Minkälaista on olla poikalapsen äiti?

Sain tietää että odotamme poikaa. Esikoinen on tyttö. Jotenkin olen tytön kanssa monessa asiassa samalla aaltopituudella (tykkää koruista, kynsilakasta, vaatteista ym.) ja poikien maailma tuntuu jotenkin vieraalta. Voiko pojan kanssa todella saada yhtä läheisen suhteen kuin tytön kanssa?

Olisi kivaa kuullu kokemuksia varsinkin vähän isompien poikien äideiltä.

 

Voi, mutta riippuuhan se itsestäkin. Tuo kaikki luettelemasi on materiaa. Me touhutaan yhdessä kaikenlaista. Samoja asioita touhuan tyttönikin kanssa, enkä osaa nähdä lapsissani sukupuolesta johtuvia eroja. Paremminkin ovat luonteeltaan erilaisia.

 

aika kamalaa.

 

Riippuu pojasta, ja etenkin äidistä. Meillä on 2 tyttöä ja1poika, mutta kaikkien kanssa on yhtälailla pelattu jalista, sählyä ja korista, eikä kukaan käytä kynsilakkaa, ei edes äiti.

 

Mun poika on vasta 2 kk, luulin aina saavani vain tyttöjä, mutta en mä ole ollenkaan huolissani. Miksi ei voisi saada yhtä läheistä suhdetta? mä tiedän moniakin äitejä poikineen, jotka elää suunnilleen symbioosissa (valitettavasti).

 

Kyllä pojan kanssa voi saada läheisen suhteen. Mulla on melkein läheisempi suhde poikaani, kuin tyttäreeni. Mutta tottakai paljon on kiinni äidin ja lapsien luonteenpiirteistä yms. Kyllä se poikien maailma sitten tutuksi tulee. =)

 

Meillä on kaksi poikaa, 4- ja 2-vuotiaat, ja olen ikionnellinen tästä sukupuolijakaumasta. Pojat ovat niin suoria, konstailemattomia - ja herkkiä. Lapset syntyvät perheeseen eivätkä sukupuoleen, ja esimerkiksi meidän pojat ovat tavattoman eläinrakkaita koska me aikuisetkin olemme. Tosin minun on helpompi olla poikien äiti, kun en ole koskaan piitannut naisten hömpötyksistä (meikeistä, kynsilakoista, glitteristä). Isä ja kerhokaverit pitävät huolen kohkausenergian purusta eikä minun ole vielä liikaa tarvinnut perehtyä maskuliiniseen maailmaan. Tosin erilaisista ajoneuvoyhdistelmistä tiedän enemmän kuin lapsettomana.

Poikani voi olla herkkä, huomaavainen, avulias ja luokattoman rakas ja ihana!

 

Ei eroa välttämättä ole kovin paljon sukupuolissa sinänsä, sillä onhan niin monenlaisia tyttöjäkin. Meillä tyttö ja toinen poika rauhallisia ja aina olleet helppoja ja "kilttejä", mutta toinen poikamme on todella vauhdikas eli varmaan sellainen poika, niinkuin pojista yleensä ajatellaan. Herttainen tämä toinenkin poikamme on, mutta vauhtia on vaikka muille jakaa..

 

Minä olen tämmöinen "poikatyttö", joten enpä ole paljon asiaa miettinyt. Minulla on siis tyttö ja poika, samoja juttuja touhutaan kaikki. Ihmettelin, kun kaikki (varsinkin anoppi) höyrysi tytön syntymän jälkeen, että ai kun ihanaa, kun sait tytönkin, niin voit sitten tehdä hänen kanssaan kaikkia tyttöjen juttuja ja voitten sitten kertoa kaikkia juttuja toisillenne. Olin että hä, mitähän sitä sen erikoisempaa tuon kuopuksen kanssa harrastaisi sitten...

 

Mulla on isompi ja pienempi poika. Iso on jo teini ja pienempikin koululainen. Itse olen vilpittömän iloinen siitä, että minulla ei ole tyttöjä. Pojat ovat suorempia ja ehkä monessa asiassa helpompia. Minulla on hyvä mutta erialainen suhde poikiini, joiden iät ja luonteet ovat hyvin erilaiset. Eli osaat varmasti sinäkin.