sekin lisää miehen tarvetta kahdenkeskeiseen aikaan. Eli joko minä menen lapsen kanssa tai mies menee yksin.

 

No miehelle tuo lapsi siis tuntuu olevan ongelma, jos ei voi mennä mihinkään lapsen kanssa. Turha valittaa tuossa tapauksessa. Ei se lapsi ole mikään koira jonka voi jättää kotiin siksi aikaa kun käy leffassa.

 

[QUOTE="Viia";30096482]Jotenkin hankalaa kun tämä on miehelle isompi ongelma ja minä olin ajatellutkin, että kahdenkeskeinen aika on vähäistä. Aikaisemmin kävimme miehen kanssa yhdessä kylässä, sukulaisten juhlissa, kaupassa, kävimme syömässä, kahvilla jne. mutta mies ei halua käydä lapsen kanssa missään niin ehkä sekin lisää miehen tarvetta kahdenkeskeiseen aikaan. Eli joko minä menen lapsen kanssa tai mies menee yksin.[/QUOTE]

Siis mitä??? Miksi lapsen kanssa ei voi käydä sukulaisissa, kaupassa tai ylipäätään missään? Kysypä mieheltä, miksi ei? Kunnon keskustelu asiasta.

 

Meillä lapsi 2-vuotias ja toinen tulossa. Olen itse hoitovapaalla ja mies töissä. Kahdenkeskistä aikaa ei juuri ole, emmekö ole sitä lähteneet kovin aktiivisesti hakemaankaan. Kaikki aikanaan. Lapsi nukkuu vain 9 tuntia yössä, joten otamme omaa aikaa yksin sitten kun lapsi on nukahtanut. Itse syön rauhassa iltapalan ehkä venyttelelyn ja kiirehdin nukkumaan, samoin mieheni. Siinä ehkä ehditään 10 min vaihtaa kuulumisia. Olemme lapsen syntymän jälkeen käyneet pari kertaa syömässä kahdestaan ja joku isovanhemmista on ollut esikoisen kanssa, lisäksi pati kertaa kahvilla kodin lähellä ja pari kertaa ultrassa. Lapsi ei ole vielä ollut yötä hoidossa. Pidämme huolen siitä, että kummatkin saavat aikaa harrastaa tai nähdä kavereita. Oma aika yksin tuntuu nyt olevan tärkeää, muuten ollaan perheen kesken. Tekisi varmasti parisuhteelle hyvää ottaa parisuhdeaikaakin, mutta tämä on nyt mennyt näin. Onneksi kumpikaan ei ole parisuhdeaikaa erityisemmin halunnut enempää kuin toinen, toisin kuin teillä. Minustakin isän pitäisi tehdä enemmän kotihommia päivän aikana, vaikka se lapsen kanssa onkin vaikeaa. Laittaa vaikka joku video lapselle pyörimään ja tehdä ruokaa sillä välin. Ei se lapsi mene 40 min videioiden katselusta pilalle, jos sitten muuten hänen kanssaan ollaan vuorovaikutuksessa kunnolla.

 

Kotitöistä en jaksa enää riidellä kun meillä on niin eri käsitykset siisteydestä. Joskus kokeilin koska mies alkaa siivoamaan jos en huomauta enkä tee mitään minkä mies on luvannut tehdä. 6 kk meni ennen kun siivosi kylppärin, imurointi riittää hänen mielestään 1 x kk ja lattoiden pesu tai pölyjen pyyhkiminen on kuulemma täysin turhaa. Ruokaa lupasi alkaa tekemään kun jäi hoitovapaalle mutta ei ole vieläkään keksinyt (3 kk miettinyt) mitä voisi tehdä.

On siis käynyt lapsen ja minun kanssa 2 kertaa ruokakaupassa, kerran kävimme yhdessä hänen isällään ja kerran olinme miehen tädin synttäreillä kaikki yhdessä. Kaupungilla/ kaupassa on kuulemma ärsyttävä käydä lapsen kanssa ja kylässä ei voi käydä kun muut huomiovat ja kyselevät ennemmän lapsemme kuin hänen (mieheni) kuulumisia. Enää ei siis halua lähteä meidän kanssa mihinkään. Tai pihalla kyllä ulkoilee lapsen kanssa.

