Minkälaiset appivanhemmat sinulla on?

Minulla on ihan mukavat. Varsinkin anopin kanssa tulen hyvin juttuun. Vaikka ovat he kyllä aikamoisia hössöttäjiä. Johtuneekohan siitä, että mieheni on heidän ainoa lapsensa!
Välillä meinaa kyllä tulla pientä kinaa lastenkasvatuksesta, kun heidän tyylinsä on niin erilainen kuin meillä. Varsinkin esikoinen on usein ihan mahdoton oltuaan isovanhemmillaan muutaman päivän, kun siellä passataan ja paapotaan niin kauheasti ja kaikki annetaan aina periksi; ei ole oikein mitään sääntöjä.
Mutta kaiken kaikkiaan, ihan hyvät appivanhemmat =)

 

Tosi hyvät, edesmenneeseen appeen miulla oli hyvät suhteet ja apen kans meillä synkkas vaikka välillä ilma rätiskin se ol ihan normaalia ku kaksonen ja vesmies tuuletti ;D Ja ku ollaan ilmojen kans tekemisis nii se on normaalii, anopin kanssa meillä ei ole koskaan ollu mitään, hän on tosi mukava ja auttaa pojan hoidossa. Ei puutu eikä tuppaudu meidän elämäämme vaikka asuttaan samassa huushollissa vuuesta 1991.

 

Anoppi fyysisesti väkivaltainen, joten yrittelen aina pitkien taukojen jälkeen taas olla väleissä, mutta ei onnistu. Viimeksi retuutti lasta ja katson sen niin vakavaksi rikkeeksi, että en ole väleissä ollenkaan. Appiukko on uusissa naimisissa ja hänen vaimonsa ei ole koskaan päästänyt miestäni isänsä luokse vierailemaan. Mieheni asui setänsä luona, samalla paikkakunnalla kuin biologinen isänsä, aina kun halusi isäänsä tavata. Appiukko muistaa lapsemme merkkipäivät, mutta yhteydenpito on varsin rajoitettua, kun meitä ei suvaita lainkaan.

Se on heidän tyylinsä. Jokainen päätelköön itse, minkä arvosanan tuolle menolle antaa.

 

en ole koskaan kerennyt näkemään appivanhempia, ovat molemmat kuolleet kun olen tutustunut mieheeni.
Mutta miehen puheista päätellen isänsä on ollut kuulemma aika hankala tapaus ja äitinsä itse täydellisyys, joten omasta puolesta ei ehkä haittaa, vaikka en tuntenutkaan heitä, mutta lapsen puolesta ikävää, kun ei oppinut tuntemaan isän puoleista mummoa ja pappaa.
onneksi omat vanhemmat kuitenkin elävät ja lapsella on isovanhemmat.
Mutta en oikeastaan voi tietenkään puheisiin ottaa kantaa, kun en ole heitä tuntenut.

 

Minä en ole saanut mahdollisuutta tutustua anoppiini,koska hän oli kuollut jo mieheni ja minun tavatessa.(olemme olleet yhdessä 24 vuotta)Appeni kuoli ensimmäisen lapsen ollessa 2-vuotias ja hänestä jäi hyvät muistot.Nyt omat vanhempani ovat suuressa arvossa ja siitä olen iloinen ,että myös mieheni on heidän kanssaan läheisissä välissä.Vanhemmillani ja minulla ei tosin ole ikäerokaan kuin 17-vuotta,joten välillä pidän heitä enemmänkin ystävinä kuin vanhempina.

 

Toi oli kuin mun suusta.Kuvaus appivanhemmista.Todella mukavia,mutta aika hössöttäjiä.Mieheni myös ainoa lapsi.Nuorin poikani on heidän ainoa lapsenlapsi.Saamme tosi hyvää kohtelua siis.Suunnilleen seitsämän ruokalajin ateriat odottaa siellä.
Ovat myös vanhemmille lapsilleni tosi kivoja.Ostavat hienot lahjat yms.Tuntuu tosi mukavalta,etteivät ole eriarvoisia heille.
Ei ole vielä ollut pilattavana tää kuopus siellä.Mutta taidetaan itse hoitaa se puoli.

 

\

Minulla on ihan mukavat. Varsinkin anopin kanssa tulen hyvin juttuun. Vaikka ovat he kyllä aikamoisia hössöttäjiä. Johtuneekohan siitä, että mieheni on heidän ainoa lapsensa!
Välillä meinaa kyllä tulla pientä kinaa lastenkasvatuksesta, kun heidän tyylinsä on niin erilainen kuin meillä. Varsinkin esikoinen on usein ihan mahdoton oltuaan isovanhemmillaan muutaman päivän, kun siellä passataan ja paapotaan niin kauheasti ja kaikki annetaan aina periksi; ei ole oikein mitään sääntöjä.
Mutta kaiken kaikkiaan, ihan hyvät appivanhemmat =)

Kohteliaat, etäiset, ystävälliset. Välimatkaa pitää anoppi itse. En oikein osaa keskustella kummankaan, en anopin enkä apen kanssa. Keskustelu on vähän pinnallista ja kepeääkin.
Olen joskus joutunut keskustelemaan anopin kanssa ns. ongelma-asioista, liittyvät meidän uusperheeseen; miehen exään ja heidän yhteisiin lapsiin lähinnä.
Tässä anoppi on tehnyt vähän ohilyöntejä eli puuttunut asioihimme

Anoppi tuntuu paapovan edelleen poikaansa. Mies ei ole ainokainen, mutta on nuorin sisarussarjassa, ikäero edelliseen sisareen ei edes ole mikään iso... Tulee olo, että anoppi ei ole vielä oikein tajunnut mitä uusperhe on, hän määrittelee meidän perheemme oman näkemyksensä kautta.. eikä tajua että se ei meidän tai minun mielestäni mene näin.
Ilmeisesti anoppi elää yhä edelleen vahvasti menneisyyden ja ex-minänäsä painolasti mukanaan, tämän asetelman hän sitten kippaa minulle, se tulee meidän parisuhteen väliin.

Appi on taatusti samaa mieltä, pitää vaan suunsa kiinni, kommentteja tulee joskus kyllä.Siitä tietää mitä ajattelee sen kiltin ja myäilevän papan päässään oikeasti.
Ilkeitä he eivät ole, ajattelemattomia enemmän ja vahvoja voimakkaita persoonia.

Lapsenlapsilleen kuitenkin mukavia isovanhempia, eivät kävele minun sääntöjeni yli, noudattavat niitä vaikka eri mieltä olisivatkin.