Minua hävettää kirjoittaa ylioppilaaksi aikuislukiosta.

Minusta tulee ylioppilas 27 vuotiaana. Minusta tuntuu että olen ihan luuseri, koska tämä asia olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten ja minun ikäisiäni maistereitakin on. Nuorempana ei koulut kiinnostanut ja olin teiniäiti. Nyt olen naimisissa ja minulla on jo toinenkin lapsi. Töiden ja mammaloman ohessa olen käynyt aikuislukiota kaikessa hiljaisuudessa siitä en ole kertonut juuri kenellekään.

Nyt jotenkin ahdistaa, vanhempani ja sisarukset ovat kouluttamattomia duunareita tai elämäntapatyöttömiä. He ajattelevat että pidän itseäni parempana kuin he (ehkä pidänkin he tuntuvat todella yksinkertaisilta "junteilta") ja osa ystävistäni nyt vääntävät gradujaan ja ovat akateemisessa työelämässä. Minä ressukka vasta pääsen lukiosta.En aio juhlia mitenkään, korkeintaan miehen ja lasten kanssa syödään vähän paremmin. Haen tottakai yliopistoon, ja toivon etten ole ainut vanhempi ensimmäistä tutkintoa hankkiva.

 

Onnea hienosta saavutuksesta! Keskity nyt vain itseesi ja omiin suunnitelmiisi. Sillä ei ole mitään väliä, mitä muut ajattelee. Ja vain omalla hyväksynnällä on väliä, ei muiden.

 

Mahtavaa valitsemallesi tielle! Et varmasti tule katumaan ylioppilaaksi kirjoittamista. Itse olen kirjoittanut ylioppilaaksi nuorena, mutta nyt 25-vuotiaana ja kahden lapsen äitinä päätin lähteä aikuislukioon opiskelemaaan fysiikkaa ja kemiaa. Olen fysiikan seitsemännessä kurssissa menossa ja kemian viidennessä. Vielä olisi aikomus ponnistaa yliopistoon, jos vain suinkin sinne pääsisin.

Mitäs meinaat lukion jälkeen? =))

Itselläni ei siis myöskään ole vielä mitään muuta, kuin tuo lukio takana. Itse olen ajatellut asian niin, että voisihan tilanne olla sekin, että en koskaan mitään ammattia edes yrittäisi hommata. Nyt kuitenkin yritän ja olen kiitollinen itselleni siitä.

 

Ethän sä nyt itseäsi ketään parempana pidä, koska ylioppilas ei ole mitään. Häpeämistäsi helpottaa kun olet hiljaa. Mitään yo-juhlia sä et ala pitämään. Hyvää elämää sulle!

 

Erityispedagokiikka, logopedia, luokanope, lastentarhaope, aikuiskasvatus, oppi ja aatehistoria kasvatustieteet kiinnostaa

 

Minäpä kuule sain painaa yo-lakin päähäni 32-vuotiaana, eikä hävettänyt yhtään! Vietin kunnon juhlat ja olin ylpeä itsestäni. Niin sinunkin pitää olla, eikä välittää siitä mitä luulet muiden ajattelevan. Jos kaverit ja sukulaiset on juntteja, anna niiden olla!

Toki mullakin oli välillä vähän sellainen juttu, että "en halua olla huonompi kuin muut", eli tarkoitan kun isäni siskojen kaikki lapset on ylioppilaita, niin en halunnut jäädä ilman lakkia.

 

Hei! Sulla on aihetta juhlaan, toi on saavutus, johon kaikki eivät edes pysty. Usko itseesi! Ei ole mikään häpeä kirjoittaa ylioppilaaksi lähempänä kolmeakymppiä. Sulla on lapset, toiset vasta alkaa suunnitella lasten hankkimista sun iässä. Luin yhdestä kampaajasta, joka kävi aikuislukion yli nelikymppisenä, pyrki oikikseen ja valmistui lähempänä viittäkymppiä. Ja yks mun ystävä täytti just kuuskymmentä ja on toiminut viisi vuotta pappina, luki siis teologiaa yli viisikymppisenä. Sä oot vielä nuori!