 

No tässä kannattaisi ennemmin miettiä mikä sitä sun ukkoa vaivaa kuin kahdenkeskistä aikaa sinällään. Kyllä mun mielestä on selvää, että se joka on lapsen kanssa kotona (jos kyse ei ole ihan pienestä vauvasta koliikissa tms.) tekee suurimman osan kotitöistä tai ne tehdään illalla lapsen ollessa hereillä.

Ja kyllä mä katson yhteiseksi ajaksi sen lapsen kanssa vietetynkin tai siis mitä se mies haluaa sitten sun kanssa kaiket illat tehdä lapsen mentyä nukkumaan? Mä laitan lapsen nukkumaan klo 20, nukahtaa noin puolessa tunnissa, katsotaan telkkaria noin tunti miehen kanssa, syödään iltapala ja tehdään iltatoimet siinä ja viimeistää klo 22 sänkyyn, aamulla herätään klo5-6 aikoihin. En mä jaksa kyllä valvoa edes viikonloppuisin puoleen yöhön... T

 

Olipa monta syöttiä

 

Yhteinen aika on pitkälti asennoitumiskysymys sanoo äiti, jolla lapsia ollut 11 vuotta.

Jatkuva haikailu matkojen, hotelliöiden, illallisten jne. Laatuajan perään tilanteessa, joissa hoitajia ei ole, tuo vain kitkeryyttä arkeen. Hetket pitää pystyä löytämään arjesta ja niitä pitää aktiivisesti itse järjestää, eikä vaan odottaa ihmettä. Sama koskee perheen yhteistä aikaa. Vauvaikä on erilaista mutta se on nopeasti ohi. Ajan järjestäminen vaatii relaamista, imuroida voi huomenna ja jos nyt on ruokana joskus nakkeja ja ranskalaisia niin kukaan ei varmasti siitä kärsi.

Toinen juttu on verkostojen rakennus. Kun tutustuu esim. Päiväkodissa muihin perheisiin ja on itse aktiivinen, lapselle muodostuu kaveripiiri myös vapaa-ajalle. Puolin ja toisin lapsia voi vaihdella, yökyläillä jne. Kouluikäiset luuhaa jo paljon muualla, aikaa järjestyy itsekseen.

 

No johan oli paljon kommentteja joista olen samaa mieltä .

 

Vaihdellen, joskus monta kertaa kuussa tehdään jotain kaksistaan ja joskus ollaan paljon yhdessä koko perhe.

Miehen kanssa käydään kaksistaan yleensä syömässä ja ostoksilla, sitten elokuvissa, teatterissa, illanistujaisissa. Matkoillakin ollaan käyty, ja kylpylöissä. Minusta on kivaa olla miehen kanssa kaksin, tosin se tarve on hieman vähentynyt nyt kun lapset nukkuu 20:00-08-00 melkein joka yö ja kun heidän kanssaan on helpompaa tehdä kaikkea.

Jos hoitajia ei olisi, ne palkattaisiin. Ja jos ei olisi varaa, niin sitten pitäisi sopeutua asiaan. Mutta muilta en menisi kahdenkeskistä aikaa kieltämään silti.

 

Hei, meillä on 2 v kaksoset ja meillä minä kotona ja mies töissä. Yhteinen aika on kortilla, kuin myös oma aika. Eli lasten synnyttyä on oltu kerran yön yli reissulla kahdestaan ja käyty ehkä noin kolmesti syömässä ulkona. Kotona ei kaksin aikaa jää, mies lähtee aamulla töihin ennen kuutta ja näin ollen kun lapset illalla nukahtaa, ollaankin molemmat kypsiä nukkumaan. Ehkä Tää joskus helpottuu, aikansa tätä vaan kestää...

 

Ei ole ollut juurikaan, omat vanhempani eivät ole lapsenlapsistaan kiinnostuneita ja miehen isä sentään on hoitanut lapsia silloin kun on ollut pakollisia pitempään kestäviä neuvola tai äitipolireissuja raskauksien aikana. Muuten ei ole hoitoapua mutta tämä on nyt näin ja joskus se vielä helpottaa. Suhde voi silti hyvin, kun lapset kuitenkin nukkuvat yöt hyvin jolloin meille jää jopa ruhtinaallisesti aikaa olla kahden ja jos ei riitä, nipistetään yöunista.

