MINKÄLAISIA OVAT/OLIVAT SINUN MUMMOSI?

Keittiönoidan mummon innoittamana:

Muistoja pinoamaan naiset (ja miehet)!

Hauskoja muistoja? Outoja tapoja joita mummollasi oli tai on edelleen? Luonteenpiirteitä ja mitä sinä olet heiltä oppinut tai heiltä perinyt?

 

Mummuni äidin puolelta oli sellainen hyvinpukeutunut kaupunkilaismummu. Oli uskonnollinen (entinen ruustinna), ihan hyvä mummu oli mutta jäi mulle vähän etäiseksi osittain ihan välimatkan takia. Toinen mummuni, isän puolelta, elää edelleen (92v.). Hän on tosi läheinen mulle, sellainen uskonnollinen myös. Mutta toisin kuin tämä äidinäiti, hän on tavallinen työläisihminen, käytännönläheinen, lämminsydäminen ja välitön ihminen. Häneltä olen oppinut paljon (mitään en ole häneltä voinut periä, adoptiolapsi kun olen). Olen oppinut uskonasioita, suhtautumista muihin ihmisiin ja vastoinkäymisiin. Häntä pidän esikuvanani, jota ihailen mutta jonka tasolle tuskin koskaan pääsen. :heart:

 

Äidinäiti keitti meille aina suklaakiisseliä ja teki lettuja. Kerran oli hoitamassa meitä viikon ja arvatkaa mitä me söimme koko viikon Pelkkiä lettuja ja suklaakiisseliä, niin että napa rouskasi. Äidin äiti oli myös paha suustaan, lauloi ihan hävyttömiä lauluja Ja topakka myös, äärettömän kovaluontoinen tarvittaessa, varsinainen teräsnainen, joka ei hevistä säikähtänyt. Mutta silti jaksoi meitä helliä ja sylitellä, köröttää ja lorutella.

Isänäiti oli lempeä, puhui aina lempeällä äänellä. Koskaan en kuullut hänen huutavan. Ja hymyili aina, otti syliin ja keinutti keinutuolissa. Ja muistan kuinka mummo osasi tehdä sukkia vaikka oli sokea ja minua hämmästytti se tosi paljon.

Kaipa mie olen perinyt jotain kummaltakin puolelta... toivottavasti

 

Äidin puoleinen mummo oli "aina vanha", mun mielestä, heikko pieni ihminen, joka rakasti makkarakeittoa (tai niin mä muistan)

Isän puoleista mummoa en koskaan nähny..

 

mummuvainaa oli hassu tapaus. opetti mulle sanan "punapersetikka" ja että pienellä hädällä ei vessaa saa vetää. ja että sipuli ei oo rikkaruoho. monta ihanaa kesää vietin mummun ja pappan kaa sievissä, ja opin puhumaan oulun murretta

fammo on yhä edelleen elossa, ja sen verran virkeä että varmasti on kuvioissa vielä kauan *kopkop* opettanu kompostoinnin jalon taidon, ja vaikka ulkona oliski + asteita silti pitää olla villavaatteet päällä

 

Edes menneestä mummistani tuli heti mieleen, tälläinen ihana ja hauska juttu.. Olin serkkuni kanssa hänen luonaan lomaa viettämässä ja olimme käyneet ostamassa mummimme kanssa kaupasta pizzat.. Mummi päätti olla kiltti ja lämmittää ne meille (hänellä ei ollut mikroa). Hän paistoi ne paistinpannulla molemmilta puolilta. :heart:

 

Mummoni, siis äidin isän äiti oli ehta karjalaismummo. Maailman paras ruoan laittaja ja piirakoiden paistaja, aina opettamassa mukavia juttuja. Vanhuuttaan tuli kyllä todella äkäiseksi vieraille, tuolilla heiluen huitoi kotiavustajan ovesta ulos B)
Mammani, äidin äiti elää vielä ja on varsinanen positiivisuuden perikuva, sairauksia on vaikka muille jakaa, mutta niin on iloinen ihminen kuin ikinä olla voi.
Isän puolelta mulla ei sukua olekkaan, kun isä on jäänyt orvoksi pienenä.
Isovanhemmat on ollut aina mahdottoman tärkeitä ja läheisiä mulle :heart:

 

Mummuja nähtiin tyyliin kerran kesässä. Isän äiti kuoli kun olin 3 ja äidin äiti kuoli ollessani 5v.
Kummastakaan en juuri mitään muista ja oikeastaan en heitä tuntenut juurikaan.
Molemmat olivat sellaisia vanhanajan mummuja. Asuivat maalla, huivi päässä ja harmaat hiukset. Äidin äiti vähän pyöreämpi.