 

Erityispedagokiikka, logopedia, luokanope, lastentarhaope, aikuiskasvatus, oppi ja aatehistoria kasvatustieteet kiinnostaa

Pari ystävääni on myös hakemassa luokanopettajaksi tänä keväänä. Toinen heistä haki jo viime keväänä, mutta jäi kahden pisteen päähän. Nyt on sitten suorittanut joitain kursseja avoimen yliopiston kautta. =)

Toivon sinulle kunnian kevättä ja pidän peukkuja, jotta pääsisit haluamallesi alalle yliopistoon.

 

tee muuta kuin katsovat jotta olet läpi päässyt, ei multa ole ikinä mitään numeroita tarkisteltu?

 

tee muuta kuin katsovat jotta olet läpi päässyt, ei multa ole ikinä mitään numeroita tarkisteltu?

Kyllä niillä tekee. Aloituspisteitä niistä saa yliopiston pääsykokeisiin. Sielä kun pääsykokeiden pisteet lasketaan 0,25 pisteen tarkkuudella niin yhdelläkin pisteellä on väliä!

 

Hei!

Et todellakaan ole vanha!!! Toimin itse sivutoimisena yliopiston opettajana (päätoimi muualla julkisen sektorin puolella johtotehtävissä) ja hyvin eri-ikäisiä opiskelijoita istuu tälläkin hetkellä kursseillani. Nuorimmat ovat juurikin viime kevään ylioppilaita ja vanhin on jo eläkkeelle jääänyt, mutta opiskeluintoa riittää. Sen verran kuitenkin kehtaan "neuvoa", että valitse yliopistossa joku käytännöllinen ala (opettaja, erityisopettaja, puheterapeutti, lastentarhanopettaja --- noista mainitsemistasi), pelkät "sivistävät" aineet työllistävät heikommin ja kun sinulla on perhettäkin. Jos et heti pääse, niin kannattaa opiskella jo avoimessa yliopistossa, niin saat hyväksi luettua monia opintoja suoraan - jos et pääaineesei opintovaatimuksiin niin sivuaineeksi, esim. yleinen kasvatustiede sopii hyvin myös OKL:n ja LTO:n tutkintoihin. Ja opettajana ajattelen niin, että mitä enemmän on eri ikäistä ja eri elämäntilanteissa olevia opiskelijoita, sitä monipuolisempia ovat näkemykset luennoilla ja oppii toisella tavoin yhteistyötäkin.

Onnea ja menestystä opintoihin! Ja kyllä sinulla on ihan aihetta juhliin ja julkisestikin iloita

terv. yliopiston opettaja

 

Onnittelut! Kukin ajallaan! Mä itse menin lukion jälkeen opiskelemaan sairaanhoitajaksi, mutta sitten päätinkin, että haluan yliopistoon. Opinnot siellä aloitin 25-vuotiaana, ihan toiselta alalta. En todellakaan tuntenut itseäni vanhaksi. Yliopistolla väki on 20-35 vuotiata. Hyvin sovit joukkoon!

 

Minä olen viisikymppinen tämän kevään abi. Lienenkö vanhin?:xmas:

 

Ei syytä hävetä!
Kyllä kehitysvamaisetkin käyvät ammattikoulua 25v asti..

 

Onnee! :flower: Mun kaveri lähti 28-vuotiaana vaihtamaan alaa, oli silloin kolmen lapsen äiti. Nyt myös valmis juristi, työllistyi heti valmistumisensa jälkeen.

 

Kyllä niillä tekee. Aloituspisteitä niistä saa yliopiston pääsykokeisiin. Sielä kun pääsykokeiden pisteet lasketaan 0,25 pisteen tarkkuudella niin yhdelläkin pisteellä on väliä!

tee mitään, multa on vaan kysytty ja lukio läpäisty sanoin kyllä. ja papereita ei edes tarkistettu?