 

Meillä on kaksi pientä lasta ja kaksi teiniä, lapsivapaata 1-3xvuodessa 2vrk kerrallaan, yllensä joulun alla ja kesälomalla. Pikkuiset nukahtaa toki illalla aikaisin, mut teinit valvoo, teinit nukkuu aamulla, pikkuiset herää, esim seksin harrastaminen ???
Semmosta se on....

 

Minusta klo 23-24 on myöhään valvomista!

Meillä on satunnaisesti hetkiä kahden. Tänä kesänä vissiin kaksi kertaa pari tuntia. Kävimme ekalla kerralla leffassa ja syömässä (= hääpäivä) ja toisella kerralla mummi vei lapset ulkoilmamuseoon kävelylle.

Lapsia etänä 3 kpl (10v, 11v ja 14v), lähinä 3 kpl (11 kk, 11v ja 13v)

 

Arviolta n. 3-4x vuodessa pari tuntia (leffa tmv) ja n. 2x/vuodessa on lapsi/lapset olleet yön pois.

Illat ollaan yhdessä. Lapset menee nukkumaan klo 20-21 mennessä ja valvotaan puolille öin itse. Tosin arkena mies tulee usein töistä kotiin vasta klo 20-23 tienoilla (lähtee aamu 8-9) Omaa aikaa kumpikin saa kun siltä tuntuu aina kun mies ei ole töissä. Säännöllisiä harrastuksia kummallakaan ei ole.

Pakko myöntää, että yhteistä aikaa voisi olla enemmänkin. Meillä on ollut aika rankkoja aikoja parisuhteen kannalta viime aikoina ja tuntuu, että miehen työaikojen ja kumnankin väsymyksen takia olemme etääntyneet toisistamme ja esimerkiksi seksielämä on tällä hetkellä aika olematonta. Rakkautta on paljon, mutta arki on aika selviytymistä nyt. Miehen työtilanne tuskin tulee muuttumaan, mutta nyt kesälomapätkillä olen pyrkinyt kyselemään hoitajia lapsille jotta voidaan tehdä jotain kaksistaankin. Luultavasti saadaankin nyt ensiviikolle pari tuntia ja kuukauden päähän ainakin joitakin tunteja. Unelmoin arasti vuoden toisesta yövapaasta silloin kun meillä olisi kuitenkin (5.) hääpäiväkin juuri katsotaan nyt. Näitä lapsivapaita merkitsevämpää olisi kyllä jos miehen työtaakka kevenisi, mutta sitä ei tule tapahtumaan lähiaikoina kyllä.. Näillä mennään

 

Meillä ei ole yhtään sellaista aikaa etteivät lapset olisi vähintäänkin viereisessä huoneessa. Lasketaanko se yhteiseksi ajaksi ilman lapsia...

 

Aina kun halutaan.

 

Me ollaan viimeksi oltu kahdestaan muutama kuukausi sitten. Periaatteessa me saisimme järjestettyä esim. leffassa käynnin tms. ajaksi lapsenvahdin ja koska lapset ovat jo 6,5 v ja 11 v, niin pärjäävät kyllä kotona keskenäänkin lyhyen aikaa kerrallaan.

 

Ei ehkä kannattakaan antaa miehen laittaa lapselle videoita edes pieneksi hetkeksi päälle. Tuon tyyppinen flegumies antaisi lapsen kuitenkin katsoa niitä koko päivän. Ehkä hän tarvitsee vain lapsivapaata aikaa? Tosin sanoit kyllä, että hän oli juuri viikon itsekseen. Itselleni hoitovapaalla olevani on todella tärkeää päästä edes pari kertaa viikossa yksin kodin ulkopuolelle. Yleensä arkena johonkin parin tunnin harrastukseen ja viikonloppuna vähän pidemmäksi aikaa esim. viideksi tunniksi kaupungille tms. Sitten sitä jaksaa taas olla läsnä lapselle ja tehdä kotihommiakin. Mutta sinä tässä alat ylikuormittua, olen huolissani sinusta. Myös sinun miehesi pitäisi olla huolissaan terveydestäsi, entä jos se menee? No, ehkä hän tajuaa vasta kun se menee. Saisitko millään varattua teille aikaa perheneuvolasta tai haettua muuta ulkopuolista apua? Kyse on teidän elämästä ja sen laadusta, tehkää sille jotain oikeasti ennen kuin asiat menevät vielä pahemmiksi! Teillä on oikeus elää parempaa elämää.