Oon niin onnellinen, että omalla pojalla on kaikki isovanhemmat lähellä ja mun äitiä eli mummu nähdään päivittäin kun vierekkäisissä taloissa asutaan. :heart:

 

M.mummu: avantouija, 8 pojan äiti, tietokoneen käyttäjä, puuseppä, lotta, kävi patikoimassa aina 70-kymppiseksi asti.
P.mummu: pukuompelija, siirtolainen, lotta, asuu norjassa edelleen.
A.mummu(puolikas): pelimanni, lotta, poltti piippua, hältä sai aina mariannekarkkeja
A.isomummu: pelimanni, maakunnan kutoja, oikia niskavuoren emäntä!!
M.isomummu: maanviljelijä, hevoskasvattaja ja kova raviveikkaaja
H.isomummu: maanviljelijä.. en hirveesti muuta muista mut kuoli 99-vuotiaana
L.isomummu: merikapteenin vaimo, asui saaristossa, poltti piippua ja solmiverkkoja

Kutsuvat mua niskavuoren emännäks ja justiinaksii (itse en tunnusta sitä olevan) perinyt hanurin soittotaidot, käsityöläis ammatin, oppinut arvostamaan perinteitä sekä uhrautuvaisuutta. Tässä tämä hyvin tiivistettynä.

 

molemmat mummot on kuollu ennenkun oon syntyny,mut iskäniskä meni uusiin naimisiin ja sitä naista pidin mummonani puolikashan hää ol oikeesti.
se aina kuto miulle lapasia ja sukkia.se oli sellanen pieni ja laiha.
miun oikeet mummot mitä oon valokuvista nähny oli sellasia enempi pyöreitä.huomasin kerran että äiskänäitillä on yhes valokuvas ihan samassa kohassa kuin miulla luomi tossa kaulalla.

 

Minä olin myös hyvin pieni kun isoäitini kuolivat. Isänäiti kuoli minun ollessani 5-vuotias, muistan että isä tuli kotiin ja itki keittiön penkillä pää äitiini nojaten. Muistan sen, että äiti sanoi mummon kuolleen, mutta en ymmärtänyt sitä. Olin vain hätääntynyt, koska isä itki.

Äidinäitini kuollessa olin 7-vuotias. Ne hautajaiset muistan elävästi, vieläkin, muistan kirkon jossa olimme ja muistan sen surun ja vihan. Olin niin vihainen serkuilleni, koska he riehuivat kirkossa ja mummo makasi kuolleena arkussa. Ja sen, miten sisko lopetti vain yhden kerran itkunsa.

Tuli ihan kaiho mieli kun luin näitä teidän juttuja itse rupesin lapsuutta muistelemaan. :ashamed:

 

Mummo aina lepuutti silmiään päivällä, ts. sängystä kuului tuhinaa mutta ei voinut myöntää että nukahti .
Mummo katsoi Kauniita ja rohkeita, suosikki oli Maky, ei siis Macy eli "Meisi". Ja selosti koko ajan mitä tapahtui, "Kohta Ritke varmasti kossii tuota Ruukea."
Mummo oli pieni ja pyöreä ja minun piti aina työntää häntä potkukelkassa, vaikka olin 5v ja mummo painoi reilut 100kg. Ja minua nauratti kun ei potkuri hievahtanutkaan.
Mummolla oli vain ylätekarit ja veljen kanssa kiusattiin että "Vihelläppä" ja mummo vain pihisi.
Kun värjäsin hiuksia niin mummo aina sanoi että "Onko tuo nyt sitten muotia?"
Mummo kuunteli aina Pohjois-Karjalan radiota ja päiväkahvit oli klo 13.15, aina.
Mummo paistoi ruisleipää ja piirakoita ja vatruskoita ja kyllä oli hyviä.
Mummon kanssa rukoiltiin iltarukous ja kun menin nukkumaan, annoin mummolle poskelle hyvänyönsuukon. Ja alle kouluikäisenä kun äiti heräsi navettatöille menin mummon kainaloon nukkumaan loppuaamuksi.
Mummon kanssa kävimme martoissa, minä olin pikku-martta ja siellä leivoittiin ja juoruttiin.
Mummolla oli pitkät hiukset ja aina nuttura ja minusta oli ihanaa harjata niitä illalla kun mummo avasi hiukset. Sairauden edetessä mummolle oli kova pala kun piti leikata polkkatukka.