 

Ole nyt ylpeä siitä, että olet päässyt jo noin pitkälle ja sinulla on korkeita tavotteita! Moni joilla on samat lähtökohat kuin sinullakin, ei välttämättä olisi pystynyt tuohonkaan!

 

Mitä ihmettä, en ole koskaan osannut ajatella mitään siitä, että kaveri kirjoitti ylioppilaaksi 29 vuotiaana. Sitä ennen hän mm perusti perheen nuorena, kävi töissä ja mietti mitä haluaa tehdä. Parissa vuodessa suoritti nopealla tahdilla ja sitten amk:hon kun oli kekannut määränpäänsä, ei edes ole mitenkään "jäljessä" koska me muut taas jumitellaan kotona vanhemmalla iällä kun toinen taas porskuttaa työelämässä. Ei siis todellakaan mitään ihmeellistä, hieno asia. Todellakin juhlit!!! :O

Miten kukaan voi ajatella tätä näin?! Amk:ssa opiskellessa olin varmaan nuorimmasta päästä kun olin 20v puhumattakaan iltapuolesta, sama juttu oli yliopistossa, tooooosi moni oli kolmekymppisenä keksinyt alansa. Mitä hiton väliä niistä ihmisistä oliko ne käyneet teininä vai äskettäin lukion?! Parempi niille oikeastaan jotka oli juuri lukiosta valmistuneet.

Pää pystyyn, en ole koskaan kuullut kenenkään ajattelevan tuosta mitään muuta kuin hienoa.

 

Minä olin 28-vuotias kun kirjoitin ylioppilaaksi iltaoppikoulusta ja valmistuin yliopistosta maisteriksi.

 

Onnittelut ylioppilaalle!

 

Ai jaa. Mua ei hävetä yhtään ja olen jo 35v. Mäkin kirjotan aikuislukiosta, maanantaina äidinkielen essee ja se on siinä. Ellen ole synnyttämässä, mulla tänään rv 39+0- Kyllä itse ainakin olen ihan ylpeä että lasten ja työnteon ohessa tämän urakoin. Toki ajattelin vielä opintoja myös jatkaa.

 

Missän tapauksessa et häpeile vaan rinta rottingilla ylpeilet saavutuksellasi! Ihan mahtavaa, että päätit lähteä opiskelemaan ja jatko-opintoihin vaikka sulla on pienet lapset ja ei varmasti ole helpoin mahdollinen elämäntilanne opintojen kannalta. Hatunnosto ja syvä kumarrus täältä!

 

Ikä ei onneksi ole este , hidaste se voi olla . Hienoa lukea aikuisopiskelijoitten rohkaisua. Itse olen aikoinaan valmistnut sairaanhoitajaksi , vielä monta vuotta työelämässä (59v) . Kirjoitin tänä keväänä vanhassa lukiossani aivan omaksi oppimisen ilokseni ja opiskelen avoimessa yo:ssa oman alan opintoja , se antaa potkua työssä jaksamiseen , Tsemppiä aikuisopiskelijoille !!

 

No ei sillä ole mitään merkitystä milloin pääsee ylioppilaaksi.
Kukaan ainakaan yliopistossa ei tule sinulle sanomaan, että olisit jo liian vanha.
Monet vaihtavat alaansa ties kuinka monta kertaa ja lääkikseenki on vaikea päästä ensimmäisenä vuotena, kun on valmistunut lukiosta.
Joten 27 vuotiaana ei todellakaan ole vanha opiskelemaan
Sinulla on vaan etua päästä yliopistoon, kun kaikki asiat on tuoreessa muistissa!

 

monet asiat menee opiskellessa paremmin "jakeluun" kun on joku asia todellisuudessa johon se vaikuttaa.

Mä olen päntännyt logaritmeja koulussa tajuamatta hevon helkkaria, mutta vasta työelämässä tuli se asia, jossa sillä on oikeesti joku merkitys. Niinkin yksinkertainen juttu kuin pH. Mutta palaset loksahteli mun aivoissa niin että kolina kävi!