 

Minä olen tuntenut vain äidinäitini, isäni äiti kuoli jo ennen syntymääni.(hirttäytymällä tietääkseni)

Mummu oli pippurinen pikkuinen mummu, aina saman näköinen essu päällä ja kuokka kädessä. kissalauma vilisti jaloissa. Mummulla oli villikissalauma, kun ei hennonnut lopettaa kissojaan. Me juostiin aina karkuun metsikössä, kun kissalauma hyökki kimppuun.

Mummu eli 90 -vuotiaaksi omassa mökissään, jonne ei tullut vettä sisään, eikä ollut sähköjä. Hän kuoli vanhainkodissa 92 -vuotiaana.

 

nyt en heti löydä sanoja mummoistani, mutta eiköhän niitä mummoaloituksia taas rupea tulemaan kun se toinen saapuu ensi viikolla jälleen luokseni asumaan moskovasta
jos nyt joku sattuu muistamaan helmikuiset (?) aloitukseni...

 

Kiitokset ap:lle kunniasta olla avauksen ajatuksen alkulähde :hug: Mun molemmat mummoni ovat olleet äitejä jo I maailmansodan aikoihin, molemmat mummoni ovat ruokkineet lapsikatraansa pulavuosina ja molemmat mummoni ovat joko antaneet veljensä tai puolisonsa Suomen sotiin tätä isänmaata puolustamaan. Toinen mummoni - se lepsumpi haulikko-mummo - antoi 17-vuotiaan poikansakin. Mun mummoni ovat olleet naisia, jotka ovat kokeneet kaiken sen, mistä mun sukupolveni muistaa vain joskus sukujuhlissa puhutun ja nuorempi sukupolvi muistaa vain, jos peruskoulun historianläksyt tuli tehtyä. Mun molemmat mummoni ovat juosseet ilmapommitusten aikaan lastensa kanssa metsään itse kaivamiinsa maakuopiiin, olleet useita päiviä itse syömättä, jotta lapsilla olisi edes kaurapuuroa.

Mun kummankin vanhempani lapsuudenkoti on ollut äärimmä'isen köyhä, miutta kumpikin vanhemmistani on saanut aikanaan kannustusta siihen, että koittakaa löytää parempi oksa itsellenne tässä elämässä. Mä olen perinyt - kiitos vaan mummeleille :hug: - molemmilta mummoiltani juuri ne piirteet, jotka liittyvät henkiseen vahvuuteen ja kykyyn purra hampaat lujaa yhteen ja puskea läpi harmaan kiven, vaikka sydän olisikin murtumaisillaan.

Mä olen varmasti perinyt isöäideiltäni ennenkaikkia henkisen vahvuuden, mutta myös kunnioittavan suhtautumiseni luontoon. Äidin äidin suvun naisiahan aikoinaan poltettiin Ruovedellä noitina ja tunne hyvin suurta läheisyyttä juuri tämän suvun edesmenneisiin naisiin. Jlka kerta, kun selailen siskoni tekemää sukututkimusta (joka ulottuu tällä hetkellä 1500-luvun alkuun asti), tunnen lempeän kipeän läikähdyksen sydämessäni ajatellessani niitä esiäitejäni, joita mulla ei ollut koskaan mahdollisuutta tavata, mutta joiden veri virtaa edelleen suonissani ja joiden luonne - uskoakseni - elää geeneissäni.

 

Äidin äiti on 11 lapsen äiti. Aikoinaan ollut ison kantatilan ainoa perijä ja tilalla asustelee edelleen. Lapsena tunsin hänet hyvin, oli leppoisa ja pyöreä sukankutoja, joka laittoi ihanaa makaronilaatikkoa ja laulatti lapsenlapsiaan. Murrosikäni lähestyessä äitini riitaantui mummon kanssa sen verran pahasti, että yhteydet katkesivat melkein 10 vuodeksi. Tätä nykyä äiti ja mummo ovat taas väleissä ja tarkoitus olisi lähteä tänä kesänä mummoa katsomaan.

Isän äiti on ammatiltaan opettaja, hienostunut ihminen jolle akateeminen koulutus on suurinta mitä ihminen voi koskaan saavuttaa. Pirteä ja puhelias ihminen, jonka kanssa pidämme tiiviisti yhteyttä. Lapsuudesta muistan, että mummu soitti aina pianoa ja hääräsi keittiössä, antoi minulle aina jonkun pikkuhomman hoidettavaksi ja kehui kovasti lopputulosta
Mummulla oli satukirja, jossa oli todella jännittäviä seikkailusatuja ja sitä hän luki aina meille lapsille iltasaduksi.

 

Isänäitiä en koskaan tavannut, koska kuoli ennen mun syntymää. Äidinäiti oli taas vähän sellainen kylmä, tavallaan ajoi mun äidin (ja muut perheen tytöt ) pois omalla käytöksellään. Mutta kyllä meillä oli ihan mukavaa mummun ja paapan luona. Mummu vain valitettavasti sairastui Parkinsonin tautiin ja kuoli mun ollessa joku 10v. :/

 

toisesta ei ole muistoja,kuollut 77 minä synnyin 80.oli kuulemma toivonut tyttöä.isän äiti kuoli 85 eli ei paljon muistoja,sen vain muistan että mentiin sille päivää mummulaan kun mummi kuoli.makasi sohvalla ja minä sanoin että mummu elä kuole,mummu sano että ottaa lakritsia kaapista.oli niitä pahvirasiassa olevia lakuja.olen surullinen ettei ole mummolaa koskaan ollut mutta onneksi lapsillani on

 

Mulle mummo olit tosiläheinen,asui luonamme kunnes sairastui niin ettemme pystyneet pitämään enää huolta.
Paistoi aina ruisleipää voissa kun tulin koulusta kotiin..oli läsnä kun vanhemmat tekivät paljon töitä.Oli sellainen luonnonlapsi,tykkäsi olla luonnossa ja opetti mulle paljon juttuja..yhdessä taiteltiin saunavihdat viikonlopuksi.Lauloi paljon lauluja ja kertoili sota ajasta.
Opetti paistamaan karjalanpiirakat

Ja kova oli suustaan,kiroa päräytteli jos tarvis oli.Oli aina meidän lasten puolella. Suru oli valtava kun mummo 89v sitten kuoli.

Isän puolelta mummoa en edes muistakaan...

 

Tosi noloa, tähän ketjuun kirjoittaa. Mutta Suomessa ei ole poltettu ihmisiä noitavainoissa vaikka, noituudesta Suomessakin ihmisiä syytettiin. Tuomioina oli yleensä häpeä puu ja pilkka tai joissain harvinaisissa tapauksissa mestaus. Suomessa noidat olivat yleensä myös miehiä toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Englannissa. Anteeksti tämä, mutta kiihkeänä kulttuurintutkijana olen aikoinaan aiheeseen perehtynyt. Juslenius on aikoinaan koonnut aiheesta mieleniiintoisen kirjan joka sisältää käräjäkäyntejä ja haastatteluja aina 1600-luvulta. Kannattaa lukea jos kiinnostaa

 

Tosi noloa, tähän ketjuun kirjoittaa. Mutta Suomessa ei ole poltettu ihmisiä noitavainoissa vaikka, noituudesta Suomessakin ihmisiä syytettiin. Tuomioina oli yleensä häpeä puu ja pilkka tai joissain harvinaisissa tapauksissa mestaus. Suomessa noidat olivat yleensä myös miehiä toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Englannissa. Anteeksti tämä, mutta kiihkeänä kulttuurintutkijana olen aikoinaan aiheeseen perehtynyt. Juslenius on aikoinaan koonnut aiheesta mieleniiintoisen kirjan joka sisältää käräjäkäyntejä ja haastatteluja aina 1600-luvulta. Kannattaa lukea jos kiinnostaa

Hienoa, että joku tutkii Suomen historiaa :flower: Mutta ikävä tuottaa sulle pettynyt, Ruovedellä ihan oikeasti poltettiin naisia noitina 1500-luvulla. Kirjastoistahan mistään historiasn oppikirjasta tätä tietoa ei löydy, mutta historian tutkimusta kannattaa - halutessaan - tehdä ihan siellä elueella. Olisin enemmän kuin kiinnostunut keskustelemaan aiheesta kanssasi lisää, joten pukkaapa yytä, jos suakin aihe kiinnostaa =)

 

Tosi noloa, tähän ketjuun kirjoittaa. Mutta Suomessa ei ole poltettu ihmisiä noitavainoissa vaikka, noituudesta Suomessakin ihmisiä syytettiin. Tuomioina oli yleensä häpeä puu ja pilkka tai joissain harvinaisissa tapauksissa mestaus. Suomessa noidat olivat yleensä myös miehiä toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Englannissa. Anteeksti tämä, mutta kiihkeänä kulttuurintutkijana olen aikoinaan aiheeseen perehtynyt. Juslenius on aikoinaan koonnut aiheesta mieleniiintoisen kirjan joka sisältää käräjäkäyntejä ja haastatteluja aina 1600-luvulta. Kannattaa lukea jos kiinnostaa

Hienoa, että joku tutkii Suomen historiaa :flower: Mutta ikävä tuottaa sulle pettynyt, Ruovedellä ihan oikeasti poltettiin naisia noitina 1500-luvulla. Kirjastoistahan mistään historiasn oppikirjasta tätä tietoa ei löydy, mutta historian tutkimusta kannattaa - halutessaan - tehdä ihan siellä elueella. Olisin enemmän kuin kiinnostunut keskustelemaan aiheesta kanssasi lisää, joten pukkaapa yytä, jos suakin aihe kiinnostaa =)

Tutkimusta tein pääasiassa käräjäkirjojen sekä kirkonkirjojen pohjalta.

 

Tutkimusta tein pääasiassa käräjäkirjojen sekä kirkonkirjojen pohjalta.

Samaa on tehnyt mun siskoni ja tosiaan sinne 1500 -luvulle asti. Lisänä tietysti suvussa kulkeneita valokuvia, kirjeitä, testamentteja jne, mutta niillä nyt ei tuon noituuden kannalta ole mitään merkitystä. Mutta kuten historiantutkijana varmasti tiedät, 1500-luvulla oli aika tavalista, että kansa käytti nk. oman käden oikeutta. Mitään virallista oikeudenkäyntiähän näille Ruovedellä poltetuille noidillehan ei koskaan suotukaan. Mutta olisin kiinnostunut kyllä kuulemaan asiasta lisää, mulla itselläni ei ole valokopioita mistään dokumentista, mutta siskollani on. Olisi kiva jutella näistä asioista jonkun kanssa, joka on asiaan perehtynyt, ja kenties sinäkin saisit lisää väyliä jatkaa tutkimustasi, jos meiltä löytyisi jokin virallinen dokumentti, jonka pohjalta voisit jatkaa.

 

Isän äidiltä en koskaan ole saanut minkäänlaista läheisyyttä enkä tunnetta että välittäisi meistä

Äidinäiti,mummi :heart: Ihana häntä muistella,ikävä tulee.Kuollut n 10 v sitten.Lottana ollut,kertoi aina kiinnostavia tarinoita sodasta.
Yksinhuoltaja neljälle tyttärelleen pienessä kylässä 50-luvulla,elämä ei varmaan ollut helppoa.
Mummi paistoi meille lättyjä niin ison pinon että jokainen söimme ainakin 10kpl.Joka joulu mummi kutoi lapaset ja villasukat ja laittoi sisälle karkkia kaikille lapsilleen,lastenlapsilleen (15 )ja tyttäriensä miehille.Isosiskoni oli aina mummin tyttö ja minä siitä kateellinen vaikka tiesin että mummi tykkää kyllä meistä kaikista,isosiskoni nyt vain sattui olemaan ensimmäinen lapsenlapsi.

Minun vanhin tyttäreni on syntynyt mummin nimipäivänä :heart:

 

äidinäidistä en tykännyt ollenkaan. Sillon kun oli vielä hyväkuntoinen aina huusi, jotain teki väärin. Huomas etteihirveesti välittäny lapsista. Hänellä itsellään on 14 lasta. Mummo kuoli 10 vuotta sitten. Isänäiti on paljon mukavampi. Vaikka jotenkin mun on vaikee olla mumon luona, kun siellä on niin hienoa. Aina on kristallilasit ja posliinikupit pöydässä kun käydään ja seittemän erilaista kahvileipää. Vieläkin on koko ajan menossa vaikka ikää onkin yli 80. Pitää viikkoa etukäteen ilmottaa mummolle, jos meinas kyläilemään mennä. Isänäiti on sellanen kaupunkimummo.